Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi olla kotiäiti?
21.05.2018 |
Joutuu olemaan vain kotona ja lasten kanssa koko ajan. Sama viikonloppuisin ja lomilla. Miten kukaan voi kestää sellaista selväjärkisenä? Hirveää elämää.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla kyllä aika yksinkertainen jos lasten seura riittää. Outoa ettei halua mitään "järkevää" seuraa...
Et nyt ymmärrä pointtia -miksi?
Ei ole kyse niinkään äidin viihtyvyydestä vaan omien lasten hyvinvoinnista ja hyvästä kasvatuksesta.
Mietihän, mistä niitä rääväsuisia, pahoinvoivia ja yksinäisiä lapsia tulee? Sieltä, missä vanhemmat eivät ole läsnä, vaan ahkeroivat töissä, harrastuksissa ja muissa menoissa. Tuli vaan mieleeni tämmöinenkin asia kun lapseni ja kaverinsa tykkäsivät kovin siitä, että olin kotiäiti ja meillä sai myös leikkiä. Johtuneeko lapsuudesta mutta omillani on paljon hyviä kavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä voisi voittaa oman lapsen kanssa vietetyn ajan,ei mikään.
Oma lapseni on nyt vanhempana sanonut minulle että: "kiitos äiti kun et vieny mua päiväkotiin".
Ai niinkö sun lapsi sanoi? :D Kyllä sitten varmasti teit oikein..eiku hei, sähän olet kasvattanut sen! Sen on imenyt sulta kaiken oppinsa! Se ei varsinaisesti ole kovin objektiivinen taho arvoimaan olisiko päiväkodista ollut jotain haittaa.
Missä pimennossa sinä itse elät? Tiedätkö, kun useamman kerran kuljet päikyn ohi lasten ulkoillessa, niin kuuro täytyy olla jos ei tajua sitä ilmapiiriä. Minulle äitinä tämä oli juuri se pointti etten vienyt heitä päikkyyn, yhtä itkemistä, kiukuttelua ja huutamista. Ja kysymys ei ole ollenkaan hoitajista vaan .
Eri
Aloitin kotiäitivuosinani työväenopiston tapaisessa iltakoulussa uudelleen viulunsoiton ja jatkoin espanjan oppimista, yhtenä iltana kävin jumpassa ja uimassa. Kun päivisin tapasin muitakin äitejä esim. puistossa tai muskarissa, riittivät minulle nämä kaikki aikuiskontakteiksi. Taustalla tyytyväisyyteeni saattoi olla myös se tieto, ettei kotirouvaelämä ikuisesti jatkuisi. Eikä jatkunutkaan. Kun kuopus meni esikoulua vastaavaan kerhoon (täällä ulkomailla) viisivuotiaana - ja muut lapset olivat 7 ja 9 - lähdin taas töihin, alussa puoleksi päiväksi, mikä sitten ajan kanssa piteni tunti tunnilta.
Noita 10 kotiäitivuotta muistelen mielelläni. Keräsin valokuvakansioihin kuvia ahkerasti, ja niitä katsellessa tulee hyvä mieli; mitä kaikkea teimmekään piirtäen, laulaen, lukien, askarrellen, kirjastossa käyden, pyöräillen, uiden, syksyn lehtiä keräten ja prässäten. . .
Jokaisesta itsestä ratkaisut riippuvat. Minusta on ikävää ja sanomattoman tyhmää, että toiset arvostelevat tai suorastaan haukkuvat toisten ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä voisi alkaa kotiäidiksi! Koti-isänä voisin toki olla.
Heh, olet hauska.
Minä olen nyt hoitovapaalla, mutta en minä ainakaan ole lasten kanssa ja kotona ihan koko ajan. Lapsilla on toinenkin vanhempi, joka on vapaa-aikanaan heidän kanssa. En yhtään ihmettele vakituisia kotiäitejä. Olisin mielelläni itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku, joka rakastaa lapsiaan enemmän, kuin rahaa. onhan tuo mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla kyllä aika yksinkertainen jos lasten seura riittää. Outoa ettei halua mitään "järkevää" seuraa...
Mistä ihmeestä kumpuaa ajatus, että kotiäidit ovat vankina omassa kodissa eivätkä koskaan näe ystäviään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ilmeisesti uraäiti tai lapseton, mutta ei kuulosta kovin fiksulta haukkua muiden valintoja. Anna ihmisten tehdä omat valinnat elämänsä elämiseen, se ei ole sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Mikä voisi voittaa oman lapsen kanssa vietetyn ajan,ei mikään.
Oma lapseni on nyt vanhempana sanonut minulle että: "kiitos äiti kun et vieny mua päiväkotiin".
Kyllä työssäkäyvät äidit viettävät myös aikaa lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen KOTIÄITI. meillä on 3-5-8-11 vuotiaat lapset. Tämä on antoisaa. Aamuisin lasten lähdetttyä päiväkotiin ja kouluun muutamaksi tunniksi, käyn juoksulenkillä tai kuntosalilla. Sitten teen päivän ruuan ja sipasen kodin putsikuntoon.
Lasten kotiintuloaikaan on välipalan aika,, koululaisten läksyt . Koneet pesee itsekseen vaatteet ja astiat.
Olen lasten kanssa pari tuntia. Valmistan päivällisen koko perheelle.
Iltaisin käyn bändiharjoituksissa 2 iltana viikossa.
Avoimessa yliopistossa opiskelen kieliä.
Mies on silloin lasten kanssa, kun menen harrastuksiin. Jää meille hyvin yhteistä aikaakin.
Kumpikin kuskaa lapsia harrastuksiin. Olemme keskituloisia.
Lomilla käymme lapissa tai etelässä ja myös kotona leppoisasti vietämme lomia.
Ap, miksi hankkia lapsia kun niiden kanssa ei kestä olla? Mikä osa sinulta puuttuu aivoista ettet kestä omaa perhettäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi hankkia lapsia kun niiden kanssa ei kestä olla? Mikä osa sinulta puuttuu aivoista ettet kestä omaa perhettäsi?
Kysytkö tätä myös miehiltä, jotka eivät suostu pitämään isyysvapaitaan?
Kotiäiti ja lapset on päivät päiväkodissa :D Kotirouva olet etkä kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kaipasin työelämään noin vuoden kohdalla, mutta onneksi mies halusi jäädä lasten kanssa kotiin vielä toiseksi vuodeksi.
Itse väittäisin että kotiäitiydestä nauttivat eniten ne äidit jotka ovat tylsässä tai suorittavassa työssä. Ne äidit jotka ovat vaativammissa töissä haluavat ja tarvitsevat enemmän älyllistä stimulaatiota ja yleensä heidän työyhteisönsäkin on mukavampi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi hankkia lapsia kun niiden kanssa ei kestä olla? Mikä osa sinulta puuttuu aivoista ettet kestä omaa perhettäsi?
Aina tämä sama juttu. Jos ei halua jäädä kotiäidiksi niin se ei tarkoita sitä ettei kestä omaa perhettään. En minä haluaisi olla miehenikään kanssa kaiket päivät kotona tai muissa menoissa kylki kyljessä touhuten vaikka häntä rakastankin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla kyllä aika yksinkertainen jos lasten seura riittää. Outoa ettei halua mitään "järkevää" seuraa...
Kuka sanoo, että lasten seura riittää? Kuka sanoo, ettei kotiäiti voi poistua kotoaan? Ollessani kotiäiti olin myös vaimo miehelleni ja mieheni teki uraa.
Sen ansiosta olen nähnyt maailmaa ja päässyt sellaisiin paikkoihin, joihin ei tavallisesti päästä. Olen tavannut ja päässyt seurustelemaan mm. Saksan liittokanslerien kanssa, Meksikossa Carlos Slimin kanssa, osallistunut maan makroekonomiaa käsittelevään kokoukseen, olen vieraillut World Bankin pääkonttorissa Washingtonissa ja osallistunut siellä kokoukseen, istunut saman pöydän ääressä Etelä-Afrikan keskuspankin johtajan Tito Mbowenin kanssa, ollut kahvilla Tanskan kuningatar Margrethen kanssa, ollut illallisella Kongeskibetillä Frederikin ja Maryn kanssa jne., jne.
Voit tietysti vedota siihen, etten omilla ansioillani, mutta oletko sinä? Kenenkään ansioilla?
Joten voitko ystävällisesti lakata kategorisoimasta ihmisiä vain yhteen luokkaan jonkun tuntemasi pienen pienen piirin vuoksi!
Tuohan on av-mammojen unelma. Saa maata kotona ja perse senkun leviää. No, rikas mies pistää rummon pihalle oli kotiäiti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Olen KOTIÄITI. meillä on 3-5-8-11 vuotiaat lapset. Tämä on antoisaa. Aamuisin lasten lähdetttyä päiväkotiin ja kouluun muutamaksi tunniksi, käyn juoksulenkillä tai kuntosalilla. Sitten teen päivän ruuan ja sipasen kodin putsikuntoon.
Lasten kotiintuloaikaan on välipalan aika,, koululaisten läksyt . Koneet pesee itsekseen vaatteet ja astiat.Olen lasten kanssa pari tuntia. Valmistan päivällisen koko perheelle.
Iltaisin käyn bändiharjoituksissa 2 iltana viikossa.
Avoimessa yliopistossa opiskelen kieliä.
Mies on silloin lasten kanssa, kun menen harrastuksiin. Jää meille hyvin yhteistä aikaakin.Kumpikin kuskaa lapsia harrastuksiin. Olemme keskituloisia.
Lomilla käymme lapissa tai etelässä ja myös kotona leppoisasti vietämme lomia.
Et sinä mikään kotiäiti ole vaan työtön äiti. Kotiäiti ei vie lapsia päiväkotiin vaan hoitaa niitä kotona kodinhoitotuella
No et sinäkään kovin järkevältä kuulosta. Sääli lapsia.