Mikä on mielestäsi paras hetki päivässä?

Usein aamuisin koiran kanssa ekalla lenkillä. Kaupunki on rauhallinen ja hiljainen, ilma on usein tyyni, jos tuuri käy voi sattua aurinkokin paistamaan. Erityisesti niinä aamuina, kun ei ole kiire ja voi tehdä vaikka pitkänkin lenkin.

Aamutee ja aamun sanomalehdet.

Se kun nukkumaanmennessä saa köllähtää miehen kainaloon rapsuteltavaksi.

Toinen kiva on kun töistä tulee kotiin järkyttävässä pissahädässä ja pääsee pissalle. 😂

Vierailija kirjoitti:

Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat",  "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?

Tietenkin. Ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsia. Mutta suosittelen, ettet hanki niitä. Lapseton on onnellisempi.

Paras hetki on kun saa uuden alapääpyyhkeen paikoilleen.

Ruokailu. Hyvä ruoka. Rauha. Nautinto.

Kesäisin illat kun on vielä valoisaa myöhään on ihanaa koirien kans kävellä pitkin hiljaisia katuja, siinä on ihan oma fiiliksensä.

Aamu se ei ainakaan ole. Aurinko porottaa makuuhuoneeseen jo kuudelta, tuskaisen kuumaan pätsiin herääminen liian lyhyiden unien jälkeen ei houkuta. Töihin pakko raahautua, ei auta.

Työpäivä se ei ole, ne ovat hidasta kidutusta. Vain kotiinlähtö piristää hetkeksi - kunnes muistan että kotona odottaa ei-kukaan. Voin toki mennä vaikka kaupungille, mutta sielläkin vain iloisia pariskuntia joka paikassa.

Ilta se ei taida olla; istun yksiössäni sarjoja katsellen ja haveillen siitä, miltä tuntuisi jos joku toinen ihminen välittäisi olemassaolostani.

Hetki ennen nukahtamista ei ainakaan, kylmä parisängyn puolikas muistuttaa perustavanlaatuisesta epäonnistumisesta elämän tärkeimmässä asiassa.

Sanotaan siis uni: syvä ja hiljainen uneton uni.

Se, kun työpäivän jälkeen saapuu kotiin, ja voi tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Viikon paras fiilis on ylivoimaisesti perjantaina työpäivän jälkeen, kun on koko viikonloppu edessä, ja saa nukkua kaksi aamua pitkään. Ideaalitilanteessa ei ole edes mitään suunnitelmia koko viikonlopuksi.

Aamun  hetki sininen.

Se kun aamulla kolmevuotias tulee herättämään: ”Huomenta, äiti”.

Se hetki, kun painaa illalla pään tyynyyn ja huokaisee tyytyväisenä, että nyt on taas tätä lempparia tiedossa kellon ympäri.

Tällä hetkellä juuri tämä hetki, kun lapset nukkuvat ja mies on lähtenyt töihin. Itse surffaan netissä vielä vähän, kymppiuutiset taustalla. Terassin ovi on auki, linnuilla konsertti. Lämmin, touhukas ja kiva päivä takana, ilta hiljalleen alkaa viiletä. Viinilasi tyhjenee tässä samalla ennen iltatoimia ja pehkuihin painumista.

Vierailija kirjoitti:

Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat",  "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?

Itse ajattelin kysymyksen asettelusta, että kysyttiin jotain tiettyä, suht samana toistuvaa hetkeä. Lasten kanssa kun harvoin mikään toistuu tietyllä tavalla joka päivä. Sen sijaan esim. lasten mentyä nukkumaan vanhemmat yleensä ottavat sen oman aikansa ja hetkensä. Tai aamulla juovat rauhassa aamukahvit itsekseen. Silti parasta päivässä on voinut olla vaikkapa uintireissu lasten kanssa tms.

Se kun painan oven perässäni kiinni aamulla ja kävelen autolle ja lähden töihin. Koko päivä omaa aikaa hyvällä omalla tunnolla erossa mieheni ongelmista! Sekä työmatkat autolla!

Tulee kotiin ja tekee jotain (suht. helppoa) hyvää ruokaa. Pääsee väsyttävän työpäivän jälkeen syömään rauhassa puolison kanssa ja juttelemaan päivästä.

Kiireettömät aamut ja rennot koti- illat, ja tietenkin se hetki kun väsyneen kropan saa oikaista vuoteeseen, pöyhiä tyynyn mukavasti pään alle ja vetää peiton korville ja ottaa lemppariasennon. Uni tulee tuota pikaa.

Varhainen aamu, rauhaa, kahvia ja päivän lehti. Mielellään vielä kesäaamu linnunlauluineen ulkona.

Viikonloppuaamu kun saa itse pötkötellä vaan sängyssä ja kuulee kuinka mies on noussut lapsen kanssa aamupalalle ja aamuaskareisiin. Itse saa vaan kääntää viltin alla kylkeä. Ei ole ihanampaa hetkeä. 🤗

Vierailija kirjoitti:

Aamut, kun päivä on alussa. Luonnossa on erilainen tumnelma aamulla. Myöhemmin päivällä ei ole sama.

Ilta on myös ihana, kun pääse nukkumaan. Jos ei ole kovin myöhä, että uniaikaa jää riittävästi. Eikä murheet paina mieltä, eikä ole kipuja. Ja että tsimahtaa pian :)

Totta. Aamulla on jotenkin sellainen maaginen tunnelma kun kaupunki on hiljainen, rupeaa vasta pikkuhiljaa heräilemään ja aamun ensimmäiset säteet siivilöityy puiden oksien välistä valaisten tyhjät kadut. Mäkin rakastan sitä tunnelmaa.