Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille!

Vierailija kirjoitti:

En halua minkään ikäistä lasta. En vauvaa, en leikki-ikäistä, en koululaista, en teini-ikäistä, en aikuista, en keski-ikäistä, en eläkeikäistä.

Samoin. Koko ap:n kysymys on käsittämätön. Ehkä maailmasta löytyy joku, joka luulee, että tosielämän vauvat on Maggie Simpsoneita ikuisesti, mutta epäilen että on aika harvinainen uskomus ;)

Jos ei halua lapsia, ei halua niitä minkään ikäisinä. Jotenkin kuvittelisi tämän olevan itsestäänselvää, mutta... ?

No sehän siitä vielä puuttuisikin että saisi aikuisia lapsia pettymyksiä tuottamaan. Ja jos lapsi ei osoittautuisikaan pettymykseksi jollain tavalla (saisi hyvän uran, parisuhteen, pysyisi terveenä, välit säilyisi hyvinä jne.) niin sitten se saattaisi jossain vaiheessa pykätä lapsenlapsia joita hyvät mummot tietysti säntäävät hoitamaan riemumielin.

Joten kyllä se vauvaikäkin tulee takaisin jos on kerran erehtynyt lapsia tekemään.

t.vela 41v

Minun mielenkiintoni lapsihaaveisiin loppui 6-vuotiaana. Että on sitä tullut tässä jo monelta kannalta katsottua. Enää huolestuttaa se, miten anoppila tulee suhtautumaan asiaan, ja kokeeko kumppanini ns. statuspaineita hankkia lapsi.

Minusta he, jotka toivottelevat meille veloille "yksinäistä vanhuutta", eivät itse ole ajatelleet asiaa kovin pitkälle ja laajalti... Kai AP tajuat, että olet jopa kaltaitesi joukossa onnellisessa asemassa, ainakin toistaiseksi. Kun sinulla on hyvät lapset läsnä.

En myöskään ole tajunnut mitä pelättävää on yksinäisessä vanhuudessa. 

Jos olen ollut nuorena ja keski-ikäisinä omissa oloissa viihtyä introvertti, niin miksi minusta vanhana kuoriutuisi joku räpätäti joka itkee yksinäisyyttä vaikka kotihoidon työntekijöitä ramppaa monta kertaa päivässä niin että ulko-oven tilalle voisi hankkia pyöröoven?

Sitten kun olen vanha, viettänen aikaa lueskellen, netissä pyörien, käsitöitä tehden jne. Ei ole todellakaan suunnitelmissa lähteä johonkin päiväkeskukseen tai yhteislounaille.

Jos terveyteni uhkaa romahtaa niin etten pysty enää nauttimaan elämästä, voin valita itsemurhan.

62

Ihan hyvä kysymys aloittajalta. Mutta en ole kiinnostunut aikuisistakaan omista lapsista. En ole koskaan edes ajatellut asiaa niin pitkälle... että ensin kasvattaisin lasta täysi-ikäiseksi ja sitten se olisi aikuinen. Haluaisinko lapsen jos se olisi suoraan aikuinen ilman lapsuutta? En varmaan vaikka eihän se ole mahdollistakaan. Aikuinen kaveri voi olla kuka tahansa, eihän sen oma lapsi tarvitse olla.

Omien geenien jatkuminen? Ei kiinnosta.