Miten vetäytyvälle miehelle voi puhua, niin ettei vetäytyis vaan enemmän..?

Vierailija kirjoitti:

Totesin vain, että syystä riippumatta käytös on sellaista, että ap:n näkökulmasta katsottuna ap joutuu ottamaan vastaan henkiseen väkivaltaan verrattavaa kohtelua.

Et syyttänyt mutta silti sanot että hänen vetäytymisensä on henkistä väkivaltaa? Eli toisin sanoen syyttelet.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti pakotat tai muuten esität asian väärin. Ei kukaan tykkää kun toinen painostaa puhumaan. Voit todeta asian omalta kannaltasi neutraalisti. Mitään puhumaan pakottamista ei kannata tehdä

Luultavasti mies ei puhuisi, vaikka asian esittäisi miten. Hän ei ole hoitanut traumojaan. Asia ei liity mitenkään ap:hen. Siten ap ei myöskään voi asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totesin vain, että syystä riippumatta käytös on sellaista, että ap:n näkökulmasta katsottuna ap joutuu ottamaan vastaan henkiseen väkivaltaan verrattavaa kohtelua.

Et syyttänyt mutta silti sanot että hänen vetäytymisensä on henkistä väkivaltaa? Eli toisin sanoen syyttelet.

Ymmärrän, että taustastasi johtuen sinä haluat tulkita sanomiset niin, että löydät niistä syytöksen.

Minua ei oikeastaan kommentissa kiinnostanut miehen käytöksen syyt. Koska ap ei voi miehen käytöstä muuttaa, niin syillä ei ole merkitystä.

Minua kiinnosti se, mitä kohtelua ap joutuu kokemaan suhteessaan. Halusin vain tuoda esille omin sanoin sen, että on aivan ymmärrettävää, että ap kokee kohtelun kohtuuttomana. Jopa niin kohtuuttomana, että se on suhteen jatkumisen kannalta ratkaiseva asia.

Tuttua on Ap.

Minulla on täysin sama tilanne. Seurusteltu yli vuosi, mutta mistään tulevaisuudesta ei puhuta. Mies ei vain kykene/halua tai jotain.

Muutaman kerran kun olen yrittänyt, tapahtuu juurikin tuo veyäytyminen.

Ikää myös meillä molemmilla +40

Nytkään ei mitään tietoa miten esim.kesälomat vietetään - asiaan ei tule selkeää vastausta.

Kyllä tämä ahdistaa vahvasti, ollaanko tässä nyt oikeasti tosissaan vai vieläkö herra katselee parempia mahdollisuuksia.

Kuluttavaa tämä kyllä on.

Onkohan meillä sama mies?

Klassinen. Nainen painostaa, mies vetäytyy. Anna miehelle tilaa ja aikaa, vuosi on lyhyt suhde vielä. Olet jo itsekin huomannut että painostamalla saat miehen vain tiukempaan suppuun.

Voi yrittää lähestyä tärkeää asiaa niin, että ottaa sen puheeksi mahdollisimman mukavalla hetkellä. Juttelette jostain aiheesta, josta mies tykkää. Sopivaan väliin esität sitten sinun aiheesi. Mies luultavasti vetäytyy, jolloin jatkat taas miehen mieleisestä aiheesta ja yrität myöhemmin uudelleen. Luultavasti tuollakaan ei onnistu, mutta jos yrität kutakuinkin sata kertaa, niin sitten voi tärpätä.

Jos puhuminen on vaikeaa, niin voit kokeilla kirjoittamista tai tekstailua. Siinä pystyy kyllä vaikenemaan ihan yhtä hyvin. Mutta joskus kirjoittamisen kynnys voi olla matalampi.

Ja yksi keino vielä on puhua niin, että annat vaihtoehtoja, joista mies voi valita sen, joka on lähimpänä hänen mielipidettään. Eli vähän kuin laittaisit sanoja miehen suuhun.

Rehellisesti sanottuna nämä ovat keinoja, joita käytetään pienten lasten kanssa eikä niiden käyttö mielestäni kuulu aikuiseen parisuhteeseen. Ja tällaiset kikkakeinot voivat toimia aikansa, mutta eivät ne kanna loputtomiin. Vaikka mies ensin puhuisikin vaikkapa vaihtoehtojen kautta, niin lopulta lopettaa puhumasta niilläkään. Johtuu siitä, että ne  pohjimmaiset taustalla olevat syyt ovat siellä edelleen käsittelemättöminä.

Vierailija kirjoitti:

Asia on tulevaisuus. Meillä on kivaa yhdessä, mutta mulla on tosi epävarma olo, kun ei nähdä.

Haluaisin suunnitella tulevaa elämää, edes yhteistä matkaa tai muuta pientä asiaa. Tuntuu, että tässä vaan ollaan ja eletään päivä kerrallaan ja katsellaan. Haluaisin, että mies edes joskus puhuisi siitä mitä toivoo ja haluaisi tehdä kanssani.

Tiedän, että hänet on jätetty kaksi kertaa pitkistä suhteista ja voi olla vaikea uskaltaa ajatella tulevaisuutta, mutta mää tukehdun tähän, jos siitä ei voi yhtään puhua. Ap

Ok, jo valkenee.

En ihmettele, että hänet jätetään.

Ei tommosesta mitään tule.

Se ettei hän vieläkään ole oppinut, enteilee pahaa...🙁

Sanon suoraan: js asap itsesi takia!💖

Siis ei miehillä välttämättä ole mitään suunnitelmia. Eivät monet miehet vain haaveile ja unelmoi asioista, tai tee sitä yhdessä. Jos joku juttu pitää tehdä, se suunnitellaan vaihtelevissa määrin ja tehdään. Ei mielestäni ole asiallista pakottaa miestä puhumaan jotain pilvilinna juttuja, jos se ei vaan satu sellaisia juttuja juurikaan miettimään.

Lopeta tuo painostus tai printtaa sille samantien jonkinlaiet vuorosanat ja jutut, mitä sen pitää puhua, jos se an pakko saada vaikka väkisin haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla, kuten yllä jo sanottiin, että mies ei tee sitä tahallaan, vaan ahdistuu niin, ettei pysty muuta kuin sulkeutumaan. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että kohtelu on sinua kohtaan samaa kuin henkisessä väkivallassa.

Tuntuu aika julmalta syyttää jotakuta henkisestä väkivallasta jossei vielä tiedä syitä miksi hän vetäytyy. Esimerkkinä itse elin hyvin väkivaltaisen lapsuuden ja siksi minun on äärimmäisen vaikea avautua missään parisuhteissa naisille. Oikeiden tunteiden näyttäminen toisi niin suuren häpeän että kuolemakin kuulostaisi paremmalta.

Hei tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Haluatko kertoa yhtään enemmän? Oletko saanut tuosta huolimatta muodostettua parisuhteen? Mitä ongelmia tuo tilanteesi tuo parisuhderintamalle? Haluaisitko kuitenkin näyttää niitä oikeita tunteitasi, vaikka nyt häpeä estää sen? Toivotko, että joskus tapaisit sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisit olla oma itsesi? Uskotko, että se olisi mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla, kuten yllä jo sanottiin, että mies ei tee sitä tahallaan, vaan ahdistuu niin, ettei pysty muuta kuin sulkeutumaan. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että kohtelu on sinua kohtaan samaa kuin henkisessä väkivallassa.

Tuntuu aika julmalta syyttää jotakuta henkisestä väkivallasta jossei vielä tiedä syitä miksi hän vetäytyy. Esimerkkinä itse elin hyvin väkivaltaisen lapsuuden ja siksi minun on äärimmäisen vaikea avautua missään parisuhteissa naisille. Oikeiden tunteiden näyttäminen toisi niin suuren häpeän että kuolemakin kuulostaisi paremmalta.

Mene terapiaan, hyvä ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Siis ei miehillä välttämättä ole mitään suunnitelmia. Eivät monet miehet vain haaveile ja unelmoi asioista, tai tee sitä yhdessä. Jos joku juttu pitää tehdä, se suunnitellaan vaihtelevissa määrin ja tehdään. Ei mielestäni ole asiallista pakottaa miestä puhumaan jotain pilvilinna juttuja, jos se ei vaan satu sellaisia juttuja juurikaan miettimään.

Lopeta tuo painostus tai printtaa sille samantien jonkinlaiet vuorosanat ja jutut, mitä sen pitää puhua, jos se an pakko saada vaikka väkisin haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta.

Entä jos kyse ei ole mistään haaveilusta eikä pilvilinnoista. Minä ymmärsin, että ap halusi keskustella tasolla "milloin pidät kesälomasi" ja "onko sinulla kesälle suunnitelmissa jotain reissua, sukuloimista, remonttia, tms." Ihan käytännön asioita, jotta ap tietäisi ottaa ne huomioon omaa kesäänsä suunnitellessaan.

Jos taas on tarkoitus, että kumpikaan ei ota toisen tekemisiä huomioon, niin kyllä sekin olisi asiallista sanoa, kun kuitenkin vuosi ollaan jo seurusteltu.

Anna olla. Kun ei puhu niin ei puhu. Olen itse elänyt jo 20 vuotta samanlaisen miehen kanssa ja ei ole helppoa. Yhtään mitään meillä ei ole puhumalla selvitetty, vaan hiljaisuudella. Nyt ei enää ole mitään puhuttavaakaan ja suhde on täysin kuollut kaikilta osin. Odotan vain, että lapset vielä vähän kasvavat niin sitten saa mies olla hiljaa ihan keskenään.

Eli ap on läheisriippuvainen jankkaaja. Puistattaa ajatuskin

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Kun ei puhu niin ei puhu. Olen itse elänyt jo 20 vuotta samanlaisen miehen kanssa ja ei ole helppoa. Yhtään mitään meillä ei ole puhumalla selvitetty, vaan hiljaisuudella. Nyt ei enää ole mitään puhuttavaakaan ja suhde on täysin kuollut kaikilta osin. Odotan vain, että lapset vielä vähän kasvavat niin sitten saa mies olla hiljaa ihan keskenään.

Miehessä on varmasti jotain hyvääkin, kun olet kuitenkin noin sitkeästi halunnut pitää perheen koossa. Mutta on surullista miten kolean mallin lapset ovat saaneet parisuhteesta. Katsokaa lasten kanssa jotain romanttisia leffoja ja sano lapsille ihan suoraan, että toivot heidän löytävän sellaisen parisuhteen aikanaan. Sillä sellaisia on oikeastikin olemassa ja se on lähempänä normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap on läheisriippuvainen jankkaaja. Puistattaa ajatuskin

Älä viitsi vääristellä. Ap on vaikuttanut ketjussa ihan täysjärkiseltä, lämpimältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei miehillä välttämättä ole mitään suunnitelmia. Eivät monet miehet vain haaveile ja unelmoi asioista, tai tee sitä yhdessä. Jos joku juttu pitää tehdä, se suunnitellaan vaihtelevissa määrin ja tehdään. Ei mielestäni ole asiallista pakottaa miestä puhumaan jotain pilvilinna juttuja, jos se ei vaan satu sellaisia juttuja juurikaan miettimään.

Lopeta tuo painostus tai printtaa sille samantien jonkinlaiet vuorosanat ja jutut, mitä sen pitää puhua, jos se an pakko saada vaikka väkisin haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta.

Entä jos kyse ei ole mistään haaveilusta eikä pilvilinnoista. Minä ymmärsin, että ap halusi keskustella tasolla "milloin pidät kesälomasi" ja "onko sinulla kesälle suunnitelmissa jotain reissua, sukuloimista, remonttia, tms." Ihan käytännön asioita, jotta ap tietäisi ottaa ne huomioon omaa kesäänsä suunnitellessaan.

Jos taas on tarkoitus, että kumpikaan ei ota toisen tekemisiä huomioon, niin kyllä sekin olisi asiallista sanoa, kun kuitenkin vuosi ollaan jo seurusteltu.

Älä yritä siellä. Ap aikoo siis kartoittaa miehen aikataulut ja lomat pitkälle tulevaisuuteen. Seuraavassa vaiheessa se täyttää ne "yhteisillä suunnitelmilla" (eli siis Ap:n suunnitelmilla), kuten vierailuilla Ap:n sukulaisten luona yms. Onko remonttia suunnitelmissa (jos ei ole niin Ap:kyllä keksii remontoitavaa). Mies on ollut aiemminkin parisuhteessa ja ymmärtää, että ainoa keino pitää oman elämän langat käsissään, on paeta Ap:n salajuonia hallita miehen elämää turvautumalla tuppisuu tekniikkaan. 

Olette naiset ajaneet mies poloiset jo niin ahtaalle, että meillä ei vaan enää ole muita keinoja puolustautua omaa elintilaa, kuin olla hiljaa ja itkeä sielun sisäisiä kyyneliä. Mies tietää, että hän häviää heti jos avaa suunsa, ja loppu elämä siitä eteenpäin on Ap:n lähipiirin kissaristiäisissä ravaamista.

Ei se tarkoita, että mies on hullu ja tarvitsee terapiaa, jos hän pitää hieman puoliaan tässä uuden parisuhteen voimatasapainon selvitys vaiheessa. 

.

Mihinköhän ne edelliset suhteet on kaatuneet? Veikkaan että sitoutumiskammoon. Hän haluaa pitää oven avoinna jos joku vielä parempi astuisi kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Mihinköhän ne edelliset suhteet on kaatuneet? Veikkaan että sitoutumiskammoon. Hän haluaa pitää oven avoinna jos joku vielä parempi astuisi kuvioon.

Mihinköhän Ap:n aiemmat suhteet ovat kaatuneet? Jotenkin vähän veikkaan, että Ap:n ex:ät näkevät painajaisia, joissa tukehtuvat kuoliaaksi valtavan läheisriippuvaisen lehmän alle.

En tarkoita tätä lehmä sanaa tässä yhteydess mitenkään loukkaavana, vaan lähinnä sellaisena yli-äidillisen naisellisuuden freudilaisena ilmentymänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinköhän ne edelliset suhteet on kaatuneet? Veikkaan että sitoutumiskammoon. Hän haluaa pitää oven avoinna jos joku vielä parempi astuisi kuvioon.

Mihinköhän Ap:n aiemmat suhteet ovat kaatuneet? Jotenkin vähän veikkaan, että Ap:n ex:ät näkevät painajaisia, joissa tukehtuvat kuoliaaksi valtavan läheisriippuvaisen lehmän alle.

En tarkoita tätä lehmä sanaa tässä yhteydess mitenkään loukkaavana, vaan lähinnä sellaisena yli-äidillisen naisellisuuden freudilaisena ilmentymänä.

Kyllä on jollain nyt vähän pahat traumat jääneet. Ja niitä pitää täällä sitten kostaa tuntemattomille. Tosi tervettä. Or not.

Vierailija kirjoitti:

Asia on tulevaisuus. Meillä on kivaa yhdessä, mutta mulla on tosi epävarma olo, kun ei nähdä.

Haluaisin suunnitella tulevaa elämää, edes yhteistä matkaa tai muuta pientä asiaa. Tuntuu, että tässä vaan ollaan ja eletään päivä kerrallaan ja katsellaan. Haluaisin, että mies edes joskus puhuisi siitä mitä toivoo ja haluaisi tehdä kanssani.

Tiedän, että hänet on jätetty kaksi kertaa pitkistä suhteista ja voi olla vaikea uskaltaa ajatella tulevaisuutta, mutta mää tukehdun tähän, jos siitä ei voi yhtään puhua. Ap

I feel you. Omassa suhteessani ei auttanut muu kuin ilmoittaa, että en enää jaksa. Olimme muutaman vuoden ajan tapailleet viikonloppuisin ja viettäneet osan viikosta yhdessä + lomat, mutta mies ei suostunut puhumaan siitä, haluaako joskus myös asua yhdessä tai ylipäänsä tehdä suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen (lomia ym suunnitelmia muutaman kuukauden päähän meillä on ollut lähes alusta saakka). Lopulta ilmoitin hänelle, että haluan ottaa suhteessamme "askeleen taaksepäin" eli palata sellaiseen vaiheeseen, että tapailemme vain silloin tällöin, ei edes joka viikonloppu, ja pikemmin ystävinä kuin kumppaneina. Kyse ei ollut uhkauksesta vaan minulla oli jo suunnitelmia uudelle, itsenäiselle elämälle eli olin ihan oikeasti siihen valmis. Aikansa mietittyään mies sai puserrettua itsestään irti sen verran, että ei halua sitä vaan haluaa minun muuttavan luokseen.

Mietin nyt itse, olenko valmis viralliseen muuttoon. Mies ei tule muuttumaan miksikään. Jatkossakin, jos tulee isoja asioita, joista pitäisi keskustella, hän tulee varmasti vetäytymään kuoreensa. Haluanko sitä? Minulla voisi olla ihan mukava elämä taas yksinkin.

Eli ehdotan, että teet itsellesi selväksi, mitä vaihtoehtoja sinulla on. Älä uhkaile äläkä uhittele, äläkä esitä mitään ultimatumeita ("jos et jotain, niin minä lähden!"). Mieti ensin itse, mitä haluat, ja kun tiedät niin kerro miehelle. Ja muista, että hän ei tule muuttumaan.