Mulla on joku outo vaihe elämässäni menossa
Olen 43 vuotias ja tällä hetkellä täysin kyllästynyt työntekoon, siis totaalisen tympääntynyt. Maailmassa ei ole alaa mikä yhtään kiinnostaisi jos kuvitellaan että osaisin kaikki maailman työt. Niinpä päätin lähteä koulun penkille. Se oli rentoa, aika paljon etäopiskelua ja mä tykkään. Harmi vaan, että koulu loppuu kohta ja aika palata vanhaan työhön. Puistattaa jo ajatuskin. En ole oikein kiinnostunut tästä uudesta ammatistakaan minkä nyt suoritan. Tämä koulu oli lähinnä pakotie töistä ja jäin opintovapaalle. Olen todella nauttinut kotona olosta. En kaipaa sitä oravanpyörää tai kellokorttia.
Ennen olen tehnyt töitä ihan mielelläni ja aina töitä on riittänytkin. Lapsi on 17 vuotias joten ei ole enää niin riippuvainen minusta. Mies tekee paljon reissuhommia, joten olen saanut olla paljon yksin. Tuntuu niin hyvältä aamuisin kuunnella vaan radiota ja juoda teetä kun tietää, ettei tarvitse lähteä siihen härdelliin mukaan mikä tätä maailmaa pyörittää. Onko muilla totaalista kyllästymistä ollut työelämää kohtaan?
Kommentit (13)
Miksi opiskelit uutta, mutta palaat vanhaan työhön?
Kertoo siitä että töitä teetetään ihan liikaa yhdelle. Työnmäärää pitäisi laskea. Moni on ylikuormittunut eikä jää aikaa elämään!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelit uutta, mutta palaat vanhaan työhön?
Koska halusin pois työelämästä vähäksi aikaa, mutta en halunnut ottaa lopputiliä. Opiskelujen aikana huomasin ettei tämäkään ole alaani tai kuten aloituksessa kerroi, niin tällä hetkellä ei kiinnosta mikään ala tai ammatti.
Ekalle vastaajalle: kyllä talous sen kestäis ja sitä olenkin suunnitellut. Nyt pitäisi vaan keksiä mitä tekisin. Menekin edistäjän työt vois olla tällä hetkellä mun juttu. Se on itsenäistä ja itse saisin suunnitella työviikkoni. Harmi vaan, ettei niitä paikkoja ole tarjolla.
Ap
Ymmärrän täysin. Samoja ajatuksia ja olen sananikäinen. En tiedä, liittyisikö jotenkin ikään vai mihin.
Osa-aika työssä kestää paskatöissäkin, varsinkin jos työ on sellaista että voit tehdä täysiä päiviä mutta vain pari kolme päivää viikossa. Odottaa vaan sitä seuraavaa vapaa päivää.... itse teen kolme päiväistä viikkoa. Kolmantena päivänä jo puolikuollut. Vapaapäivinä lataudun hyvin ja sitten taas innokkaana töihin.
Siirryin nyt raskaana tekemään 4-tuntista työpäivää ja tajusin, että en halua enää tehdä täyttä päivää. Edes niukka toimeentulo ei haittaa. Väsyn ihan tavallisistakin töistä todella paljon ja viikot menevät sumussa viikonloppua odotellen, viikonloput nukkuen ja palautuen. Työpäivinä alan jo yhdeksältä aamulla tuijotella kelloa ja laskea tunteja työpäivän loppuun. Nyt teen päivän työt ja sitten kello onkin jo sen verran, että pääsee kotiin. On vielä energiaa lähteä töistä vaikka suoraan kauppaan, ja aikaa harrastaa ja nauttia elämästä. Koko elämä ei ole pelkkää työtä, työmatkoja ja lomalla hetken hengähtämistä töihinpaluuta peläten. Nyt tunnen eläväni ja käyväni siinä sivussa töissä, missä kuitenkin saa ylläpidettyä sosiaalisia kontakteja ja tunnettua itsensä hyödylliseksi. Äitiysloman jälkeen aion etsiä säännöllisiä osa-aikatöitä, mitenköhän mahtaa olla tarjolla...
Ihana huomata että en ole ainut ja ettei ole tullut yhtään tuomitsevaa viestiä. 4 tunnin työpäivä olis tosi hyvä, tai 3pv viikossa.
Sitä on jotenkin niin loppu. Olen tehnyt töitä 16 vuotiaasta asti ja nuorena koulut siinä samalla. Ei nykyinen työnikään ole kauhean innostavaa. Mä toivon, että ensi syksynä olen jo muissa töissä ja nykyiseen työhöni pääsee joku innokkaampi.
Ap
Minä aion myös etsiä osa-aikatyötä, en jaksa oravanpyörää. Onneksi on säästöjä, jotka auttavat tässä elämän leppoistamisessa.
Mikä ala kyseessä..? No opettajana päivät olis lyhyempiä mutta se kuormitus on 10 mitä jossain leppoisemmassa yhden asiakkaan tai muun kohtaamisessa.
Tulisitko taloudellisesti toimeen osa-aikatyöllä? Saisit enemmän aikaa muuhun kuin työntekoon.