Lue keskustelun säännöt.
Kun isäni aikanaan kuolee...
18.05.2018 |
Tämä "aikanaan" saattaa olla hyvin piankin. Mitä velvollisuuksia minulla on? Taustaksi sanon, etten ole ollut kyseisen törkymöykyn kanssa minkäänlaisissa tekemisissä 30 vuoteen. En käytännössä edes tunne häntä, enkä tiedä, onko hänellä esimerkiksi elämänkumppania. Oletan hänen olevan varaton. Ilmeisesti jonkinlaisen perunkirjoituksen joudun järjestämään ja ehkä tyhjentämään mahdollisen kämpän, vai voiko viimeksimainitun ulkoistaa kenellekään muulle? En halua edes mahdollista irtaimistoa perinnökseni.
Jos isä on varaton, täytyykö minun maksaa hautaus vain siksi, että olen biologinen tytär, vai onko olemassa joku taho..?
Jos hänellä on elämänkumppani, hän saa mieluusti järjestää haluamanlaisensa hautajaiset, jos kykenee. En halua vetovastuuta, kun en koko ukkoa edes tuntenut koskaan. Lähisukua isällä ei ole enää elossa, minä vain.
Mitä tällaisessa tilanteessa tehdään?
Kommentit (40)
Ota huomioon, että itse voit kuukahtaa jo tunnin päästä. Elämä on kuulepas arvaamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso tästä Kelan ohjeistusta:
Jos henkilö on varaton, valtio maksaa hautajaiskulut. Perunkirjoitukset sinun täytyis tehdä, tosin nekin voit ulkoistaa rahaa vastaan. Samaten kämpän tyhjennyksestä ei tarvitse huolehtia vaan voit etsiä paikallisen toimijan tyhjentämään kämpän ja voit saada siitä jopa vähän rahaa (Ostamme kuolinpesät yms.) Jos isäsi on avioliitossa, tämän kaiken tekee yleensä puoliso. Kuitenkin tulet saamaan perinnöksi vähintään lakiosan, jonka suuruus riippuu isäsi muista lapsista. Jos olet ainoa lapsi ja isäsi on avioliitossa, saa puoliso 50% ja sinä 50% jos testamenttia ei ole tehty. Jos rahaa on reilusti ja isäsi ei ole ollut avioliitossa eikä ole muita lapsia, perit hänet yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.
Miten tämä tapahtuu? Jos kuolinpesä on varaton, se julistetaan konkurssiin ja velalliset jäävät nuolemaan näppejään. Ja tämänkin vainajan asuinkunta hoitaa, jos kukaan muu ei ota hoitaakseen.
Velat eivät periydy koskaan, oli peruskirjoitus tehtynä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että itse voit kuukahtaa jo tunnin päästä. Elämä on kuulepas arvaamatonta.
Totta, silti asia ajoittain aiheuttaa päänvaivaa.
Perunkirjoituksen hoidan/hoidatan kyllä. Jos isällä on kumppani, aion kyllä tyrkyttää kaiken irtaimen mukamas hänen nimiinsä, vaikka olisivat isänkin. Kumppanille niistä olisi hyötyä, minulle lähinnä harmia.
Isä on aina ollut rankemmanpuoleisesti alkoholisti, en usko hänen olleen juurikaan töissä. Mitään isoa perintöä ei liene tiedossa. Toisaalta hän tuskin on saanut aikaan isoja velkojakaan, mistäpä hän olisi lainan ottanut... En tietenkään voi tätä tietää. Mutta noin arkijärjellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttämättähän et saa edes tietoa isäsi kuolemasta kuin ehkä verottajalta joka pyytää sinua tekemään perunkirjoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Välttämättähän et saa edes tietoa isäsi kuolemasta kuin ehkä verottajalta joka pyytää sinua tekemään perunkirjoituksen.
Niin, joku viranomainenhan tuon hoitaa, ellei jossain papereissa näy minua lähiomaisena, että ilmoittaisivat vaikka sairaalasta isän päätyneen sinne. Ihme kyllä, ettei ole jo. Ne muutamat kerrat, kun olen vuosien varrella nähnyt hänestä vilauksen, ovat poikkeuksetta olleet sellaisia, että hän on rämpinyt tuhannen juovuksissa ja yrittänyt päästä baarista toiseen. Hänellä ilmeisesti on asiansa osaava suojelusenekeli, että on edelleen elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velat eivät periydy koskaan, oli peruskirjoitus tehtynä tai ei.
Jos ryhdyt pesään (otat varoja itsellesi), otat myös velat kantaaksesi kokonaisuutena pesää.
Jos hänellä ei ole kumppania, sinulle ilmoitetaan. Luultavasti poliisi jos on löydetty kuolleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välttämättähän et saa edes tietoa isäsi kuolemasta kuin ehkä verottajalta joka pyytää sinua tekemään perunkirjoituksen.
Kyllähän kuolemasta ilmoitetaan lähiomaiselle, jotta tämä tietää ryhtyä järjestämään hautajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos henkilö on varaton, valtio maksaa hautajaiskulut. Perunkirjoitukset sinun täytyis tehdä, tosin nekin voit ulkoistaa rahaa vastaan. Samaten kämpän tyhjennyksestä ei tarvitse huolehtia vaan voit etsiä paikallisen toimijan tyhjentämään kämpän ja voit saada siitä jopa vähän rahaa (Ostamme kuolinpesät yms.) Jos isäsi on avioliitossa, tämän kaiken tekee yleensä puoliso. Kuitenkin tulet saamaan perinnöksi vähintään lakiosan, jonka suuruus riippuu isäsi muista lapsista. Jos olet ainoa lapsi ja isäsi on avioliitossa, saa puoliso 50% ja sinä 50% jos testamenttia ei ole tehty. Jos rahaa on reilusti ja isäsi ei ole ollut avioliitossa eikä ole muita lapsia, perit hänet yksin.
Laitoin alapeukun tuosta, että leskelle kuuluisi 50% perinnöstä. Ei kuulu mitään, jos leski on varakkaampi kuin kuollut puoliso. Jos kuolleella on ollut enemmän varallisuutta, niin heidän omaisuus lasketaan yhteen, josta leskelle kuuluu puolet ja loput jää lapsille perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksen hoidan/hoidatan kyllä. Jos isällä on kumppani, aion kyllä tyrkyttää kaiken irtaimen mukamas hänen nimiinsä, vaikka olisivat isänkin. Kumppanille niistä olisi hyötyä, minulle lähinnä harmia.
Isä on aina ollut rankemmanpuoleisesti alkoholisti, en usko hänen olleen juurikaan töissä. Mitään isoa perintöä ei liene tiedossa. Toisaalta hän tuskin on saanut aikaan isoja velkojakaan, mistäpä hän olisi lainan ottanut... En tietenkään voi tätä tietää. Mutta noin arkijärjellä.
Jokaikinen päivä kun hän on viettänyt sairaalassa, maksaa ja se lasku menee perintään ihan automaattisesti jos sitä ei ole maksettu.. eli velkaa voi olla kertyneenä yllättävän paljon jo ihan muutamasta sairaalapäivästä. Mutta kuten jo sanoin, jos laskuja & velkaa on enemmän kuin pesässä varoja, kuolinpesä julistetaan konkurssiin. Ja mihinkään tähän sun ei tartte osallistua jos et halua. Kunta hoitaa kyllä.
Olen samaa miettinyt usein. Isä alkaa olla siinä iässä. Samanlainen perheensähylännyt pas*a. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että minut on huostaanotettu jo pienenä ja asuin lastenkodissa aikuistumiseen saakka. En todellakaan koe olevani millään tapaa velvollinen hänen asioitaan hoitamaan, enkä haluakaan. Inhottaa pelkkä ajatuskin, että se isän irvikuva aiheuttaisi minulle kaiken lapsuuden kärsimyksen ja harmin jälkeen vielä kuoltuaankin harmia ja kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksen hoidan/hoidatan kyllä. Jos isällä on kumppani, aion kyllä tyrkyttää kaiken irtaimen mukamas hänen nimiinsä, vaikka olisivat isänkin. Kumppanille niistä olisi hyötyä, minulle lähinnä harmia.
Isä on aina ollut rankemmanpuoleisesti alkoholisti, en usko hänen olleen juurikaan töissä. Mitään isoa perintöä ei liene tiedossa. Toisaalta hän tuskin on saanut aikaan isoja velkojakaan, mistäpä hän olisi lainan ottanut... En tietenkään voi tätä tietää. Mutta noin arkijärjellä.
Jokaikinen päivä kun hän on viettänyt sairaalassa, maksaa ja se lasku menee perintään ihan automaattisesti jos sitä ei ole maksettu.. eli velkaa voi olla kertyneenä yllättävän paljon jo ihan muutamasta sairaalapäivästä. Mutta kuten jo sanoin, jos laskuja & velkaa on enemmän kuin pesässä varoja, kuolinpesä julistetaan konkurssiin. Ja mihinkään tähän sun ei tartte osallistua jos et halua. Kunta hoitaa kyllä.
Jaa niin, tuota en ajatellutkaan. Mutta sen varalle näemmä on menettely. Hyvä niin. Tottakai jotain kuluja kertyy minullekin, kun menen toiselle puolen Suomea hänen asiansa hoitamaan, mutta ei kaadu koko talous. Minun kannalta kun tilanne vastaa ihan sitä, että arvottaisiin joku täystuntematon henkensä heittänyt puliukko hatusta, että huolehdipa tuon asiat nyt kuntoon. Voi kuulostaa pahalta, mutta on ihan totta.
Vähän samantyylinen tilanne, mietin että voinko kieltäytyä ottamasta vanhaa kotitaloani joka on ihan pilalla ja asumiskelvoton, ja säästyä näin perintöveroilta? Ja tietty samalla jäädä vaille talonrämää ja kaikkea mitä siellä on?
Haluaisin vain käydä sitten aikanaan katsomassa onko vanhoja valokuvia siellä missään romujen keskellä enää olemassa. Nyt en niitä voi kysellä sillä isä on henkisesti niin sairas. Eli jos kieltäydyn talosta, niin meneekö se niin etten sitten saa edes niitä valokuvia sieltä hakea? Voisi joku mummon vanha astia olla kiva muisto myös, mutta jotain lapsuuskuvia olisi kiva saada kun niitä ei ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksen hoidan/hoidatan kyllä. Jos isällä on kumppani, aion kyllä tyrkyttää kaiken irtaimen mukamas hänen nimiinsä, vaikka olisivat isänkin. Kumppanille niistä olisi hyötyä, minulle lähinnä harmia.
Isä on aina ollut rankemmanpuoleisesti alkoholisti, en usko hänen olleen juurikaan töissä. Mitään isoa perintöä ei liene tiedossa. Toisaalta hän tuskin on saanut aikaan isoja velkojakaan, mistäpä hän olisi lainan ottanut... En tietenkään voi tätä tietää. Mutta noin arkijärjellä.
Jokaikinen päivä kun hän on viettänyt sairaalassa, maksaa ja se lasku menee perintään ihan automaattisesti jos sitä ei ole maksettu.. eli velkaa voi olla kertyneenä yllättävän paljon jo ihan muutamasta sairaalapäivästä. Mutta kuten jo sanoin, jos laskuja & velkaa on enemmän kuin pesässä varoja, kuolinpesä julistetaan konkurssiin. Ja mihinkään tähän sun ei tartte osallistua jos et halua. Kunta hoitaa kyllä.
Jaa niin, tuota en ajatellutkaan. Mutta sen varalle näemmä on menettely. Hyvä niin. Tottakai jotain kuluja kertyy minullekin, kun menen toiselle puolen Suomea hänen asiansa hoitamaan, mutta ei kaadu koko talous. Minun kannalta kun tilanne vastaa ihan sitä, että arvottaisiin joku täystuntematon henkensä heittänyt puliukko hatusta, että huolehdipa tuon asiat nyt kuntoon. Voi kuulostaa pahalta, mutta on ihan totta.
Pesänhoitajan suorat kulut otetaan suoraan päältä pois kuolinpesän varoista eli jos siellä yhtään latia on, laskuta matkakulusi sieltä ensin (toki kohtuulliset, ei mitään limusiinikuljetusta)... ja loput konkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.
Miten tämä tapahtuu? Jos kuolinpesä on varaton, se julistetaan konkurssiin ja velalliset jäävät nuolemaan näppejään. Ja tämänkin vainajan asuinkunta hoitaa, jos kukaan muu ei ota hoitaakseen.
Kuka sen toteaa varattomaksi ja julistaa konkurssiin, jos perunkirjoitusta ei ole tehty? Ylipäätään konkurssia haetaan eikä sitä noin vain julisteta.
Velat eivät periydy kuin poikkeustapauksissa ja yksi mahdollinen tapaus on kun jättää perunkirjoituksen tekemättä.
Kuulemma olemalla täysin passiivinen velvollisuudet siirtyvät kunnalle. Tosin on tietysti riski, että jos jättää perunkirjoituksen tekemättä, niin mahdolliset velat siirtyvät perillisille.