Viha ex-miestä kohtaan. Vinkkejä?

nostan

Tavallaan viha on hyvästä, koita nyt vain keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiin. Liikunta on erinomainen keino! Kaikin keinoin keskity siihen, että sinä olet arvokas, sinä olet ainutlaatuinen. Täytä elämäsi vaikka väkisin uusilla jutuilla ja positiivilla asioilla, jos pysähdyt se vanha sonta saa sinut kiinni. Usko pois, paskalla on taipumus pudota rattailta :).

Parempaa on tulossa sinulle koska sinä ansaitset parempaa. Älä vaan jää vellomaan itsesääliin ja haikaile sen ääliön perään. Sure kuitenkin paha olo pois, se vie aikaa. Muista, että vaikka sinua on loukattu ja vahingoitettu, älä surussasi vahingoita muita / käyttäydy samoin kuin ex. Vaikka kuinka olisi nyt kamalaa ja itkettää, jonain päivänä huomaat, että olet selvinnyt. Näin minulle kävi.

Mä olen myös kokenut juoksemisen ja muun fyysisen toiminnan hyväksi tavaksi purkaa vihaa. Viha erossa on hyvä juttu, auttaa pääsemään irti siitä toisesta. Ja kun on tullut petetyksi ja jätetyksi, se on täysin oikeutettua vihaa. Tai no eihän tunteet koskaan ole kiellettyjä, mutta oikeutetun vihan tapauksessa musta saa jopa sanoa sille toiselle ihmiselle, että vihaa tätä. Enkä nyt tarkoita, että alkaisi piinata toista tai tekemään rikoksia, mutta ei tarvitse teeskennellä toisellekaan, että pitäisi tästä. Onko teillä lapsia exän kanssa eli onko jokin pakottava syy siihen, että toista joutuu tapaamaan jatkossa?

Unohda koko äijä!

Mulla on erosta puolisen vuotta ja mulla menee päiviä, ettei koko keissi käy edes mielessä.

Tuo on vain luonnollista. Kunhan saat oman elämän vetämään taas kunnolla niin unohtuu se ex-sika.

Eksä niin mulkku jätkä! En todellakaan anna sille enää yhtään huomiota ja näytän, että minä todellakin parjään ilman sitä nössöä epämiestä! Nyt keskityn oman elämäni kohentamiseen ja ehkä jossain vaiheessa hankin uuden miehen.

Piako se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Piako se siellä?

Muillakin lienee petturi-exiä, joita vihaavat. Tuskin mikään harvinainen ilmiö.

Miten pitäisi suhtautua tähän kuvioon: salasuhde kahden perheellisen osalta selvisi kesken omaa eroprosessiharkintaa. Huomattiin kuitenkin, että halutaan jatkaa yhdessä ja antaa avioliitolle mahdollisuus. Nyt tää salasuhteen naispuolinen on edelleen jumissa mun mieheeni, jättänyt omansa ja tarjoaa itteään ja palveluksiaan taukoamatta. Hänelle on kyllä kerrottu kauniisti ja ei kauniisti, että ei kiitos ja selitetty tilanne. Toinen vaan on päättänyt ilmeisesti tahdonvoimallaan, että heistä tulee pari. Viestejä, kuvia, lenkkeilyä meidän kotitalon edessä ja you name it on nyt nähty. En oikein tiedä onko tämä säälittävää, raivostuttavaa, tasapainotonta, hullua, pakkomielteistä vai mitä ja miten tähän pitäisi suhtautua?

Ok kirjoitti:

Miten pitäisi suhtautua tähän kuvioon: salasuhde kahden perheellisen osalta selvisi kesken omaa eroprosessiharkintaa. Huomattiin kuitenkin, että halutaan jatkaa yhdessä ja antaa avioliitolle mahdollisuus. Nyt tää salasuhteen naispuolinen on edelleen jumissa mun mieheeni, jättänyt omansa ja tarjoaa itteään ja palveluksiaan taukoamatta. Hänelle on kyllä kerrottu kauniisti ja ei kauniisti, että ei kiitos ja selitetty tilanne. Toinen vaan on päättänyt ilmeisesti tahdonvoimallaan, että heistä tulee pari. Viestejä, kuvia, lenkkeilyä meidän kotitalon edessä ja you name it on nyt nähty. En oikein tiedä onko tämä säälittävää, raivostuttavaa, tasapainotonta, hullua, pakkomielteistä vai mitä ja miten tähän pitäisi suhtautua?

Olette kaikki sekopäitä kun olette tuossa kuviossa osallisia. Fiksut varatut ei ois pettäneet. Fiksu petetty ei antaisi uutta mahdollisuutta. Fiksu toinen osapuoli ei roikkuisi. Niin makaa kuin petaa, eläkää sen asian kanssa.

Viha on normaali tunnetila tuossa vaiheessa. Sitten se pikkuhiljaa muuttuu välinpitämättömyydeksi ja lopulta koko henkilö on sinulle yhdentekevä kaukainen muisto.