Asiakaspalvelijat: Oudoin asia, jonka olet joutunut selittämään asiakkaalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, me ei elokuvateatterissa tehdä niitä elokuvia mitä esitetään. Emme miksaa elokuvien äänimaailmaa tai pysty säätämään ääniä niin, että puhe olisi kovemmalla ja musiikki hiljemmalla. Emme määrittele elokuvien ikärajoja. Ikärajojen valvonta perustuu lakiin, ei vanhemman mielipiteeseen. Jos elokuvanäytös on loppuunmyyty niin ei, en pysty myymään sinulle siihen paikkaa, etkä saa mennä salin portaille istumaan, vaikka kuinka olisit aamulla katsonut näytöksessä olleen tilaa ja tulleen vartavasten kaupunkiin elokuva varten.

Kaikki muut jutut tässä ymmärrän paitsi sen, että miksi yritys kieltäytyisi myynnistä, jos asiakas on valmis menemään istumaan vaikka portaalle päästäkseen saliin. Oikein hyvin palveleva yritys järjestäisi asiakkaalle tuolin johonkin sopivaan kohtaan.

Tosiaan jo paloturvallisuusmääräykset kieltävät ja estävät myymästä saliin paikkoja yli sallitun määrän, saati että ihmiset saisivat istua portailla poistumisen tukkeena. Käytännön tasolla taas järjestelmä ei salli myydä lippuja joita ei ole. Lippua ei myöskään voi myydä ns väärään näytökseen ja vain antaa asiakkaan mennä eri saliin, koska tällöin levittäjälle menevät filmivuokrat eivät menisi oikein jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sai raivarit kun osti tupakkaa ja pyysin henkkarit,huusi että olen hänen poikansa ikäinen ja olenko sokea. No kun laki velvoittaa vaikka arvelinkin naisen olevan noin 46v. Oli 52v kun viimein vihaisena paiskasi ajokortin tiskille ja huusi ovelta vielä lähtiessään,että minun pitää ostaa opaskoira.

Aika yksinkertainen olet kun tahallasi asiakkaita kiusaat. Eikös se ikä pitänyt tarkistaa vain jos asiakas vaikuttaa alle 30 vuotiaalta.

Hänellä  oli paljon meikkiä, värikkäär rastat ja farkkutakki. Olisi voinut  olla myös paljon tupakkaa polttanut  29v . 

Sinähän kirjoitit arvelleesi hänen olleen noin 46-vuotias!

Sen olen joutunut sanomaan monta kertaa ettei henkilötunnukseen kuulu koko vuosi eikä sitä sanota päivämääränä. 

EI kolmas lokakuuta tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäneljä viiva...

KYLLÄ nolla kolme yksi nolla neljäneljä viiva

Täällä [tähän teleoperaattorin nimi] joutuu aina selittämään keski-ikäisille asiakkaille, miksi meidän myyjät kusettaa 6-0 niiden seniiliyttä lähestyviä vanhempia.

Olen nyt 3. teleoperaattorilla ja sama touhu kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sai raivarit kun osti tupakkaa ja pyysin henkkarit,huusi että olen hänen poikansa ikäinen ja olenko sokea. No kun laki velvoittaa vaikka arvelinkin naisen olevan noin 46v. Oli 52v kun viimein vihaisena paiskasi ajokortin tiskille ja huusi ovelta vielä lähtiessään,että minun pitää ostaa opaskoira.

Aika yksinkertainen olet kun tahallasi asiakkaita kiusaat. Eikös se ikä pitänyt tarkistaa vain jos asiakas vaikuttaa alle 30 vuotiaalta.

Hänellä  oli paljon meikkiä, värikkäär rastat ja farkkutakki. Olisi voinut  olla myös paljon tupakkaa polttanut  29v . 

Sinähän kirjoitit arvelleesi hänen olleen noin 46-vuotias!

Niin tai paljon tupakkaa polttanut 29v

Kesätöissä jäätelömyyjänä muutaman vuoden. Useammalle aikuiselle jouduin vuosien varrella selittämään, että en valmista jäätelöä kioskissa, ne tulevat tehtaalta.

Asiakas soittelee että hänen laitteessa on jokin vika. No annoin ohjeita vian löytämiseen että pystyn antamaan ohjeita myös sen korjaamiseen. Asiakas vaan kivenkovaa väittää että laite on rikki ja "ihan paskana". Kun kysyin että miten rikki, johon hän vastasi että menee kyllä päälle mutta näyttö pimenee välillä. Käsken tekemään sitä ja tätä. Jossain vaiheessa asiakas yhtäkkiä suuttui, ja väitti että "vika taitaa olla minun päässäni". Minusta alkoi tuntua jo epätoivoiselta ja yritin saada asiakkaan rauhoittumaan. Sitten se alkoi hempeilemään, tyyliin selitteli että "Sinä teet arvokasta työtä..." jne. Hämmennyin ja toivotin asiakkaalle hyvää päivänjatkoa. Tästä on jo 10 vuotta aikaa.

Hotellissa aina säännöllisin väliajoin sain selittää sen, että jos asiakas ei vastaa koputteluihin ja huuteluihin, siivooja tulee kohta omalla avaimella sisään. 

Suurin osa asiakkaista on siivouksen aikana jossain muualla, mutta oveen tietty aina koputetaan ja siivoojan ollessa kyseessä huudetaan vielä "housekeeping!" Jos ei kuulu hetken koputtelun jälkeen vastausta, huone on oletettavasti tyhjä, eli sinne saa mennä. 

"Miten voidaan tulla sisään ilman lupaa?" No mites he muuten pääsisi sisään tyhjään huoneeseen? Suurin osa asiakkaista älyää sen tässä vaiheessa, mutta osa jää silti väittämään vastaan. 

Eli jos on siellä huoneessa ja vaikka vielä peiton alla/puolipukeissa/vessassa tms. niin huutaa siivoojalle, että pieni hetki. Ihan sama millä kielellä, kunhan siivooja kuulee, että huoneessa on joku, niin ei se sitä ovea pamauta sepposelleen auki. Moni kuitenkin vaan luullee, että jos ollaan ihan hipihiljaa, niin kyllä se kohta lähtee pois. No ei lähde vaan tulee sisään siivoamaan. 

Yrittäjä ihan tosissaan ihmetteli mitä teki väärin kun antoi lahjaksi ostamani lahjakortin saajalle minun puolestani. Näki siis vapaa-ajalla henkilön kelle olin ostanut lahjakortin ja päätti antaa sen itse kun en ollut ehtinyt hakea korttia vielä itse. Olisi ollut kiva tuntea itse se antamisen ilo. Räjähti silmille kun ihmettelin miksi oli antanut lahjan puolestani. Tuli hyvin nopeasti selville siinä minkälaisesta ihmisestä todella oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä [tähän teleoperaattorin nimi] joutuu aina selittämään keski-ikäisille asiakkaille, miksi meidän myyjät kusettaa 6-0 niiden seniiliyttä lähestyviä vanhempia.

Olen nyt 3. teleoperaattorilla ja sama touhu kaikilla.

Vaikka olisit viidennellä teleoperaattorilla, saat jatkaa selittelyä. Kerropa nyt täälläkin, miksi te sitten huijaatte? Isälleni oli myyty joku kallis E-viihde, vaikka hänellä ei ole edes televisiota.

Kaupan lattialle ei voi ulostaa

Henkilöstöravintola oli auki ma-pe.

Järjestimme satunnaisesti asiakkaiden tilauksesta jotain pieniä juhlia viikonloppuisin.

Eräs vanhempi kipakka sihteerirouva ei meinannut millään tajuta että jos hän järjestää lauantaina siellä yksityistilaisuuden niin hän joutuu maksamaan ruokien ja juomien lisäksi pienen tilavuokran JA kokin sekä tarjoilijan palkan.

Hän oletti saavansa vähän niinku "tiskin alta" valmiit juhlat pelkkien ruokien hinnalla ja että meiltä ravintolan henkilöstöstä 2 tulee ilmaiseksi töihin 6-8 tunniksi (alkuvalmisteluista loppusiivouksiin).

Jouduin pitkään perustelemaan hänelle ettemme ensinnäkään a) ole samaa firmaa hänen työnantajansa kanssa ja siksi pieni tilavuokra on maksettava ja että b) meidän työntekijät ei tee hyväntekeväisyyttä vaan heille pitää maksaa päivän palkka eikä meidäntyönantaja lahjoita työntekijöitä ilmaiseksi kenenkään juhliin. C) emme voi asettaa ketään asiakasta eriarvoiseen asemaan vaan kaikilla on samat säännöt.

Hän järjesti juhlansa jossain kälysessä, nuhjusessa pitopalvelussa jossa sukulaistytöt joutu tarjoilijoiksi ja pöytien plokkariksi.

Siivosin opiskeluaikana katsastusasemia. Työn sai tehdä joko aamulla 6-8 välillä tai iltaisin 7-22 välillä. Vaihtelin ajankohtia menojeni mukaan (toki pitäen kiinni siitä mitä firmojen välille oli siivouksesta sovittu).

Aina jos tein aamuisin siivouksen, oli oven takana joku kalevi rekisteriotteen kanssa koputtelemassa että päästäisinkö hänet sisään. Ei, en päästä sisään kun liike aukeaa vasta klo 9 ja liikkeen omat työntekijät avaavat ovet.

Vierailija kirjoitti:

Henkilöstöravintola oli auki ma-pe.

Järjestimme satunnaisesti asiakkaiden tilauksesta jotain pieniä juhlia viikonloppuisin.

Eräs vanhempi kipakka sihteerirouva ei meinannut millään tajuta että jos hän järjestää lauantaina siellä yksityistilaisuuden niin hän joutuu maksamaan ruokien ja juomien lisäksi pienen tilavuokran JA kokin sekä tarjoilijan palkan.

Hän oletti saavansa vähän niinku "tiskin alta" valmiit juhlat pelkkien ruokien hinnalla ja että meiltä ravintolan henkilöstöstä 2 tulee ilmaiseksi töihin 6-8 tunniksi (alkuvalmisteluista loppusiivouksiin).

Jouduin pitkään perustelemaan hänelle ettemme ensinnäkään a) ole samaa firmaa hänen työnantajansa kanssa ja siksi pieni tilavuokra on maksettava ja että b) meidän työntekijät ei tee hyväntekeväisyyttä vaan heille pitää maksaa päivän palkka eikä meidäntyönantaja lahjoita työntekijöitä ilmaiseksi kenenkään juhliin. C) emme voi asettaa ketään asiakasta eriarvoiseen asemaan vaan kaikilla on samat säännöt.

Hän järjesti juhlansa jossain kälysessä, nuhjusessa pitopalvelussa jossa sukulaistytöt joutu tarjoilijoiksi ja pöytien plokkariksi.

Mielenkiintoinen tilanne. Tavallaan ymmärrän sihteeriä tässä, sillä kyllähän ravintolayritys olisi saanut ruokien hinnassa itselleen työntekijöiden palkkarahat. Tilavuokra puolestaan on jo hieman erikoista koska ilman kyseistä tilaisuuttahan rahaa ei tulisi ollenkaan. Silti jokainen yritys saa hinnoitella palvelunsa niin kuin haluaa.

Olin töissä kehitysvammaisten asuntolassa hoitajana. Erään miespuolisen asukkaan siskolle piti selittää monta kertaa, että en voi harrastaa seksiä hänen veljensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, ettei äidin uudesta miehestä tule lain silmissä lapsen isä.

Eräs nainen yritti vaihtaa lapsensa nimen "isän sukunimelle" (ilmaiseksi - joskus lapselle annetaan pian syntmän jälkeen äidin nimi ennen isyyden tunnistamista, mikäli esim. passin saamisella on kiire). Pikkaisen oli jännittävät paikat selittää, että ei, se että olet mennyt uusiin naimisiin ja kaikki asutte onnellisesti perheenä ei muuta lapsesi isän henkilöllisyyttä - että biologinen isä on edelleen lapsen isä, ja uusi mies on äidin uusi mies.

Toisella (maksavalla) lomakkeella nimen vaihto olisi kyllä onnistunut, mutta nainen oli jo alkanut itkemään ja pahoittamaan mieltään, joten en tiedä, ymmärsikö enää, kun yritin selittää, miten sukunimen muuttaminen miehen (ja äidin uudeksi) nimeksi onnistuu.

Mä en tajua. Siis lapsen sukunimeä oltiin vaihtamassa? Eikö kuka tahansa saa vaihtaa sukunimeä kerran ainakin ilmaiseksi?

Alaikäisen nimenvaihtamiseen tarvitaan varmaan kummankin huoltajan suostumus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan työkaverille. 

Nainen tutki tuotteita ja otti käteensä Kania-merkkisen italianpatapussin. Kysyi huolestuneena että Ei kai tässä vain ole kaniinia?!

Työkaveri ystävällisesti selitti että ei, Kania on vain tuotemerkki. "Oletko varma??"

Kyllä, täällä hyllyssä on myös esimerkiksi Kania-merkkisiä mausteita kuten kanelia, tilliä ja pippuria.

Hassua.

Vierailija kirjoitti:

Asiakas halusi laskunsa maksutiedot, mutta ei suostunut kertomaan laskun numeroa, asianumeroa, henkilötunnustaan tai nimeään, että olisin tiennyt mistä laskusta on kyse. Yritä siinä sitten..

Hahaa!! Mulle sattui melkein sama, kun olin joskus hetken työkkärin asiakaspalvelussa paremman puutteessa. Sinne soitti keski-ikäinen mies, ei suostunut kertomaan nimeään, osoitettaan eikä muutakaan tarvittavia tietoja. Vihaisena karjui, että rahaa pitää lähettää hänelle heti, koska hän on nyt työtön!

Aikani väänsin, mutta ei tajunnut ja lopulta luovutin ja sanoin vaan, että selvä sitten, tehdään niin.

Olen ollut pitkän aikaa samassa kaupassa töissä ja tunnen oman työpaikkani valikoiman melkoisen hyvin ja muistan aikalailla tarkkaan missä hyllyssä mikäkin tuote on. Tutuksi tullut asiakas ei voinut millään ymmärtää että en tiedä tavaroiden paikkoja samalla tarkkuudella ruokakaupassa kun olen siellä tekemässä omia ostoksiani. 

Mulle taas tuttu asiakas yritti antaa tuotetilauksen kun olin lasten kanssa kaupungilla. Tuli kännykkä kourassa näyttämään tuotteen kuvaa, että laita mulle tuollainen tilaukseen + nuo lisäosat ja ilmoittele kun ne on noudettavissa. Sanoin että olen nyt 4 päivää vapaalla, kannattaa soittaa myymälään tai käydä siellä tekemässä tilaus. Ei ollut tajuta, ettei minulla ole omassa kännykässä suoraa yhteyttä firman tilausjärjestelmään ja oli jopa valittanut pomolleni, joka onneksi oli sanonut ettei vapaalla tehdä töitä.