Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia surusta, jolloin lapsi ei ole " normaali"
25.04.2006 |
Minulla on erityislapsi, jolla ei ole ollut mitään diagnoosia, hän on käynnyt erityiskoulun ja on nyt 19v. Nyt vihdoin ja viimein saimme jonkunlaisen diagnoosin, monialainen kehityshäiriö asperger-piirtein, F86....Vaikka olen aina tiennyt, ettei lapseni ole " normaali" , silti nyt suru asiasta pukkaa päälle!
Auttakaa te samaa kokeneet, onko teille ollut pitkäkin " suruaika" ? Kerronko lapselleni kyseisen diagnoosin, hän itse haluaaa olla normaali, eikä ehkä pysty vastaanottamaan tietoa, mitä teen?
Kommentit (22)
Kuin pelkkä asperger, eli se syyllisyyskään ei ole ihan yksinkertainen juttu. Mutta ei kait sitä kukaan muu voi ymmärtääkään kuin minä!
Mut päivä kerralaan mennään eteenpäin valoa kohti!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseään voi syyllistää vain silloin jos siihen on aihetta kuten FAS lasten kohdalla ei silloin jos on yksilön omasta vajavaisuudesta kyse johon ei ole voinut vaikuttaa