Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet ollut pitkään parisuhteessa: oletko vielä rakastunut puolisoosi?
19.05.2018 |
Tuntuuko perhosia vatsanpohjassa? Kostuuko pikkarit hänen lähellään? Haen siis sitä, että onko edes mahdollista säilyttää niitä fiiliksiä, joita on kun tapaa uuden ihmisen.
Kommentit (32)
11 vuotta yhdessä. Perhoset on kyllä tasaantunut, mut säännöllisesti tulee kausia jollon on 'enempi' rakastumisen tunnetta. Esimerkiks yhteiset lomamatkat on tärkeitä, sillon keksitytään vaan toisiimme ja uuteen ympäristöön ja siitä saa kipinää joka kantaa pitkään kotiin palattuakin. Sillon taas kun arki on hektistä ei ole niin ruusunpunaista. Enempi kyllä täytyy nähdä vaivaa kipinän ylläpitämiseen kun alkuaikoina, ei saa pitää toista itsestäänselvyytenä!
Pikkaritkin kostuu ainakin kerran viikossa 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kostu, koska mies ei halua minua, ed kerrasta lähes 1v ja sitäkin yhtä kertaa edelsi 1v5kk täys selibaatti.
Yhdessä melkein 26v.
N41
Kyllä, rakastan häntä vaikka elämämme on ollutkin helevetin vaikeaa.
35v. yhdessä.
En. Yhdessä yli 20v. Ei paljon värähtele. Mut ihan kivaa yhdessä silti, ja välitän hänestä paljon.
Ei tietenkään ole rakastumiseen liittyviä tunteita!
Mutta on rakas ja luotettava kumppani. 29 vuotta yhteiseloa takana, kaikki on koettu: pettämisetkin puolin ja toisin.
Jo pienestä ilmeen pilkahduksesta näkee mitä toinen ajattelee.
Perhosia vatsanpohjaan tulee vielä joskus, mutta kohde on ihan ulkopuolelta. Tämän olemme hyväksyneet. Neljä ihanaa lasta ja yhteinen elämä, jossa voi jakaa täysin avoimesti kaiken.
Näin todennäköisesti sen vanhan sanonnan mukaan: kunnes kuolema meidät erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Yhdessä 21v, naimisissa 17v ja kun työpaikkakin sama niin yhdessä 24/7 😍
Kesällä vietämme 20v hääpäivää. Rakastan miestäni syvästi. Se tunne on vain tihentynyt vuosien aikana. Rakastumisen/ hullaantumisen tunteita tulee, mutta eihän sellaista jatkuvasti jaksa, joten niitä myös menee. Rankempia jaksoja on ollut, mutta nyt sanoisin, et meillä menee nykyisin makkarissa tosi hyvin. Jos nään mieheni yllättäen, lepattaa vatsanpohjassa perhosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis kostuu, mutta ei riipu läheisyydestä.
Pena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä se rakastumisen jännitys on hävinnyt jo ajat sitten, mutta rakastan kyllä miestäni paljon. Ei ole perhosia ja pöksytkin kastuu vasta, kun tekee seksiä mieli, pelkkä miehen läsnäolo ei kyllä siihen riitä😂
Hyvä suhde meillä on, yli 20 vuotta yhteistä elämää takana ja aikuiset lapset.
Olen, suorastaan hullaantunut. Seksiä on aina kun teinien silmät välttää. Odotetaan jo aikaa kun ollaan taas kahdestaan ja vain me. Meillä on aina ollut tosi hauskaa ja kivaa, pariskuntana ja perheenä, mitään ongelmia ei ole ollut millään elämän osa-alueella. Yhdessä 23 vuotta, joista 18 aviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni. Perhosia ei kyllä ollut alunperinkään vatsassa vaan kyllä tuntemukset oli alempana eli suoraa himoa. Suhteemme alkoi seksisuhteesta. Miehen tuoksu tai kosketus saa pikkarit edelleen likomäräksi. Yhdessä yli 30 vuotta.
En rakasta, mutta en tiedä olenko koskaan kunnolla rakastanutkaan, joten ei suurta muutosta tunteissa ole tapahtunut.
Eikä tunnu perhosiakaan vatsan pohjassa eikä ole seksiäkään. Ihan rentoa yhteiseloa kuitenkin, uskokaa pois. :D
Naimisissa 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin yhdessä 16 vuotta, joista viimeiseen 6 vuoteen ei ollut kyllä mitään tunteita. Alun alkaenkin oltiin ehkä enemmän ystäviä kuin rakastavaisia. Vieläkin ollaan tietyllä tavalla kumppaneita, mutta ei olla eikä oltu toisillemme mies ja nainen.
Rakastan aivan valtavasti, mutta sellaista rakastumisen tunnetta ei enää juuri ole. Ne perhoset ja hullaantuminen löytyvät kyllä hetkellisesti kun on aikaa olla kahdestaan, mutta aika pian mennään taas siihen tavalliseen. Tietysti kaipaan niitä alkuaikojen tuntemuksia, mutta toisaalta tämä arkinen yhteenkuuluvuuden tunne on hyvä.
Kyllä, rakastan syvästi. Yhdessä olemme olleet 19-vuotta. Joka aamu on ihana herätä elämäni rakkauden vierestä. Välillä on ollut vaikeaa, mutta vastoinkäymiset on yhdessä selvitetty. Meillä on mahtava elämä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En rakasta, mutta en tiedä olenko koskaan kunnolla rakastanutkaan, joten ei suurta muutosta tunteissa ole tapahtunut.
Eikä tunnu perhosiakaan vatsan pohjassa eikä ole seksiäkään. Ihan rentoa yhteiseloa kuitenkin, uskokaa pois. :D
Naimisissa 16v.
Olet sitten mennyt kaverin kanssa naimisiin ja elätte rennosti kämppiksinä. Kiva.
Tottakai se alkuhuuma ja rakastumisen räjähtävä tunne haihtuu jossain vaiheessa, mutta sen tilalle tulee rakastaminen. Upea ja turvallinen tunne jonka äärellä voi alkaa rakentaa yhteistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin yhdessä 16 vuotta, joista viimeiseen 6 vuoteen ei ollut kyllä mitään tunteita. Alun alkaenkin oltiin ehkä enemmän ystäviä kuin rakastavaisia. Vieläkin ollaan tietyllä tavalla kumppaneita, mutta ei olla eikä oltu toisillemme mies ja nainen.
Yksi lyhyt elämä per ihminen.. surullista tuollaiset jotka heittää sen hukkaan.
Tottakai. Muuten ottaisin eron. Ei tuo mies niin mahtava kumppani jokaisena päivänä ole että sen kanssa huvikseni eläisin. En usko että mieskään minua kestäisi vuodesta toiseen ilman että rakastaa. 18 vuotta oltu yhdessä, 15 naimisissa.