Jos tietäisit raskaana ollessasi, että sikiö on suurella todennäköisyydellä down syndroomainen, niin

Ymmärrän senkin, että down riskiä tuodaan esiin voimakkaasti ja se vaikuttaa ihmisiin. Ammatti-ihmisenä, kun tiedän mitä kaikkea voi elämässä sattua. Miten todella vaikeita vammoja voi ihmisillä olla. Miten ihan oikeasti sairaita ja vaikeasti vammaisia lapsia voi syntyä. Näen asiat niin, että downin syndrooma on niin lievä juttu kaiken ihan todella vaikean rinnalla. Minulle se ei olisi eikä ole kauhea juttu. Jos lapsellani olis vain down, ei olisi mitään hätää. Mutta ymmärrän, että ei sitä voi kaikki tietää.

Keh.vam.hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. On parempi sikiölle ja minulle. En jaksaisi vammaista lasta.

Milä perusteella sikiölle parempi?

Ehkä siksi, ettei hänkään ansaitsi äitiä, joka ei jaksa häntä. Plus se että lapsen elämä ei todennäköisesti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista vaan haastetta riittää enemmän kuin vammattomalla lapsella. Elämä voi olla hyvää, mutta helppoa se ei ole.

Hän ansaitsi elämä vaikkapa jonkun toisen äidin lapsena. Ja kyllä vaan tässä maassa on äitejä ja sellaisiksi haluavia, jotka ottaisivat mielihyvin downvauvan omakseen.

Adoptio on tietysti yksi mahdollisuus, mutta on sekin rankkaa. Odottaa ja synnyttää lapsi, jota ei aio pitää ja sitten miettiä sitä, että pääsikö lapsi hyvään perheeseen ja onko hänellä hyvä elämä.

Kuitenkin paljon parempi kuin lopettaa se elämä.

Jos löytyy hyvä perhe, niin tottakai, mutta sille äidille tämä vaihtoehto on aborttia paljon rankempi kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Ultrissa kaikki näytti normaalilta, sydämmen rakenteet epäselvät. Sikiön pieni koko. En mennyt istukka biopsiaan, sillä siihen ei kuulemma ollut tarvetta. Poika syntyi eikä itkenyy syntyessään. Näin vain vilauksen hänestä kun kätilö ilmoitti, että viedään happikaappiin antamaan vähän lisä happea. Kun minua parsittiin ala päästä totesin, että eihän sillä kuitenkaan downin syndroomaa ole, sillä minulla oli odotuksen ajan ikävä tunne. Vastaus oli, että lääkäri tulee pian.

Noh lastenlääkäri tuli ja pamautti suoraan: epäillään downin syndroomaa. Pojalla nelisormipoimut käsissä, ns. Sandaalivarpaat ja kasvon piirteet muistuttavat downia. Otetaan kromosomi näytteet. Minä itkin, mieheni itki ja siksi itkin vielä enemmän.

Pari päivää meni sumussa, mutta kun katsoin poikaani, minä rakastin häntä, enemmän kuin mitään muuta. Sairaalassa olo aikana ahmin tietoa downin syndroomasta. Lähtö päivänä pommi pudotettiin. Kromosomi näyte oli negatiivinen :D pojalla oli vain turvonneet kasvot ja muut piirteet voivat esiintyä myös normi ihmisillä.

Oho pointti unohtu! Olin onnellinen lapsestani vaikka oltiinkin varmoja, että hänellä on downin syndrooma, joten jos joskus tulevaisuudessa kuulen, että tulevalla pienokaisella olisi down, en tekisi aborttia. Downin syndrooma on muutenkin "pientä", mitä voisi pahimmillaan olla. He ovat vähästä onnellisia.

Pääseekö sinne abortin teko kouluun yhteishaussa?

Pistäsin vaimoo turpaa ja menisin ite nussii sitä miestä t. nainen35

Tekisin. Tekisin kyllä joka tapauksessa, jos olisin raskaana, mutta varsinkin jos lapsi saattaa olla/on kehitysvammainen.

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän on down henkilöinen itsemurhien luku verrattuna ns. terveisiin? Veikkaan, ettei ainakaan suurempi.

Oisko siksi etteivät ymmärrä sellaista tehdä? ÄO 50...

up

Tekisin

Keh.vam.hoit