Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Amk:ssa opiskelu ilman pakkoryhmäytymistä, onko mahdollista?
23.05.2018 |
Hain päivä- eli nuorisopuolelle opiskelemaan erästä alaa. Koulun sivuille on jo ilmestynyt tervetulotoivotukset ja ekojen päivien ohjelma uusille opiskelijoille, ja niitä silmäillessä paniikki iski. Me-hengen, bileiden ja verkostoitumisen hehkutus sai miettimään viitsinkö edes pääsykokeisiin lähteä. Heti alkuun olisi parin päivän verran tutustumisleikkejä ja "työelämätaitojen harjoittelua", pakollisella läsnäololla tietenkin. Ei kiitos.
Haluan ottaa opinnot opintoina. Verkostot ja kaverit mulla on jo, ja vapaa-ajallakin ihan riittävästi tekemistä. Monimuotoon menisin mieluummin, mutta sinne on sisäänpääsy vaikeampaa ja opintotarjonta suppeampaa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin amk kun meni käpy pakolliseen ryhmäytymiseen ja ikinä ei ole ollut ryhmätyöt yhtä tuskaa peruskoulussa saati edes lukiossa/amiksessa! Ei vastata viesteihin tai pystytä sopimaan työnjakoa. Ei kiitos äänestin jaloilla ja palasin takaisin töihin.
Sama kohtalo. Vuoden kestin amk:ta mutta sitten lopetin. Sanasta "projekti" muodostui pahin kirosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse valmistuin hetki sitten amk:sta, opiskelin luovaa alaa jossa ikähaarukka 22-38v. Ryhmätöitä oli n. 50% ajasta, ja se oli tuskaa. Lisäksi tuli kuppikuntia, jossa puhuttiin aina paskaa muista. Luokka tietysti täynnä naisia. Yleensä olen löytänyt jokaisesta luokkayhteisöstä jonkun hyvän tyypin, mutta tässä tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi ja jollain tavalla traumatisoiduin. Ei ole mielenkiintoa olla missään tekemisissä valmistumisen jälkeen.
Mitä helvettiä? Ehkä oli sittenkin ihan hyvä että en päässyt sisään tämän kevään yhteishaussa...
Vierailija kirjoitti:
Itse valmistuin hetki sitten amk:sta, opiskelin luovaa alaa jossa ikähaarukka 22-38v. Ryhmätöitä oli n. 50% ajasta, ja se oli tuskaa. Lisäksi tuli kuppikuntia, jossa puhuttiin aina paskaa muista. Luokka tietysti täynnä naisia. Yleensä olen löytänyt jokaisesta luokkayhteisöstä jonkun hyvän tyypin, mutta tässä tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi ja jollain tavalla traumatisoiduin. Ei ole mielenkiintoa olla missään tekemisissä valmistumisen jälkeen.
Just tätä pelkään. Toisaalta uskon, että kestäisin kyllä tuon, sillä kyseessä on "vain" koulu, ohimenevä elämänvaihe. Mulla on kuitenkin työpaikka ja tukiverkostot/seuraa muualta. Mutta ei se silti kivaa olisi.
Kaikille tiedoksi että kyllähän se työelämän on täynnä tiimiytymistä, ryhmäduunia, virkistäytymispäiviä, kissanristiäisiä, suunnittelupäiviä, työkavereiden sietämistä. Voi sitä jo opintojen aikana harjoitella.
Alkuryhmäytymiset kesti meillä viikon, kieltäydyin kaikista joista vain pystyin. Bileisiin ei tarvitse mennä.
Ongelmana oli opiskelu, meillä Lahdessa oli lähes joka tunnilla jotain ryhmätyötä. Essee pareittain, anatomian tentti pareittain, julisteen tekoa ryhmässä... hohhoijaa. Opettajat usein joustavat jos haluaa yksin jotain tehdä, esim. lopputyön kohdalla.
Onhan sairaanhoitaja sosiaalinen ammatti, mutta olisin selvinnyt alalla ilman pantomiimiharjoituksiakin.
Lasten koululta se useimmiten tuntui, tapa opettaa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä h*lvettiä tää ryhmäytymis vouhotus on?Täällä kun lueskelee niin jo päiväkodissa jatkuen koulussa pitää leimatua johonkin laumaan .Konsultit taas päässy pissittää ja rahastamaan urakalla.
Vuonna nolla kun itse opiskelin niin ne biletti ketä huvitti ja ihan itse järjestettiin,ei niistä opintopisteitä saanut.
Jopa teknillisen korkeakoulun opinnot voi suorittaa osallistumatta yhteenkään teekkarihömpötykseen.
AMK:ssa tosiaan saa vääntää projekteja ja ryhmätöitä itsensä kipeäksi. Itse selvisin niistä etsimästä omasta ryhmästä sellaiset tyypit, jotka myös tekevät oman osansa töistä eivätkä ole vapaamatkustajia. Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi sellaiset, joiden kanssa tehtiin opintojen aikana suurin osa ryhmätöistä. Joo, isompi oppimiskokemus olisi varmasti ollut tehdä töitä erilaisilla kokoonpanoilla, mutta kylläpä olisi kiinnostanut kovasti tehdä itse suurin osa töistä ja antaa toisten ottaa kunnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se yliopistossakn mennyt samaan. Opiskelin 90-luvulla ekan tutkinnon ja silloin ryhmätöitä oli hyvin vähän, ehkä 3-4 koko aikana (paritöitä kylläkin vähän enemmän, mutta nekin sai halutessaan tehdä yksin). Nyt kun täydensin tutkintoani niin tämä "yhdessäoppiminen" ja "tiimityöskentely" oli selvästi päivän sana. Aivan joka kurssissa oli näitä ryhmätöitä, jopa luennoilla piti välillä keskustella ryhmissä!
Mulla ei ollut mitään ongelmaa löytää opiskelukavereista kaikista lusmuimmat tyypit ja "ryhmäytyä" heidän kanssaan. Ts he bilettivät, minä tein ryhmätyöt, kaikkien nimet laitettiin ryhmätöihin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille tiedoksi että kyllähän se työelämän on täynnä tiimiytymistä, ryhmäduunia, virkistäytymispäiviä, kissanristiäisiä, suunnittelupäiviä, työkavereiden sietämistä. Voi sitä jo opintojen aikana harjoitella.
Voi pyhä yksinkertaisuus, työelämässä mitkään vapaa-ajan riennot EIVÄT OLE PAKOLLISIA eikä niiden skippaaminen aikuisten maailmassa vaikuta kohteluun työpaikalla. Toiseksi oikea tiimityö on hyvin erilaista kuin opiskelu. Ja mikä tärkeintä, työstä maksetaan palkkaa.
Hamkissa sote-puolella ryhmäytyminen leikkeineen ja lauluineen kesti lähes koko ensimmäisen jakson. Lapsellista pelleilyä, ei työyhteisöissä ryhmäydytä ja käytetä työaikaa tutustumiseen. Kyllä ihmisen tulee sopeutua työyhteisöön oma-aloitteisesti, ei ryhmän kanssa leikkien. Vai siksikö moni nuorempi työntekijä odottaa erikoisnohtelua työpaikoilla kun koulussakin oli?! Kiersin kaukaa Hamkin ryhmäytymiset, osa piti korvata esseillä tai muilla järkevillä "rangaistuksilla". Arvosteltavat ryhmätyöt tein mukisematta, mutta aina ryhmässä oli se saamarin vapaamatkustaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on tää nykyajan trendi ihan kaikkialla :( Sitä se on kun kasvatustieteilijät ja uusien opsien suunittelijat ovat kaikki ekstroverttejä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään ongelmaa löytää opiskelukavereista kaikista lusmuimmat tyypit ja "ryhmäytyä" heidän kanssaan. Ts he bilettivät, minä tein ryhmätyöt, kaikkien nimet laitettiin ryhmätöihin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Kiinnostava strategia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on joku sote-ala, niin kuuluu työhön osata olla ihmisten kanssa. Työssä kohtaa joka päivä erilaisia ihmisiä tarpeineen ja odotuksineen. En osaa sanoa muista aloista. Meillä siis terkkaopinnoissa oli hyvin paljon ryhmätöitä.
Ei ole sote-ala ja työelämän tiimitaidot on ihan eri asia kuin pelleily ja ryhmäleikit koulussa.
Niin sinä lapsi luulet.
Ilmoita olevasi estynyt ja pyydä korvaavaa tehtävää.
Näitä kokemuksia lukiessa on tyytyväinen että en päässyt sisään. Jatkuvan paniikkikohtauksen partaalla eläminen tuskin on minkään arvoista. Harmi kun ei tullut nuorempana opiskeltua, silloin nuo leikit ym olisi menneet vielä ehkä jotenkuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään ongelmaa löytää opiskelukavereista kaikista lusmuimmat tyypit ja "ryhmäytyä" heidän kanssaan. Ts he bilettivät, minä tein ryhmätyöt, kaikkien nimet laitettiin ryhmätöihin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Kiinnostava strategia :D
Ja myös toimiva. Arvosanoista tuli hyviä, kun ei tarvinnut ottaa mukaan muiden nopeasti kyhättyjä puolikutoisia tekeleitä. Olin tosin noin 15 vuotta opiskelukavereitani vanhempikin, naimisissa ja kolmen lapsen äiti eli eivät he edes olettaneet, että bilettäisin heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on joku sote-ala, niin kuuluu työhön osata olla ihmisten kanssa. Työssä kohtaa joka päivä erilaisia ihmisiä tarpeineen ja odotuksineen. En osaa sanoa muista aloista. Meillä siis terkkaopinnoissa oli hyvin paljon ryhmätöitä.
Ei ole sote-ala ja työelämän tiimitaidot on ihan eri asia kuin pelleily ja ryhmäleikit koulussa.
Niin sinä lapsi luulet.
Ilmoita olevasi estynyt ja pyydä korvaavaa tehtävää.
Onko toisen halventava nimittely heti eri mieltä ollessa niitä amk:ssa hankittuja vahvoja tiimityötaitoja, joita työelämässäkin sovellat?
Aloittajalle tiedoksi, etteivät ne ryhmäytykset ole viimeinen eikä pahin, mihin opiskelukavereidesi kanssa joudut. Sinulla taitaa olla psyykkisiä ongelmia ja kuvittelet pärjääväsi loppuikäsi niillä vanhoilla sosiaalisilla suhteilla. Miten käy kun joudut työn vuoksi muuttamaan? Miten teet, kun huomaat ettet voikaan enää puhua tutuillesi asioitasi, kun sinä opit, muutut ja kehityt, mutta he rassaavat mopojaan, mulkkujaan/hiustenpidennyksiään ja uistimiaan yhä vain?
Saanko arvata, että intti kuitenkin jäi väliin. Etkä ole suosittu suppean piirisi ulkopuolella. Sinä pelkäät!
Noiden tutustumisleikkien jälkeenkin koko opiskelu on pelkkää verkostoitumista ja ryhmätöitä sekä työelämäprojekteja. En edes Asperger-diagnoosilla ole saanut vältettyä tuota pakkososialisointia.
Alue: Aihe vapaa
Itse valmistuin hetki sitten amk:sta, opiskelin luovaa alaa jossa ikähaarukka 22-38v. Ryhmätöitä oli n. 50% ajasta, ja se oli tuskaa. Lisäksi tuli kuppikuntia, jossa puhuttiin aina paskaa muista. Luokka tietysti täynnä naisia. Yleensä olen löytänyt jokaisesta luokkayhteisöstä jonkun hyvän tyypin, mutta tässä tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi ja jollain tavalla traumatisoiduin. Ei ole mielenkiintoa olla missään tekemisissä valmistumisen jälkeen.