Sinä joka ihan aidosti oikeasti pyrit olevaan hyväntahtoinen ja mukava kaikille ihmisille. Mitä teet työksesi?
Kysymys otsikossa. Eli siis te, jotka ihan oikeasti pyritte olemaan aina hyvällä mielellä ja ensisijaisesti mukava kaikille. Toki eri asia jos joku on itsellekin inhottava niin ei toki huvita olla mukava.
Kommentit (896)
Psykiatrinen sairaanhoitaja, vastaanottotyö teini-ikäisten parissa.
Asiakaspalvelussa :) kuinkas muutenkaan.
Olen pappi, tässä työssä tuo ominaisuus on (tai mielestäni pitäisi olla...) ihan perusedellytys
Vierailija kirjoitti:
Palveluasumisen esimies kehitysvamma-alalla
Oleppa rehellinen. Mites kun alaiset kokee työssään väkivaltaa? Asian vähättelykö on sitä, että haluaa toiselle hyvää?
Mielenterveyspuolella sosionomi. Mun asiakkaat ovat kokeneet ihan tarpeeksi kaltoinkohtelua ja kiusaamista jo lapsuudesta lähtien. Ei tietenkään kaikki. Sairastuttuaan psyykkisesti monet ovat kohdanneet ihmisten ylenkatseita, tylyyttä ja ilkeyksiä. En voisi enää haavoittaa heitä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prosessinhoitaja öljynjalostamolla.
Nuorena naisena minut otetaan harvoin tosissaan ja miellyttävällä ja positiivisella asenteellani sekä ammattitaidollani onnistun lähes poikkeuksetta kääntämään nopeasti muodostuneet ennakkoluulot pois.
Seuraavalla kerralla minut otetaan vastaan hymyillen ja asiantuntevuuteni huomioidaan ja saan osakseni samaa arvostusta kuin itse annan muille.
Työskentely ilman tiimityötä eri asentajien välillä olisi mahdotonta.
Kuin minun kirjoittamani. Työskentelen prosessinhoitajana muussa teollisuudessa
Itsellä työ on vaikuttanut myös vapaa-ajalle. Aikaisemmin olen kulkenut katse maahan luotuna, vältellen kontaktia vieraiden ihmisten kanssa, mutta nämä kokemukset töissä ovat auttaneet minua muissakin sosiaalisissa tilanteissa.
Tuon esiin olemuksessani onnellisuuteni ja pirteän luonteeni jos ja kun joudun kohtaamaan uusia ihmisiä ja tilanteita. Ja ihan lähikaupan kassalle mennessä. Ihana huomata se ero, miten muut ihmiset reagoivat jo pelkästään ilmeeseesi kun vertaa menneisyyttä ja nykypäivää.
Hymyily todellakin tarttuu. Se tunne on ihana, kun poistut tilanteesta ajatellen että ehkä onnistuit piristämään toisen päivää ihan vain pienellä hymyllä ja olemalla mukava.
Se aiempi prosessinhoitaja
Olen aina pääsäänöisesti iloinen ja kaikille ystävällinen. Tästä seurauksena ollut muutama häitsevä ja rasittava , ystäväksi joka päivä tunkeva naapuriäiti. Minulle on jopa valitettu :" mitä minä sitten tee, kun sinä lähdet mökille, veneelle, sukulaisiin". Nykyään yritän pitää oikein etäisyyttä naapureihin. (rivitalo ). En ole vielä keksinyt tyylikästä tapaa päästä eroon väärinkäsitysystävästä. Sitten ihmetellään kun suomalaiset eivät halua kutsua kotiinsa. Olen tullut varovaiseksi. Muuttaminen rasittavan naapurin tähden tulee tosi kalliiksi. Uudelle naapurille vain nyökkäilen varovasti. Oikeista ystävistäni en luovu.
Olen opettaja. Tällaiseksi minut on kasvatettu, ja pyrin lapseni kasvattamaan samoin. Tätini ja mummoni ovat samanlaisia luonteeltaan. Täti on sihteeri ja mummo pientilan emäntä, tosin nyt ei enää ole lehmiä ja pellotkin on vuokrattu naapurille.
Tein lähihoitajan hommia kotihoidossa 10v kunnes väsyin siihen, että jatkuvan kiireen takia en voinut tehdä työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut.
Vaihdoin sitten kokonaan alaa, tein harrastuksesta ammatin ja pyöritän omaa koira-alan yritystä.
Lastensairaanhoitaja.
Saan kavereita joka paikassa, naapurien mamurouvista työkavereihin ja harrastuskavereihin. Tykkään jutella ihmisten kanssa ja auttaa jos voin. Ihmiset ovat hauskoja ja mielenkiintoisia.
Mutta jos suutun, etenkin jos suutun toisen puolesta, olen karmea peto.
Onneksi aika harvoin tarvii raivostua..
Ensihoitaja. Olen saanut positiivista palautetta asennoitumisestani asiakkaisiin. Paljon mukavampi itsekin tehdä duunia kun on asiakkaille mukava, ystävällinen ja empaattinen, sitten saa mukavampia asiakkaita. Niin, ja muuten olen mies.
Sarjamurhaaja