Amk:ssa opiskelu ilman pakkoryhmäytymistä, onko mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tiedoksi että kyllähän se työelämän on täynnä tiimiytymistä, ryhmäduunia, virkistäytymispäiviä, kissanristiäisiä, suunnittelupäiviä, työkavereiden sietämistä. Voi sitä jo opintojen aikana harjoitella.

Voi pyhä yksinkertaisuus, työelämässä mitkään vapaa-ajan riennot EIVÄT OLE PAKOLLISIA eikä niiden skippaaminen aikuisten maailmassa vaikuta kohteluun työpaikalla. Toiseksi oikea tiimityö on hyvin erilaista kuin opiskelu. Ja mikä tärkeintä, työstä maksetaan palkkaa. 

Juuri näin. Itse ole ylisosiaalinen, rakastan juuri noita virkistäytymispäiviä, kissanristiäisiä ja muita ja yleensäkin työkavereiden kanssa hengaamista. Mutta juttu on siinä, että kaikki väkisin väännetyt ryhmäytymispuuhat ja tutustumisleikit on sieltä alimmasta h*lvetistä eikä niillä ole mitään tekemistä normaalin sosiaalisen kanssakäymisen kanssa.

Tutustumisleikkeihin törmää myös työelämässä. Itse en usko että niihin voi ketään pakottaa osallistumaan, mutta toisaalta kaikki käytännössä kuitenkin osallistuu, koska antaa huonon kuvan jos ei niin tee. Valtaosa ihmisistä vihaa näitä teennäisiä ryhmäytymisleikkejä joissa on iso riski että joutuu naurunalaiseksi jos epäonnistuu, varsinkin muistia vaativat "leikit".

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa tosiaan saa vääntää projekteja ja ryhmätöitä itsensä kipeäksi. Itse selvisin niistä etsimästä omasta ryhmästä sellaiset tyypit, jotka myös tekevät oman osansa töistä eivätkä ole vapaamatkustajia. Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi sellaiset, joiden kanssa tehtiin opintojen aikana suurin osa ryhmätöistä. Joo, isompi oppimiskokemus olisi varmasti ollut tehdä töitä erilaisilla kokoonpanoilla, mutta kylläpä olisi kiinnostanut kovasti tehdä itse suurin osa töistä ja antaa toisten ottaa kunnia. 

Mulla taas meni opiskellessa niinpäin, että olisin halunnut tehdä oman osuuteni, mutta päällepäsmärit päätti keskenään kuka tekee mitäkin, eikä jättäneet mulle mitään. Kun en halua kenenkään päälle puhua tai ryhtä mihinkään huutokilpailuun työnjaosta, muut päätti mitä tekivät ja sitten kysyin, että no entäs minä?

Ei ole ikävä niitä ryhmätöitä, ne eivät millään tavalla imitoi oikean työelämän tiimityöskentelyä, vaan ovat täysin epäluonnollisia tilanteita joissa joko ulkopuolinen keinotekoisesti päättää ryhmät tai sitten opiskelijat itse valitsevat bestiksensä ja sitten jotku ryhmät joutuu ottamaan ne luokan epäsuositut väkisin ryhmiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattumalta ajattelin aloittaa keskustelun aivan samasta aiheesta ennen kuin tulin koneelle. Olen (tuleva)alanvaihtaja ja mielestäni koen työelämätaitoni sen verran kehittyneeksi, että pärjäisin ilman noita kammottavia ryhmäytymisiäkin. Inhoan yli kaiken ryhmäytymistä ja yleensäkin kaikkia ryhmätöitä. Tuleva uusi alani on vielä vähän hakusessa, mutta vahvasti harkitsen amk:n jättämistä väliin, koska siellä on kuulemma kamalasti ryhmätöitä. Jotenkin vaan ahdistaa ihan kamalasti. Tästä kammostani ja inhostani huolimatta olen pärjännyt hyvin työelämässä. 

Mulla sama juttu. Tunnen jo itseni tässä 32v iässä ja en yksinkertaisesti kestäisi sitä jos joka tunnilla opettaja sanoo että "noniin hakeutukaa ryhmiin, tehdään projekti asiasta X".

Yliopistoon taas en usko soveltuvani kun en tykkää lukea/päntätä niin hirveästi.

Minäkään en kestäisi jatkuvaa ryhmätyöskentelyä. Mielestäni pärjään kuitenkin töissä oikein hyvin. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja selviän sosiaalisista tilanteista. Ahdistaa vaan kaikki pakotetut ja teennäiset tilanteet ja ryhmätyöt. Omalla alallani ei ole töissä mitään ryhmätöitä, yhteisprojekteja tai muita vastaavia. 

Vapaa-ajan riekkumisilta vältyt ihan vaikka vaan sanomalla, että sulla on koira, joka joutuu olemaan jo muutenkin liian paljon yksin kotona ja koulupäivän jälkeen sun on mentävä suoraan kotiin viemään koira lenkille. 

Vähän pelottaa itseäkin näin 25+ ikäisenä opiskelun aloitus :D tykkään ryhmätöistä ja tulen kyllä mielestäni hyvin monenlaisten ihmisten kanssa toimeen mutta bilettämään ei jaksaisi enää lähteä. Toivotaan, että ryhmätöihin löytyy asiasta oikeasti kiinnostuneita luokkakavereita ja ryhmäytymään pääsisi ilman fuksiaisia ja nimileikkejä.

up!

Fuksiaisten vaatejonoja ja baarien shottienjuomiskisoja kauhulla odotellen.... Mutta mitä sitä ei ryhmähengen eteen tekisi.

En oo ikinä osallistunut mihinkään bileisiin ja silti sain koulusta kavereita. Amk:ssa tehdään paljon paljon ryhmätöitä, väkisin ihmisiin tutustuu.

AMKit on ammattikouluja nekin eikä mitään tiedekorkeakouluja joten meno on sen mukaista.

Pahaa tekee nämä aloitukset joissa väheksytään verkostoitumisen merkitystä. Bileet voivat tuntua tyhmiltä, mutta siellä niitä kontakteja vaan luodaan.

Vierailija kirjoitti:

Pahaa tekee nämä aloitukset joissa väheksytään verkostoitumisen merkitystä. Bileet voivat tuntua tyhmiltä, mutta siellä niitä kontakteja vaan luodaan.

Ymmärrän kyllä hyvin, jos joku ei jaksa bileissä juosta. Etenkin amk puolella meininki on hyvin kosteaa ja draamaa syntyy varmasti. Verkostoitua voi minun mielestäni myös ilman jatkuvaa kännäämistä ja pakko-osallistumista... Aikaa ihmisten kanssa voi myös viettää esim. hyvän ruoan, elokuvien ja muiden harrastusten parissa. 

Huutista näille teidän "verkostoitumisille". Se että haalit kaikenmaailman parikymppiset jonnet kavereiksi ja tutuiksi ei vaikuta sinun työllistymiseen yhtään mitään. Ja kyllä sama koskee myös yliopistoa/teknillistä. 

Minäkään en oikein ymmärrä tuota verkostoitumista. Ehkä sen tarve riippuu alastakin. Itse en ole koskaan kokenut tarvitsevani sitä ja ainakin tällaisessa perusammatissa töitä on kyllä riittänyt.

UP

Vähän 50/50 tunnelmat opintojen aloitusta kohtaan, itsekin iäkkäämpi aloittaja. Laskin itse vähän sen varaan, että voisin päästä päiväpuolelta myös joitakin kursseja tarvittaessa monimuotopuolelle suorittamaan. Eikös siinä olisi enemmän verkostoitumistakin kun tutustuisi monipuolisesti opiskelevaan porukkaan.

Hyvin olen pärjännyt nuorison seassa tällaisena melkein viisikymppisenä. Ei ole ollut ongelma, päinvastoin täydennämme kummasti toisiamme ja ryhmätyötkin menevät melkein vasemmalla kädellä. Turhia pelkoja, ryhmäyttäminen nyt vain on niin hauskaa, että itse lusmusin senkin siinä takavasemmalla ja hyvin ollaan ryhmäytyneitä.

Pakollisia? Jestas. Mä kun menin oikikseen, niin siellä oli kanssa koko eka viikko kaikkea ihme ryyppäämisen ja tutustumisleikin yhdistelmää. Livistin niistä suoraan kotiin sanoen tuutorille, että pää särkee. Se vaan vitutti, että osa liibalaabaohjelmasta oli naamioitu "viralliseksi" eli esim joksikin "lähtötasotestiksi" joka sitten osoittautui ihan läpäksi ja jonka takia jouduin odottamaan tunnin seuraavaa bussia. Lisäksi johonkin ohjelmaan patistettiin porukka suoraan luennolta niin, että livistäminen oli vaikeampaa, kun aina tuli joku kyselemään selityksiä. Tykkään kyllä kaikesta kaveriporukkaohjelmasta, mutta se ryyppääminen! En viihdy sitten yhtään, jos itse olen ainoa selvin päin ja kaikki ympärillä räkäkännissä. Ei siellä tainut olla yhtään iltaa ilman alkoholia ja bileitä, joten en mennyt. Tietty en sitten tutustunut ihmisiin, mutta kyllä mä aina porukan itselleni löydän ryhmätöissä ym., vaikka aikuisopiskelijoista.

Itse juuri AMK:sta valmistuneena täytyy kyllä sanoa, että olisi ollut täyttä kuraa koko opinnot ilman opiskelukavereitani. Ensimmäisillä viikoilla on kaikenlaista tapahtumaa, joihin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta juuri näissä tapahtumissa tutustuu toisiin ja porukka yleensä jakautuu moniin pienempiin samanhenkisiin ryhmiin. Ikähaarukka oli 20-50, eikä kukaan jäänyt yksin jos oli tapahtumissa mukana. Absolutistejakin löytyi, ja hyvin tulivat toimeen.

Yleensä ensimmäisen parin viikon jälkeen kaikilla on jo omat ryhmänsä, joiden kanssa sitten vietetään aikaa opiskellessä, projektitöissä ja lounaalla. Ne jotka eivät alussa olleet mukana tutustumisessa, jäivät usein ryhmän ulkopuolelle, istuivat luennoilla yksin nurkassa ja söivät yksin omassa pöydässä, ja ryhmäprojekteissä eivät hakeutuneet ryhmiin vaan lehtori joutui sitten "pakottamaan" tämän johonkin ryhmään satunnaisesti.