Mitäs tästä sanotte? En pidä lapsestani. Haluaisin, että hän muuttaisi pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minkähänlaisia ongelmia sulla on tämän lapsesi kanssa?

Kuvaile vähän muutenkin lastasi?

Mitä et hänessä ymmärä?

Mikä hänessä ärsyttää sinua?

Käyttöytyykö siis huonosti? Miten?

Ja miten olet koittanut näitä ongelmia ratkaista?

Hän ei kunnioita mitään, mitä sanon, toivon, kehotan. Vertaa minua isäänsä, joka on alkoholisti. Ei hoida koulua. Ei anna auttaa. Puhuu epäkunnioittavasti jne.

Ap

No ihan on sitten äitiinsä tullut. Sinäkään et osaa ketään kunnioittaa tai muutenkaan kasvattaa.

Kaksi hienoa, vahvaa, kilttiä ja menestyvää lasta olen osannut kasvattaa. Yhtä en. Valitettavasti hekin alkavat etääntyä sisaruksestaan. Tämä on niin surullinen tilanne.

Ap

Mitä ihme lässytystä! "kaksi hienoa lasta, mutta tämä kolmas musta lammas...."

Koita vähän kovemmin. Mutta hei, ethän edes pidä tästä lapsestasi, että veikkaan että yrityksesi on ollut aika näennäistä. Voitko oikeesti sanoa että olet todella yrittänyt kaikkesi?

Harvemmin tosiaan siinä lapsessa se vika on alunperin ollut...

Kai se nyt jo vaistoaa ettet hänestä edes pidä. Ja sitten hänen vaan hops pitäisi käyttäytyä peremmin?

Se oli vastaus edelliselle. Älä siteeraa väärin.

Ap

No voitko silti todella sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?

Itse kerroit aloituksessa ettet lapsestasi pidä ja haluat että muuttaisi pois. Ajattelitko että täällä silitettäisiin sun päätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minkähänlaisia ongelmia sulla on tämän lapsesi kanssa?

Kuvaile vähän muutenkin lastasi?

Mitä et hänessä ymmärä?

Mikä hänessä ärsyttää sinua?

Käyttöytyykö siis huonosti? Miten?

Ja miten olet koittanut näitä ongelmia ratkaista?

Hän ei kunnioita mitään, mitä sanon, toivon, kehotan. Vertaa minua isäänsä, joka on alkoholisti. Ei hoida koulua. Ei anna auttaa. Puhuu epäkunnioittavasti jne.

Ap

No ihan on sitten äitiinsä tullut. Sinäkään et osaa ketään kunnioittaa tai muutenkaan kasvattaa.

Kaksi hienoa, vahvaa, kilttiä ja menestyvää lasta olen osannut kasvattaa. Yhtä en. Valitettavasti hekin alkavat etääntyä sisaruksestaan. Tämä on niin surullinen tilanne.

Ap

Mitä ihme lässytystä! "kaksi hienoa lasta, mutta tämä kolmas musta lammas...."

Koita vähän kovemmin. Mutta hei, ethän edes pidä tästä lapsestasi, että veikkaan että yrityksesi on ollut aika näennäistä. Voitko oikeesti sanoa että olet todella yrittänyt kaikkesi?

Harvemmin tosiaan siinä lapsessa se vika on alunperin ollut...

Kai se nyt jo vaistoaa ettet hänestä edes pidä. Ja sitten hänen vaan hops pitäisi käyttäytyä peremmin?

Se oli vastaus edelliselle. Älä siteeraa väärin.

Ap

No voitko silti todella sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?

Itse kerroit aloituksessa ettet lapsestasi pidä ja haluat että muuttaisi pois. Ajattelitko että täällä silitettäisiin sun päätä?

Ajattelin kuulevani vertaiskokemuksia koska tämä on tabuaihe, josta on helpompi puhua nimettömänä.

Ap

Onko lapsessa mitään, mistä te muut voitte pitää?

Minkä ikäinen hän on kun erositte ja kauanko siitä on? Onko uusia suhteita vanhemmilla?

Lasten sukupuolet ja iät noin suunnilleen?

Millainen on lapsen ja isän suhde, ja mistä sinua syytetään? Siis konkreettisia esimerkkejä - sehän on varmaankin selvää, että häntä (heitä) ei ymmärretä?

Lapsi ilmeisestikin samaistuu isäänsä ja kokee sinun toimineen jotenkin väärin tai muuten viallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin lapsikaan pitää sinusta. Mitäs jos vaikka kasvattaisit hänestä fiksumman kuin olet itse

Ei näytä pitävän. Kaksi muuta lasta ovat ihan toisenlaisia.

Ap

Varmaan ovat, kun olet suosinut heitä tuon yhden kustannuksella. Kuulostat narsistilta. T. Sellaisen kasvattama

En todellakaan ole vaan muut kärsivät yhden käytöksen takia ja ovat huolissaan, miten jaksan äitinä, kun yksi on niin raskas lapsi. He ovat ottaneet itselleen ihan liikaa vastuuta.

Ap

Sinä olet se aikuinen. Ja vastuussa.

Oletko keskustellut itse esim. psykologin kanssa näistä ongelmistasi kotona?

Et ilmeisesti ymmärrä tätä yhtä lastasi juurikaan? Se olisi ensimmäinen askel sun selvittää.

Tiedätkö itse mikä sinussa tai toiminnassasi lastasi ilmeisesti ärsyttää?

Vai oletko vaikka todella periksiantava ja "heikko", ettet ole osannut vaan laittaa tarvittavia rajoja ja sääntöjä? Toiset lapset sen verran eriluontoisia, ettei heidän kohdallaan haittaa, mutta tämä yksi voimakastahtoisempi tms joka olisi tarvinnut jämäkämpää otetta, rajoja ja rakkautta. Rajat tuo myös turvallisuutta ja ilmaisee välittämistä.

Olen yrittänyt. Lapsi ei ota minulta vastaan aikaa. Hän haluaa vain rahaa ja tavaroita. Rajoja olen koittanut laittaa. Lapsi ei piittaa mistään. On käynyt päällenikin. Hän karkaa isälleen, kun ei pidä säännöistä. Olen puhunut psykologille ja lapsi käy psykologilla säännöllisesti.

Ap

Pitäisköhän nyt kuitenkin sunkin ennen kaikkea käydä siellä psykologilla säännöllisesti. Että oppisit ymmärtämään nykyistä tilannetta, miksi tähän on tultu ja saamaan sitä kautta ratkaisukeinoja. Töihin nainen!

Onko sulla näistä syistä nyt vielä aavistustakaan?

Haluaako nyt vaan rahaa ja tavaraa kun ei ole aiemminkaan sitä ymmärrystä ja rakkautta (ja rajoja) saanut?

Siis tämä lapsi nimenomaan sai kaiken ja enemmän kuin muut. Lapsi alkoi muuttua, kun alkoi viettää eron jälkeen aikaa kahdestaan isänsä kanssa. Suloinen oli aiemmin.

Ap

Väitätkö siis ettei sulla ole tilanteeseen osaa eikä arpaa? Minkä-ikäisenä tämä muutos alkoi näkyä? Sanot että eron jälkeen. Eli reagoiko itse eroon vai isän kanssa kahden oloon? Minkä ikäisiä nämä toiset sisarukset olivat eron aikaan?

Tuntuu tosiaan olevan tabu kun näin hermostutaan. Kyllä on itsellekin joskus juolahtanut mieleen että olisi helpompaa ilman toista lasta, joka koko ajan kiusaa pienempää ja on muutenkin hankala. En tietenkään hänestä luopuisi mutta tällaisia ajatuksia voi tulla. Se on ihan normaalia. Asia aiheuttaa vaan niin jäätävän syyllisyyden tunteen että harva uskaltaa ääneen puhua tällaisista tunteista.

Kun se isä on alkoholisti, vai miten se oli. Ei kai ne sille tätä lasta anna.Pyydä ,että sijoittavat johonkin perheeseen.

Kun erositte ja oli vielä pahemmat ajat,miten pieni tämä ns hankala lapsi oli.

Jotkut meistä ovat vahvoja ja jotkut paljon heikompia.

Olisiko niin ,että tämä ongelmalapsi on juuri se heikko ja kärsinyt eniten isän alkoholin käytöstä ennen eroa ja niistä kaikista riidoista silloin ja edelleen.

Nämä kaksi muuta lienevät vahvempia ja pystyvät käsittelemään asioita.

Ei ole lapsen vika ,kun perheessä on riitaisa ero ja alkoholin käyttö (mies vai molemmat?)

Siihen sitten raastava ero.

Ei ole ihme ,kun lapsilla on niin paljon mt ongelmia,eine korjaannu muutaman vuoden terapiallakaan

Vanhemmat näitä ikävyyksiä lasten polulle kylvää.

Kyllä sinä ap.joudut nyt ristisi kantamaan,ei voi mitään.

Oletkohan lellinyt lapsen piloille.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu tosiaan olevan tabu kun näin hermostutaan. Kyllä on itsellekin joskus juolahtanut mieleen että olisi helpompaa ilman toista lasta, joka koko ajan kiusaa pienempää ja on muutenkin hankala. En tietenkään hänestä luopuisi mutta tällaisia ajatuksia voi tulla. Se on ihan normaalia. Asia aiheuttaa vaan niin jäätävän syyllisyyden tunteen että harva uskaltaa ääneen puhua tällaisista tunteista.

Mun mielestä kyllä syystäkin tulee jäätävä syyllisyys jos todella tullasita miettii.

Siinä tilanteessa on todella miettimisen paikka, että miten voisi itse ymmärtää lapsensa luonnetta, toiveita ja pelkoja jne. paremmin että osaisi toimia hänen kanssaan myös paremmin. Omaan toimintaahan kasvattajan silloin olisi hyvä muuttaa, jos on jatkuvasti suuria ongelmia lapsen kanssa.

Tämä on yhä kielletty tunne. Puolison voi jättää, kaverin myös mutta lapsesta täytyy pitää. Rakastaminen ja välittäminen ei riitä, täytyy tykätä myös, että on hyvä äiti. Vääriä tunteita ei saa tuntea!

Perhetilanne on sellainen, että lapsella on rankkaa. Oma suhtautumisesi näkyy lapsessa. Tue lastasi. Yritä asettua hänen asemaansa. Ole se turvallinen aikuinen, josta voi hakea tukea ja turvaa. Nyt on rankkaa teillä molemmilla, mutta älä hylkää lastasi hädän hetkellä. Myöhemmin hän kiittää sinua satakertaisesti takaisin. Usko pois, vaikka sen ei pitäisikään merkitä. Sinä ole äiti. Sinun tehtäväsi on tehdä kaikkesi lapsen eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yhä kielletty tunne. Puolison voi jättää, kaverin myös mutta lapsesta täytyy pitää. Rakastaminen ja välittäminen ei riitä, täytyy tykätä myös, että on hyvä äiti. Vääriä tunteita ei saa tuntea!

Omaa lasta ei voi jättää. Vastuunsa täytyy kantaa ja selkärankaa olla. Elämä ei ole aina helppoa. Ei auta ruikutus, kun täytyy jalkoja kaiken maailman sekopäille levitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minkähänlaisia ongelmia sulla on tämän lapsesi kanssa?

Kuvaile vähän muutenkin lastasi?

Mitä et hänessä ymmärä?

Mikä hänessä ärsyttää sinua?

Käyttöytyykö siis huonosti? Miten?

Ja miten olet koittanut näitä ongelmia ratkaista?

Hän ei kunnioita mitään, mitä sanon, toivon, kehotan. Vertaa minua isäänsä, joka on alkoholisti. Ei hoida koulua. Ei anna auttaa. Puhuu epäkunnioittavasti jne.

Ap

No ihan on sitten äitiinsä tullut. Sinäkään et osaa ketään kunnioittaa tai muutenkaan kasvattaa.

Kaksi hienoa, vahvaa, kilttiä ja menestyvää lasta olen osannut kasvattaa. Yhtä en. Valitettavasti hekin alkavat etääntyä sisaruksestaan. Tämä on niin surullinen tilanne.

Ap

Vaikuttaa siltä, että tuo yksi lapsi on joutunut syntipukiksi, johon ulkoistetaan kaikki paha.

Lapsen voisi sijoittaa toiseen kotiin.

Kerro tilanteestasi rehellisesti.

Kotonanne on nyt jokatapauksessa huono olla kaikilla.

Sijoitus voisi kestää vaikka puoli vuotta.

Asiathan ei voi mennä enää huonommin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minkähänlaisia ongelmia sulla on tämän lapsesi kanssa?

Kuvaile vähän muutenkin lastasi?

Mitä et hänessä ymmärä?

Mikä hänessä ärsyttää sinua?

Käyttöytyykö siis huonosti? Miten?

Ja miten olet koittanut näitä ongelmia ratkaista?

Hän ei kunnioita mitään, mitä sanon, toivon, kehotan. Vertaa minua isäänsä, joka on alkoholisti. Ei hoida koulua. Ei anna auttaa. Puhuu epäkunnioittavasti jne.

Ap

Lapsi vain reagoi eri tavalla.

En varmaan itsekään kestäisi omalta lapselta jatkuvaa ilkeilyä?

Tekopyhimys..älä tuomitse

No ihan on sitten äitiinsä tullut. Sinäkään et osaa ketään kunnioittaa tai muutenkaan kasvattaa.

Kaksi hienoa, vahvaa, kilttiä ja menestyvää lasta olen osannut kasvattaa. Yhtä en. Valitettavasti hekin alkavat etääntyä sisaruksestaan. Tämä on niin surullinen tilanne.

Ap

Vaikuttaa siltä, että tuo yksi lapsi on joutunut syntipukiksi, johon ulkoistetaan kaikki paha.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yhä kielletty tunne. Puolison voi jättää, kaverin myös mutta lapsesta täytyy pitää. Rakastaminen ja välittäminen ei riitä, täytyy tykätä myös, että on hyvä äiti. Vääriä tunteita ei saa tuntea!

tässä on se hyvä juttu että lapsi aikuistuu ja hylkää ap:n ja sisaruksensa

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yhä kielletty tunne. Puolison voi jättää, kaverin myös mutta lapsesta täytyy pitää. Rakastaminen ja välittäminen ei riitä, täytyy tykätä myös, että on hyvä äiti. Vääriä tunteita ei saa tuntea!

Lemmikin voi laillisesti t.a.patuttaa.

Hommatkaa gerbiilejä..ne voi ta..ppaa itse lyöm..ällä päähän:)

Mun äiti oli tuollainen. Ei ikinä pitänyt minusta ja piti jotenkin pahana. Kaiken hyvän mitä tein, unohti heti.

Itselläni on äiti (vielä henki pihisee)

Ei jutellut mun kanssa koskaan.

Ehkä oli jotenkin vajaa...

No jos on pimmppero niin pili sisään ja syntyy LAPSI

Isäni otti äitini koska äiti oli hyvin kaunis

Alkkisten lapsilla ei koulu muutenkaan suju. Lauseesi kuulostaa ihan ex- ystäväni kirjoituksisilta.

Luin niitä puoli vuotta täällä itsekseni ja mietin, että ajatteleeko oikeasti noin.

Kyllä minun kouluni on sujunut.

Miten on muka varaa maksaa lapsen kulut nyt, mutta ei sitten kun pitäisi elarit maksaa?