Lue keskustelun säännöt.
Mies syöttää salaa epäterveellistä ruokaa lihaville lapsille
20.05.2018 |
Tekisi mieli mennä huomenna maistraattiin ja laittaa ero vireille. Meillä on kaksi ihan virallisesti lihavaa lasta, joiden vuoksi joudun käymään ravitsemusterapeutin luona. Mies ei suostu tulemaan mukaan kuuntelemaan ”nalkutusta”.
Taas tänä viikonloppuna kävi ilmi, että hän on laittanut pennuille ja itselleen karkkijemman autotalliin. Löysin kahdeksan tyhjää irtokarkkirasiaa ja yhden puolillaan olevan rasian. Kysyin mieheltä, että WTF? Mies myhäili, että pitäähän sitä lapsilla karkkia olla.
Minä olen siis se, ketä haukutaan lasten lihavuudesta vaikka noudatan ohjeita pilkulleen. Mies tekee kuinka tahtoo vaikka lastenlääkäri on sanonut etteivät lapset elä terveiksi nelikymppisiksi. Miksi mies on noin julma lapsille?
Siksi haluan eron ja lähestymiskiellon. Mies on vaaraksi omille lapsilleen. Syökööt hän yksin itsensä vaikka hengiltä.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, Porvoon skitso-äitikö se siellä huutelee?! Porvoossa lapsille ei saisi antaa karkkeja, paitsi tietysti Porvoon lakua.
Olen ihan tavallinen äiti, joka on yrittänyt kaikkensa saadakseen lapsena normaaleille painokäyrille. Lasten painoa seuraavat koulun lisäksi myös ravitsemusterapeutti ja lastenlääkäri.
Mieheni ei suostu tulemaan mukaan vaikka Käypä hoito-suosituksessa korostetaan että painoasia on koko perheen pitkäjänteinen projekti. Mieheni ei sitoudu mitenkään koko hommaan ja syöttää salaa karkkia jne lapsille vaikka olen kertonut miehelle, mistä on puhuttu lääkärin ja ravitsemusterapeutin luona.
Nyt olisi elintärkeää saada lasten painon pysymään samana ja antaa pituuskasvun hoitaa ylipaino-ongelman. Herkutellakin saa mutta kohtuudella.
Miehelläni on ympäri taloa karkkikätköjä ja minua ihan rehellisesti sanottuna inhottaa se, ettei hän välitä omasta diabeteksestaan tuon taivaallista. Kaivaa omat naminsa esiin kun katsomme vaikkapa filmejä telkkarista. Hänelle eivät tekemäni kasvistikut eikä gucamole tai hummus dippinä.
Lapsille nuo dipattavat kasvikset maistuvat mutta he kyllä muistavat muistuttaa, että isi on kivempi kun ostaa heille snäksejä.
Olin niin vihainen viime yönä, etten saanut juurikaan nukuttua. Olen nin väsynyt ja kyllästynyt siihen, ettei mies syö ravitsemusterapeutin antamien ohjeiden mukaan ja tuskailee nyt hermosärkyjen ja väsymyksen kanssa. Kyllä pitää vihata omia lapsiaan kun oikein hakemalla hakee lapsille samaa sairautta.
Lapsia on kiusattu muutenkin lihavuuden vuoksi ja poika joutui ottamaan nyrkit käyttöön itseään puolustaessaan. Se näkyi tietenkin sitten numerossa.
En elä Porvoossa eli kulunut Porvoo-kommentti ei koske minua.
OK. No jos et asu Porvoossa, niin sitten ehkä voisit yrittää käyttää vähän järkeä.
Ne ravitsemusterapeuttien ja lastenlääkärien ohjeet ei ole mitään jumalan sanaa, jota pitää noudattaa tai joutuu kadotukseen! Etkä voi pakottaa miesta kuuntelemaan mitään lasten lääkärin vuorisaarnaa. Voisitte tehdä perheen sisällä kompromissia, jossa vähennetään karkkien ja herkkujen syöntiä. Ei mihinkään suosituksiin saakka nyt alkuunsa vaan hiljalleen alaspäin. Mutta tarjoa nyt vaihtoehdoksi jotain parempaa kuin kasvistikut ja hummus. Ei ole ihme jos karkit maistuu jos vaihtoehdot tuollaisia...
Ravitsemusterapeutit eivät edes kiellä jerkuttelua. Minullekkin terapeutti sanoi että voin syödä baikka hillomunkin kerran viikossa hyvällä omatunnolla ja ettei se haitaa. Terapeutin mukaan jokaisen tulisi antaa itselle lupa herkutella sillointällöin kunhan se pysyy kohtuun rajoissa.
Kerran viikossa ei tarkoita joka päivää.
Kiehuin aikoinaan raivosta, kun isovanhemmat kantoivat kaikkea epäterveellistä lspsillemne.
Meni loppujen lopuksi siihen, että meillä kotona syödään todella järkevästi ha terveellisesti ja isovanhempien (miehen) kaikenlaista suolaista, rasvaista ja makeaa. Jostain syystä anopin paino ei ole laskenut vuosiin.
Miehesi voisi ottaa vastuun ja mennä ravitsemusterapeutin vast.otolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä ja narsismia, anoppini oli ihan samanlainen. Miehelläni on D1 ja hänhän ei mitään herkkuja saa syödä. Äitinsä lihotti pikkupoikansa leipomalla päivittäin kakkuja hedelmäsokerilla, koska "se on terveellisempää sokeria ja pitäähän sitä nyt ainoaa poikaa hemmotella". Mieheni aikuistuttua kävi tunkemassa hänelle pullaa, pizzaa ja sipsejä eikä uskonut mieheni kieltoja. Kun muutimme yhteen sama homma jatkui kun tuli käymään appiukon kanssa kylässä. Loppui siihen kun kysyin suoraan että "miksi tuhoat ainoan lapsesi terveyden", ei kyennyt sanomaan tuohon mitään. Oli vissiin kova isku narsistiselle egolle kun on tottunut siihen, ettei kukaan häntä arvostele.
Älä ap sinä ala appeni kaltaiseksi läheisriippuvaiseksi, jolle lapsen terveys on yksi hailee.
jaa niitä "lahjoja" oli niin vaikea antaa vain eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä on ilmeisen provo en ota tätä niin vakavasti mutta jos nyt mietititään että tämä olisi totta niin, ensinnäkin puhut aika rumasti miehestäsi ja lapsistasikin. Normaali välittävä äiti ei puhuisi tuohon sävyyn paino-ongelmista ja sitten jos mennään ihan yksityiskohtiin niin kuinka pahat ne paino-ongelmat sitten oikeasti on? Onko varma että oma painoindeksisi ei ole yläkanttiin? Jos kerran lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat huolissaan niin kyllä siinä tilanteessa lasukin olisi kiinnostunut. Mutta, toisaalta eihän lasu ole kenenkään painoindekseistä kiinnostunut eikä edes mietitä mitään huostaanottoja tai muita ellei lapset ole sairaalloisen lihavia. Turha luulo, pistä kuule vaikka lasu puhumaan järkeä miehellesi tosin jos lapset eivät ole lihavia - vaan vähän pyöreitä niin sinä olet se joka joudut ehkä suurennuslasin alle mahdollisten mt-ongelmien takia. Kyllä heillä on tärkeämpiäkin ohjeistuksia kun monta karkkipussia saa syödä viikossa.
Vastaan ranskalaisilla viivoilla:
- minulla on oikeus tunteisiin kun puoliso kohtelee yhteisiä lapsiamme väärin
- paino-ongelmista pitää pystyä puhumaan yhtä arkipäiväisestä kuin esim. korvatulehduskierteeatä
- lääkäri eikä ravitsemusterapeutti ole tehnyt lasua koska he ovat luottaneet minuun ja minun kyyyni tehdä ja tarjota lapsille terveellistä ruokaa
- lapset ovat lasten ja nuorten BMI-laskurin mukaan virallisesti lihavia eivätkä mitenkään ”hieman pyöreitä” jne ja tilanne on vakava
- mieheni ei halua kuunnella kenenkään ”nalkutusta” eli sosiaalitädistä ei olisi mitään hyötyä ja kaiken lisäksi ravitsemusterapeutti osaa neuvoa paremmin lasten ruokkimisessa kuin sosiaalitäti
- minä olen yrittänyt kaikkeni eli nyt olisi mieheni vuoro olla siellä syytettyjen penkillä koska hän on toiminut jo vuosia väärin eikä ole aidosti välittävä isä lapsilleen
- punnitsin itseni äsken ja BMI on tasan 20 nyt kun olen jo syönyt ja juonut tänään
- mieheni punnitsi itsensä Vapun jälkeen ja silloin hänen BMI:nsä oli 42, kuka yrittää vyöryttää senkin minun syykseni?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä saat haukut jos lasten isä syöttää herkkuja, kai olet tuosta maininnut. Mies ei kunnioita sinua yhtään. Lapset valitsevat herkut mieluummin kuin huolehtivat kiusaamisesta
kiusaaminen on siis kiusattujen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä on ilmeisen provo en ota tätä niin vakavasti mutta jos nyt mietititään että tämä olisi totta niin, ensinnäkin puhut aika rumasti miehestäsi ja lapsistasikin. Normaali välittävä äiti ei puhuisi tuohon sävyyn paino-ongelmista ja sitten jos mennään ihan yksityiskohtiin niin kuinka pahat ne paino-ongelmat sitten oikeasti on? Onko varma että oma painoindeksisi ei ole yläkanttiin? Jos kerran lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat huolissaan niin kyllä siinä tilanteessa lasukin olisi kiinnostunut. Mutta, toisaalta eihän lasu ole kenenkään painoindekseistä kiinnostunut eikä edes mietitä mitään huostaanottoja tai muita ellei lapset ole sairaalloisen lihavia. Turha luulo, pistä kuule vaikka lasu puhumaan järkeä miehellesi tosin jos lapset eivät ole lihavia vaan vähän pyöreitä niin sinä olet se joka joudut ehkä suurennuslasin alle mahdollisten mt-ongelmien takia. Kyllä heillä on tärkeämpiäkin ohjeistuksia kun monta karkkipussia saa syödä viikossa.
Btw: unohdin kysyä minkä mt-diagnoosin annat minulle? Minulla ei ole aikaisempaa kontaktia mt-palveluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä on ilmeisen provo en ota tätä niin vakavasti mutta jos nyt mietititään että tämä olisi totta niin, ensinnäkin puhut aika rumasti miehestäsi ja lapsistasikin. Normaali välittävä äiti ei puhuisi tuohon sävyyn paino-ongelmista ja sitten jos mennään ihan yksityiskohtiin niin kuinka pahat ne paino-ongelmat sitten oikeasti on? Onko varma että oma painoindeksisi ei ole yläkanttiin? Jos kerran lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat huolissaan niin kyllä siinä tilanteessa lasukin olisi kiinnostunut. Mutta, toisaalta eihän lasu ole kenenkään painoindekseistä kiinnostunut eikä edes mietitä mitään huostaanottoja tai muita ellei lapset ole sairaalloisen lihavia. Turha luulo, pistä kuule vaikka lasu puhumaan järkeä miehellesi tosin jos lapset eivät ole lihavia - vaan vähän pyöreitä niin sinä olet se joka joudut ehkä suurennuslasin alle mahdollisten mt-ongelmien takia. Kyllä heillä on tärkeämpiäkin ohjeistuksia kun monta karkkipussia saa syödä viikossa.
Vastaan ranskalaisilla viivoilla:
- minulla on oikeus tunteisiin kun puoliso kohtelee yhteisiä lapsiamme väärin
- paino-ongelmista pitää pystyä puhumaan yhtä arkipäiväisestä kuin esim. korvatulehduskierteeatä
- lääkäri eikä ravitsemusterapeutti ole tehnyt lasua koska he ovat luottaneet minuun ja minun kyyyni tehdä ja tarjota lapsille terveellistä ruokaa
- lapset ovat lasten ja nuorten BMI-laskurin mukaan virallisesti lihavia eivätkä mitenkään ”hieman pyöreitä” jne ja tilanne on vakava
- mieheni ei halua kuunnella kenenkään ”nalkutusta” eli sosiaalitädistä ei olisi mitään hyötyä ja kaiken lisäksi ravitsemusterapeutti osaa neuvoa paremmin lasten ruokkimisessa kuin sosiaalitäti
- minä olen yrittänyt kaikkeni eli nyt olisi mieheni vuoro olla siellä syytettyjen penkillä koska hän on toiminut jo vuosia väärin eikä ole aidosti välittävä isä lapsilleen
- punnitsin itseni äsken ja BMI on tasan 20 nyt kun olen jo syönyt ja juonut tänään
- mieheni punnitsi itsensä Vapun jälkeen ja silloin hänen BMI:nsä oli 42, kuka yrittää vyöryttää senkin minun syykseni?
Ja lapsesi BMI:t ovat? Laita nyt tänne vaan ne pituudet ja painot ja BMI:t ei me niistä teitä tunnisteta.
Mua ihan kiinnostaisi millä mitoilla on virallisesti lihava lapsi. Aikuisten BMI:t ei niin kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Totta kai ylilihava voi elää vanhaksi, mutta mikä on elämän laatu? Polvet hajalla, erilaiset sairaudet, sydän on kovilla... Pieninkin liikahdus saa puuskuttamaan, jolloin on helpompi jäädä istumaan -> elinpiiri pienenee kun kaikki on liian raskasta. Mahtavaa elämää.
Ilolla liikkuminen ei enää onnistu, jos lapset ovat nyt jo jääneet ikäistensä kelkasta. Muut ovat ketterämpiä ja nopeampia, lapsi pettyy koska ei pysty siihen mihin muut - ja miksi? Koska se liikapaino on yksinkertaisesti tiellä. Kovasti ylipainoinen ihminen ei ole terve. Ei vaikka kuinka väittäisi olevansa onnellinen ja pystyvänsä kaikkeen.
Lasten terveys on vanhempien vastuulla ja AP:n mies määrätietoisesti tuhoaa omien lastensa hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinkin kysyä kun täällä on asiantuntijoita paikalla että mikä on lääkäreiden ja sossun taulukoiden mukaan huolestuttava bmi lapsella? Sehän olisi hyvä tietää. Täytyy siinä jotain ihan taulukoita olla. Tuskin ihan mutu tuntumalla mennään.
Riippuu niin paljon lääkäristä tai esim. terkasta missä vaiheessa painoon kiinnitetään huomiota. Sossu taas tuskin puuttuu siihen painoindeksin ollenkaan. Jos se puuttuu tilanteeseen se puuttuu siihen sen vuoksi että yhteistyö esim. ravitsemusterapeutin kanssa ei suju ollenkaan, huoltajat viis veisaavat esim. käynneistä hänen luonaan ja/tai tilanteeseen ei muutenkaan saada aikaan muutosta kuin sillä että siihen puututaan lastensuojelunkeinoin.
Ai riippuu lääkäristä ja terkasta? No ei kai siinä nyt ihan mutu tuntumalla mennä. Mutta sinänsä ei yllätä, täällähän parveilevat aina ne av:n omat asiantuntijat. Kirjoitin muuten kysymyksen ihan piloillani. Kyllähän sen jo näkee päällepäin kuka on sairaalloisen lihava ja kuka ei ja kuka on vain pyöreä jne. Toisaalta kyllä sitä bmi:tä käytetään ihan taulukoiden mukaan apuna kun mietitään kenen painosta kannattaa olla huolissaan tai ei. Ei mene silmäilytuntumalla lääkäreiden tai ravitsemusterapeuttien arvioinnit.
t. Päivittäin must pisteitä laskeva
Vierailija kirjoitti:
Toissavuonna syöty yksi irtokarkki oli vähän liikaa.
Mikähän siinä on niin vaikea uskoa, että kaikki vaan eivät tykkää karkeista? Kuten on joitakin harvinaisia tapauksia, jotka eivät pidä alkoholin mausta tai tupakasta. Minä en tykkää kuin joistakin karkeista enkä niitäkään himoitse varsinaisesti, vaan syön jos niitä sattuu olemaan käsillä. Voin huoletta kävellä karkkiosaston ohi ilman että viiksikään värähtää. En myöskään tykkää mistään leivonnaisista. Kaikki on liian makeita ja niistä tulee helposti huono olo. Voisiko laajentaa näkemystä ja ymmärtää, että me ihmiset ollaan erilaisia?
Sympatiat puolellesi ap. Minusta miehesi on väkivaltainen. Passiivisagressiivinen. Jos ei tavat muutu, niin ero on ainoa ratkaisu, jotta voit suojella lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus mikä idiootti! Me yritetään taas vähentää lasten ruutuaikaa niin mies antaa lähes aina töistä tullessaan lapsille tabletit "saahan sitä hetken pelata" ja jos minä en ota tabletteja pois, pelaavat niillä koko illan. Minä olenkin se ilkeä äiti joka ei anna tablettia ja ottaa pois kun isi on aina se kiva tyyppi..
Vierailija kirjoitti:
Toissavuonna syöty yksi irtokarkki oli vähän liikaa.
Kaikki eivät todellakaan syö makeisia, tiesitkö? Minustakin ne ovt pahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Voi hyvä luoja, oikeasti haluat omille lapsillesi sellaisen elämän missä he ovat lihavia? On siitä muutakin haittaa kun terveys! Oma itsetunto, mieliala, jaksaminen.. Miksi haluat että lapsiasiasi kiusataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinkin kysyä kun täällä on asiantuntijoita paikalla että mikä on lääkäreiden ja sossun taulukoiden mukaan huolestuttava bmi lapsella? Sehän olisi hyvä tietää. Täytyy siinä jotain ihan taulukoita olla. Tuskin ihan mutu tuntumalla mennään.
Riippuu niin paljon lääkäristä tai esim. terkasta missä vaiheessa painoon kiinnitetään huomiota. Sossu taas tuskin puuttuu siihen painoindeksin ollenkaan. Jos se puuttuu tilanteeseen se puuttuu siihen sen vuoksi että yhteistyö esim. ravitsemusterapeutin kanssa ei suju ollenkaan, huoltajat viis veisaavat esim. käynneistä hänen luonaan ja/tai tilanteeseen ei muutenkaan saada aikaan muutosta kuin sillä että siihen puututaan lastensuojelunkeinoin.
Ai riippuu lääkäristä ja terkasta? No ei kai siinä nyt ihan mutu tuntumalla mennä. Mutta sinänsä ei yllätä, täällähän parveilevat aina ne av:n omat asiantuntijat. Kirjoitin muuten kysymyksen ihan piloillani. Kyllähän sen jo näkee päällepäin kuka on sairaalloisen lihava ja kuka ei ja kuka on vain pyöreä jne. Toisaalta kyllä sitä bmi:tä käytetään ihan taulukoiden mukaan apuna kun mietitään kenen painosta kannattaa olla huolissaan tai ei. Ei mene silmäilytuntumalla lääkäreiden tai ravitsemusterapeuttien arvioinnit.
t. Päivittäin must pisteitä laskeva
Painoindeksiä kyllä käytetään apuna mutta ei useinkaan siinä vaiheessa kun lapsen ylipainoinen puututaan ensimmäistä kertaa esim. neuvolassa. Siinä kohtaa mennään melkolailla mutulla. Eikä siinä vaiheessa mukaan tule vielä lastenlääkärit tai ravitsemusterapeutit. Heidän apuaan pyydetään sitten siinä vaiheessa kun ongelma jatkuu ja pahenee. Lastenlääkäri puuttuu tilanteeseen siinä vaiheessa kun ylipaino on huomattava ja selvästi vaarantaa lapsen terveyden, varmasti tässä kohtaa jo apuna käytetään myös lapsen painoindeksi taulukoita mutta ei silloinkaan ole mitään ehdotonta rajaa jonka alittamalla hälytyksiä siltä lähetteeltä lastenlääkäri ole ja jonka ylittämässä vaikka kymmenesosallakin lähete on automaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Miehesi tahallaan vaarantaa lasten hengeb ja terveyden. Tuo on väkivaltaa.
Kuinka se lastensuojelu voi muuttaa miehen käytöstapoja? Mieheni on kuin kaappijuoppo mutta hänen kohdallaan on kyse siitä, että hänellä on herkkukätköjä pitkin taloa. Lastensuojelu ei voi ottaa aikuista miestä hoitaakseen. Ilman miestä pärjäisimme mainiosti ja lasten paino normalisoituisi kasvun myötä.
Mieheni käytökselle voi tuskin kukaan yhtään mitään. Lääkäri on kieltänyt häneltä karkit, limut, mehut, valkean vehnäjauhon ja valkean riisin sokerin lisäksi. Viimeisimmässä kontrollissa arvot päin p...tä ja hän voihki yhden illan ja pyysi minulta apua oikeanlaisen ruokavalion noudattamiseen. Teen kotona diabeetikolle sopivaa ruokaa.
En voi kuitenkaan ryhtyä mieheni varjoksi ja estää häntä ostamasta herkkujaan. Kerran yksi kuitti oli tarpeen ja jouduin miehen luvalla kaivamaan hänen lompakkoaan. Suoraan sanottuna järkytyin kun huomasin, että hän ostaa joka ikinen työpäivä noin 300 kcal:n jäätelön tai karkkia töiden jälkeen. Diabeetikkona hänen pitäisi pitää mukanaan lounas ja terveellinen välipala, esim. sokeriton Skyr kahvitunnille. Mies ei ota niitä mukaan koska ”laihduttaa” ja syö sitten päivällisellä kaiken, mikä jää muilta ohi.
Ei lastensuojelun tarkoitus ole muuttaa isän tai sinunkaan käytöstä vaan turvata lasten kehitys. Ellette te muuta käytöstä lasten kehitystä turvaavan sitä ei lastensuojelu sitä väkisin tee vaan ottaa lapset huostaan ja turvaa sen muussa ympäristössä.
Niin, siis jos lapset ovat sairaalloisen lihavia. Aika paljon huostaanottoja alettaisiin tekemeään jos jokainen lievästi ylipainoinen lapsi huostaanotettaiisiin. Mutta samaa mieltä, selvään lihavuuteen on hyvä puuttua ja varmaan kyllä puututaankin vähän muulla tavoin kun huostaanotolla ensisijaisesti. Edelleen, huostaanotto tulee vasta sairaalloisen lihavilla lapsilla kyseeseen. t. Takuusossu
Tässä provosoi kumpikaan vanhempi ei oikein pysty lapselle sitä turvallista lähiympäristöä tarjoamaan. Lihavuus ei ole se syy miksi heidät pitäisi huostaan ottaa vaan vanhemmat.
Multa on mennyt nyt jotain ohi kun tämä oli nimeomaan joku lihavuusketju ja eikö aloituskin ollut vain tuosta epäterveellisestä syömisestä ja lihavista lapsista? Haluaisinkin kysyä kun täällä on asiantuntijoita paikalla että mikä on lääkäreiden ja sossun taulukoiden mukaan huolestuttava bmi lapsella? Sehän olisi hyvä tietää. Täytyy siinä jotain ihan taulukoita olla. Tuskin ihan mutu tuntumalla mennään.
Mäkin ihan huolestuin tämän ketjun takia. Itselläni pari pyöreähköä lasta ja ei kai sossu ja lääkärit nyt tule kimppuun? Neuvolatarkastuksissa ei ole kyllä sanottu mitään ja toisaalta näkyyhän tuolla päiväkodeissa ja kouluissa huomattavasti omia lapsia pyöreämpiäkin. Mutta minkälaiset painoindeksit alkaa olla huolestuttavia lapsilla?
Miksi niistä lapsista pitää syöttää lihavia?? Aikuisen itsensä vielä jotenkin ymmärrän, voi mennä itse kauppaan ja ostaa mitä haluaa.. Mutta lapsi! Et anna hänelle karkkia niin hän laihtuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on ylilihavia lapsia, niin tuskin se on pelkästään sun miehen vika.
Miksi tilanne on ylipäänsä päässyt tuollaiseksi, että lapsia pitää käyttää lihavuushoidoissa.
Ei ne lapset varmaan millään autotallikarkeilla ole lihoneet, vaan koko ruokavalio on ollut vuosikausia pielessä.
Ja sinä et ole siihen mitenkään osallinen?
Äläpä yritä syyllistää minua! Mies on ollut alusta alkaen sellainen tolvana, joka on antanut vuoden ikäiselle perunalastuja ja limua jne. Ihminen ei tarvi joka päivä kuin yhden keskikokoisen perunan verran liikaa energiaa ja lihoo vuodessa nelisen ylimääräistä kiloa. Lapsilla tietenkin siihen lisäksi normaali painonnousu. Meillä lapset ovat saaneet käydä aika pienestä lähtien vapaasti autotallissa koska meidän askartelutarvikkeemme ja -pöytäämme on siellä. Me olemme laittaneet sinne vanhat keittiönkaapit ja siten askartelutarvikkeet jne ovat hyvässä tallessa ja pois varsinaisista asumistiloista.
Mietipä hieman, kuinka paljon yhdessä lapsen kourallisesta irtokarkkeja saa energiaa. Minä olen luullut, että lapset ovat askarrelleet ja maalanneet siellä mutten tiennyt heidän isänsä autotalliin laittamista karkkijemmoista.
Jos jollakin niin miehelläni on sairas asenne syömiseen. Hänet on hemmoteltu lapsuudenkodissaan aika lailla pilalle ja hänelle ei kelpaa ruoka, joka ei ole hänen ehdotonta herkkuaan. Siksi hän on pitänyt ilmeisesti koko liittomme ajan herkkujemmaa autotallissa. Olen yllättänyt hänet kerran yöllä katsomassa filmiä ja syömässä juustonaksuja. Sen lisäksi hänkin käy siellä autotallissa milloin mitäkin etsimässä mitäkin eli suomennettuna syömässä herkkujaan salaa.
Ennen ensimmäisen lapsen saamista miehen ruokailutavat olivat järkyttävät ja pääasiallinen ravinto koostui siitä, mitä sai tilattua kotiinkuljetuksella sekä kaiken maailman perunalastuista ja karkeista.
Hänelle oli käsittämätöntä kun halusin noudattaa normaalia päivärytmiä syömisessä ja hän ei suoraan sanottuna edes pidä kotiruoasta koska en tee samanlaisia ruokia kuin noutopaikoissa.
Edes diabetekseen sairastuminen ei saanut häntä parantamaan elintapojaan. Hän tekee aivan samalla tavalla kuin lapset eli korvaa vähemmän herkullisen aterian herkkujemman herkuilla. Niin siis päivästä päivään.
Hän ottaa sekä diabeteslääkärin, diabeteshoitajan, ravitsemusterapeutin ja minun neuvoni nalkutuksena ja loukkauksena hänen omia yksilönvapauksiaan kohtaan.
Minun ex oli tismalleen samanlainen. Sen suhteen aikana minunkin terveys alkoi reistailla kun aika vaikea oli syödä eri tavalla kuin kumppani. Tietenkin tein usein ruokaa vain itselleni ja hän mätti karkkeja. Vihaan edelleenkin karkkipussin rapinaa. Hän sai ensin diabetes kakkosen ja lopulta ykkösen kun haima ei enää jaksanut. Luultavasti rapina on silti samanlainen kuin silloinkin.
Sokeri on myrkkyä. Toivottavasti sen vakavuus ymmärretään joskus.
Tuota tuota, olisi niin monta kysymystä. Mutta sanoisin kaikkeen vastauksena, että esimerkin voima on lapsille oleellisinta. Sen he muistavat isona. Tunnevanhemmuus olisi varmaan nyt tärkeää....
Miksi miehesi herkuttelee ja päälle kiukuttelee naurettavasti? Hän myös lääkäriin.
Miksi lasten paino on jo noin korkealla? Jutelkaa ja purkakaa asiaa.
Onko heillä liikuntaa viikossa yhtään? Aina löytyy kivaa liikuttavaa tekemistä jokaiselle.
Mikä heitä kiinnostaisi niin että sokerihimo unohtuisi vähitellen? Maailma on oikeasti kiinnostava paikka.
Lopuksi sanoisin, että ero on ihan varteenotettava vaihtoehto, koska miehesi vaikuttaa vähän lapselta itsekin.
Miten sä AP pystyt olemaan tuollaisen l#äskin miesvauvan kanssa? Eikö sua okseta valtava vatsa ja löysä selluliittinen iho? Mussuttaa ja itkee kun ei saa herkkuja, hyi helv. S#eksiä teillä ei varmaan ainakaan ole, tai itse en ainakaan pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ongelma ei ole lapsissa tai irtokarkkilaatikossa vaan miehessä. Onko kyse jostain valta-ajattelusta joka menee kaiken järkevän ja terveellisen yli? Mies kokee että ruokavaliolla häneltä viedään valta ja asema perheessä? Oletko itse kovin vahva ja taitava monilla alueilla, hyvä työssä ja kuten sanoit terveys kunnossa?
Onko miehen lapsuudenperhe lihavia, syödäänkö siellä väärin? Onko sieltä tullut tapa rakastaa ruualla tai hallita ruualla?
Kyllä miehesi tässä tarvii keskustelua, eikä vaan sitä ravintoterapiaa vaan sitä että mistä tä.möinen käytös voi johtua?
Ja olet kyllä oikeassa, että jopa ero voi olla ratkaisu. Ellei siis mies syvällisesti tajua tapojensa vääryyttä.
Minulla on ystävä, nykyään jtn 160kg. Ikinä eikä koskaan 25 vuoden aikana ok hänen syömisissään ollut mitään vikaa, " lääkärikin sanoi niin", vaan kaikki sairaudet ja vaivat johtuvat vääristä lääkeistä, vääristä ohjeista ja väärästä kaikkien muiden tekemisistä paitsi hänen. Ei ole näkyvissä että havahtuisi.
Mies ei voi sietää sitä, että hänelle ”jäkätetään”. Miehen isävainaa oli yhtä lihava kuin mieheni. Heillä menee suvussa näköjään niin, että siihen asti kuntoillaan ja syödään ihmisisksi kunnes saadaan nainen naimisiin. Sen jälkeen voi pistää prörinäksi.
Mieheni isävainaa oli monisairas, jolla olivat todella tarkat vaatimukset mitä hän syö ja hän ei välittänyt edes toisen pallolaajennuksen jälkeen mitään siitå, mitä ravitsemusterapeutit sanoivat hänelle. Hän kiukutteli esim. meillä siihen saakka että mieheni hankki hänelle hänen vaatimiaan herkkuja. Siinä tilanteessa oli todella vaikeaa selittää lapsille, etteivät he voi syödä tiramisua Marsala-viinin eli alkoholin vuoksi. Tottakai äijällä oli putkikassillinen omia karkkeja ja snäksejä mukana viikonloppuvierailulla.
Mieheni on halunnut hanakasti kontrolloida muiden perheenjäsenten syömistä. Hän loukkaantui kun sanoin, että haluan ottaa itse ruokani koska minua inhottaa kuinka paljon hän latasi ruokaa lautaselleni ja halusi tietenkin syödä kaiken ylijääneen ruoan niin minun kuin lastenkin lautasilta. Hän tavallaan juksasi tuossa asiassa siten, että laittoi tahallaan järjettömät annokset ruokaa kaikkien lautasille ja vilkuili sivusilmällä, että kuinka paljon ruokaa jää hänelle. Olen huomauttanut hänelle siitäkin, ettei lapsia pidä pakottamalla pakottaa syömään enemmän kuin on tarvis koska ne lisähaarukalliset vain venyttävät mahalaukkua. Ohjeissakin sanotaan, että lautanen kootaan ohjeiden mukaan ja jos sen jälkeen on vielä nälkä niin voi ottaa lisää salaattia tai hedelmän jälkiruoaksi.
Eli syömällä muiden lautasille jääneet ruoat mieheni haluaa osoittaa kuinka hän välittää maapallosta ja välttää ruokaa joutumasta kompostiin ja ruokahävikkiä. Olen sanonut hänelle monesti, että pakastan itselleni mielelläni lounasannoksia kun ruokaa tulee tehtyä liikaa. Myös siksi hänen ruoan lappamisensa meidän lautasillemme on tyhmä ja myös nöyryyttäväkin tapa koska osaan ja lapset osaavat ottaa ruokaa itse. Jos varsinaista lämmintä ruokaa laitetaan lautaselle keko niin sinne ei mahdu salaattia jne.
Mieheni perheessä oli mielestäni kummallinen asenne ruokaan ja herkkuihin. Jos reseptissä luki maustamatonta jogurttia niin mieheni äiti vaihtoi sen kermaviiliin ja leipoessaan hänen salaisuutensa oli lisätä aina 25% enemmän sokeria ja voita ohjeeseen että tulee ”hyvää”. Pullataikinaan tehtyä mustikkapiirakkaa syödessä sokeri rouskui suussa. Sen lisäksi oli tarjolla rasvaisimpaan vispikermaan tehtyä vaniljakastiketta. Karkkia oli aina kotona koska vanhemmat tekivät työmatkoja ja ostivat paljon karkkeja tax freestä.
Meillä on ollut minun lapsuudenkodissani vaatimattomampaa eikä todellakaan mitään karkkikaappia kun ei ollut edes Mehukattia vaan kotona tehtyä mehua arkkupakastimessa. Meillä ei tehty yhtä suurta numeroa syömisestä eikä ruokapöytä ollut muutenkaan oikea paikka mielenosoitukselle.
On olemassa lääkkeitä, jotka lihottavat. Esim. osa lastemme astmalääkkeistä lihottaa mutta se ei ole mikään tekosyy syöttää lapsia väärin.
Lapset löysivät aikoinaan autotallia kolutessaan mieheni herkkuvarastot ja siitä se sitten lähti. Olen kieltänyt varmaan joka viikko piilottamasta autotallin mitään mässyjä. Mies voi mässyttää silloin kun ei ole perheen kanssa. Valehtelisi vaikka menevänsä lenkille ja kävisi ostamassa mässyjä huoltoasemalta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Miehesi tahallaan vaarantaa lasten hengeb ja terveyden. Tuo on väkivaltaa.
Kuinka se lastensuojelu voi muuttaa miehen käytöstapoja? Mieheni on kuin kaappijuoppo mutta hänen kohdallaan on kyse siitä, että hänellä on herkkukätköjä pitkin taloa. Lastensuojelu ei voi ottaa aikuista miestä hoitaakseen. Ilman miestä pärjäisimme mainiosti ja lasten paino normalisoituisi kasvun myötä.
Mieheni käytökselle voi tuskin kukaan yhtään mitään. Lääkäri on kieltänyt häneltä karkit, limut, mehut, valkean vehnäjauhon ja valkean riisin sokerin lisäksi. Viimeisimmässä kontrollissa arvot päin p...tä ja hän voihki yhden illan ja pyysi minulta apua oikeanlaisen ruokavalion noudattamiseen. Teen kotona diabeetikolle sopivaa ruokaa.
En voi kuitenkaan ryhtyä mieheni varjoksi ja estää häntä ostamasta herkkujaan. Kerran yksi kuitti oli tarpeen ja jouduin miehen luvalla kaivamaan hänen lompakkoaan. Suoraan sanottuna järkytyin kun huomasin, että hän ostaa joka ikinen työpäivä noin 300 kcal:n jäätelön tai karkkia töiden jälkeen. Diabeetikkona hänen pitäisi pitää mukanaan lounas ja terveellinen välipala, esim. sokeriton Skyr kahvitunnille. Mies ei ota niitä mukaan koska ”laihduttaa” ja syö sitten päivällisellä kaiken, mikä jää muilta ohi.
Ei lastensuojelun tarkoitus ole muuttaa isän tai sinunkaan käytöstä vaan turvata lasten kehitys. Ellette te muuta käytöstä lasten kehitystä turvaavan sitä ei lastensuojelu sitä väkisin tee vaan ottaa lapset huostaan ja turvaa sen muussa ympäristössä.
Niin, siis jos lapset ovat sairaalloisen lihavia. Aika paljon huostaanottoja alettaisiin tekemeään jos jokainen lievästi ylipainoinen lapsi huostaanotettaiisiin. Mutta samaa mieltä, selvään lihavuuteen on hyvä puuttua ja varmaan kyllä puututaankin vähän muulla tavoin kun huostaanotolla ensisijaisesti. Edelleen, huostaanotto tulee vasta sairaalloisen lihavilla lapsilla kyseeseen. t. Takuusossu
Tässä provosoi kumpikaan vanhempi ei oikein pysty lapselle sitä turvallista lähiympäristöä tarjoamaan. Lihavuus ei ole se syy miksi heidät pitäisi huostaan ottaa vaan vanhemmat.
Multa on mennyt nyt jotain ohi kun tämä oli nimeomaan joku lihavuusketju ja eikö aloituskin ollut vain tuosta epäterveellisestä syömisestä ja lihavista lapsista? Haluaisinkin kysyä kun täällä on asiantuntijoita paikalla että mikä on lääkäreiden ja sossun taulukoiden mukaan huolestuttava bmi lapsella? Sehän olisi hyvä tietää. Täytyy siinä jotain ihan taulukoita olla. Tuskin ihan mutu tuntumalla mennään.
Mäkin ihan huolestuin tämän ketjun takia. Itselläni pari pyöreähköä lasta ja ei kai sossu ja lääkärit nyt tule kimppuun? Neuvolatarkastuksissa ei ole kyllä sanottu mitään ja toisaalta näkyyhän tuolla päiväkodeissa ja kouluissa huomattavasti omia lapsia pyöreämpiäkin. Mutta minkälaiset painoindeksit alkaa olla huolestuttavia lapsilla?
Huolestuttava tilanne on siinä vaiheessa kun lapsi on selvästi ylipainoinen ja paino kasvukäyrillä edelleen vain nousee suhteessa pituuteen.
Mikä itsekuri? Tarvitsetko sinä itsekuria asioihin joista pidät? En mä ainakaan tarvitse. Olen lihava, syön liikaa karkkia, mutta mulla ei ole tarvetta polttaa tupakkaa tai juoda juurikaan alkoholia, ja liikkumisesta pidän.
Eli en tarvitse itsekuria hyvien elintapojen noudattamiseen, karkki taas on asia erikseen, siitäkään en tule itsekurilla eroon pääsemään, vaan käsittelemällä täysin vääristyneen suhteeni siihen.