Lue keskustelun säännöt.
Se oli mun lapsi, lääkäreille sikiö
17.05.2018 |
Vihdoin vuoden odottelun jälkeen tapahtui se minkä piti olla lähes mahdotonta, ilman lisähormoneja. Istuin kylppärissä pidellen kolmea raskaustestiä, joista jokanen positiivinen. Lukuisten yritysten ja epätoivon jälkeen mä oon vihdoin RASKAANA.
Ensimmäisenä apteekista vitamiinit ja seuraavalla viikolla ajanvaraus äitysneuvolaan. Elämäni onnellisimmat 3viikkoa meni tutkien itseä, suunnitellen tulevaa, haalien tietoa ja lukiessa miten mun lapseni kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Voin ajoittain huonosti, mutta mulle se oli vain hyvä juttu ja nautin siitä. Viikko enään äitiysneuvolaan! Jes.
Eilen tää kaikki muuttui. Rupesin vuotamaan verta. Raskausviikkoja vasta 7, ei, ei mulle, ei meille! Verenvuoto jatkui, menkkakivut tuli. Se oli siinä. Mun ensimmäinen, hartaasti toivottu raskauteni ja vauvani oli poissa. Mitä olisin voinut tehä toisin? En varmastikkaan mitään.
Töihin en kyennyt menenään. Lääkäriin oli pakko. Se sanoi, että kirjoittaa mulle saikkua muutaman päivän. Neuvoi kuitenkin menemään äitysneuvolaan normaalisti. Puhui myös keskenmenon todennäkösyydestä, jonka hyväksyin välittömästi ja sillä kannalla olen edelleen itsekkin.
Ei vuoto, eikä kivut mua satu. Muhun sattuu henkisesti koska mä olen menettänyt mun vauvan. Vauvan, joka oli ehkä yhden sentin pituinen mutta mulle maailman rakkain heti ensimmäisestä positiivisesta testistä lähtien.
Se miksi kerron tämän tänne, niin ihan vain siksi koska koen tarvetta käsitellä asiaa itkun lisäksi puhumalla muille. Haluisin vertaistukea muilta vauvansa menettäneiltä.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt noun 9 kertaa.
Tiedän miten musertavalta tuntuu.
Mutta se 10. kerta menikin toisin. Ja kaiken tuskan jälkeen vauva tuhisee kainalossa.
Tsemppiä! Älä lannistu, uutta yritystä vaan!
Jos nyt pilkkua viilataan niin sun lapses on ollu n.4-8mm pitkä alkio.
Rv 12 keskenmenon alkio oli ihan ihmiseksi tunnistettava...
Kuinka vanha olet? Aloitimme yrittyksen, kun olin 30 v. Ekat kolme raskautta meni kesken 7-9 raskausviikoilla, sitten onnistunut ja taas neljä keskenmenoa samoilla viikoilla, kunnes toinen lapsi. Ikäeroa lapsille tuli lähes viisi vuotta. Tsemppiä ja hakeudu herkästi tutkimuksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella, että saisin vielä mahdollisuuden olla raskaana ja terveen vauvan ja uskonkin, että vielä jokupäivä sen saan. Ikää vasta 21, joten monta vuotta aikaa yrittää. Epätoivo ja suru tahtoo tällähetkellä vain kertoa muuta. Kiitos tuesta.
Oli mun vauvani sitten sen 4mm pitkä alkio tai 10cm pitkä sikiö, niin suru on varmasti yhtä iso kummassakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21 vuotiaana on vielä aikaa uuteen raskauteen. itsellä ensimmäinen raskaus ja keskenmeno oli +6 viikolla ja lääkäriinkään eivät terveyskeskuksessa päästäneet. Olin 38 vuotias joten kello tikitti ja lujaa. Vuoden päästä tulin onneksi uudelleen raskaaksi. Tsemppiä. Ja halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, elämä on välillä ihan kamalaa. Välillä se on sitten tosi ihanaa. Älä luovuta :)
Oli ehkä väärä paikka avautua näin arasta aiheesta. En ota tuommoista provoomista henkilökohtaisesti. Ei myöskään kannata lukea ja kommentoida jos ei tosiaan kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti et puhu noin muille ihmisille kasvotusten varsinkaan, jos he ovat yhtä herkässä tilassa kuin itse tällähetkellä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenmeno rv 12:lla vuosia sitten kahden lapsen välillä. Emme osanneet surra yhdessä menetystämme emmekä tukea toisiamme surussamme. Käperryin itseeni, ja varmaan mies myös. Jälkeenpäin ymmärrän, että meidän olisi pitänyt puhua enemmän tästä toisillemme.
Anna sinä itsellesi ja miehellesi mahdollisuus surra menetettyä lastasi. Käykää juttelemassa asiasta neuvolassa tai jonkun muun ammatti-ihmisen luona. Sitten kun olette surunne surreet, huomaatte, että on hyvä yrittää uudelleen. Toivottavasti tulet vielä raskaaksi.
Lapseksi sikiö muuttuu vasta, kun se on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä täältäkin. Mullakin meni kesken samoilla viikoilla. Lääkäri sanoi, että kyse on normaalista elämään kuuluvasta asiasta ja että näitä nyt sattuu. Tuntui pahalta, vaikka tajusinkin pointin. En koskaan kutsunut enkä uskaltanut ajatella vauvanalkua vauvana mutta kyllähän se ajatustasolla sitä todellakin oli. Kolme viikkoa ehdin suunnitella elämää hänen kanssaan. Vaikka vain kolme viikkoa, niin ei se silti tuntunut tavalliselta eikä sellaiselta, joka nyt vain sattuu jokaiselle. Ei ole sattunut yhdellekään tutulleni. Tuttavapiirissäni kaikki ovat tulleet raskaiksi helposti ja nopeasti ja juuri silloin, kun ovat sitä halunneet. Meillä taas ensin viisi vuotta lapsettomuutta ja sitten tuo keskenmeno.
Ainoa lohduttava asia oli se, että puolen vuoden päästä tärppäsi uudelleen. Ei tarvinnut odottaa seuraavan viiden vuoden ajan.
Ihan sama sanotaanko alkioksi vai sikiöksi. Sama minkä kokoinen on. Ihmislapsi kohdussa kasvaa. Voimia sinulle ja toivon, että vielä sinulla on vauva sylissäsi.
Lääkärit näkevät asian niin toisin. Jos on sata naisessa hedelmöittynyttä munasolua, syntyy näistä kaikista sadasta vain 16 vauvaa...
Jokainen lapsia hankkinut/yrittänyt on siis menettänyt hedelmöittyneitä munasoluja ja alkioita. Tuttavapiirissäsi on oikeasti paljon saman kokeneita. Asia on vaan tabu Suomessa.
Tsemppiä!
Viisastelijoille: lääketieteessä puhutaan alkiosta ja säiliöstä. Lain mukaan on sikiö, heti kun on kohdussa. Useimmille odottaville vanhemmille vauva. Joka tapauksessa pieni ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit näkevät asian niin toisin. Jos on sata naisessa hedelmöittynyttä munasolua, syntyy näistä kaikista sadasta vain 16 vauvaa...
Jokainen lapsia hankkinut/yrittänyt on siis menettänyt hedelmöittyneitä munasoluja ja alkioita. Tuttavapiirissäsi on oikeasti paljon saman kokeneita. Asia on vaan tabu Suomessa.
Tsemppiä!
Ja tottakai näkevät ja niin pitääkin. Lääkäri tekee työtään eikä voi ottaa asioita henkilökohtaisesti tai enemmälti surra, koska siitä työnteosta ei silloin tulisi mitään. Saatika että sitten omasta elämästään, jos jäisi suremaan kaikkia alkioita, sikiöitä tai vauvoja, miksi niitä nyt kukin haluaa kutsuakaan.
Kiitos kaikille, jotka antavat tukensa ja tsemppinsä. Tiedostan sen hyvin, että alkuraskauden keskenmenot ovat todella yleisiä. Mutta silti se tuntuu maailmanlopulta kun se tapahtuu. Ajatukseen ehti tottua ja mielikuva tulevasta perheestä ja lapsesta muodostui, jonka takia sen menettäminen tuntuukin raskaalta.
On ollut ihana lukea kuinka muilla on vastoinkäymisitä huolimatta selvitty ja saatu se lapsi maailmaan.
Kiitos teille, toivonkipinä hehkuu.
Muille lapseni voi olla sikiö tai alkio tai solumöykky, minulle se oli lapsi, joka ei koskaan saanut kasvaa isoksi ja syntyä.
Ap
Samalla tavalla kävi. Otan osaa!