Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies pitää lapset osoitteessaan?
M
17.05.2018 |
Kertokaa eronneet, miten tämä menee.
Jouduin muuttamaan kotoani eron yhteydessä ja yhteishuoltajuudestamme huolimatta exäni ei suostu, että yhdenkään lapsemme osoitteista vaihdetaan minun uuteen osoitteeseen. Edes vaikka siitä olisi lapsellekin etua.
Mikä tämä juttu on? Ei pysty kertomaan mitään syytä.
Kommentit (39)
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta isällä pitää olla tasan yhtä suuri oikeus olla lähivanhempi kuin äidilläkin. Ja jos äiti on se, joka muutti, on luonnollista, että lapsen koti on se, mikä on. Elatusmaksuja ei tuossa tilanteessa makseta, ja lapsilisät voitte sopia keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahan takia.
Isä ei voi rakastaa lastaan ja haluta pitää luonaan? Onko äidinkin motiivi pelkkä raha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
En maininnut lastenvalvojasta, koska se ei mielestäni kuulunut asiaan. Ap:han kysyi, onko muita erotapauksia, joissa toinen vanhempi on käyttäytynyt samalla tavalla. En myöskään maininnut oikeusavustajaakaan, jonka jouduin ottamaan avukseni hoitaessani eroon ja lapsen huoltoon liittyvissä asioissa. Nekään eivät kuulu aloituksen aiheeseen. Kerron nyt kuitenkin, että kumpikaan instanssi ei saanut puolisoani muuttamaan käytöstään. Millä sitten olisi pitänyt uhata? Rikosilmoituksellako? Olisiko pitänyt hälyyttää poliisit paikalle? Avioero oli henkisesti hyvin raskas prosessi kaikkine muine kiusantekoineen, että en jaksanut tämän enempää panostaa asiaan. Käänsin asian positiiviseksi ajattelemalla, että onneksi ei kiusaa tämän enempää meitä.
Se vuoden tossu-nimityksen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
En maininnut lastenvalvojasta, koska se ei mielestäni kuulunut asiaan. Ap:han kysyi, onko muita erotapauksia, joissa toinen vanhempi on käyttäytynyt samalla tavalla. En myöskään maininnut oikeusavustajaakaan, jonka jouduin ottamaan avukseni hoitaessani eroon ja lapsen huoltoon liittyvissä asioissa. Nekään eivät kuulu aloituksen aiheeseen. Kerron nyt kuitenkin, että kumpikaan instanssi ei saanut puolisoani muuttamaan käytöstään. Millä sitten olisi pitänyt uhata? Rikosilmoituksellako? Olisiko pitänyt hälyyttää poliisit paikalle? Avioero oli henkisesti hyvin raskas prosessi kaikkine muine kiusantekoineen, että en jaksanut tämän enempää panostaa asiaan. Käänsin asian positiiviseksi ajattelemalla, että onneksi ei kiusaa tämän enempää meitä.
Se vuoden tossu-nimityksen saanut.
Mutta eihän tilanteenne ollut sama. Aloittajan esimerkissä lapset oikeasti asuivat isällään puoliksi, joten mitään elatusmaksuja ei kuuluisi ollakaan, eikä ole mitään syytä, miksi lapsilisienkään tulisi tulla juuri äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
Ei mitään enemmän minun luonani vaan koko ajan. Lapseni tavarat muutettiin samalla kun muutimme uuteen kotiimme. Entiseen osoitteeseen hän ei halunnut jättää mitään. Miksi olisi jättänytkään. Hänen kotinsa oli samassa osoitteessa kuin minunkin. Näin teimme ihan yhteisestä sopimuksesta.
Toista vanhempaansa hän tapasi ja tapaa edelleen hyvin harvoin ja joka kerran muutaman tunnin kerrallaan, enempään ei lapsen toisella vanhemmalla ollut aikaa lapselleen. Lapseni mielestä on myös typerää mennä tyhjään taloon, kun toinen vanhempi ei ole juuri koskaan kotona. Ymmärrän häntä täysin. Vastentahtoista etävanhempaa ei voi väkisin pakottaa tapaamaan lastaan, ei lapsen ollessa alaikäinen sen enempää kuin täysi-ikäinenkään.
Vieläkö oli jotakin muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
En maininnut lastenvalvojasta, koska se ei mielestäni kuulunut asiaan. Ap:han kysyi, onko muita erotapauksia, joissa toinen vanhempi on käyttäytynyt samalla tavalla. En myöskään maininnut oikeusavustajaakaan, jonka jouduin ottamaan avukseni hoitaessani eroon ja lapsen huoltoon liittyvissä asioissa. Nekään eivät kuulu aloituksen aiheeseen. Kerron nyt kuitenkin, että kumpikaan instanssi ei saanut puolisoani muuttamaan käytöstään. Millä sitten olisi pitänyt uhata? Rikosilmoituksellako? Olisiko pitänyt hälyyttää poliisit paikalle? Avioero oli henkisesti hyvin raskas prosessi kaikkine muine kiusantekoineen, että en jaksanut tämän enempää panostaa asiaan. Käänsin asian positiiviseksi ajattelemalla, että onneksi ei kiusaa tämän enempää meitä.
Se vuoden tossu-nimityksen saanut.
Mutta eihän tilanteenne ollut sama. Aloittajan esimerkissä lapset oikeasti asuivat isällään puoliksi, joten mitään elatusmaksuja ei kuuluisi ollakaan, eikä ole mitään syytä, miksi lapsilisienkään tulisi tulla juuri äidille.
Kerropa, miten aloituksessa esitetty tilanne poikkeaa tästä ylläolevasta, kun minä en huomannut.
Aloitus:
"Kertokaa eronneet, miten tämä menee.
Jouduin muuttamaan kotoani eron yhteydessä ja yhteishuoltajuudestamme huolimatta exäni ei suostu, että yhdenkään lapsemme osoitteista vaihdetaan minun uuteen osoitteeseen."
Tottakai se on ihan pöljä juttu että lapset(vaikkapa 2kpl) asuu 50/50, mutta toinen saa heistä puhtaana käteen kuukaudessa 550€ ja toinen taas maksaa heistä 350€. Tilanne on taloudellisesti aivan epäreilu.
Meillä myös miehen ex-vaimo haluaisi että lapset asuvat 50/50, mutta että hän saisi sekä mieheni maksaman elatusavun, että lapsilisät itselleen. Totesimme vain että heti aletaan pitää lapsia 50/50, kun toinen lapsi muutetaan meidän osoitteeseen asumaan. Tämä ei tietenkään käy, koska muttakumuttaku nönnönnöö.
Ei sillä osoitteenmuutolla olisi mitään muuta merkitystä kuin se että exältä häviäisi toisen muksun tukirahat.
Exä ei tietenkään "ole ymmärtävinään" sitä, että mies ei voi pitää lapsia puolia ajasta, koska hänen pitää saada se 350 euroa pieraistua joka kuu lasten äidille.
Akka on täysin tyhmä, mutta onneksi lapset vaikuttavat lähtevän enemmän isäänsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
En maininnut lastenvalvojasta, koska se ei mielestäni kuulunut asiaan. Ap:han kysyi, onko muita erotapauksia, joissa toinen vanhempi on käyttäytynyt samalla tavalla. En myöskään maininnut oikeusavustajaakaan, jonka jouduin ottamaan avukseni hoitaessani eroon ja lapsen huoltoon liittyvissä asioissa. Nekään eivät kuulu aloituksen aiheeseen. Kerron nyt kuitenkin, että kumpikaan instanssi ei saanut puolisoani muuttamaan käytöstään. Millä sitten olisi pitänyt uhata? Rikosilmoituksellako? Olisiko pitänyt hälyyttää poliisit paikalle? Avioero oli henkisesti hyvin raskas prosessi kaikkine muine kiusantekoineen, että en jaksanut tämän enempää panostaa asiaan. Käänsin asian positiiviseksi ajattelemalla, että onneksi ei kiusaa tämän enempää meitä.
Se vuoden tossu-nimityksen saanut.
Mutta eihän tilanteenne ollut sama. Aloittajan esimerkissä lapset oikeasti asuivat isällään puoliksi, joten mitään elatusmaksuja ei kuuluisi ollakaan, eikä ole mitään syytä, miksi lapsilisienkään tulisi tulla juuri äidille.
Kerropa, miten aloituksessa esitetty tilanne poikkeaa tästä ylläolevasta, kun minä en huomannut.
Aloitus:
"Kertokaa eronneet, miten tämä menee.
Jouduin muuttamaan kotoani eron yhteydessä ja yhteishuoltajuudestamme huolimatta exäni ei suostu, että yhdenkään lapsemme osoitteista vaihdetaan minun uuteen osoitteeseen."
Ylläoleva oli sitä mieltä, että hänelle olisi kuulunut elatusmaksut, mikä tarkoittaa, että lapset asuivat pääsääntöisesti hänen luonaan, joten tilanne oli eri kuin aloittajalla, jonka tapauksessa lapset ovat 50/50 vanhemmilla, eikä kenenkään kuulukaan maksaa elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
Ei mitään enemmän minun luonani vaan koko ajan. Lapseni tavarat muutettiin samalla kun muutimme uuteen kotiimme. Entiseen osoitteeseen hän ei halunnut jättää mitään. Miksi olisi jättänytkään. Hänen kotinsa oli samassa osoitteessa kuin minunkin. Näin teimme ihan yhteisestä sopimuksesta.
Toista vanhempaansa hän tapasi ja tapaa edelleen hyvin harvoin ja joka kerran muutaman tunnin kerrallaan, enempään ei lapsen toisella vanhemmalla ollut aikaa lapselleen. Lapseni mielestä on myös typerää mennä tyhjään taloon, kun toinen vanhempi ei ole juuri koskaan kotona. Ymmärrän häntä täysin. Vastentahtoista etävanhempaa ei voi väkisin pakottaa tapaamaan lastaan, ei lapsen ollessa alaikäinen sen enempää kuin täysi-ikäinenkään.
Vieläkö oli jotakin muuta?
Sittenhän tarinasi ei liity millään tavalla aloittajan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
En maininnut lastenvalvojasta, koska se ei mielestäni kuulunut asiaan. Ap:han kysyi, onko muita erotapauksia, joissa toinen vanhempi on käyttäytynyt samalla tavalla. En myöskään maininnut oikeusavustajaakaan, jonka jouduin ottamaan avukseni hoitaessani eroon ja lapsen huoltoon liittyvissä asioissa. Nekään eivät kuulu aloituksen aiheeseen. Kerron nyt kuitenkin, että kumpikaan instanssi ei saanut puolisoani muuttamaan käytöstään. Millä sitten olisi pitänyt uhata? Rikosilmoituksellako? Olisiko pitänyt hälyyttää poliisit paikalle? Avioero oli henkisesti hyvin raskas prosessi kaikkine muine kiusantekoineen, että en jaksanut tämän enempää panostaa asiaan. Käänsin asian positiiviseksi ajattelemalla, että onneksi ei kiusaa tämän enempää meitä.
Se vuoden tossu-nimityksen saanut.
Mutta eihän tilanteenne ollut sama. Aloittajan esimerkissä lapset oikeasti asuivat isällään puoliksi, joten mitään elatusmaksuja ei kuuluisi ollakaan, eikä ole mitään syytä, miksi lapsilisienkään tulisi tulla juuri äidille.
Kerropa, miten aloituksessa esitetty tilanne poikkeaa tästä ylläolevasta, kun minä en huomannut.
Aloitus:
"Kertokaa eronneet, miten tämä menee.
Jouduin muuttamaan kotoani eron yhteydessä ja yhteishuoltajuudestamme huolimatta exäni ei suostu, että yhdenkään lapsemme osoitteista vaihdetaan minun uuteen osoitteeseen."Ylläoleva oli sitä mieltä, että hänelle olisi kuulunut elatusmaksut, mikä tarkoittaa, että lapset asuivat pääsääntöisesti hänen luonaan, joten tilanne oli eri kuin aloittajalla, jonka tapauksessa lapset ovat 50/50 vanhemmilla, eikä kenenkään kuulukaan maksaa elatusmaksuja.
Siis mitä? Osaatko kertoa asiasi vielä sekavammin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
Ei mitään enemmän minun luonani vaan koko ajan. Lapseni tavarat muutettiin samalla kun muutimme uuteen kotiimme. Entiseen osoitteeseen hän ei halunnut jättää mitään. Miksi olisi jättänytkään. Hänen kotinsa oli samassa osoitteessa kuin minunkin. Näin teimme ihan yhteisestä sopimuksesta.
Toista vanhempaansa hän tapasi ja tapaa edelleen hyvin harvoin ja joka kerran muutaman tunnin kerrallaan, enempään ei lapsen toisella vanhemmalla ollut aikaa lapselleen. Lapseni mielestä on myös typerää mennä tyhjään taloon, kun toinen vanhempi ei ole juuri koskaan kotona. Ymmärrän häntä täysin. Vastentahtoista etävanhempaa ei voi väkisin pakottaa tapaamaan lastaan, ei lapsen ollessa alaikäinen sen enempää kuin täysi-ikäinenkään.
Vieläkö oli jotakin muuta?
Sittenhän tarinasi ei liity millään tavalla aloittajan tilanteeseen.
Kommenttisi ei tee mitättömäksi sitä tosiseikkaa, että myös meidän tapauksessamme oli vaikeuksia saada lapsen osoitteenmuutos kuntoon. Samoin elatusjärjestelyistä oli riitaa alun sovinnollisista suullisista sopimuksista huolimatta.
Asumis- ja elatusjärjestelyt ovat ongelmallisia molemmissa tapauksissa.
Milloin olet tavannut kahta identtistä avioerotapausta? Samat ongelmakohdat ovat olemassa kaikissa, mutta ne ilmenevät hieman eri tavoilla jokaisessa. Tämän enempää minulla ei ole lisättävää tähän asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessamme sovimme entisen puolisoni kanssa, että lapsi muuttaa minun mukanani uuteen osoitteseen. Molempien tahto oli, että minusta tulisi lapseni lähivanhempi ja toisen vanhemman luona hän voi käydä niin usein kuin haluaa.
Yhteisestä sopimiksestamme huolimatta lapsen isä ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta. Näin hän välttyi elatusmaksuista, joten käytännössä huolehdin lapseni elatuksesta yksinään lukuunottamatta niitä muutamaa viisikymppistä, jotka hän lykkäsi lapseni käteen lapsen käydessä entisessä kodissaan. Minä huolehdin kaikista lapsen koulumenoista ja ostin lukion kurssikirjat pienestä palkastani.
En myöskään saanut lapsen osalta asumistukea asuntoomme ennen kuin lapseni tuli täysi-ikäiseksi. VAsta silloin lapseni saattoi tehdä itsenäisesti osoitteenmuutoksen. Muutama vuosi siinä siis meni. Edes lapsen omat huomauttelut eivät saaneet isää hoitamaan asiaa kuntoon.
No nyt on vuoden tossu ilmaantunut paikalle... Ja vuosia meni näin?
Antaisin myös itse tälle vuoden tossu palkinnon. Ei sinulla sitten tullut mieleen ikinä lastenvalvojan kanssa jutella tilanteesta. Että oikeasti lapsi asuu enemmän sinun luona, oikeasti sinä ostat kaiken lapselle. Eikä isä vain kiusakseen anna lapsen muuttaa.
Ei mitään enemmän minun luonani vaan koko ajan. Lapseni tavarat muutettiin samalla kun muutimme uuteen kotiimme. Entiseen osoitteeseen hän ei halunnut jättää mitään. Miksi olisi jättänytkään. Hänen kotinsa oli samassa osoitteessa kuin minunkin. Näin teimme ihan yhteisestä sopimuksesta.
Toista vanhempaansa hän tapasi ja tapaa edelleen hyvin harvoin ja joka kerran muutaman tunnin kerrallaan, enempään ei lapsen toisella vanhemmalla ollut aikaa lapselleen. Lapseni mielestä on myös typerää mennä tyhjään taloon, kun toinen vanhempi ei ole juuri koskaan kotona. Ymmärrän häntä täysin. Vastentahtoista etävanhempaa ei voi väkisin pakottaa tapaamaan lastaan, ei lapsen ollessa alaikäinen sen enempää kuin täysi-ikäinenkään.
Vieläkö oli jotakin muuta?
Sittenhän tarinasi ei liity millään tavalla aloittajan tilanteeseen.
Kommenttisi ei tee mitättömäksi sitä tosiseikkaa, että myös meidän tapauksessamme oli vaikeuksia saada lapsen osoitteenmuutos kuntoon. Samoin elatusjärjestelyistä oli riitaa alun sovinnollisista suullisista sopimuksista huolimatta.
Asumis- ja elatusjärjestelyt ovat ongelmallisia molemmissa tapauksissa.
Milloin olet tavannut kahta identtistä avioerotapausta? Samat ongelmakohdat ovat olemassa kaikissa, mutta ne ilmenevät hieman eri tavoilla jokaisessa. Tämän enempää minulla ei ole lisättävää tähän asiaan.
Siinä on se valtavan iso ero, että sinun tapauksessasi osoite olisi pitänyt muuttaa, koska lapset asuivat luonasi. Aloittajan tapauksessa lapset asuvat vanhassa kodissaan isänsä kanssa, eikä ole mitään syytä, miksi osoite pitäisi vaihtaa äidin uuteen kotiin, jossa lapset eivät oleile yhtään sen enempää.
Olen itse epäillyt joskus että kaikki digiviraston tiedot ja muutkin esim. Kela tiedot on hakkeroitu. Ei se mitään, vaikka olisi.
Tarpeeksi todistajia kaikelle. Ja ei sen puoleen ei mieskään ole ihan mustaa valmiiksi puhumaan valkoiseksi, vaikka voi olla jotenkin johdateltavissa omaa vaimoaan ja perhettään vastaan.
Eikö olisikin hauskaa, jos on joku kolmas taho, jolla on ollut intressejä tehdä haittaa perheelle tai jopa järjestää heistä riitelevä eroperhe! Ja jos olisi käytetty vielä jotain valjeita, kuten jompikumpi olisi sanonut toisesta sitä ja tätä, vaikka ei olisi. No mitenköhön toimii kun otetaan puheeksi kaikki kaikkien kesken?
Olen kuullut ihan ihmeellisiä valheita eräästä perheestä ja heidän asumisjärjestelyistään ja kaikesta! Näyttää siltä että joku ihme vaino ollut perässä. Ja sekin, että tietyt riidat olisi vain heidän välisiään ei ole ollenkaan niin simppeliä!
Use your brains! Gang stalking! Rikokset! Sabotointi! Manipulaatiot!
yök! Tahallisesti koska joillain on sadistinen tarve kontrolloida heidän elämää, että se tehtäisiin juuri tietyllä tapaa. Häiritä, aiheuttaa vastoinkäymisiä. Pitkä tarina motiiveista.
Toistan, riidankin heidän välillään on osaksi sabotoitu rikoksin!
Mutta miksi se on miehen osalta vallankäyttöä, mutta naisen ei? Pidät jotenkin automaationa että lasten osoitteet pitää olla samassa osoitteessa kuin äidin, vaikka lapset ovat yhtä paljon molemmilla vanhemmilla. Miksi mies tarvitsee "hyvän syyn" pitää lapset samassa osoitteessa kuin hän, mutta nainen ei?