Vaimo tietää että minua ottaa päähän lievä ylipainoni
Olen myös puhunut siitä miten pitäisi syödä. Vuosi sitten pudotin painoa mutta tuli takaisin kun aloin syödä liikaa hiilareita.
Vaimoni uurastaa paljon että laihduttamisensi ei onnistuisi. Ostaa leipää niin ettei mitään rajaa. Aamupäivän olin puutarhassa ja kun tulin sisälle niin "Otatko jälkkäriä" , sanoin (mieliksi suurimmaksi osin) että voinhan ottaa ja sitten oli jotain makeaa mättöä, huikkasin ärtyneenä että taitaa olla aika paljon sokeria, sanoi että jälkkäreissä on sokeria. Söin hedelmät ja loput kippaan kompostiin suoraan ulos.
Aika ilkeää toimintaa vaimolta:(
Älkää te tehkö samoin.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyl ihania.. on niitä miehiäkin jotka tahtovat lihottaa naisensa, miksi nainen ei voisi yrittää miehelle samaa? Itse olen nainen, mutta olin joskus parisuhteessa naisen kanssa jonka mielestä olin "liian laiha" ja yritti tuputtaa ruokaa. Ei tosin onnistunut. Sitten alkoi ruikutus miten en arvosta hänen kokkailujaan. Kyllähän minä söin, mutta kahta tai kolmea lautasellista en aio syödä. Kaikki ruoka oli rasvaista ja epäterveellistä. Syystäkin ex.
Tottakai nainenkin voi olla sellainen, joka yrittää lihottaa puolisoaan, mutta ihan itse jokainen on kuitenkin vastuussa siitä, mitä suuhunsa laittaa. Sinäkin kannoit vastuusi kieltäytymällä ylensyömisestä, vaikka puolisosi yritti tuputtaa.
Ap puhuu jo tässä ketjussa itsensä kanssa ristiin niin komeasti, etten ihmettele jos vaimokaan ei oikein tiedä mitä ap todella haluaa. Ap syyttää vaimoaan siitä, että tämä tarjoaa herkkuja, mutta kuitenkin auliisti ottaa niitä kun tarjotaan. Hän sanoo että vaimo saa itse syödä herkkuja niin paljon kuin haluaa, mutta toisessa viestissä moittii tätä, että tämän pitäisi älytä olla tekemättä niitä. Hänelle ei kuulemma tuota pienintäkään ongelmaa olla syömättä herkkuja, mutta ei kuitenkaan pysty vastaamaan kiitos ei, kun toinen kysyy että otatko. Kyllä tässä pitää aloittajakin pistää oma viestintänsä kuntoon ja alkaa käyttäytymään johdonmukaisesti, jos toivoo vaimon nämä "hienovaraiset vihjailut" ymmärtävän oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyl ihania.. on niitä miehiäkin jotka tahtovat lihottaa naisensa, miksi nainen ei voisi yrittää miehelle samaa? Itse olen nainen, mutta olin joskus parisuhteessa naisen kanssa jonka mielestä olin "liian laiha" ja yritti tuputtaa ruokaa. Ei tosin onnistunut. Sitten alkoi ruikutus miten en arvosta hänen kokkailujaan. Kyllähän minä söin, mutta kahta tai kolmea lautasellista en aio syödä. Kaikki ruoka oli rasvaista ja epäterveellistä. Syystäkin ex.
Tottakai nainenkin voi olla sellainen, joka yrittää lihottaa puolisoaan, mutta ihan itse jokainen on kuitenkin vastuussa siitä, mitä suuhunsa laittaa. Sinäkin kannoit vastuusi kieltäytymällä ylensyömisestä, vaikka puolisosi yritti tuputtaa.
Ap puhuu jo tässä ketjussa itsensä kanssa ristiin niin komeasti, etten ihmettele jos vaimokaan ei oikein tiedä mitä ap todella haluaa. Ap syyttää vaimoaan siitä, että tämä tarjoaa herkkuja, mutta kuitenkin auliisti ottaa niitä kun tarjotaan. Hän sanoo että vaimo saa itse syödä herkkuja niin paljon kuin haluaa, mutta toisessa viestissä moittii tätä, että tämän pitäisi älytä olla tekemättä niitä. Hänelle ei kuulemma tuota pienintäkään ongelmaa olla syömättä herkkuja, mutta ei kuitenkaan pysty vastaamaan kiitos ei, kun toinen kysyy että otatko. Kyllä tässä pitää aloittajakin pistää oma viestintänsä kuntoon ja alkaa käyttäytymään johdonmukaisesti, jos toivoo vaimon nämä "hienovaraiset vihjailut" ymmärtävän oikein.
Arvasin että aiheuttaa mutinoita nuo piirakat ja tortut jotka mainitsin. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään ristiriita. Sesongin herkut luo hyvää mieltä eivätkä kaada kenenkään diettiä tai terveysintoilua. Ei ole tarkoituskaan alkaa millekkään spartalaisen kieltäymyksen tielle.
Jos ihmisellä ei ole perinteitä niin aika tylsää on elämä. Minä haluan raparperiirakkaa toukokuussa. Mustikkapiirakka heinäkuussä , samoin mansikkatorttua. Syksyllä omenapiirakkaa. Onko todella vaimoni lisäksi ihmisiä joille nämä ei sano mitään? Säälin teitä.
Säälin todella ihmistä joka ei halua raparperipiirakkaa toukokuussa. Otan osaa.
ap.
Äh, surkea provo. Mies piilottelisi jälkkäreitä ties mihin, että vaimo luulisi hänen syöneen ne. Joopa joo.
Olen niin empaattinen ihminen että varoitan ettette tyrkyttäisi ruokaa lapsillenne. Jättäkää edes lapset rauhaan.
ap.
Edelleen sinä voit olla syömättä herkkuja kun vaimosi niitä tarjoaa. Sillä tavalla osoitat hänelle että olet tosissasi kun pyydät ettei hän tarjoaisi. Mistä vaimosi voi tietää, mitä oikeasti haluat, jos sinä auliisti syöt jälkkärit mitä hän tarjoilee? Syömällä ne sinä annat hänelle viestin, että saa tarjota. Jos haluat vaimoltasi jämäkkyyttä olla tarjoamatta sinulle herkkuja, sinun täytyy kyetä osoittamaan jämäkästi että et halua niitä herkkuja.
Tai sitten sinun täytyy myöntää sekä itsellesi että vaimollesi, että itsekurisi ei riitä kieltäytymiseen jos herkkuja on esillä ja siksi toivot apua vaimoltasi niin, että hän joko ei niitä alinomaa tekisi, tai ainakin pyrkisi pitämään ne piilossa sinulta. Sinä puhut tässä ketjussa itsesi kanssa ristiin, joten kannattaa oikeasti pelkästään vaimon syyttelyn sijaan analysoida myös sitä, että onko itsekurisi todella niin vahva kuin nyt väität olevan. Kannattaa varmaan miettiä, että miksi herkuista kieltäytyminen on niin hankalaa, jos sinulla ei kerran ole "pienintäkään vaikeutta olla ilman ".