Lue keskustelun säännöt.
Olkaa kiitollisia puolisosta joka ei koko ajan ole tekemässä liikaa ruokaa
13.05.2018 |
Ruoka sitten vielä hiilaripitoista:(
Pitää varmaan ottaa kesäpossu ja syöttää sille puolison tekemät ruuat. Tänään hän kysyi että enkö otakkaan ranskanperunoita. Sanoin että jotain rajaa sentään voisi syömisessä olla:(
Puoliso oli viikon pois kotoa ja oli tosi helpottavaa kun sai tehdä mitä haluaa ja määrät niin että ei ole tunne että tässä hukkuu ruokaan. Korvistakin pursuaa ruokaa....
Kommentit (39)
Miksi et itse kokkaa? Vai menisikö puolisolla tunteisiin niinkuin sinulla tämä asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen aina "liikaa" ruokaa, siitä saa eväät seuraavalle päivälle eikä koko ajan tarvitse kokata
Etkö sitten ymmärrä että kyse on eri asiasta? Että pääset samalle aaltopituudelle niin kuvittele että jääkaapissa on jo jämäruuat ensi viikonkin eväisiin!
ap.
Tuossa tapauksessa sanoisin että syödään ensin jääkaappi tyhjäksi ennen kuin tehdään uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että sen sijaan että ap saisi suunsa auki ja sanoisi asiasta puolisolleen, hän kitisee täällä asiasta. Ihan on ok sanoa että hei, älä kokkaa rykmentille ja mun annoskoko on tämä enkä lisää ota. Käske sen keksiä joku muu harrastus kuin kokkaaminen tai sano ettet syö niitä tanan ranskanperunoita vaan haluat lämpimiä vihanneksia.
Mene ostamaan pienemmät ruokalautaset ja käy itse ruokakaupassa valitsemassa raaka-aineet joista puoliso kokkaa eli jätä ne hiilarihötöt ja einekset sinne kauppaan niin et joudu niitä kotona syömään. Problem solved.
Ihme vinkuja!
Kuka väittää etten ole sanonut asiasta. Joskus sanominen pitää lopettaa kun siitä ei mitään hyötyä ole. Ei jaksaisi painia tämmöisen asian kanssa jatkuvasti. Jos kysyttäessä sanon että otan 2 perunaa, niin miksi ei voi tyytyä tähän määrään vaan sanoo että kai sinä nyt enemmään syöt:(
Mitä sinun päässäsi likkuisi jos puoliso valittelee että alkaa housut kiristämään ja että pitää varmaan isontaa vaatekokoa. Menetkö kauppaan ja ostat 5 makaroonipussia eurolla?
Puoliso sanoi että voisi alkaa käydä kaupassa pyörällä ja jatkoi että on kyllä niin paljon ruokaa ostettavana että tuskin saa tuotua. Meinasin sanoa että kukaan ei kyllä sitä ruokaa pakota ostamaan.
Lisäksi olen niin empaattinen ihminen että jos joku voisi oppia jotain ja havahtuisi että myös hän tekee ja tuputtaa ruokaa läheisilleen.
Tämä on hätähuuto! Älkää tappako läheisiänne ruualla!
ap.
Kuule, ihan osaan ITSE käydä kaupassa ja ostaa sitä mitä haluan syödä jos puolison ruoka ei kelpaa. Sen lisäksi minulla on alan koulutus ja olen hyvinkin perehtynyt valtavirrasta poikkeaviin ruokavalioihin.En näe mikä tässä on ongelma: Näytän itse esimerkkiä ja kokkaan ruokia jollaiset maistuvat minulle (ja puolisollekin)
Sanopa puolisollesi että seuraava kuukausi syödään sitä mitä SINÄ haluat ja toteuta se myös. Hoida sinä ne kauppaostokset sen sijaan että kitiset täällä.Kokkaa sinä se ruoka, just kahdelle sopivana keitoksina ja ilmoita että näin eletään jatkossa, ota tai jätä. Että jatkossa minimoidaan jääkaappiin homehtuva ruoka sekä biojätteen määrä.
Kun jättää ne potut ostamatta niin ne eivät ilmesty ruokapöytään ja sama koskee makaroneja. Ei se ole rakettitiedettä, pitää vaan pitää sanat ja teot linjassa. Jos sun puoliso ei osaa tehdä muuta kuin hiilarihöttöä niin sitä pitää opastaa kädestä pitäen.
Passita se puoliso jonnekin keskustelemaan tuosta tarpeestaan kokata liikaa jatkuvasti Miksi puolisolla on tarve ostaa ruokaa rykmentille ja miksi se käy pyörällä kaupassa (2hlön perustarvikkeet mahtuvat yhteen selkäreppuun) ja ennenkaikkea ootteko te tarkastelleet kk-tasolla paljonko tuo puolisosi kokkausfetissi maksaa?
Edelleenkin sä vaan valitat marttyyrina sen sijaan että tekisit jotain konkreettista. Sanominen ei tässä täytä konkretiaa vaan tähän auttaa ainoastaan se että puoliso siirtää oman osuutensa ruokarahoista sulle ja sinä hoidat KAIKKI ruokaostokset. Puoliso opetelkoon annoskoot ja järkevämpien ruokien kokkaamisen niistä. Jätät potut ja makaronit kauppaan ja korvaat ne kasviksilla käskien puolisoa tekemään vaikka ratatouillea. Meillä kumpikin osaa sujuvasti kokata kasvislisäkkeitä ja syödä vain sen verran mitä vatsa vetää.Kumpikaan ei loukkaannu toisen annoskoosta joten on ihan hyvä jos sitä fenkoli-hernepyreetä jää seuraavallekin aterialle niin ei tarvitse alvariinsa kokata.
Teet ongelman asiasta johon voit ihan itse vaikuttaa vaikka kuinka paljon. Näytä sille puolisolle että tarkoitit sitä mitä sanoit, kyllä se oppii. Ja jos ei opi, kokkaa itse tai laita puoliso kierrätykseen koska tuo juttu todennäköisesti on se deal-breaker teidän suhteen jatkon kannalta.
Jotenkin tuntuu ettei sun puolisolla ole elämässä muuta sisältöä kuin ruoka, tavalla tai toisella. Nyt sun pitäis ottaa selvää miksi asia on niin ja miten sitä voi muuttaa. Etsiikö puoliso turvallisuuden tunnetta kokkaamisesta vai oppiko se kotonaan että ruoka = välittäminen? Vai koittaako se tosissaan ja tahallisesti lihottaa sut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan näin että valmistat perheen ruuat ja läheisenne ovat ylipainoisia niin mitä teet? Etkö koe syyllisyyttä asiasta?
Kammottavaa miten telkkarissakin esitetään niin lihavia ihmisiä jotka ei pääse sängystä ylös mutta läheiset vaan kantaa tämmöisille valtavia määriä ruokaa.
ap.
Ajaellaan näin että SINÄ olet ihan itse vastuussa syömisestäsi, ei puolisosi...
Vaikka hän kuinka laittaisi ruokaa kokonaiselle pataljoonaalle niin SINÄ sitä ruokaa lapat suuhusi...
Kasvata selkärankaa ja sano että ei en syö enempää....
Ajatellaan että sinulla on ylipainoinen lapsi ja puoliso niin sinä vaan laitat syyn ylipainosta sille lapsellesi vaikka itse tarjoat hänelle liikaa ruokaa?
Jos perheessä on ylipainoa niin kokin pitää tehdä vähäkalorisempaa ruokaa,ja jos omainen haluaa itsensä läskiksi syödä niin tekee sen omin teoin alusta loppuun. Tämä on sitä vastuun ottoa.
ap.
Vastuunottoa on se että sinä kokkaat ja pidät sen puolison veks keittiöstä- keksi sille joku muu harrastus jossa se voi toteuttaa itseään.Lopeta se kitiseminen ja toimi. Et sä ole mikään passiivinen toimintakyvytön uhri tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ehdottanut puolisolle, että sinä vastaat jatkossa kaupassa käymisestä ja ruuanlaitosta?
Ap, vastaisitko tähän?
Olen jo epäsuorasti vastannut tähän viestissä numero 13. "http://Puoliso sanoi että voisi alkaa käydä kaupassa pyörällä ja jatkoi että on kyllä niin paljon ruokaa ostettavana että tuskin saa tuotua. Meinasin sanoa että kukaan ei kyllä sitä ruokaa pakota ostamaan.
Meinasin sanoa taas kerran että kukaan ei sitä ruokaa pakota ostamaan. Kukaan ei pakota kokkaamaan.
Kun minä en pakota puolisoa ostamaan ruokaa ja kokaamaan, niin miksi minun pitäisi alkaa tässä ruokaa ostamaan ja kokkaamaan kuten esität?
Puoliso haluaa ostaa ruokaa ja kokata koska hän haluaa syödä sitä ruokaa mistä pitää. Hän ei pidä minun haluamastani (valmistamastani) ruuasta, ja ruuasta mitä ostan.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla mun ex-mies? Esimerkkinä jumalaton satsi ranskanperunoita ja porsaankyljyksiä, jälkkäriksi jäätelöä ja parin tunnin päästä sitten lämpimiä voileipiä... Mies pysyi laihana kuin tikku, en tiedä mihin mahaan oikein söi mutta mulla alkoi niinä kahtena vuotena kiristää pahasti housut!
Ja sitten mies vielä kehtasi loukkaantua, kun sanoin ettei oo nälkä tai että yrjö tulee jos syön vielä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan näin että valmistat perheen ruuat ja läheisenne ovat ylipainoisia niin mitä teet? Etkö koe syyllisyyttä asiasta?
Kammottavaa miten telkkarissakin esitetään niin lihavia ihmisiä jotka ei pääse sängystä ylös mutta läheiset vaan kantaa tämmöisille valtavia määriä ruokaa.
ap.
Valivali.Annoskoosta päättää ihminen itse. En mä sitä läheistä syötä lusikalla joten en mä ole vastuussa jos se itse ottaa liikaa ruokaa. Älä syytä puolisoa jos itse syöt liikaa. Hidasta tahtia, pienennä lautasta. Itse en ruokaa tuputa, kukin ottaa sen verran kun katsoo tarpeelliseksi.
Ps. Jos sun puolison on pakko kokata joka päivä jotain uutta vaikka tähteitä ois kaapissa, sillä on mt-ongelma joka saa sen kammoksumaan ed.päivän ruokia. Kysypä onko kyse tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen normaalisti meillä vastuussa ruuanlaitossa ja joskus tulee laitettua liikaa. Mutta eihän sitä kertaistumalta tarvitse syödä! Voi säästää vaikka seuraavalle päivälle. Mies tykkää tästä, että ainakin yksi annos jää. Voi ottaa sen seuraavana päivänä evääksi töihin. Ja minä sitten loput syödä vaikka lounaaksi kotona.
Mies taas kun tekee ruokaa, niin tuota... Hän tekee vähemmän, mutta esim. viimeksi yritti kinkkukiusausta. Perunat vieläkin ihan kovia ja raakoja. Yritin niistä sanoa, mutta toinen veteli hyvällä halulla ja kehuskeli, kun kerrankin tehnyt ruokaa meille. Kerma oli maustamatonta eikä siinä mitään, jos olisi sitten maustanut muun ruuan, mutta ei. Nakannut vaan perunat, kerman ja kinkut vuokaan ja laittanut uuniin. Ei siinä jotenkin raaskinut lytätä miestä, joka ei normaalisti nosta sormeaan keittiössä muuten kuin tiskatakseen (sen taitaa hyvin!).
Rakastan tuota miestä, mutta taidan yrittää pysyä keittiöpuikoissa itse, vaikka tulisikin liikaa ruokaa kerralla. Mies kuitenkin joka ruuan jälkeen, oli se sitten pestolla ja mozzarellalla täytettyjä kanan rintafileitä, possun pihvifileitä kermakastikkeessa, tai ihan vaan makaroonimössöä, kehuu maasta taivaisiin, että saan ruokaan aina makua. Tekisi mieli vinkata, että hei, siksi meillä on aika hyvä kokoelma mausteita ja yrttejä..;D
Olikohan ap hotelliaamisella se viereisen pöydän kärsivän näköinen nainen, jolle mies mätti ruokaa nenän alle ja valisti että pitää syödä kunnolla kun kuuluu huoneen hintaan. En tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut, kun mies ojentaa naiselle leipää/muffinsia/ lettua " ota tuosta, ota haukku, maista ny"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ehdottanut puolisolle, että sinä vastaat jatkossa kaupassa käymisestä ja ruuanlaitosta?
Ap, vastaisitko tähän?
Olen jo epäsuorasti vastannut tähän viestissä numero 13. "http://Puoliso sanoi että voisi alkaa käydä kaupassa pyörällä ja jatkoi että on kyllä niin paljon ruokaa ostettavana että tuskin saa tuotua. Meinasin sanoa että kukaan ei kyllä sitä ruokaa pakota ostamaan.
Meinasin sanoa taas kerran että kukaan ei sitä ruokaa pakota ostamaan. Kukaan ei pakota kokkaamaan.
Kun minä en pakota puolisoa ostamaan ruokaa ja kokaamaan, niin miksi minun pitäisi alkaa tässä ruokaa ostamaan ja kokkaamaan kuten esität?
Puoliso haluaa ostaa ruokaa ja kokata koska hän haluaa syödä sitä ruokaa mistä pitää. Hän ei pidä minun haluamastani (valmistamastani) ruuasta, ja ruuasta mitä ostan.
ap.
No sitten täysin erilliset ruoat- problem solved. Kokkaat omat ruokasi, et syö puolison tekemää ruokaa etkä liho.
Sä vaan valitat vaikka sulle on tarjottu ratkaisuja. Trolli.
Onhan se ikävää, kun ruokaa joutuu laittamaan roskiin. Hankkikaa bioämpäri pöydälle, niin ehkä puolisolle menee kaaliin, ettei kannata laittaa liikaa ruokaa, koska se on sama asia, kuin heittäisi rahaa roskikseen. Voit vaikka laskea erilliselle paperille suunnilleen, paljonko ämpärin mukana menee rahaa roskiin. Luulisi silmien avautuvan. Jos ei avaudu, niin puoliso voi sitten maksaa suurimman osan ruuista, kun kerran niitä turhaan liikaa kokkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla kuin liika tavara voi ahdistaa niin ihan samalla tavalla liika ruoka voi ahdistaa.....mutta jos tätä ei halua ymmärrä niin ei sitten!
ap.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut rakastaa tarjoamalla ruokaa. Minä ainakin. En kyllä koskaan tuputa, vaan kannatan syömään vain itselle sopivan määrän.
Meilläkin rakastetaan ruualla ja yhdessä syömisellä.
Ero tuleekin siinä tarjoatko hk-blöötä ja ranskalaisia vai vaikka kuhaa valkoviinikastikkeessa ja grillattuja parsoja. Veikkaan että jälkimmäisestä et saa ähkyä millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. 10.v jo yrittänyt itse opettaa että lapsille voisi pienestä asti opettaa syömään kasviksia niin että lautasella on sen hiilarimössön lisäksi muutakin kuin 1rkl pakasteherneitä mutta ei! Kun asiat pitää tehdä samalla kaavaa mihin on tottunut eikä uusia tapoja pysty omaksumaan niin minkäs teet.
Itse vielä suolistosairas ja mun elämä pyörii valitettavasti tuon ruoanympärillä niin turhauttaahan se kun koskaan ei tee sellaista ruokaa jota vielä itse pystyisin syömään. (Hiilarimössöt suolistolleni pahimpia). Sitten jääkaappi notkuu niitä hiilari/liha ruokia ja itse kokkaan kasviksista niin kyllä minä lapsille tarjoan sen tuoreen ruoan minkä teen enkä lämmitä niille edellisiä hiilarimössöjä. Sekin on sitten minun vika kun ruokaa menee hukkaan. Ja sitähän menee.
Mun oma äiti on tällainen ruualla rakastaja. Lapsenlapsetkin sanoo mummulassa, että miksi siellä syödään koko ajan. Äiti kerää astiat pois edelliseltä aterialta ja siivoilee pöydät, kerää astiat, pesee kattilat ja alkaa samantien keittämään kahveja sen seitsemän pullan/keksin/kakun/suolaisen piirakan kanssa. Ja kun kahvit on saatu pois pöydästä, se alkaa miettiä, että mitenkäs sitten iltaruoka, moneltako haluatte ja alkaa valmistella sitä samantien. Eli pari tuntia syömisten välillä. Eipä ihme, että hänellä ylipainoa on mutta jostain syystä ei ole vielä kauheammin itseeni siirtynyt. Meillä syödään normaaliin 4-5 ateriaa päivässä -tahtiin (aamupala, lounas koulussa/töissä, välipala koulun jälkeen lapsille, päivällinen siinä 17 nurkilla ja iltapala). Viikonloppuisin ei kaikkia ruokia tehdä, aamupala venyy myöhäisemmäksi, samoin lounas, illalla joka reilu iltapala tai kevyt illallinen. Tämä tahti sopii meille, kukaan ei valita nälästä (paitsi varhaisteinipojat joskus ennen päivällistä) ja isompia paino-ongelmia ei kenelläkään vielä ole (joskin keski-ikäistyminen alkaa vähän kertyä vanhempien kroppaan, siihen pitää kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota). Mutta olen tietoisesti yrittänyt pitää tuon ruualla hellittelyn ja jatkuvan mussutuksen pois kuvioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan näin että valmistat perheen ruuat ja läheisenne ovat ylipainoisia niin mitä teet? Etkö koe syyllisyyttä asiasta?
Kammottavaa miten telkkarissakin esitetään niin lihavia ihmisiä jotka ei pääse sängystä ylös mutta läheiset vaan kantaa tämmöisille valtavia määriä ruokaa.
ap.
Ajaellaan näin että SINÄ olet ihan itse vastuussa syömisestäsi, ei puolisosi...
Vaikka hän kuinka laittaisi ruokaa kokonaiselle pataljoonaalle niin SINÄ sitä ruokaa lapat suuhusi...
Kasvata selkärankaa ja sano että ei en syö enempää....
Ajatellaan että sinulla on ylipainoinen lapsi ja puoliso niin sinä vaan laitat syyn ylipainosta sille lapsellesi vaikka itse tarjoat hänelle liikaa ruokaa?
Jos perheessä on ylipainoa niin kokin pitää tehdä vähäkalorisempaa ruokaa,ja jos omainen haluaa itsensä läskiksi syödä niin tekee sen omin teoin alusta loppuun. Tämä on sitä vastuun ottoa.
ap.
Lapsen ja aikuisen syömiset ja ylipaino on kaksi eri asiaa. Vanhemmat ovat vastuussa lapsen syömisistä, mutta aikuinen vastaa omastaan ihan itse.
Lapsettomalla parilla on helppo hoitaa syömiset, jos kummallakin on ihan erilainen ruokavalio, kumpikin ostaa, maksaa ja valmistaa omat ruokansa. Jos toinen tekee liikaa ja ruokaa menee hukkaan, se on ihan hänen oma asiansa. Jos asiasta ei millään pääse sopuun vaan se aiheuttaa joka päivä riitoja, niin sellaisessa parisuhteessa ei kannata olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen normaalisti meillä vastuussa ruuanlaitossa ja joskus tulee laitettua liikaa. Mutta eihän sitä kertaistumalta tarvitse syödä! Voi säästää vaikka seuraavalle päivälle. Mies tykkää tästä, että ainakin yksi annos jää. Voi ottaa sen seuraavana päivänä evääksi töihin. Ja minä sitten loput syödä vaikka lounaaksi kotona.
Mies taas kun tekee ruokaa, niin tuota... Hän tekee vähemmän, mutta esim. viimeksi yritti kinkkukiusausta. Perunat vieläkin ihan kovia ja raakoja. Yritin niistä sanoa, mutta toinen veteli hyvällä halulla ja kehuskeli, kun kerrankin tehnyt ruokaa meille. Kerma oli maustamatonta eikä siinä mitään, jos olisi sitten maustanut muun ruuan, mutta ei. Nakannut vaan perunat, kerman ja kinkut vuokaan ja laittanut uuniin. Ei siinä jotenkin raaskinut lytätä miestä, joka ei normaalisti nosta sormeaan keittiössä muuten kuin tiskatakseen (sen taitaa hyvin!).
Rakastan tuota miestä, mutta taidan yrittää pysyä keittiöpuikoissa itse, vaikka tulisikin liikaa ruokaa kerralla. Mies kuitenkin joka ruuan jälkeen, oli se sitten pestolla ja mozzarellalla täytettyjä kanan rintafileitä, possun pihvifileitä kermakastikkeessa, tai ihan vaan makaroonimössöä, kehuu maasta taivaisiin, että saan ruokaan aina makua. Tekisi mieli vinkata, että hei, siksi meillä on aika hyvä kokoelma mausteita ja yrttejä..;D
Sulla on ihana mies 😁 ainaki se yritti
Mä tykkään kokata ja musta on ihanaa ku mun mies ottaa vielä santsi lautasenki.
Sitte se ähkyssä lyllertää sohvalle ja ehkä haluaa jäätelön pakastimesta. 😊
Ei ole lihava, kun tekee raskasta työtä ja lenkkeilyttää koiraa.
Musta on myös mukavaa jos meillä on lounas vieraita.
Ajatellaan että sinulla on ylipainoinen lapsi ja puoliso niin sinä vaan laitat syyn ylipainosta sille lapsellesi vaikka itse tarjoat hänelle liikaa ruokaa?
Jos perheessä on ylipainoa niin kokin pitää tehdä vähäkalorisempaa ruokaa,ja jos omainen haluaa itsensä läskiksi syödä niin tekee sen omin teoin alusta loppuun. Tämä on sitä vastuun ottoa.
ap.