Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kokoajan että mulls rintasyöpä
24.05.2018 |
Pitääkö olla huolissaan kun ei muuta voi ajatella? Hyvä kun töissä pystyy käymään tai kotona ruokaa laittamaan.
Rinnassa ajoittain tuntemuksia joita pelkään. Ei varsinaista kipua... Nopeesti ohi meneviä. Jos puristelee nänniä tulee eritettä, itsekseen ei tule. Mammottu ja ultrattu on.
Luen amerikkalaista rintasyöpä palstaa jossa on miljoona tapausta että syöpä ei ole näkynyt kuvissa jne.
Kommentit (49)
Rs kirjoitti:
Rintasyöpää sairastavana se ei aina näy mammografiassa,eikä ultrassa! Mene rintojen magneettikuvauksiin! Vaadi kuvauksia,terveyskeskukset vähättelevät asiaa.Pyydä lähete,se kuuluu potilaaan oikeuksiisi.Jos syöpää ei ole(toivottavasti) saat ainakin henkisesti rauhan asiallesi. Ole ystävällisesti napakkana ja vaadi magneettikuvat!
Oon siis yksityisellä käynyt, radiologian erikoislääkäri oli sitä mieltä ettei lisätutkimuksia tarvita. Ootko sitä mieltä että olen kuitenki sairas? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan sama juttu. 30 vuotiaasta asti säännöllisesti tutkittu rintoja kun niihin aina tulee joku patti ja ovat mastopaattiset ja täynnä kystiä (viime kerralla 20 kystää vasemmassa rinnassa). Neljä kertaa on leikattu pois hyvälaatuinen kasvain. Nyt olen 44 vuotias. Aina jos tutkin, on uusi patti. Ja pakkohan nämä patit on näyttää lääkärille joka passittaa kuvauksiin. On otettu useasti mammografia vaikka en olisi halunnut. Nyt kun pääsin tästä pelosta, tuli uusi pelko että monien mammografioiden (jotka on ollut pakko ottaa kun on ollut patti) vuoksi sairastun oikeasti rintasyöpään. Ja tämän vuoksi sain paniikkikohtauksen ja lähetteen psykologille.
Ja tosiaan ruotsissa alkaa säännöllinen vuosittainen joukkotarkastus mammografia 40 vuotiaana. Itse olen päättänyt olla nyt käymättä yhdessäkään mammografiassa 10 vuoteen. Sen verran tuo säteily on nyt saanut mielenterveyteni pois raiteiltaan.
Mutta ymmärrän pelkosi, ja suosittelen tosiaan ammattiapua!
Luin että säteilyä tulee vähän eikä mammoista haittaa.
Virtahepo, kuulostaa niin tutulle.
Olen ollut pelkojen takia psykologilla, psykiatrialla ja polillakin. Lisäks on lääkitys ja rauhottavat mitä menee nyt kiitettävästi..
Olen käyttänyt paljon rahaa tutkimuksiin ja lääkärikäynteihin vuosien varrella. Oon pelännyt useita sairauksia aiemminkin.
Varmaan ongelmana on että googlaan jatkuvasti ja luen kaikki keskustelupalstat. Tuntuu vahvasti että lääkärit on väärässä ja olen hengenvaarassa. Oon lukenut läpi jo kaikki hoidot, ennusteet ym. Oon melkosessa sumussa ja tarkkailen rinnan tuntemuksia sekä kokeilen sitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo, kuulostaa niin tutulle.
Olen ollut pelkojen takia psykologilla, psykiatrialla ja polillakin. Lisäks on lääkitys ja rauhottavat mitä menee nyt kiitettävästi..
Olen käyttänyt paljon rahaa tutkimuksiin ja lääkärikäynteihin vuosien varrella. Oon pelännyt useita sairauksia aiemminkin.
Varmaan ongelmana on että googlaan jatkuvasti ja luen kaikki keskustelupalstat. Tuntuu vahvasti että lääkärit on väärässä ja olen hengenvaarassa. Oon lukenut läpi jo kaikki hoidot, ennusteet ym. Oon melkosessa sumussa ja tarkkailen rinnan tuntemuksia sekä kokeilen sitä. Ap
Mieti nyt järjellä. Mitä muita tutkimuksia sulle pitäisi vielä tehdä, että uskoisit? Jos olet jo rampannut jatkuvasti kokeissa, eikä mikään todista yhtään mitään sen puolesta että sulla olisi syöpä, niin mikä todistaisi? Ei ole mitään muita kokeita! Onko tuo nyt elämisen arvoista elämää että pelottelee itsensä henkihieveriin asialla, jossa ei ole mitään perusteita.
Ärsyttää tuollainen. Itselläni on ollut rintasyöpä 10 vuotta sitten, sain hoidot ja paranin, eikä se mikään tuollainen kammottava helvetti ollut. Rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
25 mitä oireita sulla oli?
Iho kuroutunut rinnan alaosassa, ja tunnustelemalla syvältä löytyi patti.
mulla oli n. pari vuotta sitten tuollainen kausi, enkä oikein tiedä mistä se kumpusi. Psyykeellä on ihmeellinen voima, koska ihan oikeasti aloin tuntea kipuja sekä möykkyjä rinnoissa, kainalokipua ja väsymystä. Olin ihan sekaisin, mutten uskaltanut lääkärillekään mennä, koska pelkäsin mitä saisin kuulla.
Ja sitten pari kolme kuukautta jatkettuani näiden pakkoajatusten parissa ne häipyivät, ihan yht'äkkiä, kuten olivat tulleetkin. Vielä olen hengissä ja mitään tuntemuksia ei enää ole.
Ehkä jos kuulee jostain tutusta, joka sairastaa tai lukee jonkun koskettavan lehtijutun aiheesta, niin alitajunta alkaa tehdä tepposiaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki neuvovat rauhottumaan. Mutta kun ongelma on pään sisällä niin sille ei mitään mahda. Kun paniikki ja pelko on päällä, sitä kuvittelee vaikka mitä eikä elämästä tule mitään ennen kuin on päässyt tutkimuksiin. Tätä ei voi ymmärtää ne jotka eivät ole tätä kokeneet. Tämä on sairaus muiden joukossa.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Ennen toteamista nuorena, siitä on siis vuosikymmeniä, podin sairauspelkoja. Nyt on lääkitys ja olen pitkään ollut tasapainossa. Keväällä alkoi kaikki taas pelottaa. Oli kontrollilabrat ja endokrinologi soitti: on mennyt ihan vajaalle taas. Eli sanoisin, aina ei ole kyse edes tavallisesta OCD:sta tms psyyken vaivasta vaan jostain muusta hormoniepätasapainosta joka voi vaikuttaa mieleen.
Toissapäivänä aloin sitten nostamaan kilpparilääkitystä. Hitaasti mutta varmasti uskon pääseväni kuilun pohjalta takaisin. ...Itsellänikin on mastopatia, yli kymmenen kystaa on näkymyt ultrissa vuosien varrella...ja olin siis pelännyt syöpää. Joku lääkäri opiskeluaikana sanoi ettei rintasyöpä välttämättä oireile lainkaan, kuten nämä kyhmyiset, kun rakkulat tulee ja menee.
Kaikkea hyvää ap:lle! <3 Toivottavasti syy vaivoihin löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo, kuulostaa niin tutulle.
Olen ollut pelkojen takia psykologilla, psykiatrialla ja polillakin. Lisäks on lääkitys ja rauhottavat mitä menee nyt kiitettävästi..
Olen käyttänyt paljon rahaa tutkimuksiin ja lääkärikäynteihin vuosien varrella. Oon pelännyt useita sairauksia aiemminkin.
Varmaan ongelmana on että googlaan jatkuvasti ja luen kaikki keskustelupalstat. Tuntuu vahvasti että lääkärit on väärässä ja olen hengenvaarassa. Oon lukenut läpi jo kaikki hoidot, ennusteet ym. Oon melkosessa sumussa ja tarkkailen rinnan tuntemuksia sekä kokeilen sitä. Ap
Okei, eli olet jo asian tiimoilta hoidon piirissä. Tiedän itsekin kokemuksesta, että vaikka hoito olisi juuri nyt päällä, niin se ei välttämättä valitettavasti aina auta noihin yksittäisiin pelon aiheisiin. Kävin vuosia terapiassa, mutta sinäkin aikana ne pelot vaan kasaantui ja kasaantui.
Nuo googlettelut ja keskustelupalstojen lukemiset ja ylipäätään OCD-ehdollistetut käyttäytymismallit on, nurinkurista kyllä, minusta yhdenlainen tapa hallita niitä pelkoja. Se on tavallaan sellaista varmistelukäyttäytymistä, joka on karannut käsistä ja muotoutunut itsessään ongelmaksi, joka vaan ruokkii ja vahvistaa sitä jotakin pohjimmaista, eksistentiaalista ahdistusta, josta se häiriökin ehkä kumpuaa. On kuitenkin vaikea sanoa ykskantaan, miten siitä pääsisi tehokkaimmin eroon.
Itse ehkä kokeilisin ainakin poistaa sivuhistoriasta syöpään liittyvät googlehaut, foorumit, ym. Eihän se tietenkään estä hakemasta niitä uudelleen, mutta ainakaan selain ei enää sitten tarjoa niitä ensimmäiseksi. Toiseksi, koittaisin keksiä jonkun sijaistoiminnon sen googletteluun johtavan impulssin iskiessä, lähtisin vaikka kokonaan ulos talosta ja netin ääreltä. En tiedä, oletko jo ehkä kokeillutkin näitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 mitä oireita sulla oli?
Iho kuroutunut rinnan alaosassa, ja tunnustelemalla syvältä löytyi patti.[/quote
Eikä näkynyt mammossa ja ultrassa?
Virtahepo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo, kuulostaa niin tutulle.
Olen ollut pelkojen takia psykologilla, psykiatrialla ja polillakin. Lisäks on lääkitys ja rauhottavat mitä menee nyt kiitettävästi..
Olen käyttänyt paljon rahaa tutkimuksiin ja lääkärikäynteihin vuosien varrella. Oon pelännyt useita sairauksia aiemminkin.
Varmaan ongelmana on että googlaan jatkuvasti ja luen kaikki keskustelupalstat. Tuntuu vahvasti että lääkärit on väärässä ja olen hengenvaarassa. Oon lukenut läpi jo kaikki hoidot, ennusteet ym. Oon melkosessa sumussa ja tarkkailen rinnan tuntemuksia sekä kokeilen sitä. ApOkei, eli olet jo asian tiimoilta hoidon piirissä. Tiedän itsekin kokemuksesta, että vaikka hoito olisi juuri nyt päällä, niin se ei välttämättä valitettavasti aina auta noihin yksittäisiin pelon aiheisiin. Kävin vuosia terapiassa, mutta sinäkin aikana ne pelot vaan kasaantui ja kasaantui.
Nuo googlettelut ja keskustelupalstojen lukemiset ja ylipäätään OCD-ehdollistetut käyttäytymismallit on, nurinkurista kyllä, minusta yhdenlainen tapa hallita niitä pelkoja. Se on tavallaan sellaista varmistelukäyttäytymistä, joka on karannut käsistä ja muotoutunut itsessään ongelmaksi, joka vaan ruokkii ja vahvistaa sitä jotakin pohjimmaista, eksistentiaalista ahdistusta, josta se häiriökin ehkä kumpuaa. On kuitenkin vaikea sanoa ykskantaan, miten siitä pääsisi tehokkaimmin eroon.
Itse ehkä kokeilisin ainakin poistaa sivuhistoriasta syöpään liittyvät googlehaut, foorumit, ym. Eihän se tietenkään estä hakemasta niitä uudelleen, mutta ainakaan selain ei enää sitten tarjoa niitä ensimmäiseksi. Toiseksi, koittaisin keksiä jonkun sijaistoiminnon sen googletteluun johtavan impulssin iskiessä, lähtisin vaikka kokonaan ulos talosta ja netin ääreltä. En tiedä, oletko jo ehkä kokeillutkin näitä...
Juuri jotenkin noin, yritän valmistautua pahimpaan ja googlailu on pakkomielteistä. En oikein edes tiedä mitä uutta luulen sieltä löytäväni. Luen kaikkia lääketieteellisiä artikkeleita, tutkimuksia ja muuta.
Jotenkin tajuan että etukäteen ei ole järkeä surra ja kadehdin suunnattomasti niitä ketkä osaa ottaa asian kerrallaan. Mulla pakokauhu yltyy välillä niin pahaks että tulee itsetuhosia ajatuksia, sellasia etten kestä kun tulee dg.
En ole kokeillut noita vaihtoehtosia juttuja googlelle, oon jotenki totaali jumissa tässä ollut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varasin rutiinitarkastusajan mammografiaan. Olen 47 v. Heti ajan varattuani aloin pelätä. Tuntui, että ennen ajanvarausta syöpäriski oli alle promillen luokkaa ja kun olin varannut ajan, teki mieli varata hautapaikkakin. Ei onneksi löydöksiä, huhhuh.
Ihan älytöntä, koska selviytymistodennäköisyyteni tietenkin nousi kun varasin ajan vastaanotolle. Jotenkin vaan asian ajattelu muuttui perustettomaksi peloksi.
Tsemppiä ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo, kuulostaa niin tutulle.
Olen ollut pelkojen takia psykologilla, psykiatrialla ja polillakin. Lisäks on lääkitys ja rauhottavat mitä menee nyt kiitettävästi..
Olen käyttänyt paljon rahaa tutkimuksiin ja lääkärikäynteihin vuosien varrella. Oon pelännyt useita sairauksia aiemminkin.
Varmaan ongelmana on että googlaan jatkuvasti ja luen kaikki keskustelupalstat. Tuntuu vahvasti että lääkärit on väärässä ja olen hengenvaarassa. Oon lukenut läpi jo kaikki hoidot, ennusteet ym. Oon melkosessa sumussa ja tarkkailen rinnan tuntemuksia sekä kokeilen sitä. ApOkei, eli olet jo asian tiimoilta hoidon piirissä. Tiedän itsekin kokemuksesta, että vaikka hoito olisi juuri nyt päällä, niin se ei välttämättä valitettavasti aina auta noihin yksittäisiin pelon aiheisiin. Kävin vuosia terapiassa, mutta sinäkin aikana ne pelot vaan kasaantui ja kasaantui.
Nuo googlettelut ja keskustelupalstojen lukemiset ja ylipäätään OCD-ehdollistetut käyttäytymismallit on, nurinkurista kyllä, minusta yhdenlainen tapa hallita niitä pelkoja. Se on tavallaan sellaista varmistelukäyttäytymistä, joka on karannut käsistä ja muotoutunut itsessään ongelmaksi, joka vaan ruokkii ja vahvistaa sitä jotakin pohjimmaista, eksistentiaalista ahdistusta, josta se häiriökin ehkä kumpuaa. On kuitenkin vaikea sanoa ykskantaan, miten siitä pääsisi tehokkaimmin eroon.
Itse ehkä kokeilisin ainakin poistaa sivuhistoriasta syöpään liittyvät googlehaut, foorumit, ym. Eihän se tietenkään estä hakemasta niitä uudelleen, mutta ainakaan selain ei enää sitten tarjoa niitä ensimmäiseksi. Toiseksi, koittaisin keksiä jonkun sijaistoiminnon sen googletteluun johtavan impulssin iskiessä, lähtisin vaikka kokonaan ulos talosta ja netin ääreltä. En tiedä, oletko jo ehkä kokeillutkin näitä...
Juuri jotenkin noin, yritän valmistautua pahimpaan ja googlailu on pakkomielteistä. En oikein edes tiedä mitä uutta luulen sieltä löytäväni. Luen kaikkia lääketieteellisiä artikkeleita, tutkimuksia ja muuta.
Jotenkin tajuan että etukäteen ei ole järkeä surra ja kadehdin suunnattomasti niitä ketkä osaa ottaa asian kerrallaan. Mulla pakokauhu yltyy välillä niin pahaks että tulee itsetuhosia ajatuksia, sellasia etten kestä kun tulee dg.
En ole kokeillut noita vaihtoehtosia juttuja googlelle, oon jotenki totaali jumissa tässä ollut. Ap
Kuulostaa tutulta. Mä olin itse vuosia sitten samassa jamassa tuon asioiden etukäteen suremisen kanssa. Tuntui jotenkin, että mulla oli käsissä miljoona lankaa ja kaikki johtivat vääjäämättömään katastrofiin. Ihmettelin, miten kukaan voi elää normaalia elämää, kun täystuho vaanii kuitenkin nurkan takana. En osaa oikein suorilta sanoa, mikä muuttui, mutta olen vuosien varrella oppinut suhtautumaan asioihin enemmän yksi kerrallaan ja huomisesta ei voi vielä sanoa -periaatteella. Se on siis mahdollista, vaikka nyt varmasti tuntuukin todella etäiseltä ajatukselta. On kokemusta myös noista itsetuhoisista ajatuksista. Välillä on tuntunut, ettei vaan yksinkertaisesti kestä sitä pelkoa ja mieluummin olisi melkein kuollut.
Jos et ole vielä tosiaan perehtynyt erilaisiin googlettelulle yms. vaihtoehtoisiin keinoihin selvitä OCD-tyyppisten ahdistus- ja katastrofiajatusten kanssa, niin suosittelen tekemään niin. Ehkä paras kuulemani vinkki on, että kun se pieni ärsyttävä ääni alkaa nakuttaa päässä, että nyt tulee syöpä, tuho ja turmio, niin yrittää suhtautua siihen kuin kuuntelisi vähän rasittavaa humalaisen sökellystä – "mhm, okei, asia selvä" ja palaa sitten arkipäivän puuhasteluihin, mitä nyt olikaan tekemässä. Ylipäätään yleisin kuulemani neuvo vaikuttaisi olevan, että kun se ajatus, pelkotila tmv. tulee, niin siihen ei lähde mukaan mutta että sitä ei myöskään väkisin torju. Antaa sen tavallaan tulla, mutta yrittää samalla pitää siihen etäisyyttä. Voit oppia lisää siitä, mistä ne ajatukset tulevat, ja mitä esimerkiksi tapahtuu/miltä sinusta tuntuu jos yrität antaa niiden tulla ja mennä.
Virtahepo onpa jännä että joku tietää niin mun ajatusmallin ja jopa kokenut tälläistä!! Vain ihan lähipiiri tietää tästä, muut kai luulee että olen normaali;)
En värjää hiuksia enkä käy kampaajalla koska ajattelen että kohta ne kuitenkin lähtee.. En osaa nauttia mistään ja jos hetkeksi unohdan tän tulee se heti takaraivoon takasin.
Onko kellään ollut oireena nesteen tuloa vain toisesta rinnasta? Tulee vain puristamalla.
Vielä nosto. Tilaan ensi viikolla uuden lääkäriajan. Ap
Ei niitä noin vaan vaadita, yksityisellä kyllä saa.
Ootko sitä mieltä että mun oireet on kun onkin rintasyöpää? Oliko sulla samat??