Tohtorin työllistyminen muualle kuin tutkimustöihin?

On. Työskentelen teknologiayritykset ja kerran oltiin rekryämässä uutta koodaria. Pätevyysvaatimukset lipsahtivat "liian korkeiksi" ja meille alkoi tulvia hakemuksia tohtoreilta, dippa-insseiltä ja muilta vastaavilta. Haettiin kuitenkin oikeasti rivikoodaria mutta ajateltiin että muutama lisätaito olisi kivaa extraa.

Vähän sääli minusta. Olisin hyväksynyt työkaveriksi tohtorin ja olen itse vain ylioppilas. Samaa tasoista palkkaa olisi maksettu molemmille.

On vaikeaa. Ylikoulutettu moneen paikkaan.

Vaikea työllistyä edes tutkimustöihin.

Vierailija kirjoitti:

On. Työskentelen teknologiayritykset ja kerran oltiin rekryämässä uutta koodaria. Pätevyysvaatimukset lipsahtivat "liian korkeiksi" ja meille alkoi tulvia hakemuksia tohtoreilta, dippa-insseiltä ja muilta vastaavilta. Haettiin kuitenkin oikeasti rivikoodaria mutta ajateltiin että muutama lisätaito olisi kivaa extraa.

Vähän sääli minusta. Olisin hyväksynyt työkaveriksi tohtorin ja olen itse vain ylioppilas. Samaa tasoista palkkaa olisi maksettu molemmille.

Miksi tohtoria ei voi palkata jos se ei kerran tule kalliimmaksi?

Jos tohtorina haluaa työllistyä tutkimustöiden ulkopuolelle, täytyy olla monilahjakas, ja asenteen täytyy olla jotain muuta kuin tyypillisesti yliopistomaailmassa näkee.

Ei todellakaan riitä, että on hyvä vain omalla erikoisalallaan, vaan pitää olla esimerkiksi erinomaiset ihmissuhdetaidot, projektinvetokyky, johtamistaidot, viesintätaidot, strateginen ajattelu jne. Tohtorikoulutuksessa hankittu oman alan syvällinen asiaosaaminen on vain plussaa.

Esimerkiksi monipuolisen kyvykäs maatalous- ja metsätieteiden tohtori voi päätyä paperifirmaan muihin kuin tutkimustehtäviin, biokemiasta väitellyt voi päästä kosmetiikkayritykseen töihin yms., jolloin heidän taustansa tuo lisäarvoa, mutta ei ole se ydinosaaminen jota työssä toimimiseen vaaditaan. Jos jo nuorena tietää haluavansa muihin kuin tutkimustöihin, ei todellakaan kannata hakeutua tohtorikoulutukseen.

Työpaikassani on tohtoreita koulutussuunnittelijoina ja erilaisina sihteereinä. Ylikoulutettuja, mutta muuta työtä ei ole tarjolla, niin toki kuukausipalkka on heille tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Työskentelen teknologiayritykset ja kerran oltiin rekryämässä uutta koodaria. Pätevyysvaatimukset lipsahtivat "liian korkeiksi" ja meille alkoi tulvia hakemuksia tohtoreilta, dippa-insseiltä ja muilta vastaavilta. Haettiin kuitenkin oikeasti rivikoodaria mutta ajateltiin että muutama lisätaito olisi kivaa extraa.

Vähän sääli minusta. Olisin hyväksynyt työkaveriksi tohtorin ja olen itse vain ylioppilas. Samaa tasoista palkkaa olisi maksettu molemmille.

Miksi tohtoria ei voi palkata jos se ei kerran tule kalliimmaksi?

Silloisen esimiehen mielestä oli ylikoulutettu. Minusta outo perustelu.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta, omaa tai tutun?

Onko se oikeasti niin vaikeaa kuin väitetään?

Jos ei ole ronkeli niin töitä kyllä löytyy. Itse olen ollut muun muassa kouluavustajana. Ns. tohtoritason töitä ei varsinaisesti yliopistojen ulkopuolella ole olemassakaan. Tilannetta vaikeuttaa vielä se että julkinen salaisuus on se että hyvin moni hakeutuu tohtorikoulutettavaksi kun omia maisterialan töitä ei ole saanut.

Ei niitä kyllä yhtään enempää ole tohtorinhatun jälkeenkään. 

Tohtoriksi väitteleminen on täysin turhaa. Paljon hyödyllisempää on käytännön kokemus. Korkeakoulu on jo ihan riittävästi opiskelua. Ei lisäopiskelusta ole mitään hyötyä työllistymisen osalta. Itse ajattelen palkkaustilanteessa enemmänkin että tohtori on saamaton koska ei ole mennyt aiemmin töihin. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos tohtorina haluaa työllistyä tutkimustöiden ulkopuolelle, täytyy olla monilahjakas, ja asenteen täytyy olla jotain muuta kuin tyypillisesti yliopistomaailmassa näkee.

Ei todellakaan riitä, että on hyvä vain omalla erikoisalallaan, vaan pitää olla esimerkiksi erinomaiset ihmissuhdetaidot, projektinvetokyky, johtamistaidot, viesintätaidot, strateginen ajattelu jne. Tohtorikoulutuksessa hankittu oman alan syvällinen asiaosaaminen on vain plussaa.

Olisiko tämä vähän vanhentunut näkemys? Nuohan ovat samoja normaaleja taitoja, joita nykypäivänä vaaditaan siihen, että voi tehdä uraa tutkijana. Tutkimusrahoitusta ei postdoc-vaiheen jälkeen tipu ilman mitään noista + kansainvälistä kokemusta.

Kyllä tohtorit ainakin luonnontieteistä ihan säännöllisesti työllistyvät koulutustaan vastaaviin tehtäviin myös perustutkimuksen ulkopuolelle. Konsulteiksi, vaativiin asiantuntijatehtäviin ynnä muihin.

Olen ollut rekrytoimassa ihmisiä vaativiin asiantuntijatehtäviin yrityksiin. Aina tulee järkyttävä määrä hakemuksia tohtoreilta, jotka hinkuvat pois yliopistolta huonosti palkatuista, epävarmoista post-doc-hommistaan. Kahdestakymmenestä tohtorihakijasta keskimäärin yksi on sellainen, jonka uskaltaisi päästää puhumaan asiakkaille, joka kykenisi toimimaan moniammatillisessa tiimissä esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten kanssa...

Eli juu, kyllä tohtoreita työllistyy koulutustaan vastaaviin tehtäviin tutkimustyön ulkopuolelle, mutta kilpailu on kova ja suurin osa näihin töihin hinkuvista ei todellakaan ymmärrä mitä esimerkiksi yrityksessä työskentely vaatii. Ovat työhaastattelussa ylimielisiä ja ajattelevat että rahoitushakemusten kirjoittelu on pätevöittänyt heidät aidosti tulosvastuulliseen työhön yrityksessä. Huippuyksilöt toki pärjäävät aina.

Entö kuinka raskasta olisi kouluttautua tohtoriksi muiden töiden ohella? Varmaankaan täyspäiväistä työtä ei kannata tehdä? Olen määräaikaisessa työsuhteessa ja lisäopiskelu kiinnostaisi.

Tuntemani tohtorit ovat työllistyneet hyvin. Yliopiston ulkopuolella projektien johdossa, valtion johtavina virkamiehinä, erilaisissa tutkimuslaitoksissa, kuntien keskeisissä tehtävissä, yritysten johtotehtävissä jne. En tunne ketään tohtoria, jolla olisi ollut mitään ongelmia työllistyä, ja tohtoreita tunnen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani tohtorit ovat työllistyneet hyvin. Yliopiston ulkopuolella projektien johdossa, valtion johtavina virkamiehinä, erilaisissa tutkimuslaitoksissa, kuntien keskeisissä tehtävissä, yritysten johtotehtävissä jne. En tunne ketään tohtoria, jolla olisi ollut mitään ongelmia työllistyä, ja tohtoreita tunnen paljon.

Minkä ikäluokan tohtoreita? Saanen arvata että 45-60-vuotiaita? Nuorilla tilanne on aivan eri.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut rekrytoimassa ihmisiä vaativiin asiantuntijatehtäviin yrityksiin. Aina tulee järkyttävä määrä hakemuksia tohtoreilta, jotka hinkuvat pois yliopistolta huonosti palkatuista, epävarmoista post-doc-hommistaan. Kahdestakymmenestä tohtorihakijasta keskimäärin yksi on sellainen, jonka uskaltaisi päästää puhumaan asiakkaille, joka kykenisi toimimaan moniammatillisessa tiimissä esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten kanssa...

Eli juu, kyllä tohtoreita työllistyy koulutustaan vastaaviin tehtäviin tutkimustyön ulkopuolelle, mutta kilpailu on kova ja suurin osa näihin töihin hinkuvista ei todellakaan ymmärrä mitä esimerkiksi yrityksessä työskentely vaatii. Ovat työhaastattelussa ylimielisiä ja ajattelevat että rahoitushakemusten kirjoittelu on pätevöittänyt heidät aidosti tulosvastuulliseen työhön yrityksessä. Huippuyksilöt toki pärjäävät aina.

Tuo, että käytät sanaa "huippuyksilö" kuin jostain rotukarjasta puhuttaessa, kertoo kyllä paljon sun maailmankuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani tohtorit ovat työllistyneet hyvin. Yliopiston ulkopuolella projektien johdossa, valtion johtavina virkamiehinä, erilaisissa tutkimuslaitoksissa, kuntien keskeisissä tehtävissä, yritysten johtotehtävissä jne. En tunne ketään tohtoria, jolla olisi ollut mitään ongelmia työllistyä, ja tohtoreita tunnen paljon.

Minkä ikäluokan tohtoreita? Saanen arvata että 45-60-vuotiaita? Nuorilla tilanne on aivan eri.

Itse olen 45, tutut, joita ajattelin, n 45-50

Tohtoreita on muuallakin töissä kuin tutkijana ja tutkijoita on muuallakin kuin yliopistolla. Aika vanhanaikaista kuvitella, että tohtori olisi jotenkin ihmeellinen asia valtionhallinnossa, kuntien asiantuntijatehtävissä - tai vaikka rahoitus- ja vakuutusalalla. Ja juu, on tuttuja.

Sitrassa on hiton paljon tohtoreita pääomasijoitushommissa. Samoin muissa rahastoissa.

Miksi tehdä tutkimusta nälkäpalkalla kun voi edistää teknologia-alaa ja maan työllisyyttä/tulevaisuutta huipulta käsin?

Vierailija kirjoitti:

Jos tohtorina haluaa työllistyä tutkimustöiden ulkopuolelle, täytyy olla monilahjakas, ja asenteen täytyy olla jotain muuta kuin tyypillisesti yliopistomaailmassa näkee.

Ei todellakaan riitä, että on hyvä vain omalla erikoisalallaan, vaan pitää olla esimerkiksi erinomaiset ihmissuhdetaidot, projektinvetokyky, johtamistaidot, viesintätaidot, strateginen ajattelu jne. Tohtorikoulutuksessa hankittu oman alan syvällinen asiaosaaminen on vain plussaa.

.

Tuota, miten tuo poikkeaa yliopistomaailman vaatimuksista? Paitsi että on vähän vähemmän? Meinaan vaan täsmälleen samoja taitoja tarvitaan sielläkin, ja lisäksi alotteellista proaktiivista yrittäjäasennetta ja intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Kahdestakymmenestä tohtorihakijasta keskimäärin yksi on sellainen, jonka uskaltaisi päästää puhumaan asiakkaille, joka kykenisi toimimaan moniammatillisessa tiimissä esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten kanssa...

Outoa, koska esiintyminen monilla kielillä ja erilaiset seminaarit ja tiimityöt muodostavat niin suuren osan tohtorikoulutuksesta. Millä alalla rekrytoit?

Oman työni takia tunnen paljon tohtoreita. Heitä on töissä yliopiston ja kilpaillun tutkimusrahoituksen lisäksi valtion sektoritutkimuslaitoksissa, kuntien ja kaupunkien ja vltionhallinnossa ja johdossa, museioissa, ja teknologiayritysten kehitys-, markkinointi-, hr- ja keskusjohdossa sekä kansainvälisissä non-government-non-profit järjestöissä ja tietenkin eu ja yk.