Kysy mitä tahansa 15v pojalta, jonka mielestä lisääntyminen on eettisesti väärin

Universumi on täynnä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas virkistävää nähdä, että joku muukin ajattelee kuten minä. En ole edes yrittänyt puhua maailmankatsomuksestani muille kuin omalle miehelleni, koska en oleta että kovin moni jakaa ajatukseni. Tässäkin ketjussa näkee kovin hyökkääviä kommentteja aloittajaa kohtaan. Hienoa ap että pysyt noin hyvin asialinjalla siitä huolimatta!

En ole myöskään omille vanhemmilleni kertonut, että ajattelen heidän tehneen väärin kun halusivat tuoda minut tähän maailmaan. Eli siis kiihkoilijat teille: on ihan mahdollista että omakin lapsenne ajattelee näin mutta ette saa sitä välttämättä koskaan tietää.

En pidä itseäni muita älykkäämpänä eikä ole tarkoitus korostaa itseäni, ymmärrän ettei suurin osa jaa samaa maailmankatsomusta kanssani. Haluan kuitenkin sanoa, että ap kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena. Älä anna ilkeiden ihmisten kommenttien lannistaa, kyllä meitä samoin ajatteleviakin löytyy.

N26

Onko elämässäsi ollut paljonkin kärsimystä? Etkö nauti elämästäsi yhtään? 

Ja taas tuli tämä kommentti "kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena". Tekeekö se tosiaan viestistä fiksun ja epäloogisista argumenteista loogisia, jos ihminen on nuori? Eikö nuoren ihmisen argumentteja saa kyseenalaistaa? 

Se, että olen nuori ei tietenkään tarkoita, etteikö mielipiteitäni saisi kyseenalaistaa. Mutta mielestäni se ei ole oikeanlaista kyseenalaismista, että kumoaa argumenttini pelkän ikäni perusteella. Enkä nyt väitä että sinä olisit välttämättä tehnyt niin, mutta useat tässä keskustelussa ovat.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas virkistävää nähdä, että joku muukin ajattelee kuten minä. En ole edes yrittänyt puhua maailmankatsomuksestani muille kuin omalle miehelleni, koska en oleta että kovin moni jakaa ajatukseni. Tässäkin ketjussa näkee kovin hyökkääviä kommentteja aloittajaa kohtaan. Hienoa ap että pysyt noin hyvin asialinjalla siitä huolimatta!

En ole myöskään omille vanhemmilleni kertonut, että ajattelen heidän tehneen väärin kun halusivat tuoda minut tähän maailmaan. Eli siis kiihkoilijat teille: on ihan mahdollista että omakin lapsenne ajattelee näin mutta ette saa sitä välttämättä koskaan tietää.

En pidä itseäni muita älykkäämpänä eikä ole tarkoitus korostaa itseäni, ymmärrän ettei suurin osa jaa samaa maailmankatsomusta kanssani. Haluan kuitenkin sanoa, että ap kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena. Älä anna ilkeiden ihmisten kommenttien lannistaa, kyllä meitä samoin ajatteleviakin löytyy.

N26

Onko elämässäsi ollut paljonkin kärsimystä? Etkö nauti elämästäsi yhtään? 

Ja taas tuli tämä kommentti "kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena". Tekeekö se tosiaan viestistä fiksun ja epäloogisista argumenteista loogisia, jos ihminen on nuori? Eikö nuoren ihmisen argumentteja saa kyseenalaistaa? 

Niinpä, minä sanoisin pikemminkin että noin nuoreksi ap jauhaa käsittämättömän paljon tuollaista mukahenkevää paskaa.

Kuten?

ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muiden lajien sukupuutto on huono asia, mutta ihmiskunnan sukupuutto on yhdentekevää? Mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on, vaikka ihminen tuhoaisi maapallon, kun elämän jatkuminen maapallolla sinänsä on epäeettistä? 

Ei pelkkä kärsimys ole epäeettistä. Kärsimyksen aiheuttaminen on epäeettistä. Ei muiden lajien olemassa ololla oikeastaan ole juurikaan väliä, vastasin vain tuohon, että ihmisten avulla oltaisiin muka pelastettu eläinlajeja. Ero ihmis- ja eläinkunnan välillä on se, että ihmiset tietoisesti aiheuttaa kärsimystä lisääntyessään. Ihmisten lisääntyminen on tietoista. Eläimet eivät kykene eettiseen ajatteluun, joten niitä on vaikea arvostella lisääntymisestä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

N40 kirjoitti:

Ihan uskomatonta aliarvioimista ja syrjimistä iän perusteella "aikuisilta" ihmisiltä! Hävetkää.

Lopeta jo. Tässä ei nyt ole iästä kysymys, vaan epäloogisuudesta ja kapeakatseisuudesta. Jos ap on niin suuri ajattelija, kuin tässä nyt hehkutetaan, kyllä hänen pitää kestää myös ajatustapaansa kohdistuva kritiikki. 

Kestän kritiikin ja argumentoin asiallisesti takaisin. Kommentti, jota lainasit oli tarkoitettu niille, jotka yksiselitteisesti kumoaa argumenttini pelkän iän perusteella.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummona voisin ajatella, että eettisesti on väärin olla lisääntymättä.

Vanhempasi ja heitä edeltäneet sukupolvet ovat halunneet lisääntyä, he varmasti kokevat iloa sinusta tai ajatuksesta, että heidän sukunsa jatkuu sinussa ja jälkeläisissäsi. Onko siis eettisesti oikein, että itsekäästi katkaiset sukupolvien ketjun?

Lue tuo sun argumenttisi uudestaan ja mieti, mikä on epäeettistä. Vanhempani halusivat lisääntyä, välittämättä siitä, mitä minä tulen kokemaan. He kokevat iloa minusta. Lisääntymisessä ei ole mitään epäitsekästä. Tuo on vähän asia kuin sanoisi jonkun ihmisen orjalle, että on epäeettistä kyseenalaistaa oma asema orjana, koska orja tuottaa iloa hänet omistamalle henkilölle.

ap.

Miksi koet ihmiselämän orjuutena? Vanhempasi halusivat lisääntyä todennäköisesti myös siitä syystä, että halusivat tarjota sinulle elämän nautintoineen. He eivät voineet tietää, että sinä et heidän lahjaansa arvosta pätkääkään. Sama juttu kun viet jollekulle lahjan. Sinä voit ihan vilpittömästi antaa sen hyvästä sydämestäsi ja toivot, että lahjan saaja siitä pitää. Onko siinä tapauksessa sinun syysi, jos lahjan antaja pitää lahjaasi turhana ja jopa halveksuu sinua, kun kannoit hänelle tarpeetonta roinaa. Tai onko se siis väärin, vaikka antajan tarkoitus oli pelkästään tuottaa hyvää mieltä? 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö mielestäsi myös eläinten kuolla sukupuuttoon? Ja jos ei niin miksi? Onhan eläimilläkin kärsimyksiä paljonkin.

Periaattessa kyllä. Kuten jo usein sanottua, eläimet eivät tietoisesti aiheuta kärsimystä kenellekkään. Eläimet eivät kykene eettiseen ajatteluun. Eläinten kuoleminen tarkoittaisi samaa kuin eläinten tappaminen, joka on kaukana siitä mitä tässä pääosin ajan takaa.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Pian 15-vuotias tyttö kirjoitti:

Mistä sait käsityksen, että se on väärin? Miksi ajattelet niin?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lisääntyminen on väärin siitä syntyvälle lapselle koituvan kärsimyksen, sekä lapsen muille aiheuttaman kärsimyksen johdosta.

ap.

Miksi elät itse vielä?

Vierailija kirjoitti:

Onko nimenomaan ihmisen lisääntyminen mielestäsi eettisesti väärin, vai tarkoitatko kaikkea maapallolla tapahtuvaa lisääntymistä?

Vain ihmisen lisääntyminen on eettisesti väärin. Ihminen on ainoa eläin, joka lisääntyy tai jättää lisääntymättä tietoisesti.

ap.

Paradoksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksi kirjoitti:

Lasta toivova pyrkii vähentämään omaa kärsimystään hankkimalla lapsen. Suomen oikeusjärjestelmä pyrkii vähentämään lapsenraiskaajan kärsimyksiä rankaisemalla häntä kevyesti.

Miksi muuten käytit lapsenraiskaajakortin tässä välissä keskustelua?

Käytin hyväksikäyttöä esimerkkinä. Esimerkki olisi toki voinut olla parempikin, ymmärrettävämpi. Tarkoituksenani oli sanoa, ettei mielihyvän saaminen ole läheskään aina eettistä. Vaikka lapsen vanhempi saisikin siitä mielihyvää, se aiheuttaisi paljon kärsimystä muille.

ap.

Mutta kärsimyksen vähentäminen on eettistä. Tästä olemme selkeästi samaa mieltä.

Suhtaudut kärsimykseen absoluuttisena määränä, etkä keskimääräistä sitä sen enempää kärsijöiden määrän tai kärsimyksen kestonkaan suhteen. Tämä on selkeä virhe ajattelussasi, koska ihminen toimii kärsimyksen mittarina.

Muutenhan ihmiskunnan nopea lopettaminen olisi optimaalinen tapahtuma kärsimyksen poistamiseksi.

Kärsimyksen määrän ja keston per henkilö pienentämisen kannalta on taas on helpointa keskittyä itseensä ja omien kärsimystensä vähentämiseen verrattain nopealla aikataululla. Erittäin tehokas keino on lisätä jakajien määrää, eli lisääntyä.

Jos kaikki tiedostamattaan, ilman ennakkovaroitusta kuolisi, niin ettei kukaan kokisi sitä, se olisi mielestäni hyvä asia. Mutta se ei ole käytännössä mahdollista. Lisääntymättä jääminen on ainoa tapa vähentää kärsimystä ilman, että siitä aiheutuu samalla kärsimystä (kuten vaikka ydinsodasta aiheutuisi).

En oikeen ymmärrä tuota kärsimyksen jakamista. Ei se yhden henkilön kärsimys jakaudu puoleen kun hän lisääntyy, vaan se pysyy samana, jolloin kokonaiskärsimys kaksinkertaistuu.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n argumentointi menee näin: Lisääntyminen on väärin, koska se aiheuttaa kärsimystä. Kärsimyksen aiheuttaminen on väärin, koska kukaan ei halua kärsiä. Kärsimystä ei olisi, jos yhtään kärsimykseen pystyvää oliota ei olisi olemassa. Olemassa olemattomuus ei aiheuta kärsimystä. Siksi olemattomuus on parempi kuin olemassaolo. Ihminen, jolla ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan lapsia, on "rakastavampi vanhempi" kuin se, jolla on. Ymmärsinkö oikein, ap?

Ihan lohdullinen ajatusketju meille, joilla ei ole eikä tule olemaan lapsia! Kun ajattelee omia muinaisia ja nyt sukulaislapsien vaikeuksia löytää paikkansa elämässä, niin olemattomuus ei tunnu aina hassummalta. Kuitenkin: kun tänne on joutunut, niin aika mielenkiintoista täällä on palloilla ja katsella. Ja miettiä filosofisia kysymyksiä.

Mielestäni pahin virhe ap:n argumentoinnissa on: Kärsimyksen aiheuttaminen on väärin, koska kukaan ei halua kärsiä. Puhutaan tietysti sellaisesta kärsimyksen aiheuttamisesta, joka tulee "sivutuotteena" hyvää tarkoittavasta tai neutraalista toiminnasta, kuten lapsen hankkimisesta. Ei pidä paikkaansa, tai emme voi aukottomasti todistaa, ettei kukaan halua kärsiä. Päinvastoin, ihmiset ovat valmiita kärsimään paljonkin saavuttakseen arvostamansa lopputuloksen. Esimerkkinä vaikkapa äidiksi tuleminen ja synnytyskivut. Ja monen monet muut asiat.

Ajatusvirhe on luultavasti myös siinä, että jokin asia on väärin, jos kukaan ei halua sitä. Kukaan ei esimerkiksi ehkä halua luopua omaisuudestaan, mutta se voi silti olla oikein.

Vastaatko näihin, ap, jos olet vielä linjoilla? Kiitos hyvästä aloituksesta! Kannatti syntyä...

Hyvä kommentti. Argumentti siitä, miksi kärsimyksen aiheuttaminen on väärin meni kieltämättä itselläni hieman huonosti. Kun lisäännytään, päätetään syntyvän ihmisen puolesta, onko kärsimys elämän hyvien asioiden arvoista. Ja se on mielestäni väärin. Lapsen hankinnasta äidille koituva kärsimys taas on äidin itsensä tekemä päätös. Itsekin olen valmis kärsimään, eli lievemmin sanottuna tekemään asioita joista en pidä, jotta saavutan jotain muuta elämässäni. Se on välttämätöntä elämässä. Sen kärsimyksen välttämättömyyden takia on mielestäni väärin, että vanhempani loivat minut.

Ja tosiaan tuo, että jokin asia on väärin, jos kukaan ei halua sitä on kieltämättä myös epäkorrekti. En oikein osaa perustella sitä, miksi kärsimyksen aiheuttaminen on väärin. Itselleni se vain tuntuu niin itsestäänselvyydeltä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N40 kirjoitti:

Ihan uskomatonta aliarvioimista ja syrjimistä iän perusteella "aikuisilta" ihmisiltä! Hävetkää.

Lopeta jo. Tässä ei nyt ole iästä kysymys, vaan epäloogisuudesta ja kapeakatseisuudesta. Jos ap on niin suuri ajattelija, kuin tässä nyt hehkutetaan, kyllä hänen pitää kestää myös ajatustapaansa kohdistuva kritiikki. 

Kestän kritiikin ja argumentoin asiallisesti takaisin. Kommentti, jota lainasit oli tarkoitettu niille, jotka yksiselitteisesti kumoaa argumenttini pelkän iän perusteella.

ap.

Niitä viestejä ei tässä ketjussa kovin monta ole. Minä olen ainakin kumonnut argumenttisi pelkästään epäloogisuuden ja mustavalkoisuuden perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt oikein pysy perässä, puhutaanko tässä nyt etiikasta yhteiskunnan tasolla vai ympäristön ja maailmankaikkeuden mittakaavassa. Jos puhutaan koko maailmankaikkeuden tasolla ja esim ympäristönäkökulmasta, miksi alkuperäinen argumentti oli ihmisen kärsimys eikä vain se, että koko ihmiskunta on täysin turha. Ei kai kukaan ole väittänytkään, että maailmankaikkeus tarvitsee ihmisiä. 

Molemmilta kannoilta. Tärkein argumentti mielestäni on syntyvien kokema kärsimys. Toinen tärkeä argumentti on syntyvän aiheuttama kärsimys muille, eli muille ihmisille, eläimille ja luonnolle ylipäätään. Ja kyllä täällä itseasiassa on jotkut väittänyt, että ihmiskunnan jatkuvuus on tärkeä asia.

ap.

En vieläkään tajua tuota kärsimysargumenttia. Jos elämässä kärsimys on tuolla aiemmin mainittu vakio 1, eihän sitä lisäisi eikä vähentäisi millään tavalla, jos sinä ottaisit hengen itseltäsi tällä sekunnilla. Ne sinun läheisesi kärsivät elämässään sinun logiikallasi joka tapauksessa sen määrän 1, vaikka tekisit mitä. Jos taas ymmärrät, että se kärsimyksen määrä ei ole vakio, vaan vaihtelee aika reippaasti, et voi millään määritellä, että kärsimys on suurempi kuin hyöty. 

Kärsimys ei ole vakio, ja kärsimyksen määrään pystytään vaikuttamaan. Laitoin nuo luvut ikäänkuin keskiarvoina. Ja kuten olen sanonut, mielestäni elämässä on itseasiassa enemmän kärsimystä kuin onnellisuutta. Sanon vielä toisen kerran tämän: jos sinulle tarjottaisiin 5 minuuttia parasta kuvittelemaasi hyvän olon ja onnellisuuden tunnetta sillä hinnalla, että joutuisit kokemaan 5 minuuttia hirveintä kokemaasi kipua ja tuskaa, ottaisitko tarjouksen vastaan?

ap.

ap.

Mutta kun se ei mene noin useimpien ihmisten mielestä. Useimpien ihmisten mielestä elämässä 5 minuuttia on hirveää kärsimystä ja 50 minuuttia onnellisuutta ja 100 minuuttia neutraalia oleilua. No, suhdeluvuthan voivat olla mitä tahansa, mutta en missään tapauksessa allekirjoita, että jokaista onnenhetkeä kohti on vähintään sama määrä kärsimystä. Jos näin olisi ja tietäisin että se ei mihinkään muutu, en jaksaisi elää, vaan valitsisin sen kuoleman ennemmin. 

Edelleen ihmettelen, mistä tulee väitteesi, että suurin osa elämästäsi on suurta kärsimystä. Kärsitkö nytkin siinä kirjoitellessasi? Minulle ainakin tämäkin hetki on pelkästään positiivisen puolella, koska olen hengissä, juon rauhassa kahvia ja kirjoittelen ihanaa hömppää vauvapalstalle. En näe tässä hetkessä mitään kärsimystä. Enkä todennäköisesti tänä päivänä koe yhtään kärsimyksen hetkeä, enkä kokenut sellaista esim eilenkään. 

En väitä, että kärsimyksen ja onnellisuuden hetket olisivat ajallisesti tismalleen samat elämän aikana. Esimerkkini oli tarkoitus todistaa, että elämässä voi olla enemmän kärsimystä kuin suurin osa hoksaakaan. Jos muutetaan nuo luvut niin, että viiden minuutin epäinhimillisestä tuskasta saa tunnin parasta hyvän olon tunnetta, en usko että edelleenkään kovin moni ottaisi tarjousta vastaan. Toinen esimerkki kärsimyksen määrälle on se, että ihminen voi kokea sellaista kuin krooninen kipu. Ihminen ei kuitenkaan pysty kokemaan kroonista onnellisuutta.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jotkut haluais antaa jo 15-vuotialle äänioikeuden. Kenetkähän tyhjäpää-ihqu-somettajan ne saisi äänestettyä niinkuttamaan eduskuntaa?  Äärettömän kauhistuttava ajatus.

Onhan se ihan hirveää, että 15-vuotiaat kykenee asialliseen keskusteluun ja osaa kyseenalaistaa pelkän oman mielihyvän tavoittelun.

ap.

Perustit väitteesi sille, että kärsimyksestä pitää pyrkiä eroon, mutta silti haluat kyseenalaistaa mielihyvän tavoittelun? En nyt oikein enää pysy perässä. Minusta ei ole mitään ongelmaa siinä, että ihminen kokee kärsimystä määrän x saadakseen onnellisuutta määrän 100x. Siinä on kuitenkin lopputulos hyvän puolella 99x verran, mikä on mielestäni paljon parempi kun neutraali 0. Miksi mielihyvä itsessään olisi huono juttu? 

ohis

Mielihyvän tavoittelussa ei ole mitään pahaa sillon, kun se ei aiheuta kärsimystä kenellekkään. Mielihyvän tavoitelulla tarkoitin tuossa kommentissa sitä mielihyvää, jonka suuri osa ihmisistä saa lisääntymällä. Ja lisääntyminen aiheuttaa kärsimystä omille jälkeläisille.

Tarkoitatko tuolla yhtälöllä, että elämässä olisi sata kertaa enemmän onnellisuutta kuin kärsimystä?

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt oikein pysy perässä, puhutaanko tässä nyt etiikasta yhteiskunnan tasolla vai ympäristön ja maailmankaikkeuden mittakaavassa. Jos puhutaan koko maailmankaikkeuden tasolla ja esim ympäristönäkökulmasta, miksi alkuperäinen argumentti oli ihmisen kärsimys eikä vain se, että koko ihmiskunta on täysin turha. Ei kai kukaan ole väittänytkään, että maailmankaikkeus tarvitsee ihmisiä. 

Molemmilta kannoilta. Tärkein argumentti mielestäni on syntyvien kokema kärsimys. Toinen tärkeä argumentti on syntyvän aiheuttama kärsimys muille, eli muille ihmisille, eläimille ja luonnolle ylipäätään. Ja kyllä täällä itseasiassa on jotkut väittänyt, että ihmiskunnan jatkuvuus on tärkeä asia.

ap.

En vieläkään tajua tuota kärsimysargumenttia. Jos elämässä kärsimys on tuolla aiemmin mainittu vakio 1, eihän sitä lisäisi eikä vähentäisi millään tavalla, jos sinä ottaisit hengen itseltäsi tällä sekunnilla. Ne sinun läheisesi kärsivät elämässään sinun logiikallasi joka tapauksessa sen määrän 1, vaikka tekisit mitä. Jos taas ymmärrät, että se kärsimyksen määrä ei ole vakio, vaan vaihtelee aika reippaasti, et voi millään määritellä, että kärsimys on suurempi kuin hyöty. 

Kärsimys ei ole vakio, ja kärsimyksen määrään pystytään vaikuttamaan. Laitoin nuo luvut ikäänkuin keskiarvoina. Ja kuten olen sanonut, mielestäni elämässä on itseasiassa enemmän kärsimystä kuin onnellisuutta. Sanon vielä toisen kerran tämän: jos sinulle tarjottaisiin 5 minuuttia parasta kuvittelemaasi hyvän olon ja onnellisuuden tunnetta sillä hinnalla, että joutuisit kokemaan 5 minuuttia hirveintä kokemaasi kipua ja tuskaa, ottaisitko tarjouksen vastaan?

ap.

ap.

Mutta kun se ei mene noin useimpien ihmisten mielestä. Useimpien ihmisten mielestä elämässä 5 minuuttia on hirveää kärsimystä ja 50 minuuttia onnellisuutta ja 100 minuuttia neutraalia oleilua. No, suhdeluvuthan voivat olla mitä tahansa, mutta en missään tapauksessa allekirjoita, että jokaista onnenhetkeä kohti on vähintään sama määrä kärsimystä. Jos näin olisi ja tietäisin että se ei mihinkään muutu, en jaksaisi elää, vaan valitsisin sen kuoleman ennemmin. 

Edelleen ihmettelen, mistä tulee väitteesi, että suurin osa elämästäsi on suurta kärsimystä. Kärsitkö nytkin siinä kirjoitellessasi? Minulle ainakin tämäkin hetki on pelkästään positiivisen puolella, koska olen hengissä, juon rauhassa kahvia ja kirjoittelen ihanaa hömppää vauvapalstalle. En näe tässä hetkessä mitään kärsimystä. Enkä todennäköisesti tänä päivänä koe yhtään kärsimyksen hetkeä, enkä kokenut sellaista esim eilenkään. 

En väitä, että kärsimyksen ja onnellisuuden hetket olisivat ajallisesti tismalleen samat elämän aikana. Esimerkkini oli tarkoitus todistaa, että elämässä voi olla enemmän kärsimystä kuin suurin osa hoksaakaan. Jos muutetaan nuo luvut niin, että viiden minuutin epäinhimillisestä tuskasta saa tunnin parasta hyvän olon tunnetta, en usko että edelleenkään kovin moni ottaisi tarjousta vastaan. Toinen esimerkki kärsimyksen määrälle on se, että ihminen voi kokea sellaista kuin krooninen kipu. Ihminen ei kuitenkaan pysty kokemaan kroonista onnellisuutta.

ap.

Mikä kärsimys sellainen on, jota ei edes huomata? Eikö kärsimyksen pitäisi olla jotenkin koettavissa, että se ylipäätään on olemassa. 

Edelleen olen eri mieltä noista mittasuhteista. Jos elän elämässäni ensimmäiset 70 vuotta ilman kroonista kipua ja senkin jälkeen saan kipuun helpottavaa lääkitystä ja kärsin oikeasti siitä epäinhimillisestä tuskasta vain muutamat viimeisen elinpäivät, onko se elämä siis enimmäkseen kärsimystä? Minusta ei. 

Lämmittääkö sinua ap vielä poikuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jotkut haluais antaa jo 15-vuotialle äänioikeuden. Kenetkähän tyhjäpää-ihqu-somettajan ne saisi äänestettyä niinkuttamaan eduskuntaa?  Äärettömän kauhistuttava ajatus.

Onhan se ihan hirveää, että 15-vuotiaat kykenee asialliseen keskusteluun ja osaa kyseenalaistaa pelkän oman mielihyvän tavoittelun.

ap.

Perustit väitteesi sille, että kärsimyksestä pitää pyrkiä eroon, mutta silti haluat kyseenalaistaa mielihyvän tavoittelun? En nyt oikein enää pysy perässä. Minusta ei ole mitään ongelmaa siinä, että ihminen kokee kärsimystä määrän x saadakseen onnellisuutta määrän 100x. Siinä on kuitenkin lopputulos hyvän puolella 99x verran, mikä on mielestäni paljon parempi kun neutraali 0. Miksi mielihyvä itsessään olisi huono juttu? 

ohis

Mielihyvän tavoittelussa ei ole mitään pahaa sillon, kun se ei aiheuta kärsimystä kenellekkään. Mielihyvän tavoitelulla tarkoitin tuossa kommentissa sitä mielihyvää, jonka suuri osa ihmisistä saa lisääntymällä. Ja lisääntyminen aiheuttaa kärsimystä omille jälkeläisille.

Tarkoitatko tuolla yhtälöllä, että elämässä olisi sata kertaa enemmän onnellisuutta kuin kärsimystä?

ap.

Kyllä tarkoitan. Pidätkö jotenkin mahdottomana sitä, että mielihyvää voi olla moninkertaisesti enemmän kuin kärsimystä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummona voisin ajatella, että eettisesti on väärin olla lisääntymättä.

Vanhempasi ja heitä edeltäneet sukupolvet ovat halunneet lisääntyä, he varmasti kokevat iloa sinusta tai ajatuksesta, että heidän sukunsa jatkuu sinussa ja jälkeläisissäsi. Onko siis eettisesti oikein, että itsekäästi katkaiset sukupolvien ketjun?

Lue tuo sun argumenttisi uudestaan ja mieti, mikä on epäeettistä. Vanhempani halusivat lisääntyä, välittämättä siitä, mitä minä tulen kokemaan. He kokevat iloa minusta. Lisääntymisessä ei ole mitään epäitsekästä. Tuo on vähän asia kuin sanoisi jonkun ihmisen orjalle, että on epäeettistä kyseenalaistaa oma asema orjana, koska orja tuottaa iloa hänet omistamalle henkilölle.

ap.

Miksi koet ihmiselämän orjuutena? Vanhempasi halusivat lisääntyä todennäköisesti myös siitä syystä, että halusivat tarjota sinulle elämän nautintoineen. He eivät voineet tietää, että sinä et heidän lahjaansa arvosta pätkääkään. Sama juttu kun viet jollekulle lahjan. Sinä voit ihan vilpittömästi antaa sen hyvästä sydämestäsi ja toivot, että lahjan saaja siitä pitää. Onko siinä tapauksessa sinun syysi, jos lahjan antaja pitää lahjaasi turhana ja jopa halveksuu sinua, kun kannoit hänelle tarpeetonta roinaa. Tai onko se siis väärin, vaikka antajan tarkoitus oli pelkästään tuottaa hyvää mieltä? 

ohis

En pidä ihmiselämää orjuutena. Kyseinen mummo, jolle kommentoin, sai oman olemassaoloni kuulostamaan lähes orjuudelta vanhempiani kohtaan.

Vanhempani itseasiassa ovat sanoneet, että he ajattelivat lisääntymisen olevan väärin siitä syystä, mihin maailma on menossa. Vauvakuume kuitenkin oli niin kova, että he omaa itsekkyyttään hankkivat minut. Jos haluat verrata lisääntymistä lahjan antamiseen, niin olkoot se lahja sitten esimerkiksi vaikka se viisi minuuttia elämän parasta hyvän olon tunnetta. Lahjan sivutuotteena kuitenkin tulee viisi minuuttia hirveintä kärsimystä. Jos joku minulle tarjoaa tällaista lahjaa, niin kyllä, on mielestäni lahjan antajan vika etten pidä lahjasta. Vaikka lahjan antajalla olisikin ollut hyvä tarkoitus.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian 15-vuotias tyttö kirjoitti:

Mistä sait käsityksen, että se on väärin? Miksi ajattelet niin?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lisääntyminen on väärin siitä syntyvälle lapselle koituvan kärsimyksen, sekä lapsen muille aiheuttaman kärsimyksen johdosta.

ap.

Miksi elät itse vielä?

Jos lukisit ensimmäisen sivun loppuun tietäisit vastauksen.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N40 kirjoitti:

Ihan uskomatonta aliarvioimista ja syrjimistä iän perusteella "aikuisilta" ihmisiltä! Hävetkää.

Lopeta jo. Tässä ei nyt ole iästä kysymys, vaan epäloogisuudesta ja kapeakatseisuudesta. Jos ap on niin suuri ajattelija, kuin tässä nyt hehkutetaan, kyllä hänen pitää kestää myös ajatustapaansa kohdistuva kritiikki. 

Kestän kritiikin ja argumentoin asiallisesti takaisin. Kommentti, jota lainasit oli tarkoitettu niille, jotka yksiselitteisesti kumoaa argumenttini pelkän iän perusteella.

ap.

Niitä viestejä ei tässä ketjussa kovin monta ole. Minä olen ainakin kumonnut argumenttisi pelkästään epäloogisuuden ja mustavalkoisuuden perusteella. 

Olkoon niitä paljon tai vähän, niin nille kommenteille tuo viesti oli tarkoitettu.

ap.