En koe iloa siitä, että muilla menee hyvin. Onko tämä tyypillinen masennuksen oire?

Voihan se olla sun luonnekin. Itse olen aina tullut iloiseksi muiden onnesta ja surulliseksi, jos muilla on ongelmia.

Ei.

Olet vain kateellinen.

Ei. Tuo on vain taavallista k-päisyyttä.

Jos et kokisi iloa siitä, että sinulla menee hyvin, saattaisit ehkä olla masentunut.

Aiemmin olin ilahtunut toisten kivoista jutuista (erityisesti läheisten). Masennuksen myötä olen menettänyt mielenkiintoni ihmisiin.

Ap

Nykyään vuorovaikutus ihmisten kanssa tuntuu paljon aiempaa työläämmältä, kun paukkuja kanssakäymiseen ei oikein ole. Ei jaksa keskittyä toisten kuulumisiin eikä tee mieli kertoa omistaankaan.

Ap

Mietipä tulisitko onnellisemmaksi, jos tietäisit, että joku sairastuisi vakavasti? Tuskin sentään. Ehkä sinun olisi hyvä ymmärtää, että jokaisella tulee murheita eteen. Kukaan ei ole koko elämäänsä onnellinen. Masentunut kuvittelee usein, että muilla menee kaikki hyvin aina. Ei mene.

Kusipäisyyden oire.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä tulisitko onnellisemmaksi, jos tietäisit, että joku sairastuisi vakavasti? Tuskin sentään. Ehkä sinun olisi hyvä ymmärtää, että jokaisella tulee murheita eteen. Kukaan ei ole koko elämäänsä onnellinen. Masentunut kuvittelee usein, että muilla menee kaikki hyvin aina. Ei mene.

En kuvittele noin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tuo on vain taavallista k-päisyyttä.

Jos et kokisi iloa siitä, että sinulla menee hyvin, saattaisit ehkä olla masentunut.

Tuskin olisin masentunut, jos minulla menisi hyvin.

Ap

Voi ei, mustakin on tullut kusipäinen.

Ohis

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole.

Mitkä ovat kokemuksesi masennuksesta?

Ap

Kyllä on ja ihan normaali sellainen.

Jos itsellä ei oikein mitään iloa niin eikö aika luonnollista ole, että ei jaksa iloita muiden jutuista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ja ihan normaali sellainen.

Tätä todella toivon, koska olisi hienoa, jos mielenkiinto ihmisiä kohtaan jälleen joskus palautuisi.

Kyllä se on monesti tyypillinen masennuksen oire. Mutta pitää myös ymmärtää että tämä ahneuteen ja kunnianhimoon perustuva maailma on hyvin sairas. Masennus on usein seurausta sisäisen elämän reagoinnista ulkoiseen maailmaan, seuraus ei syy.

Bunin kirjoitti:

Kyllä se on monesti tyypillinen masennuksen oire. Mutta pitää myös ymmärtää että tämä ahneuteen ja kunnianhimoon perustuva maailma on hyvin sairas. Masennus on usein seurausta sisäisen elämän reagoinnista ulkoiseen maailmaan, seuraus ei syy.

Tuo pitää tietysti paikkansa, mutta ihmisellä ei tietysti ole muutakaan vaihtoehtoa kuin löytää jotain tapoja toimia tässä maailmassa sen kaikista puutteista huolimatta.

Ap

Ps. Kommentti nro 15 oli myös minun kirjoittamani.

Inhimillisen ihmisyyden taakka on usein hyvin raskas. Primitiivinen on tullut tänne maailmaan täyttämään omat pyyteensä ja kunnianhimonsa. En tiedä onko älykkäälle yksilölle muuta polkua kuin oppia antamaan anteeksi itselleen ja ihmiskunnalle. Elät elämän parhaasi mukaan, Tsehovin sanoin: opi kantamaan uskosi ja taakkasi. Joka tapauksessa ihmiskunta täyttää oman kohtalonsa, se on suunnaton luonnonvoima jota ohjailee alhaiset primitiiviset pyyteet. Masennus voi johtua myös siitä että ei saa sitä kaikkea mitä muilla on, mutta silloin ei tietenkään puhuta kovin kehittyneestä yksilöstä.