Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Minulla oli lapsena jossain vaiheessa älytön villitys japanilaisiin, kiinalaisiin yms. itämaisiin ihmisiin ja tyyleihin. Halusin itse olla japanilainen ja yritin saada silmiäni viirummiksi kulmista vetäen. Ajattelin, että jos tarpeeksi vedän niin ehkä ne muokkautuisivat hiljalleen. Joskus myös esitin tuntemattomille puhuvani ja ymmärtäväni vain japania, eli siansaksaa höpisin ihan pokkana. :)

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella haaveilin, että isona hankin rastat ja nenäkorun, niin kuin salkkareiden Miialla.

Vielä pienempänä vannoin, että jos minun hiukseni eivät tummu iän myötä, värjään ne aikuisena tummiksi. Se muuten myös toteutui.

Haaveilin samaa. Asia muhi päässä pari vuotta ja sisko tekikin rastat kun siirryin yläasteelle. Muistutti enemmän isoa takkukasaa vaikka kovasti koitti pyöritellä tasaisia pötköjä. Tuon pehkon kanssa elin pari vuotta ja joka kerta repeän nauruun kun nään kuvia noilta ajoilta. Nenäkoruun äiti ei olisi ikinä suostunut, joten feikkinenäkoru ja ei niin onnistuneet rastat sai kelvata.

Halusin lapsena joutua pyörätuoliin.

Toinen outo haave oli ryhtyä nunnaksi ja päästä elämään luostariin.

Ihastuin naapurin tytön kenkiin ja samanlaisia etsittiin joka kaupata mutta ei löydetty. Lopulta sain ostaa ne naapurin tytön käytetyt kengät 50 markalla. Olin kengistä niin onnellinen.

Asterix-sarjakuvat rantautuivat Suomeen kun olin jotain 8-9 -vuotias. Muistan kuinka toivoin ja kuvittelin että ne sarjakuvahahmot olisivat oikeita, pieniä ihmisiä jotka asuis mun nukketalossa, ja niitä sitten hoivaisin. Äiti kun tekis ruokaa, niin tarjoisin niille pikku annoksia muusia ja lihapullia ja kaikkee. Silloin en ottanut huomioon että olis sitten pitänyt rakentaa oikeat vessat ja viemäriverkostot sinne nukkekotiin..... ja väkertää pikku-Embot kans.

Halusin ja toivoin että äitini olisi meikannut. Äitini ei ole koskaan käyttänyt meikkiä. Itse aloin sitten heti 13-vuotiaana meikkaamaan.

Asua kerrostalossa. Asuimme rivi-ja omakotitaloissa lapsena ja aina kun menin kerrostaloon, rappukäytävät ja etenkin hissit olivat ihan wau..

Olisin halunnut hypätä katolta sateensuojan kanssa ja liidellä ilmassa kuin Maija Poppanen.

Halusin pelastaa perheemme, jos tulisi sota tai muu kriisitilanne. Suunnittelin yksityiskohtaisesti mm listojen avulla miten toimisin eri tilanteissa ja mitä tarvikkeita tarvittaisiin.

Ennen Tylypahkaa ja Harry Pottereita luettiin mm. Susan Cooperin Pimeä nousee -kirjasarjaa. Toivoin, että 11-vuotissyntymäpäivänä saisin kuulla olevani yksi Ikivanhoista :)

Äitini olisi lapsena halunnut olla kilpikonna, koska ne elää niin vanhoiksi.

Olisin halunnut elää eri aikana. Esim 1900 luvun alussa tai sota-aina. Olisi mielestäni ollut jännempää. Enää en ajattele noin ainakaan sota-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Asua kerrostalossa. Asuimme rivi-ja omakotitaloissa lapsena ja aina kun menin kerrostaloon, rappukäytävät ja etenkin hissit olivat ihan wau..

Sama! Tiina-kirjojen Tiinakin asui kerrostalossa ja se oli jännempää.

Ei kovin erikoisia, mutta kuitenkin. Ainoana lapsena halusin pitkään sisaren. Silloin mieluiten suunnilleen samanikäisen siskon. Myöhemmin olen ajatellut, että isoveli olisi ollut parempi, olisi puolustanut minua. Etunimeeni en ollut tyytyväinen, haaveilin milloin mistäkin muusta nimestä, kuten Tiiasta. Myöhemmin olen käyttänyt joskus toista etunimeäni, mutta ihan vaan käytännön syistä, taipuu ulkomaalaisten suussa paremmin ja jää mieleen. Pienenä halusin myös pisamia Peppi Pitkätossun tapaan. Monilla hauskoilla kavereilla oli, minulla ei lainkaan. Sinänsä hassua, että niitä alkoi tulla minulle vasta aikuisiällä, koko ajan vain enemmän. Ei harmita, tykkään edelleen.

Olisin halunnut Peppi Pitkätossu -peruukin. Siis sellaisen punaisen, missä letit sojottavat suoraan sivulle. En saanut, mutta idearikas veljeni keksi punoa rautalankaa omiin letteihini, joten sain sellaiset sojottavat letit omaan tukkaani. Peruukkia en koskaan saanut.

Avaruussukkulan, samanlaisen "rautakäden" kuin prätkähiirten Motolla, Muumitalon (Siis sellaisen oikean talon kokoisen), Kidukset, oman "pippelin".

Mitään näistä en yllättäen saanut :D

Vierailija kirjoitti:

Avaruussukkulan, samanlaisen "rautakäden" kuin prätkähiirten Motolla, Muumitalon (Siis sellaisen oikean talon kokoisen), Kidukset, oman "pippelin".

Mitään näistä en yllättäen saanut :D

Ainiin ja ylempiä lukiessani tuli mieleen että myös mulla oli toiveena asua kerrostalossa. Ne isot rappukäytävät ja hissit oli niin siistejä, ja olin niin äärettömän kateellinen kun kaverit sai asua niin korkealla että oli hienot näköalat ikkunasta.

Kun sisaruksille ostettiin kesällä jäätelöt, minä olisin halunnut ison köntsän mozzarellaa. Vanhemmat ei suostuneet ja sain jäden ):

Teininä halusin vahingoittaa itseäni muiden nähden. johtuu vuosien kiusaamisesta ja vieläkin olen kieroutunut.

Halusin, että olisin orpo, tai että vanhemmat olisi edes eronneet. Ei siis ollut mitään vanhempia vastaan, mutta kun useissa (vanhoissa) kirjoissa päähenkilö oli orpo, niin se tuntui jotenkin kiehtovalta. 

Leikin myös usein köyhää, kun olin saanut jostain kirjasta päähäni kuinka siistiä se olis. Ei sillä, että oltais oltu oikeastikaan kauhean rikkaita, päin vastoin!