Tekeekö kukaan enää voileipiä iltapalaksi perheelle

aloitus kuullosti herkulliselta, äitini teki aina valmiita voileipiä viikonloppujen myöhäisiltapalaksi ja se oli mahtavaa! Samoin isoäiti kesämökillä. 

Meillä on kyllä leipää ja lapset tekee itselleen väilipalaksi niitä, mutta ovat vähän "köyhiä" leipiä. Pitääkin ottaa tavaksi kerran viikossa tehdä kunnon voileipiä, salaattia, paprikaa, juustoa, meetwurstia, munia, katkarapumössöä yms.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei syödä tuollaista ruokaa, eikä syöty myöskään lapsuudenkodissani.

Ylipainoisia meidän suvussa ei ole.

Meillä syödään, ei myöskään olla ylipainoisia.

Painoko ainoa hyvinvoinnin mittari?

Ei ole mutta itsehän siitä ensimmäisenä puhuit. En kyllä myöskään usko että leivän syöminen tekisi meistä epäterveitä kun syödään kuitenkin paljon muutakin.

Elikä tällä logiikalla jos roskaruuan päälle syö paljon salaattia niin se ei enää ole epäterveellistä?

Vierailija kirjoitti:

Ruokavammaiset ei osaa/uskalla edes voileipiä syödä. Lapset pitäisi kieltää tuollaisilta fanaatikoilta.

Kukaan ei ole lihonut tai kuollut jos syö voileivän. Jos syö ämpärillisen voileipiä joka ilta niin varmasti lihoo mutta tuskin niin kukaan tekee...siis normaali ihminen.

Tavallisella ruualla kasvaa terveitä lapsia ja nuoria jotka ei pelkää syödä. Omia fobioita ei saa siirtää lapsille.

Itse olen hengenvaarallisen allerginen näille siemenleiville. Yksikin voi auringonkukansiemenleipä voi viedä hengen, koska aiheuttaa anafylaksian. Lapsena sai aina pelätä, että tietämätön aikuinen antaa väärää infoa tuoteselosteesta.

Omat lapset eivät onneksi ole perinyt tätä. Älä vähättele, jos olet tietämätön. Tavalliset vehnä- ja ruisleivät kelpaavat kyllä minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Allergiat varmistettu vanhemmilta?

Et varmaan ole tosissasi?!

Joka ilta laitan teinille munaleivän. Ruisleipää, jonka väliin voita, salaattia, tomaattia/kurkkua/paprikaa, juustoa, kinkkua ja paistettu muna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei syödä tuollaista ruokaa, eikä syöty myöskään lapsuudenkodissani.

Ylipainoisia meidän suvussa ei ole.

Meillä syödään, ei myöskään olla ylipainoisia.

Painoko ainoa hyvinvoinnin mittari?

Ei ole mutta itsehän siitä ensimmäisenä puhuit. En kyllä myöskään usko että leivän syöminen tekisi meistä epäterveitä kun syödään kuitenkin paljon muutakin.

Elikä tällä logiikalla jos roskaruuan päälle syö paljon salaattia niin se ei enää ole epäterveellistä?

No näinhän se juuri menee. Kokonaisuus ratkaisee, eikä joku yksittäinen hampurilainen. Ja sinullekin tiedoksi: sana "roskaruoka" ei viittaa siihen, että ruoka on roskaa, vaan siihen, että ruoka on pakattu kippoihin ja kuppeihin, joista tulee hirveästi roskaa. En ole mikään pikaruokaloiden puolesta puhuja, mutta inhottaa, kun ruokaa sanotaan roskaksi.

Lapsille kaurapuuroa iltapalaksi. Jugurttia.   Aikuiset syövät mitä haluavat ja mitä jääkaapissa on.

Miksei teini tee munavoilepäänsä itse?

Mihin aikaan te iltapalan tekijät syötte päivällisen? Meillä päivällinen on n. klo 19, eikä kukaan halua syödä mitään myöhemmin. Lapset tekevät välipalan tullessaan kolusta 14-15 aikaan, minä tulen töistä n klo 17 ja mies n. klo 17.30.  Lasten harrastukset ovat 15-19 päivästä ja lapsesta riippuen. Kaikki ollaan kotona päivällispöydässä seitsemän aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Joka ilta laitan teinille munaleivän. Ruisleipää, jonka väliin voita, salaattia, tomaattia/kurkkua/paprikaa, juustoa, kinkkua ja paistettu muna.

Just. Meinasit sitten uusavuttoman kasvattaa siitä teinistä, kun ei vielä tuon ikäisenä osaa itse edes voileipää tehdä?

Kirjoitin jo kerran jos toisen, mutta ilmeisesti sen verran rumasti, ettei niitä julkaistu.

Kyse ei ole mammana tai isukkina esiintymisestä. Vaan välittämisestä ja turvallisuudentunteen luomisesta lapsille. Jätän nyt pois kaikki ne rumat sanat itsekkäistä ja tunnevammaisista ihmisistä mitä mieleni tekisi sanoa..

Ja vielä eri ruoat perheen sisällä.

Ei voi kuin olla hämmästynyt... Tästä voitaisiin puhua paljon, miten tämänkaltainen malli vaikuttaa lapsen kasvatukseen.

Noooh, kukin omalla tyylillään.

quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein äsken lapselle.

Mies teki itselleen, en ole hänen äitinsä. Hän tekee myös omille lapsilleen, en ole heidänkään äitinsä.

Aika hankalaa, että molemmat puolisot tekevät vain omille lapsilleen. Entä, jos toinen ei ole kotona.

Mies on aina kotona, kun hänen lapsensa ovat meillä. Hän hoitaa heidät yksin tottakai, eivät ole minun lapsiani.

Minä olen aina kotona hoitamassa oman lapseni ruuat. Se ei kuulu miehelleni mitenkään.

Lisäksi meillä on miehrn kanssa täysin erilliset rahat ja ruuat. Kumpikin ostaa ja kokkaa omat ja omien lastensa ruuat.

Tämä kaikki toimii. Saman katon alla on yksi pysyvä äiti-lspsi-suhde, harvemmin ilmenevä isä-lapsi-suhde ja pysyvä aikuinen nais-mies-suhde, joka perustuu seksiin.

Tämä on ihan loistava tasa-arvoinen aikuinen suhde. Meillä ei siis ole perheenäiti-perheenisä-suhdetta ollenkaan. En näe miestäni "isukkina" eikä hän minua '"mammana".

Suosittelen todellakin uusperheisiin!

Aivan ihanaa herkkua. Nam. Meillä toki teen vain lapsilleni, itse lihon ja myös turpoan jos syön niin. Lapset kasvavat ja liikkuvat, joten he pystyvät syömään.

Kyllä meillä joskus syödään välipalaksi tai iltapalaksi leipää. Yleensä kuitenkin ruisleipää ja päälle laitetaan oivariinin lisäksi 10-15 % juustoa, kalkkunaleikettä, lohta, salaattia, kurkkua, paprikaa, tomaattia, maksamakkaraa, kananmunaa, avocadoa tms. Omasta mielestäni majoneesit ja lauantaimakkarat eivät ole suositeltavia leivänpäällisiä arjessa emmekä vehnäleipääkään kovin usein suosi. Toki meillä silloin tällöin voidaan herkutella vaikka jonain viikonloppuna tekemällä kolmioleipiä, ns. hampurilaisia tai ns. Subwayn patonkeja, ja silloin voidaan sitten käyttää majoneesia/kastiketta, rasvaisempaa juustoa tai leikkelettä, vehnäleipää yms :)

Minä en ymmärrä, miksi pitää tapella, että lihottaako joku ruoka vai ei.

Sieltä leipäpussin kyljestä löytyvät kalorit. Siitä voi helposti laskea, että paljonko leipää voi syödä lihomatta (huomioiden, mitä päälle pistää, mitä juo ja kaikki muu, mitä päivän aikana syö tai juo).

Kaikista muista ruoka-aineista löytyy sama. Jos ei paketin kyljestä niin netistä kyllä.

Puhdas sokerikaan ei lihota jos sitä syö vähemmän kuin on päivän energiantarve. Ja omenakin lihottaa jos sitä syö enemmän kuin se päivän energiantarve on.

Toinen asia sitten on, että mitä on hyväksi syödä terveyden, jaksamisen ja kylläisenä pysymisen näkökulmasta. Proteiini pitää kylläisenä, hitaat hiilarit hyviä kovasti urheileville jne.

Netistä löytyy se, paljonko kaloreita päivässä tarvitsee. Sen päälle on helppo laskea, että paljonko mikäkin liikunta lisäksi kuluttaa (mikä on yllättävän vähän).

Oululainen jälkiuunileipä esimerkiksi  ei nyt missään nimessä ole epäterveellistä. Ja on todella hyvää.  Paljon kuituja.

Lämpimät voileivät on sopivan helppo ruoka, varsinkin jos päivällistä ei ole ehtinyt syödä. Leipien kylkeen kun ottaa hedelmän niin ateriasta se menee. Itse olen tehnyt tällä ohjeella vuosikaudet lämpimiä leipiä:

Jälkiuunipalan päälle runsaasti ketsuppia ja pitsamaustetta, kinkkusiivu tai tonnikalaa ja siihen vielä ananasrenkaan puolikas. Joskus myös paprikaa ja sipulia. Pari juustosiivua päälle tai jos jaksaa niin raastaa juuston.

Kyllä joku ruokahifistelijä vielä keksii "pyörän" uudestaan ja lanseeraan Suomeen voileipäkulttuurin takaisin. Burgerit ja tällaiset on kumminki jo aika nähtyjä.

Minun energiatarpeeni päivässä on 2400. Laskettu painon, pituuden, iän ja aktiivisuuden mukaan. Minun pitäisi laihtua, joten tavoite on syödä 2000 per päivä. Meillä nyt olevassa kauraleivässä on 76 siivussa. (30g). Sadassa grammassa 254. Jos söisin vaan leipää, enkä mitään päälle tai sen päällä niin saisin syödä noin 800g leipää päivässä.

Aina silloin tällöin iltapalaksi syödään.

Mun mies on aina ihan otettu, kun joskus teen hänelle valmiiksi voileipiä, kunnon täytteillä. Joskus ostan vielä jonkun hyvän oluen kyytipojaksi. Näitä arjen pieniä tekoja...