Mies ei halua avioehtoa
Tuli mieleen tuosta toisesta avioehtokeskustelusta oma tilanteeni.
Asumme mieheni omistamassa (tai no pankin...) asunnossa. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja olemme puhuneet naimisiinmenosta. Minulla ei ole käytännössä ollenkaan omaisuutta. Miehellä on tämä asunto, josta on maksettu lainanlyhennystä vasta 2 vuotta 20 vuodesta.
Kun keskustelimme naimisiinmenosta, sanoin, että teemme varmaan avioehdon. Mies oikeasti loukkaantui siitä, ja kertoi minulle, että miksi mennä naimisiin, jos ei ole luottamusta loppuelämästä.
Okei, ihan söpö ajatusmaailma, mutta olen realisti. Mutta ymmärtäisin tilanteen, jos MINÄ olisin tuo loukkaantuja, ja mies haluaisi suojella omaisuuttaan avioehdolla.
Onko tässä nyt jotain, mitä minä en ymmärrä avioliiton byrokratiasta? Miksi mies ei halua avioehtoa, vaikka omistaa enemmän kuin minä? En saanut muita perusteluita kuin että hän haluaa olla kanssani loppuelämän ja omaisuuden pitää olla yhteistä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tämä asunto, josta on maksettu lainanlyhennystä vasta 2 vuotta 20 vuodesta.
Maksettu? Sinä olet maksanut asunnosta, jota et omista yhtään?
Ja nyt haluat vielä avioehdon?
Kuulostaa siltä, ettei miehelläkään ole omaisuutta vaan velkaa.
Onko sinulla perintöä odotettavissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tämä asunto, josta on maksettu lainanlyhennystä vasta 2 vuotta 20 vuodesta.
Maksettu? Sinä olet maksanut asunnosta, jota et omista yhtään?
Ja nyt haluat vielä avioehdon?
Niin? Miten tyhmä oikein olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tämä asunto, josta on maksettu lainanlyhennystä vasta 2 vuotta 20 vuodesta.
Maksettu? Sinä olet maksanut asunnosta, jota et omista yhtään?
Ja nyt haluat vielä avioehdon?
Siis kirjoitin epöselvästi. Minä en ole maksanut asunnosta penniäkään, maksan vaan omat osuuteni kulutuksista.
Ei minukaan mies halunut avioehtoa. Olen vuosien varella monta kertaa ehdottanut. Hän sai jopa isohkon perinnön, ja silti ei halunnut kirjoittaa sitä. Tosin, minulla ei ole aikomusta erota, ja yhdessä oltu nyt 25 vuotta. Rakastan tuota jäärpäätä ihan mielettömästi, ja ilmeisesti hän rakastaa minua...
En tiedä paljon avioehdoista tai eroista, joten tulee mieleen kysymys, että miten sp:n kävisi, jos mies alkaisi velkaantua raskaasti ilman avioehtoa häiden jälkeen? Joutuisiko ap vastaamaan puolesta veloista? Ilmeisrsti joutuisi, jos menisi laittamaan nimensä velkapapereihin jossain muodossa, mutta miten jos ei laittaisi?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettei miehelläkään ole omaisuutta vaan velkaa.
Onko sinulla perintöä odotettavissa?
Ei minulle mitään kummallisempaa perintöä ole tulossa, ei ole siis rikkaita sukulaisia.
Miehellä ei pitäisi olla muuta velkaa kuin asuntolaina. Periaatteessa tätä omaisuutta ei ole, mutta maksaa kuitenkin kokoajan lainaansa.
Herraisä, mikä mies!
Hän on siis oikeasti rakastunut ja uskoo ja luottaa yhteiseen loppuelämään!
Pidä kuule kynsin ja hampain kiinni tuosta, ne ovat harvassa. Nyt tiedän tasan kaksi oikeasti rakastunutta miestä, nimittäin omani ja sinun tulevan..
Jos ei muuta omaisuutta ole kuin perheen yhteinen koti, en näe avioehdossa järkeä. Sekin, joka ei asuntovelkaa maksa, yleensä käyttää rahansa perheen hyväksi. Ap:n tilanteesta en tosin tiedä, ovatko perhettä perustamassa jne.
Mies on tyhmä, ja sekoittaa järjen ja tunteet. Avioliitto on sopimus, joka saattaa joskus purkautua syystä tai toisesta. Silloin asiaa helpottaa paljon kun ollaan varauduttu etukäteen. Rakkaus ja luottamus ei siitä häviä, että on fiksu lakiasioissa.
Sinulla ei ole omaisuutta nyt, mutta kai sellaisen kerryttäminen on suunnitteilla eron ja muidenkin elämän "yllättävien" asioiden varalle? Elämässä, kun ei sitä ennustettavuutta ole en koskaan suostuisi tuohon järjestelyyn johon sinä olet nyt itsesi laittanut. Asut toisen omistamassa asunnossa ilman oman selustan turvaa.
Mihin menisit, jos mies päättäisi ottaa eron nyt?
Mikäs on ap:n vanhemmiltaan saatavan perinnön oletettava koko? Olisiko siellä joku syy asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole omaisuutta nyt, mutta kai sellaisen kerryttäminen on suunnitteilla eron ja muidenkin elämän "yllättävien" asioiden varalle? Elämässä, kun ei sitä ennustettavuutta ole en koskaan suostuisi tuohon järjestelyyn johon sinä olet nyt itsesi laittanut. Asut toisen omistamassa asunnossa ilman oman selustan turvaa.
Mihin menisit, jos mies päättäisi ottaa eron nyt?
Hyvä kysymys. Paheksuin ennen juuri tätä järjestelyä, mutta sitten löysin itseni tästä tilanteesta. Olen monta kertaa siitä valittanutkaan, mutta mieheni on puhunut, että mikäli meille tulisi ero, saisin asua tässä vielä niin kauan, että saisin oman asunnon.
Mutta tiedä sitten, mitä tapahtuisi, jos oikeasti tulisi ero. Nyt ei auta muu kuin luottaa tuon täysjärkisyyteen.
Olen pohtinut mielessäni, mutten ole tästä puhunut miehelle, että ostaisin jossakin vaiheessa sijoitusasunnon, mutta se ei nyt vielä ole ajankohtaista.
Meilläkään ei ole avioehtoa, ei siitä edes keskusteltu. Kun mentiin naimisiin, minulla ei paljonkaan säästöjä ollut, mies oli maksellut poikamiesboksiaan jo useamman vuoden. Tulot oli aika tasoissa, mutta suunnitteilla lapsi ja minun kotiin jääminen sen myötä.
Yhteinen asunto ostettiin 50/50, vaikka vain miehellä oli siihen merkittävästi säästöjä käytettäväksi. Loppupeleissä mies on maksanut asunnosta ja elämisestä enimmät, koska en päässyt kunnolla takaisin työelämään ennen kuin nyt vasta 18 vuotta myöhemmin. Mies on saanut olla töissä ja palkkakin noussut sen myötä mukavasti.
Ikinä ei ole ollut ongelmaa siinä, että omaisuus on puoliksi vaikka mies tässä on päämaksaja ollut. Lapselle se omaisuus kuitenkin loppupeleissä menee. Ja ehkä tuo on auttanut pysymään yhdessäkin, ihan pienestä harmistuksesta ei viitsi erota kun tietää taloudelliset seuraamukset.
Vastaavasti kun sain itse pienen perinnön (90000€), maksoin kaikki perheen kulut niin pitkään että mies sai palkastaan säästettyä 45000€ ja sitä kautta tasattua vähän sitä, että mies on ollut pääelättäjä. Ei me silti tasoissa olla, mutta olipahan edes jonkinlainen solidaarisuuden osoitus.
No, miehesi yhdistää avioehdon jonkinlaiseen epävarmuuteen suhteesta ja ajatus siitä loukkaa häntä.
Mielestäni avioehto yhdessäolon aikana kerääntyvälle omaisuudelle on aika turha, ja jos toinen on yhteisestä sopimuksesta lasten kanssa kotona niin suorastaan epäreilu. Sen sijaan ennen liittoa kerääntynyt omaisuus, etenkin kiinteä omaisuus ja perinnöt on järkevää sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle.
Hän uskoo siihen että avioliittoon mennessä elämänne "yhdistyvät" eikä halua kynsinhampain suojella omaansa uskoen sinun haluavan vain rahaa. Sinua vaivaa se että mies välittää sinusta ja uskoo vilpittömyyteesi? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään ei ole avioehtoa, ei siitä edes keskusteltu. Kun mentiin naimisiin, minulla ei paljonkaan säästöjä ollut, mies oli maksellut poikamiesboksiaan jo useamman vuoden. Tulot oli aika tasoissa, mutta suunnitteilla lapsi ja minun kotiin jääminen sen myötä.
Yhteinen asunto ostettiin 50/50, vaikka vain miehellä oli siihen merkittävästi säästöjä käytettäväksi. Loppupeleissä mies on maksanut asunnosta ja elämisestä enimmät, koska en päässyt kunnolla takaisin työelämään ennen kuin nyt vasta 18 vuotta myöhemmin. Mies on saanut olla töissä ja palkkakin noussut sen myötä mukavasti.
Ikinä ei ole ollut ongelmaa siinä, että omaisuus on puoliksi vaikka mies tässä on päämaksaja ollut. Lapselle se omaisuus kuitenkin loppupeleissä menee. Ja ehkä tuo on auttanut pysymään yhdessäkin, ihan pienestä harmistuksesta ei viitsi erota kun tietää taloudelliset seuraamukset.
Vastaavasti kun sain itse pienen perinnön (90000€), maksoin kaikki perheen kulut niin pitkään että mies sai palkastaan säästettyä 45000€ ja sitä kautta tasattua vähän sitä, että mies on ollut pääelättäjä. Ei me silti tasoissa olla, mutta olipahan edes jonkinlainen solidaarisuuden osoitus.
Miten mies tasoitti sinulle sitä että olit lapsen kanssa kotona?
Maksanut asuntolainaa kaksi vuotta. Ette kai te tällaisten nappikauppojen takia ala avioehtoja kirjoittelemaan? Johan te maksatte juristillekin enemmän.
Miehellä on tämä asunto, josta on maksettu lainanlyhennystä vasta 2 vuotta 20 vuodesta.
Maksettu? Sinä olet maksanut asunnosta, jota et omista yhtään?