Elätkö elämääsi juuri niinkuin haluat, vai niin kuin sinun oletetaan elävän?

Vierailija kirjoitti:

Muuten elän ihan kuten itse haluan, mutta nykyisessä työpaikassani jumitan jo monetta vuotta jostain ihme velvollisuudentunteesta.. Haluaisin lopettaa, mutta sitten kauhea vaiva taas kouluttaa uus mun tilalle. Vaikka tiedän ettei ole mun ongelma..

Tuokin on täysin sun oma valinta, omaa laiskuuttasi et viitsi vaihtaa työpaikkaa, kukaan ei sua siellä pakota olemaan.

En tiedä mitä haluan! Miten kaikki muut tuntuvat tietävän?

Vierailija kirjoitti:

En elä muiden odotusten mukaan vaan olosuteiden pakosta näin. Yllättävää kyllä tämä pieni väinenkin mahdollisuuteni elää niinkuin itse haluan herättää joissakin kummallisen tarpeen yrittää ko.trolloida.

Edelleen tänä aikana ihmiset typistetään todella ahtaisiin raameihin. Varsinkin naisten odotetaan edelleen noudattavan jotakin naisikäkausiroolitusta. Surkeaa on se, että naiset itse ovat tässä monesti eniten äänessä.

Mulla taas on se mielikuva että nykyään kaikki on sallittua (mikä ei ole laissa kiellettyä) ja juuri naiset ihannoivat sitä että joku "uskaltaa tehdä toisin" ja loppupeleissä se ei olekaan enää niin erikoista kun suurin osa ihmisistä alkaa tekemään "toisin". Vähän niinkuin muoti 80-luvun jälkeen, kaikki on jonkun mielestä muotia, ihan mitä vaan voi pitää päällään ja olla muodikas, koska on sitten vaan jonkun genren edustaja jolla on "oma tyyli". Ennen vuosikymmenillä oli omat muotinsa joista heti tunnistaa mistä ajasta on kyse, nyt ei tiedä onko joku vaate 2000-luvulta vai 2010-luvulta vai jostain 1900-luvuilta.

Suurin osa ihmisistä on täysin tyytyväisiä ihan normaaliin elämään eikä silti odota muilta yhtään mitään, jokainen taaplaa tyylillään.

Elän muiden odotusten mukaan. Opiskelin, hankin ammatin, teen töitä, maksan laskuni, huolehdin läheisistäni, en riko lakeja (paitsi ehkä joskus kävelen punaisilla valoilla suojatiellä) jne.

Yhteiskunnan normit ja vallitseva kulttuuri rajaavat aika lailla yksilön omia valintoja, joten on hankala ajatella, että kukaan pystyisi nykypäivänä elämään täysin vailla muiden odotusten luomia paineita.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä haluan! Miten kaikki muut tuntuvat tietävän?

Mikä siinä muka on vaikeaa? Joko tykkäät jostain tai et tykkää.

Tykkäätkö makkarasta vai et? Jos et tiedä, maista, sitten tiedät. Muut eivät voi sitä sinun puolestasi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Elän muiden odotusten mukaan. Opiskelin, hankin ammatin, teen töitä, maksan laskuni, huolehdin läheisistäni, en riko lakeja (paitsi ehkä joskus kävelen punaisilla valoilla suojatiellä) jne.

Yhteiskunnan normit ja vallitseva kulttuuri rajaavat aika lailla yksilön omia valintoja, joten on hankala ajatella, että kukaan pystyisi nykypäivänä elämään täysin vailla muiden odotusten luomia paineita.

Voisit elää erkkona metsässä kaukana kaikesta, viljellä omat ruokasi, metsästää, kukaan ei estä. Tai voit muuttaa ulkomaille tekemään saman. Kukaan ei oikeasti pakota sinua yhtään mihinkään, ainoa pakko on kuolla joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä muiden odotusten mukaan vaan olosuteiden pakosta näin. Yllättävää kyllä tämä pieni väinenkin mahdollisuuteni elää niinkuin itse haluan herättää joissakin kummallisen tarpeen yrittää ko.trolloida.

Edelleen tänä aikana ihmiset typistetään todella ahtaisiin raameihin. Varsinkin naisten odotetaan edelleen noudattavan jotakin naisikäkausiroolitusta. Surkeaa on se, että naiset itse ovat tässä monesti eniten äänessä.

Mulla taas on se mielikuva että nykyään kaikki on sallittua (mikä ei ole laissa kiellettyä) ja juuri naiset ihannoivat sitä että joku "uskaltaa tehdä toisin" ja loppupeleissä se ei olekaan enää niin erikoista kun suurin osa ihmisistä alkaa tekemään "toisin". Vähän niinkuin muoti 80-luvun jälkeen, kaikki on jonkun mielestä muotia, ihan mitä vaan voi pitää päällään ja olla muodikas, koska on sitten vaan jonkun genren edustaja jolla on "oma tyyli". Ennen vuosikymmenillä oli omat muotinsa joista heti tunnistaa mistä ajasta on kyse, nyt ei tiedä onko joku vaate 2000-luvulta vai 2010-luvulta vai jostain 1900-luvuilta.

Suurin osa ihmisistä on täysin tyytyväisiä ihan normaaliin elämään eikä silti odota muilta yhtään mitään, jokainen taaplaa tyylillään.

Kyse on itsetunnosta: tuolla ajattelutavalla nämä ihmiset, jotka hirveästi korostavat olevansa oman tiensä kulkijoita tuntisivat olonsa mitättömiksi. On pakko korostaa itselleen ja toisille olevansa jotain erityistä, koska on vaikea sietää sitä ajatusta, ettei toisia oikeasti kovin paljon kiinnosta sinun elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä haluan! Miten kaikki muut tuntuvat tietävän?

Mikä siinä muka on vaikeaa? Joko tykkäät jostain tai et tykkää.

Tykkäätkö makkarasta vai et? Jos et tiedä, maista, sitten tiedät. Muut eivät voi sitä sinun puolestasi tehdä.

Minusta tuntuu etten pidä työnteosta. Se tekee elämästä aika haastavaa.

Mitä ihmettä tarkoitatte sillä, että yhteiskunta rajoittaa teidän elämäänne?

Tarkoitatteko veroja?

Jotain säännöksiä?

Liikennesääntöjä?

Lakeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä haluan! Miten kaikki muut tuntuvat tietävän?

Mikä siinä muka on vaikeaa? Joko tykkäät jostain tai et tykkää.

Tykkäätkö makkarasta vai et? Jos et tiedä, maista, sitten tiedät. Muut eivät voi sitä sinun puolestasi tehdä.

Minusta tuntuu etten pidä työnteosta. Se tekee elämästä aika haastavaa.

Työtä tehdään siksi että saadaan rahaa välttämättömiin asioihin ja sitten kaikkeen kivaan. Töitä ei ole pakko tehdä mutta sitten pitää tyytyä hyvin matalaan elintasoon. Täysin oma valinta.

Aika harva tekisi enää töitä kun on voittanut loton päävoiton. Minä tykkäsin työstäni missä olin viimeksi todella paljon, mutta täytyy myöntää että en välttämättä jaksaisi silti vaivautua aamulla sängystä ylös jos ei olisi rahan takia mikään pakko. Lottovoittajana voisin tehdä sitä tai jotain sinnepäin tai sitten tekisin jotain ihan muuta. Se on aina plussaa jos tykkää työstä mistä maksetaan palkkaa ja saa tehdä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Elän muiden odotusten mukaan. Opiskelin, hankin ammatin, teen töitä, maksan laskuni, huolehdin läheisistäni, en riko lakeja (paitsi ehkä joskus kävelen punaisilla valoilla suojatiellä) jne.

Yhteiskunnan normit ja vallitseva kulttuuri rajaavat aika lailla yksilön omia valintoja, joten on hankala ajatella, että kukaan pystyisi nykypäivänä elämään täysin vailla muiden odotusten luomia paineita.

Mulla se on kyllä ihan se oma vatsa, joka pakottaa mut töihin, mut en olekaan mikään pummi.

En koe, että olisi mitään tahoa, joka olettaisi minun elävän tietyllä tavalla.

Jokisen Veskua lainaten: mä elän niinkuin tahdon,sinä niinkuin tahdotaan, että kukas se idiootti oikein olikaan... Eli juu,elän juuri niinku haluan,siis lain puitteissa...

Vierailija kirjoitti:

En koe, että olisi mitään tahoa, joka olettaisi minun elävän tietyllä tavalla.

Juuri näin. Se on ihmisen omien korvien välissä jos kuvittelee että joku pakottaa elämään tietyllä tavalla, varsinkaan Suomessa jossa on varsin vapaa laki, uskonnonvapaus, liikkumisenvapaus jne.

Vierailija kirjoitti:

En koe, että olisi mitään tahoa, joka olettaisi minun elävän tietyllä tavalla.

Todennäköisesti silloin kuulut niihin ihmisiin jotka haluavatkin elää kuten sinun ikäisesi, sinun varallisuutesi ja sukupuolesi edustajan oletetaan elävän. Tällöin ei tule vastustusta.

Vierailija kirjoitti:

Elän niinkuin haluan. Halusin lapsia "liian nuorena" muiden mielestä (apua olin 24..huoh) ja nyt 11v myöhemmin valitetaan kun en hoida sukulaisten vauvoja. Olen nyt pikkulapsi arjesta vapaa yksitoista ja kymmenen vuotiaiden lasten äiti.

Matkustellaan koko perheen voimin. Mun ja mun mieheni oletettiin hoitavan muiden pikkulapsia? En ymmärrä. Jos lapseni saavat lapsia niin heille olen sitten hyvä mummo.

Saitko itse lastenhoitoapua sukulaisilta, kun lapsesi olivat pieniä? Jos sait, olet itsekäs kun et vuorostasi auta. Jos taas et silloin saanut apua, saat ansaitusti nauttia pikkulapsivapaasta elämästäsi!