Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä, aikuinen ihminen, muistit tänään omaa äitiäsi?
13.05.2018 |
Minä en laittanut kuin tekstiviestin, meillä ei ole aikuisiällä syntymä-isän-äitienpäivät juurikaan merkinneet.
Kommentit (61)
Kirjoitin runon ja lausuin sen sille puhelimessa.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstarin laitoin minäkin. Hän on matkalla joten tapaaminen oli poissuljettu.
En mitenkään. Jos olis mahdollista erota lopullisesti omasta äidistään niin olisin laittanut eropaperit allekirjoitettavaksi. On ihan tosi karseeta, että joudun joskus tekemään jonkun perunkirjoituksen tai hoitamaan hänen hautauksensa. Haluaisin irtisanoutua noista kaikista, mutta se ei ole mahdollista. Ei ole mun syy, että se rikollinen väkivaltainen narsistinen ihmispaska on mun "äiti".
Lyhyen tekstarin laitoin. Emme ole läheisiä mutta asiallisissa väleissä kuitenkin.
Tekstarin lähetin. Olimme viettäneet yhdessä äitienpäiväjuhlaa jo helatorstaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään. Olisi väkinäistä eikä tulisi täydestä sydämestä.
Käytiin aikuisten lasteni ja miehen kanssa kahvilla sekä äidilläni että anopilla. Tämä on tapana, kun samassa kaupungissa asutaan. Joskus olen hankkinut lahjan mutta tänä vuonna vietiin kukkia molemmille. Äiti laittaa aina valtavasti erilaisia herkkuja tarjolle, karjalainen kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun ulkomailla joten soitin pitkän puhelun heti aamusta.
Piti päästä kehumaan :D
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Jos olis mahdollista erota lopullisesti omasta äidistään niin olisin laittanut eropaperit allekirjoitettavaksi. On ihan tosi karseeta, että joudun joskus tekemään jonkun perunkirjoituksen tai hoitamaan hänen hautauksensa. Haluaisin irtisanoutua noista kaikista, mutta se ei ole mahdollista. Ei ole mun syy, että se rikollinen väkivaltainen narsistinen ihmispaska on mun "äiti".
Kyllä noista voi kieltäytyä, viranomaiset hoitaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vein kukkia haudalle jo viikko sitten.
Olimme ravintolassa syömässä hänen kanssaan (äidin mies halusi tarjota) ja annoin lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Jos olis mahdollista erota lopullisesti omasta äidistään niin olisin laittanut eropaperit allekirjoitettavaksi. On ihan tosi karseeta, että joudun joskus tekemään jonkun perunkirjoituksen tai hoitamaan hänen hautauksensa. Haluaisin irtisanoutua noista kaikista, mutta se ei ole mahdollista. Ei ole mun syy, että se rikollinen väkivaltainen narsistinen ihmispaska on mun "äiti".
Kyllä noista voi kieltäytyä, viranomaiset hoitaa sitten.
Mutta se irtisanoutuminen pitää tehdä ajoissa, ei se enää sitten auta kun mutsi jo veivin heittänyt.
Äiti kuollut joten muistelin vain lämmöllä. Anoppi on sairaana eikä ottanut vastaan mutta lähetin kauniin kuvaviestin ja onnittelut. Samoin isäni vaimolle joka on läheinen ja rakas. On parhaillaan matkoilla mutta tavattiin viikko sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tyttäreni kanssa äitini luona (toisella paikkakunnalla).
Koristelimme äitini aiemmin leipoman kakun, keitimme kahvin, teimme hymynaama-voileivät,
lauloimme nukkuvaa esittäneen 7-kympisen äitini "hereille", annoimme lahjat ja kortin.
Söimme yhdessä aamiaista, jonka jälkeen menimme hakemaan lähimetsästä valkovuokkoja äidille/isoäidille.
Näin tehtiin, kun minä olin lapsi.
Olen lähes viisikymppinen ja traditiot ovat parhaita!
Käytiin kahvilla ja kakulla. Annoin lahjan.
Kutsuin hänet syömään. Olen opiskelija, joten ulos ei olisi ollut varaa viedä kuin ehkä pizzalle, mutta kokkasin itse. Äiti kehui, kuinka taitoni ovat kehittyneet siitä, kun asuin kotona. :D
Vein kattilallisen keittoa, kun oma perheeni ja sisareni perhe tulivat sinne syömään. Katoin pöydät, tiskasin astiat. Vein lahjan, kortin ja kukka-amppelin.
Muistin ajatuksissani, terveisiä lähetin pilven päälle.