Mikä on mielestäsi paras hetki päivässä?

Paras hetki on kun kumarrun töistä päästyäni pyykkikorille ja mies yllättäen riuhtaisee housut alas ja yhtyy minuun.

Se kun olen unessa.

Tässä ei voi näköjään lainata useampaa kirjoittajaa samaan aikaan, mutta copypastean kaksi täydellistä vastausta:

..

1. Aamut vapaapäivinä. On energiaa ja koko päivä edessä. Rauhallinen aamiainen ja kahvi.

2. Klo 17 pääsen paratiisiin!...työpäivä ohi..

..

Ei MITÄÄN lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras hetki kuuluisi olla kun aamulla herää ylös vuoteesta. Koko päivä edessä mahdollisuuksineen.

Jos vastauksesi on mitä tahansa muuta, kannattaisi hiukan miettiä elämänvalintojaan.

N38

Höpön höpön. Mulla on oikein mukava elämä ja päivät ovat hyvin mieluisia, mutta kyllä päivän paras hetki on silti se, kun saa köllähtää viileisiin petivaatteisiin ja ummistaa silmät, rentoutua ja kun tietää että kohta tulee suloinen uni. Ei se merkitse etten nauttisi valveillaoloajasta.

Älä puhu paskaa. Masennus vaivaa jos herääminen ei ole paras hetki.

Höpöhöpö itsellesi!!!

Herääminen ei todellakaan ole työpäivinä mikään maailman paras hetki!

En ole masentunut alkuunkaan, mutta sellaisessa työssä, jossa ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.

Eikä sitä valintoja elämässä aina voi muutella noin vain oman mieltymyksensä ja halunsa mukaan, jos haluaa elää ilman yhteiskunnan tukia ja elättää lapsensa!

Se ,kun lapset menee nukkumaan.ehdottomasti .

Se aika, jolloin nukun.

Se, kun pääsee töistä kotiin <3

Se, kun herää torkuilta armottomaan jöpötykseen.

Aamukahvin aika

Jos päivän paras hetki on se, kun pääsee töistä, kannattaa vaihtaa töitä/maisemaa. Toisaalta asennemuutos voi myös toimia: kiitollisuus töistä ja toimeentulosta on hyvä pitää mielessä.

T. Jeesus Telija

Arjen paras hetki on aamut. Lapset lähtee kouluun, itse keitän kahvin ja aloitan kodin hiljaisuudessa työt

Aamu. Silloin on rauhallista ja hiljaista. Näin työttömänä ei harmita töihinlähtö vaan tietää että on edessä koko päivä laatuaikaa. Asumme rivarissa ja menen yleensä pihalle rupattelemaan töihinlähtevien naapurien kanssa ja surkuttelemaan heidän osaansa.😂

Perjantaina 15.30 kun pääsee raksalta ja hakee kopan kaljaa matkalla kotiin

Maanantaiaamuna linnunlauluun herätessä.

Voi raukeana makustella ajatuksella, että siellä se kurja proletaari on jo matkalla työn ääreen. Ottaa vielä nopeat nokoset ja sen jälkeen siirtyä rauhassa aamukahvia keittämään.

Yleensä tykkään illoista kun olen viimeisenä valveilla ja tuntuu että rauhallista ja hiljaista.

Joskus harvoin herään todella aikaisin ja liikun suurinpiirtein yksin ulkona. Tykkään niistäkin hetkistä tosi paljon mutta harvoin herään niin aikaisin.

Aamu klo 6.30 lenkillä koiran kanssa, kun ilma on vielä viileä ja kadut tyhjät.

Talvella kuitenkin ilta yhdeksältä kun koira on lenkitetty ja voi vielä juoda teetä ja katsella tv:tä ennen nukkumaanmenoa

Aamut, kun päivä on alussa. Luonnossa on erilainen tumnelma aamulla. Myöhemmin päivällä ei ole sama.

Ilta on myös ihana, kun pääse nukkumaan. Jos ei ole kovin myöhä, että uniaikaa jää riittävästi. Eikä murheet paina mieltä, eikä ole kipuja. Ja että tsimahtaa pian :)

Nyt näin vielä toistaiseksi lapsettomana vähän provoan: vain muutama tässä ketjussa on maininnut päivän parhaan hetken liittyvän omiin lapsiinsa. "Parasta on kun lapset vielä aamulla nukkuvat",  "kun lapset ovat lähteneet kouluun", "illalla kun lapset menneet nukkumaan" - mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Että jokainen odottaa vaan, ettei tarvitsisi olla lasten seurassa?

Viikonloppuina aamut, kun saa rauhassa heräillä rakkaan vieressä ja kenties rakastella pitkän kaavan mukaan.

Viikolla illalla kun sänkyyn mennessä saa käpertyä sen saman rakkaan kanssa lusikkaan.

En olisi itse eroperheen lapsena ja muutenkin lähinnä negatiivispainoitteisia parisuhteita nähneenä olisi ikinä uskonut, että vielä 20 vuoden yhteiselon jälkeen toisen seura ja kosketus voisi edelleenkin tuntua näin ihanalta ja sykähdyttävältä.

Aamulla herätessä, kun koko päivä on vielä edessä