Lue keskustelun säännöt.
Mikä on mielestäsi paras hetki päivässä?
Ja miksi juuri se?
Mulla on nämä illat juuri ennen nukkumaan käymistä. Koko talo on hiljainen ja rauhoittunut ja itsellä vielä pieni hetki aikaa surffailla ennen nukahtamista. 👍🏼
Kommentit (166)
Iltakauppareissut XDD Eli siinä yhdeksän jälkeen on ihanan rauhallista ja hiljaista joka puolella. Kukaan ei kyttäile (paitsi XDDD apua, tulikin mieleeni XDD)
Manumiekkonen on naapurin miekkonen, joka on pyytänyt minulta s#ksiä erittäin kömpelöllä tekosyyllä ehkä kuukausi tjsp. sitten XDD.
Siitä lähtien hän on kytännyt minua JOKA IKINEN KERTA kun olemme törmänneet ja iltaisin ikkunasta XDD. Asumme eri taloissa onneksi ja kohta minä asun kaaaaukana ihan muissa maisemissa XD Muutto lähestyy :)
Niin, ainakin kahtena iltana olen nähnyt Manumiekkosen ikkunassa käyttämässä XD Toisella kerralla menin klo 22 jälkeen kauppaan ja katselin vain ympärilleni, niin eiköhän miekkonen ollut taas kytiksellä ikkunassa XDD
Ps. Sana Manu tulee jostain toisesta sanasta, jota ei voi kirjoittaa täällä XD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttämässä = kyttäämässä XD Puhelin korjailee sanoja oman mielensä mukaisesti XD
Illalla kun on väsyneenä ja hikisenä saapunut kotiin ja pääsee pitkään lämpimään suihkuun jonka jälkeen pötkähtää raukeana pehmoisten vilttien väliin sängyn pohjalle. Ahh! 🤗
Kun rankan päivän jälkeen rojahdan kotisohvalle. Olen siis opiskelija, ja teen 12-tuntista päivää. Aamuksi menen yliopistolle, siellä on päivän luennot, sitten kirjastoon lukemaan koulujuttuja/tekemään järjestötöitä, kello 17 lähden illan kielikurssille ja kotona olen 21 aikaan. Taukoja toki on aina väliin, mutta se ei ole sama asia kuin oma koti. Välillä tulee ihan ikävä omaa sohvaa ja miestä.
Rankkaa on, mutta otan täysillä kaiken irti opinnoista ja nautin. Rakastan oppia uutta. :)
Kesällä olen kuukauden lomalla opiskeluista, ja tiedän jo etukäteen parhaita hetkiä olevan aamuyöt ja aamut, kun on niin hiljaista ja jotenkin taianomaista. Myös yöt on toki jänniä ja ihania.
Iltalenkit juuri siihen aikaan kun päivä on painumassa mailleen. Lenkille lähtiessä on vielä hämärää mutta kotiintullessa on jo pimeää. Ja jos vielä hyvässä lykyssä näkee, miten se aurinko painuu mailleen, se iltakajo on todella kaunista katseltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras hetki kuuluisi olla kun aamulla herää ylös vuoteesta. Koko päivä edessä mahdollisuuksineen.
Jos vastauksesi on mitä tahansa muuta, kannattaisi hiukan miettiä elämänvalintojaan.
N38
Höpön höpön. Mulla on oikein mukava elämä ja päivät ovat hyvin mieluisia, mutta kyllä päivän paras hetki on silti se, kun saa köllähtää viileisiin petivaatteisiin ja ummistaa silmät, rentoutua ja kun tietää että kohta tulee suloinen uni. Ei se merkitse etten nauttisi valveillaoloajasta.
Älä puhu paskaa. Masennus vaivaa jos herääminen ei ole paras hetki.
Meitä on sitten paljon diagnosoimattomia masentuneita täällä. Kuka päivittäis tilastot?!
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat", "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?
No en minä äitinä ainakaan elä vain lapsiani varten tai ajattele heitä 247 malttamattomana että saisin viettää ihan kaiken aikani heidän kanssaan. Päivän paras yksittäinen hetki voi todellakin olla se, kun saa hetken olla yksin, rauhassa omien ajatustensa kanssa. Ei se merkitse ettenkö rakastaisi lapsiani tai heidän kanssaan viettämääni aikaa. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat", "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?
No en minä äitinä ainakaan elä vain lapsiani varten tai ajattele heitä 247 malttamattomana että saisin viettää ihan kaiken aikani heidän kanssaan. Päivän paras yksittäinen hetki voi todellakin olla se, kun saa hetken olla yksin, rauhassa omien ajatustensa kanssa. Ei se merkitse ettenkö rakastaisi lapsiani tai heidän kanssaan viettämääni aikaa. =D
Joo, samaa mieltä, ja se oma aika on nimenomaan ihanaa, kun sitä on sopivassa suhteessa lasten kanssa oloon. Silloin se on ihan luksusta! Jos taas mies ja lapset ovat vaikka reissussa ja olen monta päivää yksin, yksinolo ei enää ole kivaa, vaan ikävöin varsinkin lapsia.
Illalla kun pääsee makailemaan sänkyyn rauhassa, lukee hyvää kirjaa, teinit touhuaa omiaan/nukkuu, ja koira köllähtää viereeni tuhisemaan.
Yöllä voi antaa siivousten, ruoanlaiton yms. olla, vaikkei unta saisikaan. Ja jos nukahtaa, se on kaikkein parasta. Nukkuisin kellon ympäri jos voisin tai ainakin niin että ns.päiväaika olisi korkeintaan 6 tuntia ja muuten voisi torkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhäinen sauna pihasaunassa kun lapset jo nukkuu. Ne ekat löylyt.
Vierailija kirjoitti:
Myöhäinen sauna pihasaunassa kun lapset jo nukkuu. Ne ekat löylyt.
Ja se saunan jälkeinen vilvoitteluhetki pihakeinussa. Kaikkialla tyyntä ja hiljaista, autojen kumina kuuluu vaan jostain kaukaa. 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkiaamut, suihku ja sen jälkeen aamupala kahvi ja puuro kaikessa rauhassa. Samalla nettiä selaillen tai lämpimänä kesäaamuna terassilla seuraten luontoa. Aika on rajallinen kun töihin pitää lähteä mutta kuitenkaan en hätäile kiireessä. Tämän hetken jälkeen olen valmis päivään. Viikonloppuaamuna en pääse samaan tunnelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat", "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?
No en minä äitinä ainakaan elä vain lapsiani varten tai ajattele heitä 247 malttamattomana että saisin viettää ihan kaiken aikani heidän kanssaan. Päivän paras yksittäinen hetki voi todellakin olla se, kun saa hetken olla yksin, rauhassa omien ajatustensa kanssa. Ei se merkitse ettenkö rakastaisi lapsiani tai heidän kanssaan viettämääni aikaa. =D
En suurella todennäköisyydellä halua koskaan lapsia. Ajattelen lapsiarjen olevan aika kamalaa rahallisesti, mielenterveydellisesti ja parisuhteen kannalta, ja nämä kommentit eivät kyllä kauheasti lisää hinkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkumaanmeno, ainaski nyt kun silmiä väsyttää teijän höpötysten lukeminen.
Varhainen aamu 4-6. Kaikkialla vielä hiljaista ja saa latautua rauhassa uuteen päivään, oli sitten työ tai vapaa. Ja nyt varsinkin näiden kesävarhaisten tuoksu ja linnunlaulu, ah! Olen aina ollut iltauninen ja aamuvirkku.
T. Ikimummoutunut N25
Aamulla omaan tahtiin herätessä joko iltavuoro- tai vapaapäivänä. Toinen on varmaan sitten silloin, kun saa illalla oikein väsyneenä kömpiä sänkyyn haaveksimaan ja odottamaan unta.
Vierailija kirjoitti:
Aamu se ei ainakaan ole. Aurinko porottaa makuuhuoneeseen jo kuudelta, tuskaisen kuumaan pätsiin herääminen liian lyhyiden unien jälkeen ei houkuta. Töihin pakko raahautua, ei auta.
Työpäivä se ei ole, ne ovat hidasta kidutusta. Vain kotiinlähtö piristää hetkeksi - kunnes muistan että kotona odottaa ei-kukaan. Voin toki mennä vaikka kaupungille, mutta sielläkin vain iloisia pariskuntia joka paikassa.
Ilta se ei taida olla; istun yksiössäni sarjoja katsellen ja haveillen siitä, miltä tuntuisi jos joku toinen ihminen välittäisi olemassaolostani.
Hetki ennen nukahtamista ei ainakaan, kylmä parisängyn puolikas muistuttaa perustavanlaatuisesta epäonnistumisesta elämän tärkeimmässä asiassa.
Sanotaan siis uni: syvä ja hiljainen uneton uni.
Tämän allekirjoitan, jokaista sanaa myöden.
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat", "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?
No mä olen äiti 8v, 14v ja 18v ikäisille lapsosille ja vaimo miehelle. Kun niitä katselee riittävän monta tuntia päivässä, päivästä toiseen ja käy töissä ja oma aika on aika minimaalinen, niin kyllä siinä jossain vaiheessa puntit kääntyy vaa'assa niin, että se hiljainen hetki kun kukaan ei ole kotona, on se päivän paras hetki. En minäkään tätä olis tajunnut, ellei olis omalle kohdalle joskus osunut. SE ei silti tarkoita sitä, että lapsissa, miehessä tai perhe-elämässä olis varsinaisesti mitään vikaa, vaan sitä, että on vihdoin tajunnut, että on ihan ok nauttia ihan vaan perheettömästä hiljaisesta hetkestä edes joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamu se ei ainakaan ole. Aurinko porottaa makuuhuoneeseen jo kuudelta, tuskaisen kuumaan pätsiin herääminen liian lyhyiden unien jälkeen ei houkuta. Töihin pakko raahautua, ei auta.
Työpäivä se ei ole, ne ovat hidasta kidutusta. Vain kotiinlähtö piristää hetkeksi - kunnes muistan että kotona odottaa ei-kukaan. Voin toki mennä vaikka kaupungille, mutta sielläkin vain iloisia pariskuntia joka paikassa.
Ilta se ei taida olla; istun yksiössäni sarjoja katsellen ja haveillen siitä, miltä tuntuisi jos joku toinen ihminen välittäisi olemassaolostani.
Hetki ennen nukahtamista ei ainakaan, kylmä parisängyn puolikas muistuttaa perustavanlaatuisesta epäonnistumisesta elämän tärkeimmässä asiassa.
Sanotaan siis uni: syvä ja hiljainen uneton uni.
Tämän allekirjoitan, jokaista sanaa myöden.
"Kiva" että löytyi kohtalotoveri.
Ja kun yön viileys väreilee vielä ilmassa eikä aurinko ole kerinnyt lämmittämään ilmaa porottavan kuumaksi.