Lue keskustelun säännöt.
Kun isäni aikanaan kuolee...
18.05.2018 |
Tämä "aikanaan" saattaa olla hyvin piankin. Mitä velvollisuuksia minulla on? Taustaksi sanon, etten ole ollut kyseisen törkymöykyn kanssa minkäänlaisissa tekemisissä 30 vuoteen. En käytännössä edes tunne häntä, enkä tiedä, onko hänellä esimerkiksi elämänkumppania. Oletan hänen olevan varaton. Ilmeisesti jonkinlaisen perunkirjoituksen joudun järjestämään ja ehkä tyhjentämään mahdollisen kämpän, vai voiko viimeksimainitun ulkoistaa kenellekään muulle? En halua edes mahdollista irtaimistoa perinnökseni.
Jos isä on varaton, täytyykö minun maksaa hautaus vain siksi, että olen biologinen tytär, vai onko olemassa joku taho..?
Jos hänellä on elämänkumppani, hän saa mieluusti järjestää haluamanlaisensa hautajaiset, jos kykenee. En halua vetovastuuta, kun en koko ukkoa edes tuntenut koskaan. Lähisukua isällä ei ole enää elossa, minä vain.
Mitä tällaisessa tilanteessa tehdään?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vähän samantyylinen tilanne, mietin että voinko kieltäytyä ottamasta vanhaa kotitaloani joka on ihan pilalla ja asumiskelvoton, ja säästyä näin perintöveroilta? Ja tietty samalla jäädä vaille talonrämää ja kaikkea mitä siellä on?
Haluaisin vain käydä sitten aikanaan katsomassa onko vanhoja valokuvia siellä missään romujen keskellä enää olemassa. Nyt en niitä voi kysellä sillä isä on henkisesti niin sairas. Eli jos kieltäydyn talosta, niin meneekö se niin etten sitten saa edes niitä valokuvia sieltä hakea? Voisi joku mummon vanha astia olla kiva muisto myös, mutta jotain lapsuuskuvia olisi kiva saada kun niitä ei ole koskaan ollut.
Voit kieltäytyä ja jos saat haettua jotain valokuvia ja varsinkin salaa, niin eipä sitä katsota perintöön ryhtymiseksi. Väität vaan, että ne oli omiasi, hait pois omaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttämättähän et saa edes tietoa isäsi kuolemasta kuin ehkä verottajalta joka pyytää sinua tekemään perunkirjoituksen.
Kyllähän kuolemasta ilmoitetaan lähiomaiselle, jotta tämä tietää ryhtyä järjestämään hautajaisia.
Niin, vaimolle kenties.
Paitsi jos ei ole kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttämättähän et saa edes tietoa isäsi kuolemasta kuin ehkä verottajalta joka pyytää sinua tekemään perunkirjoituksen.
Kyllähän kuolemasta ilmoitetaan lähiomaiselle, jotta tämä tietää ryhtyä järjestämään hautajaisia.
Hautajaiset voi järjestää myös ystävä tai esim. avopuoliso ja tämä henkilö voi olla myös se "lähiomainen" johon esim. sairaalasta otetaan yhteyttä kun potilaskuolee. Tämä henkilö taas ei automaattisesti ole kuolinpesänosakas eikä hänellä ole velvollisuutta perunkirjoitus järjestää.
Jos läheistä ei esim. niistä potilasasiakirjoista löydy "lähinomainen on viranomainen" joka todennäköisesti sitten on yhteydessä jossakin kohtaa myös niihin kuolinpesän osakkaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttämättähän et saa edes tietoa isäsi kuolemasta kuin ehkä verottajalta joka pyytää sinua tekemään perunkirjoituksen.
Niin, joku viranomainenhan tuon hoitaa, ellei jossain papereissa näy minua lähiomaisena, että ilmoittaisivat vaikka sairaalasta isän päätyneen sinne. Ihme kyllä, ettei ole jo. Ne muutamat kerrat, kun olen vuosien varrella nähnyt hänestä vilauksen, ovat poikkeuksetta olleet sellaisia, että hän on rämpinyt tuhannen juovuksissa ja yrittänyt päästä baarista toiseen. Hänellä ilmeisesti on asiansa osaava suojelusenekeli, että on edelleen elossa.
Potilasasiakirjoissa ei todennäköisesti ole sinua merkitty lähiomaiseksi. Voi jopa olla että niihin on merkitty että tietoja ei sinulle saa antaa vaikka niitä kysyisitkin.
Elämänkumppani ei ole virallinen lähiomainen ellei häntä sellaiseksi ilmoita esim sairaalaan. Tyttärenä olet virallinen lähiomainen. Mutta voit toki antaa elämänkumppanin pitää irtaimiston. Se on yleensä arvoltaan sen verran vähän että ei vaikuta perintöveroon. Siis normaali koti-irtaimisto, ei niitä edes mihinkään luetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.
Miten tämä tapahtuu? Jos kuolinpesä on varaton, se julistetaan konkurssiin ja velalliset jäävät nuolemaan näppejään. Ja tämänkin vainajan asuinkunta hoitaa, jos kukaan muu ei ota hoitaakseen.
Jonkun (=perikunnan) pitää tehdä se konkurssihakemus, ei se itsestään tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei peri jos lapsia!
Puoliso voi periä jos on testamentti ainoa kuolinpesän osakas hän ei voi olla jos on rintaperillisiä. Aviopuoliso on myös kuolinpesän osakas vaikka hän ei perisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.
Miten tämä tapahtuu? Jos kuolinpesä on varaton, se julistetaan konkurssiin ja velalliset jäävät nuolemaan näppejään. Ja tämänkin vainajan asuinkunta hoitaa, jos kukaan muu ei ota hoitaakseen.
Niin, perunkirjoituksessahan se varattomuus todetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.
Velat eivät siirry perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksen hoidan/hoidatan kyllä. Jos isällä on kumppani, aion kyllä tyrkyttää kaiken irtaimen mukamas hänen nimiinsä, vaikka olisivat isänkin. Kumppanille niistä olisi hyötyä, minulle lähinnä harmia.
Isä on aina ollut rankemmanpuoleisesti alkoholisti, en usko hänen olleen juurikaan töissä. Mitään isoa perintöä ei liene tiedossa. Toisaalta hän tuskin on saanut aikaan isoja velkojakaan, mistäpä hän olisi lainan ottanut... En tietenkään voi tätä tietää. Mutta noin arkijärjellä.
Jokaikinen päivä kun hän on viettänyt sairaalassa, maksaa ja se lasku menee perintään ihan automaattisesti jos sitä ei ole maksettu.. eli velkaa voi olla kertyneenä yllättävän paljon jo ihan muutamasta sairaalapäivästä. Mutta kuten jo sanoin, jos laskuja & velkaa on enemmän kuin pesässä varoja, kuolinpesä julistetaan konkurssiin. Ja mihinkään tähän sun ei tartte osallistua jos et halua. Kunta hoitaa kyllä.
Kunta ei hae kuolinpesää konkurssiin, ellei ole kunnalle velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.
Velat eivät siirry perillisille.
Kyllä siirtyvät, jos asioita ei hoideta oikein.
https://www.laki24.fi/pepe-kuolinpesavelat-osakasvelkavastuu/
-
En ole Ap
Tuleeko jotain seuraamuksia, jos ei tee mitään.
Eli antaa kunnan tai muiden sukulaisten hoitaa hautauksen?
Sakkoja ym?
Pahalta tuntuu, mutta en mene repimään arpeutuneita haavojani auki
Viime äitienpäiväkin meni niin ihanasti oman puolison kanssa:)
Vihdoin ja viimmein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa siis minun pitäisi selvitä perunkirjoituksella. Se tietty vaatii lippua ja lappua sinne sun tänne, mutta on kai vielä ihan kohtuullinen panostus.
Luojan kiitos tässä maassa ei ole mitään biologiaan perustuvaa velvollisuutta vaikkapa huolehtia omien vanhempien laitoshoitokuluja... Äitini kulut toki maksaisin, ja muidenkin perheenjäsenteni, mutta isän tapauksessa... Pelkkä biologia olisi mielestäni väärä peruste velvoittamaan yhtään mihinkään. Niskavillani nousevat pystyyn aina, kun joku ehdottaa jotain tuon tapaistakin vanhushuollon kulujen kattamiseksi.
ap
Olet siis kuolinpesän ainut osakas, niinkö? Entä jos isälläsi on muitakin biologisia lapsia? Hekin ovat kuolinpesän osakkaita. Sinulla ei kai ole täyssisaruksia, näin ymmärsin.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis kuolinpesän ainut osakas, niinkö? Entä jos isälläsi on muitakin biologisia lapsia? Hekin ovat kuolinpesän osakkaita. Sinulla ei kai ole täyssisaruksia, näin ymmärsin.
Ei ole sisaruksia, tietojeni mukaan. Ylläreitähän voi tietysti aina sattua...
Voi miksi en tiennyt että tälläisiäkin ketjuja on olemassa! Järjestin juuri yksin hautajaiset ja tiennyt mistään mitään. Kyllä oli aivan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Jos henkilö on varaton, valtio maksaa hautajaiskulut. Perunkirjoitukset sinun täytyis tehdä, tosin nekin voit ulkoistaa rahaa vastaan. Samaten kämpän tyhjennyksestä ei tarvitse huolehtia vaan voit etsiä paikallisen toimijan tyhjentämään kämpän ja voit saada siitä jopa vähän rahaa (Ostamme kuolinpesät yms.) Jos isäsi on avioliitossa, tämän kaiken tekee yleensä puoliso. Kuitenkin tulet saamaan perinnöksi vähintään lakiosan, jonka suuruus riippuu isäsi muista lapsista. Jos olet ainoa lapsi ja isäsi on avioliitossa, saa puoliso 50% ja sinä 50% jos testamenttia ei ole tehty. Jos rahaa on reilusti ja isäsi ei ole ollut avioliitossa eikä ole muita lapsia, perit hänet yksin.
Puoliso ei peri mitään, ellei ole testamenttia.
Periaatteessa sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Jokaisen vainajan jälkeen pitää kyllä tehdä perunkirjoitus, mutta sinua ei siihen voida velvoittaa, sen kummemmin kuin hautauksen järjestämiseen ja maksamiseen. (Älä vain tilaa mitään, edes arkkua, koska ellei kuolinpesällä ole varoja, sinä tilaajana maksat.) Viime kädessä vainajan kotikunta (ei valtio) huolehtii kaikesta, mutta jos tosiaan näyttää siltä, että kukaan ei asioista huolehdi, olisi tilanteesta varmaan hyvä kertoa kunnalle (useimmiten kai soisiaalitoimelle), pitäähän esim. lemmikkieläimistä huolehtia, vuokra-asunto irtisanoa ja tyhjentää, erilaiset sopimukset irtisanoa ja niin edelleen, aika nopeasti.
Jos kuolinpesän velat (muiden mahdollisten velkojen lisäksi viimeiset vuokrat, sähkö- ja vaikka sairaalalaskut ja hautauskulut) ovat suuremmat kuin omaisuus, ei pesän omaisuuteen pidä koskea velkojia kuulematta. Koti-irtaimistolla ei tosin usein ole suurta arvoa, eivätkä velkojat yleensä halua sellaista, toisaalta jos vainajalla oli puoliso, voi osa irtaimistosata olla hänen ja jos tämä oli nimenomaan aviopuoliso, koko irtaimisto pitää jättää hänen hallintaansa. Varmista asiat pesää hoitavalta, koska pesään ryhtyminen (varsinkin raha/tilit) voi tosiaan pahimmillaan aiheuttaa vastuun kaikista pesän veloista. Pesää ei enää kuin harvoin tarvitse asettaa konkurssiin, nykyään riittää kunhan asioista huolehditaan asiallisesti.
Mitä tulee perhevalokuviin jne. niin sen kaltaisilla tuskin on rahallista arvoa, joten ne voinet ottaa tai ainakin kertoa kunnalle tai kuka pesää hoitaakin, että haluaisit saada ne.
Joskus myöhemmin voi tulla tarpeelliseksi tietää, oletko jonkun kuolinpesän osakas (oma avioerosi tai kuolemasi), joten pyydä tehtävistä asiakirjoista kopiot itsellesi.
Niin, vaimolle kenties.