Haluan jättää perheeni
Niin, siinäpä se tulikin. En enää jaksa. 15 vuotta arjen pyöritystä, toisten ehdoilla elämistä, itsensä unohtamista. Mies tekee paljon matkatöitä joten pyöritän arkea käytännössä yksin. Olen kotini vanki. Mulla ei ole enää mitään omaa, kolme lasta vinkuu vuorotellen päivästä toiseen "äiti sitä ja äiti tätä".
Nyt kun nuorin on jo kasvanut pois jaloista pyörimästä olen tajunnut, että mullakin voisi olla oma elämä. Haluan vapautta ja tilaa ilman, että joku koko ajan kahlitsee.
Seksielämä mieheni kanssa on kuihtunut olemattomiin, kumpaakaan ei kiinnosta enää yhtään. Niinpä hain sitä muualta ja sainkin. Mikä ihana tunne olla kaunis ja haluttu! Enkä kadu tekemisiäni yhtään.
Nyt on valittava, jatkaako onnetonta parisuhdetta jos ei muuten niin lasten vuoksi, vai lähteäkö eri suuntiin.
Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Kommentit (66)
Miehesi tekee töitä teidän hyvinvoinnin eteen.Kuten sinäkin.
Pilaat sitten lastesi elämän. T. Masentunut ja katkeroitunut 29 v nainen jonka äiti teki juuri noin
Se tyypillinen tarina ...15vuotta säästöliekillä ja sitten kun tommonen eukko saa seksiä niin päähän menee sekaisin ja kaikki hiphei sileeksi, viisveisataan siitä omasta perheestä kun menee se muna päähän että mojahtaa. Malttia naiset, malttia. Järki päähän vaikka seksi on ookoo.
Vierailija kirjoitti:
Se tyypillinen tarina ...15vuotta säästöliekillä ja sitten kun tommonen eukko saa seksiä niin päähän menee sekaisin ja kaikki hiphei sileeksi, viisveisataan siitä omasta perheestä kun menee se muna päähän että mojahtaa. Malttia naiset, malttia. Järki päähän vaikka seksi on ookoo.
Tämä. Ap ei ole vahva.
Ensin väenvängällä halutaan tuo elämäntyyli : perhe ja lapset ja liitto.
Sitte aikaisten päästä emmää haluukkaan tätä raatamista, ei oo mun juttu.....tsau moro!
Nyt ollaan työstämässä tosi-tv-sarjaa, jossa etsitään sinkkuja, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät ole löytäneet kumppania. Ratkaisuksi tarjotaan kumppanuusvanhemmuutta.
Onko se parisuhde huono, vai vain arkistunut? Ettekö saa iloa siitä, että tarjoatte kodin lapsillenne? Eikö lapsista ole iloa, ja perheenä yhteisesti vietetystä ajasta? Tarviiko sitä nyt koko ajan olla niin kiimaisena panemassa, ehditte myöhemminkin kunhan arki vähän tasoittuu.
Jos te ootte perustaneet perheen, niin tajutkaa jukolauta että teillä on se. Ja tällä mennään niin kauan kun muksut on lentäny pesueesta. Ei elukatkaan lähe juoksemaan kiimassa niin että hylkää pesueensa.
Itse lähtisin, mutta lasten kanssa.
Lähdinkin, lapsen kanssa.
En moralisoi sitä, että jättäisit perheesi ja lähtisit yksin, mutta onko sinulla varaa maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta?
Se realiteetti tulee eteen väkisin.
Minimissäänkin se on isohko summa, mikäli et ole niin köyhä, että Kela sen maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensin väenvängällä halutaan tuo elämäntyyli : perhe ja lapset ja liitto.
Sitte aikaisten päästä emmää haluukkaan tätä raatamista, ei oo mun juttu.....tsau moro!
Ehkäpä nainen hakee sillä lähinnä arvostusta. Kun huomaa, ettei sitä saa siitäkään, niin KETÄ kyseinen touhu kiinnostaisi? Ja kun huomaa ja tajuaa, ettei tarvitsekaan muiden arvostusta, vaan huomaa osaavansa arvostaa vain ihan itse itseään, niin se on moro koska perhe on ollut niin kiittämätön. Kyllä jengi käyttää hyväksi jokaista rassukkaa, joka etsii arvostusta toisilta, eikä hoksaa, että sitä ei tarvitse kysyä keneltäkään.
Tietty kun lapset on hankkinut, niin heille on vastuussa, etteivät nälkään kuole mutta siinäpä se sitten minimissään onkin. Jos ei äidin pyynnöt kiinnosta, niin........
Etsisit itsellesi ap keinon tehdä niitä sinulle tärkeitä juttuja,ilman että satutat ketään..Kuulostaa siltä että sulla ei oleole mitään harrastusta tai muutakaan.Hanki elämä.Ei se tarkoita että jakelet rasiaasi,syyllistät miehen,lapset ja valitat vauvapalstalla kurjaa elämääsi.Mahdollista itsellesi jotakin ;)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ollaan työstämässä tosi-tv-sarjaa, jossa etsitään sinkkuja, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät ole löytäneet kumppania. Ratkaisuksi tarjotaan kumppanuusvanhemmuutta.
Onko se parisuhde huono, vai vain arkistunut? Ettekö saa iloa siitä, että tarjoatte kodin lapsillenne? Eikö lapsista ole iloa, ja perheenä yhteisesti vietetystä ajasta? Tarviiko sitä nyt koko ajan olla niin kiimaisena panemassa, ehditte myöhemminkin kunhan arki vähän tasoittuu.
Koko ajan, jos esim. varovasti arvioisi tässä tapauksessa, että kerran viiteen vuoteen? Todennäköisemmin viimeksi paljon kauemman aikaa sitten. Ja miten vanhana sitten enää löytää ketään?
Oma elämä, tätä mä en ymmärrä. Mulla on ollu koko ajan oma elämä, siihen elämään kuuluu lapset ja mies. Olen elänyt koko ajan omaa elämääni, eikä onneks tarvi tarvi haikailla sen perään eikä miettiä lasten jättämistä.
Otetaan hädissään se eka ukko jolle kelpaa ettei vaan jää ilman. Sitte itketään kakarat jaloissa menetettyä nuoruutta ja olemattomia seksikokemuksia joita näkee vaan telkussa. Elämä on pelkkää raatamista muiden hyväksi ilman kiitosta eikä mikään riitä... mutta sen mää vaan sanon että vela-ihmsissä on kuiteski jotain vikaa, tosi nainen haluu lapsia ja synnyttää! Pitäsköhän ........ottaa velkaa ja rakentaa se talo niinku muillaki?
Vierailija kirjoitti:
Jos te ootte perustaneet perheen, niin tajutkaa jukolauta että teillä on se. Ja tällä mennään niin kauan kun muksut on lentäny pesueesta. Ei elukatkaan lähe juoksemaan kiimassa niin että hylkää pesueensa.
Mutta suomalainen nainen lähtee jos pillussa kutkuttaa. Muistan miten löysin oman äitin kotoa jonkun miehen kanssa paneskelemassa 12v poikana. Siellä oltiin silmät kiiluen naamat punaisina.
Vierailija kirjoitti:
Etsisit itsellesi ap keinon tehdä niitä sinulle tärkeitä juttuja,ilman että satutat ketään..Kuulostaa siltä että sulla ei oleole mitään harrastusta tai muutakaan.Hanki elämä.Ei se tarkoita että jakelet rasiaasi,syyllistät miehen,lapset ja valitat vauvapalstalla kurjaa elämääsi.Mahdollista itsellesi jotakin ;)
Ne tärkeät hommat eivät anna arvostusta, jota perhe kokoajan nakertaa. Mä ainakin tajuan haluavani, että mua arvostetaan, eikä perhe-elämä siis ole mua varten. Lapset ja mies on perseisiä pskiaisia sekoiluineen, ei kiitos. Mulle tuo arvostusta se, etten ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät arvosta minua, kuten oma perhe.
Olisko pitänyt lähteä 14v sitten. Mietippä mitä kaikkea olisit ehtinyt tekemään. Nyt oot kuitenkin jo sen ikäinen että voit alkaa odottamaan eläkettä ja lapsen lapsia jotka vinkuvat mummia.
Miks ihmiset on valmiita luopumaan vapaudestaan huutavien kakaroiden vuoksi. Ehkä siksi että muut ansaan langenneet hehkuttaa ihanuutta eivätkä kerro totuutta. Sinä sentään toit totuuden esiin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ollaan työstämässä tosi-tv-sarjaa, jossa etsitään sinkkuja, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät ole löytäneet kumppania. Ratkaisuksi tarjotaan kumppanuusvanhemmuutta.
Kun siinä on monta kertaa ihan selkeä syy olemassa miksei sitä kumppania ole löytyny.......
Onko sen tosi-tv-sarjan nimi "keinosiementäjät"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te ootte perustaneet perheen, niin tajutkaa jukolauta että teillä on se. Ja tällä mennään niin kauan kun muksut on lentäny pesueesta. Ei elukatkaan lähe juoksemaan kiimassa niin että hylkää pesueensa.
Mutta suomalainen nainen lähtee jos pillussa kutkuttaa. Muistan miten löysin oman äitin kotoa jonkun miehen kanssa paneskelemassa 12v poikana. Siellä oltiin silmät kiiluen naamat punaisina.
Ja suomalainen mieshän ei koskaan muna tanassa lähde toisen matkaan...ei, ei suomalainen, siveellinen ja uskollinen mies...
Mulla kaveri sanoi että jos voittaisi lotossa niin ulkoistaisi vaimonsa ja kaksi lastaan välittömästi. Että melko mukavaa tuo vauva, taapero ja teini ikä tuntuu olevan.
Ole hyvä vain ja lähde, mutta kuluta hetki aikaa pohtien, miten teet sen varsinkin lastenne onnellisuuden kannalta mahdollisimman terveellä tavalla.