Lue keskustelun säännöt.
Nyt tiedän miksi masennuin
12.05.2018 |
Syy oli se, että koin, että en saanut vaikuttaa itse omaan elämääni. Äitini oli niin määräilevä ja hallitseva ihminen.
Kommentit (53)
Joo joo, mun äiti oli kyvytön äidiksi, tunne kylmä, isä ahdisteli seksuaalisesti ikävuodet 10-18v enkä masentunut. .
Masennuin vasta 28 vuotiaana kun en pystynyt sopeutumaan siihen että mies käytti siivoojana, eikä ikinä ottanut omaa osaa hoitaakseen kotiyöistä, +päälle sit vielä adhd lapsi. En nyt jälkikäteen ymmärrä miten ihmeessä siitä edes selvittiin. Mutta jotenkin , nyt adhd muksu on ylä-asteen loppupuolella, ja arki aika helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis nykyinen terapiani on siis oivallukset mahdollistanut, mutta pitää niitä sitten vielä makustella ja niistä iloita. Katsotte siis, miten toisilla äidit tuhoavat heidän elämänsä.
ap
Mitäs ajattelet miten omat lapsesi käsittelevät sen, että sinä hylkäsit heidät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä lähtis etsimään rakentavaa keskustelua nyt täältä. Ei vaikuta hyvältä ympäristöltä.
No eihän tämä nyt olekaan, mutta kun kuuntelee sitä, millaisia ohjeita täällä jengi antaa toisille, niin jospa oppisivat joskus jotain. Että ei se sun elämäs ole jonkun toisen elämä.
apTällaisilla palstoilla pyörii ihmisiä joilla on suunnattoman paha olla, ja he ovat hanakoita tarttumaan joka kerta tilaisuuteen päästä sellaisen ihmisen ihon alle joka yhtään avaa sieluaan. Tässäkin ketjussa on useita kommentteja joissa joku yrittää saada siirrettyä omaa ahdistustaan sinuun.
En tunne tarinaasi enkä osaa arvioida kuinka oikeassa mahdollisesti olet, mutta en näe kirjoituksissasi mitään syytä kyseenalaistaa tulkintojasi. Pidän arviotasi oikeaan osuvana, ja tiedän että tuollaista tapahtuu.
Nykyisyydellä ja tulevaisyydella on kuitenkin suurempi merkitys kuin menneisyydellä. Vaikka asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel, oikeasti merkityksellisempää on se kuinka asian oivaltaminen vaikuttaa sinuun ja mitä teet tuolla tiedollasi.
Ihmiset ovat luokattoman huonoja objektiiviseen historiantutkintaan, ainakin mitä tulee omien tekojen ja toiminnan arviontiin, siksi "palautekeskustelut" ovat räjähdysherkkiä palavereja. Minä olen jo vuosikymmeniä sitten lakannut arvioimasta ihmisten tekoja, ja siirtynyt arvioimaan motiiveja tekojen taustalla.
Jos joku ihminen on toiminut jossakin tilanteessa väärin, mutta motiivit ovat jalot tai ainakin hyväksyttävät, olen opetellut katsomaan asioita läpi sormieni ja menemään eteenpäin. Myönnän kyllä sen, että on entisiä läheisiä ihmisiä jotka eivät ole pitkiin aikoihin enää kuuluneet minun elämääni.
Kirjoittajan mielestä äitinsä pahuuksia on mm se, että lainasi kirjoittajan heppalehtiä serkuille, kun tämä oli jo isompi. Ja käski leikkimään vieraiden kanssa, sekä siivoamaan huoneensa.
Sen sijaan, että hän itse jätti omat lapsensa, ei ole ollenkaan paha, koska ei häneltä voi mitään vaatia.
Vuosia sen sijaan voi käyttää joka päivä äidin ja välillä äitipuolen haukkumiseen tällä palstalla, sekä välillä sen hekumoimiseen, miten saa perintöä kunhan isä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä lähtis etsimään rakentavaa keskustelua nyt täältä. Ei vaikuta hyvältä ympäristöltä.
No eihän tämä nyt olekaan, mutta kun kuuntelee sitä, millaisia ohjeita täällä jengi antaa toisille, niin jospa oppisivat joskus jotain. Että ei se sun elämäs ole jonkun toisen elämä.
apTällaisilla palstoilla pyörii ihmisiä joilla on suunnattoman paha olla, ja he ovat hanakoita tarttumaan joka kerta tilaisuuteen päästä sellaisen ihmisen ihon alle joka yhtään avaa sieluaan. Tässäkin ketjussa on useita kommentteja joissa joku yrittää saada siirrettyä omaa ahdistustaan sinuun.
En tunne tarinaasi enkä osaa arvioida kuinka oikeassa mahdollisesti olet, mutta en näe kirjoituksissasi mitään syytä kyseenalaistaa tulkintojasi. Pidän arviotasi oikeaan osuvana, ja tiedän että tuollaista tapahtuu.
Nykyisyydellä ja tulevaisyydella on kuitenkin suurempi merkitys kuin menneisyydellä. Vaikka asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel, oikeasti merkityksellisempää on se kuinka asian oivaltaminen vaikuttaa sinuun ja mitä teet tuolla tiedollasi.
Ihmiset ovat luokattoman huonoja objektiiviseen historiantutkintaan, ainakin mitä tulee omien tekojen ja toiminnan arviontiin, siksi "palautekeskustelut" ovat räjähdysherkkiä palavereja. Minä olen jo vuosikymmeniä sitten lakannut arvioimasta ihmisten tekoja, ja siirtynyt arvioimaan motiiveja tekojen taustalla.
Jos joku ihminen on toiminut jossakin tilanteessa väärin, mutta motiivit ovat jalot tai ainakin hyväksyttävät, olen opetellut katsomaan asioita läpi sormieni ja menemään eteenpäin. Myönnän kyllä sen, että on entisiä läheisiä ihmisiä jotka eivät ole pitkiin aikoihin enää kuuluneet minun elämääni.
"Ihmiset ovat luokattoman huonoja objektiiviseen historiantutkintaan, ainakin mitä tulee omien tekojen ja toiminnan arviontiin, siksi "palautekeskustelut" ovat räjähdysherkkiä palavereja."
Jos miettii, millaisia arviointeja itse on vanhemmaltaan saanut, niin olettaisi heidän kestävän samalla tasolla vastaantulevat lapsiltaan. Mitäs sitten arvioi minua, jos ei kestä.
"Jos joku ihminen on toiminut jossakin tilanteessa väärin, mutta motiivit ovat jalot tai ainakin hyväksyttävät, olen opetellut katsomaan asioita läpi sormieni ja menemään eteenpäin."
Kuvitteletko, että en ole koittanut mennä eteenpäin? Mitenköhän mä menen, jos keinot vaikuttaa elämäänsä haluamallaan tavalla on viety? Nyt olen tietenkin menossa, heti kun pääsen. Mutta ei sitä vain voi mennä eteenpäin, jos ei voi mennä. En mä ainakaan hyväksy toisten aiheuttamia vaurioita, vaan ne pitää korjata. Eikä vain "mennä eteenpäin". Jos se tarkoittaa aiheutetun ongelman unohtamista.
Sinänsä hyvää pohdintaa sinulla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis nykyinen terapiani on siis oivallukset mahdollistanut, mutta pitää niitä sitten vielä makustella ja niistä iloita. Katsotte siis, miten toisilla äidit tuhoavat heidän elämänsä.
apMitäs ajattelet miten omat lapsesi käsittelevät sen, että sinä hylkäsit heidät?
Miten liittyy ketjun aiheeseen? Enkä ole hylännyt, mutta ei lapsi äitiä välttämättä tarvitse, jos on hyvä isä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä lähtis etsimään rakentavaa keskustelua nyt täältä. Ei vaikuta hyvältä ympäristöltä.
No eihän tämä nyt olekaan, mutta kun kuuntelee sitä, millaisia ohjeita täällä jengi antaa toisille, niin jospa oppisivat joskus jotain. Että ei se sun elämäs ole jonkun toisen elämä.
apTällaisilla palstoilla pyörii ihmisiä joilla on suunnattoman paha olla, ja he ovat hanakoita tarttumaan joka kerta tilaisuuteen päästä sellaisen ihmisen ihon alle joka yhtään avaa sieluaan. Tässäkin ketjussa on useita kommentteja joissa joku yrittää saada siirrettyä omaa ahdistustaan sinuun.
En tunne tarinaasi enkä osaa arvioida kuinka oikeassa mahdollisesti olet, mutta en näe kirjoituksissasi mitään syytä kyseenalaistaa tulkintojasi. Pidän arviotasi oikeaan osuvana, ja tiedän että tuollaista tapahtuu.
Nykyisyydellä ja tulevaisyydella on kuitenkin suurempi merkitys kuin menneisyydellä. Vaikka asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel, oikeasti merkityksellisempää on se kuinka asian oivaltaminen vaikuttaa sinuun ja mitä teet tuolla tiedollasi.
Ihmiset ovat luokattoman huonoja objektiiviseen historiantutkintaan, ainakin mitä tulee omien tekojen ja toiminnan arviontiin, siksi "palautekeskustelut" ovat räjähdysherkkiä palavereja. Minä olen jo vuosikymmeniä sitten lakannut arvioimasta ihmisten tekoja, ja siirtynyt arvioimaan motiiveja tekojen taustalla.
Jos joku ihminen on toiminut jossakin tilanteessa väärin, mutta motiivit ovat jalot tai ainakin hyväksyttävät, olen opetellut katsomaan asioita läpi sormieni ja menemään eteenpäin. Myönnän kyllä sen, että on entisiä läheisiä ihmisiä jotka eivät ole pitkiin aikoihin enää kuuluneet minun elämääni.
Kirjoittajan mielestä äitinsä pahuuksia on mm se, että lainasi kirjoittajan heppalehtiä serkuille, kun tämä oli jo isompi. Ja käski leikkimään vieraiden kanssa, sekä siivoamaan huoneensa.
Sen sijaan, että hän itse jätti omat lapsensa, ei ole ollenkaan paha, koska ei häneltä voi mitään vaatia.
Vuosia sen sijaan voi käyttää joka päivä äidin ja välillä äitipuolen haukkumiseen tällä palstalla, sekä välillä sen hekumoimiseen, miten saa perintöä kunhan isä kuolee.
Hevoslehtiasiassakin näkyy se, etten saa vaikuttaa elämääni ja asioihini, myöskään sinun mielestäsi. Minulta ei siis kysytty, voiko lehdet lainata. Mutta se ei ollut ikävintä, vaan se, että kuullessani asiasta ja sanoessani, että MITÄH!? Miksi ne on annettu ilman lupaani? Minulle suututtiin. Vaikka ois kuulunut hävetä ja katua, jolloin olisin ollut asian kanssa ok. Mitä se mulle suuttuminen oikein oli!?
ap
Ja vieraiden leikkiminen liittyi siihen samaan lapseen, jolle lehdetkin lainattiin. Tämä oli minua 6 vuotta nuorempi. Niin suuttumiseen mulle oikeutti se, etten ollut iloinen, kun piti leikkiä sen kanssa. Näin minulta vietiin oikeus tuntea omia tunteitani ja vaikuttaa siihen, millaista elämästäni tulee, koska oli väärin olla minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tietenkään hekumoisi perinnön odottamisella, jos se olisi jokin aika pieni. Tuonkokoista jo kannattaa odottaakin. Sillä tulee olemaan vaikutusta elämääni.
ap
Ja siis isän elämä ei ole enää ollut kolmeen vuoteen elämisen arvoista, voisi kanssa tehdä eutanasian. Siinä se yks ukko oli ihan fiksu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä lähtis etsimään rakentavaa keskustelua nyt täältä. Ei vaikuta hyvältä ympäristöltä.
No eihän tämä nyt olekaan, mutta kun kuuntelee sitä, millaisia ohjeita täällä jengi antaa toisille, niin jospa oppisivat joskus jotain. Että ei se sun elämäs ole jonkun toisen elämä.
apTällaisilla palstoilla pyörii ihmisiä joilla on suunnattoman paha olla, ja he ovat hanakoita tarttumaan joka kerta tilaisuuteen päästä sellaisen ihmisen ihon alle joka yhtään avaa sieluaan. Tässäkin ketjussa on useita kommentteja joissa joku yrittää saada siirrettyä omaa ahdistustaan sinuun.
En tunne tarinaasi enkä osaa arvioida kuinka oikeassa mahdollisesti olet, mutta en näe kirjoituksissasi mitään syytä kyseenalaistaa tulkintojasi. Pidän arviotasi oikeaan osuvana, ja tiedän että tuollaista tapahtuu.
Nykyisyydellä ja tulevaisyydella on kuitenkin suurempi merkitys kuin menneisyydellä. Vaikka asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel, oikeasti merkityksellisempää on se kuinka asian oivaltaminen vaikuttaa sinuun ja mitä teet tuolla tiedollasi.
Ihmiset ovat luokattoman huonoja objektiiviseen historiantutkintaan, ainakin mitä tulee omien tekojen ja toiminnan arviontiin, siksi "palautekeskustelut" ovat räjähdysherkkiä palavereja. Minä olen jo vuosikymmeniä sitten lakannut arvioimasta ihmisten tekoja, ja siirtynyt arvioimaan motiiveja tekojen taustalla.
Jos joku ihminen on toiminut jossakin tilanteessa väärin, mutta motiivit ovat jalot tai ainakin hyväksyttävät, olen opetellut katsomaan asioita läpi sormieni ja menemään eteenpäin. Myönnän kyllä sen, että on entisiä läheisiä ihmisiä jotka eivät ole pitkiin aikoihin enää kuuluneet minun elämääni.
Kirjoittajan mielestä äitinsä pahuuksia on mm se, että lainasi kirjoittajan heppalehtiä serkuille, kun tämä oli jo isompi. Ja käski leikkimään vieraiden kanssa, sekä siivoamaan huoneensa.
Sen sijaan, että hän itse jätti omat lapsensa, ei ole ollenkaan paha, koska ei häneltä voi mitään vaatia.
Vuosia sen sijaan voi käyttää joka päivä äidin ja välillä äitipuolen haukkumiseen tällä palstalla, sekä välillä sen hekumoimiseen, miten saa perintöä kunhan isä kuolee.
Sulla on selkeästi paha olla, kuten lainaamasi kirjoittaja tarkoitti. Sinultahan vanhemmat veivät kaikki lelut 6-vuotiaana.
ap
Noi ota itteäs niskasta ja ota vastuu omasta elämästäsi neuvot on niin turhia, kun masentunut ihminen on nimenomaan itsetuhoinen. Masentunut kokee voimakasta vihaa itseään kohtaan eikä halua itselleen mitään hyvää. Masentunut ihminen on oman päänsä sisällä sekä avuton lapsi että sadistinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi ota itteäs niskasta ja ota vastuu omasta elämästäsi neuvot on niin turhia, kun masentunut ihminen on nimenomaan itsetuhoinen. Masentunut kokee voimakasta vihaa itseään kohtaan eikä halua itselleen mitään hyvää. Masentunut ihminen on oman päänsä sisällä sekä avuton lapsi että sadistinen vanhempi.
Niinpä. Se oli hirveä vaihe elämässäni, kun en kyennyt vaikuttamaan yhtään mihinkään siinä, ja äiti tuli vielä viimeistelemään tuhon.
ap
Ja siis nykyinen terapiani on siis oivallukset mahdollistanut, mutta pitää niitä sitten vielä makustella ja niistä iloita. Katsotte siis, miten toisilla äidit tuhoavat heidän elämänsä.
ap