Puuttuuko lastensuojelu äidin anoreksiaan?

Onko siellä kotona siis sinä ja loistava lapsesi? Jos näin, niin mielenkiintoinen ihmiskoe taas meneillään rakkauden nimissä.

Juttelin tänään juuri naapuritalossa asuvan narkomaanin kanssa jolta on huostaanotettu lapsi. Kerroin että pvk teki lastensuojeluilmoituksen koska tuoksuin hieman viiniltä (ed iltana nautittu pari lasia kun lapsi ei ollut kotona) ja satuin herkistymään itkuun kertoessani järkyttävästä edellisestä vuodesta. Suomalaisuuteen ei kuulu aitous eikä herkkyys! Tein virheen kun avauduin aroista aiheista.

Tämä "narkomaani" sanoi, että enhän mä ole nähnyt sua edes koskaan humalassa. Sä et polta edes tupakkaa. Sanoin että niin se on. Varoitti että älä edes puhu meidänlaisten kanssa julkisella paikalla ettei sulle tule vaan ongelmia.

Mä mietin että maailma on paha. Mun mummoni ollessa pikkukaupungin nimismiehen sihteeri moikkaili niin herroille kuin laitapuolen kulkijoille.

Sinkkuelämää sarjassa nautittiin lasi roseeta aikuisille lapsisynttäreillä.

Nyt vain hakataan vaimot lapset eläimet, elätään kulisseissa eikä katsota miten lapsi oikeasti voi kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä kotona siis sinä ja loistava lapsesi? Jos näin, niin mielenkiintoinen ihmiskoe taas meneillään rakkauden nimissä.

Kyllä. Isä hoitaa myös paljon, mutta asuu eri osoitteessa. Isovanhemmat ja muut sukulaiset myös. Tuota loppua en ihan ymmärtänyt.

Ap

On naiivia luulla ettei lapsesi omaksu sinun käyttäytymismallejasi tai -tapojasi. Totta kai hän omaksuu ne. Pienet lapset ovat paljon viisaampia kuin kuvitellaan. Hän matkii sinulta kaiken ja oppii syömishäiriömallin jonka kuvittelee olevan ainoa oikea tapa syödä. Niin vain luuli äitinikin ettei alkoholisminsa millään lailla vaikuta lapsiin, mutta kyllä se vain vaikutti meihin. Ei tuollaista, noin suurta, läpinäkyvää sairautta, millään tavalla peitetä lapseltasi. Hoidata itsesi kuntoon lapsesi vuoksi jos ei muuten. Lastensuojelun puuttuminen asiaan ei ole aina negatiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tänään juuri naapuritalossa asuvan narkomaanin kanssa jolta on huostaanotettu lapsi. Kerroin että pvk teki lastensuojeluilmoituksen koska tuoksuin hieman viiniltä (ed iltana nautittu pari lasia kun lapsi ei ollut kotona) ja satuin herkistymään itkuun kertoessani järkyttävästä edellisestä vuodesta. Suomalaisuuteen ei kuulu aitous eikä herkkyys! Tein virheen kun avauduin aroista aiheista.

Tämä "narkomaani" sanoi, että enhän mä ole nähnyt sua edes koskaan humalassa. Sä et polta edes tupakkaa. Sanoin että niin se on. Varoitti että älä edes puhu meidänlaisten kanssa julkisella paikalla ettei sulle tule vaan ongelmia.

Mä mietin että maailma on paha. Mun mummoni ollessa pikkukaupungin nimismiehen sihteeri moikkaili niin herroille kuin laitapuolen kulkijoille.

Sinkkuelämää sarjassa nautittiin lasi roseeta aikuisille lapsisynttäreillä.

Nyt vain hakataan vaimot lapset eläimet, elätään kulisseissa eikä katsota miten lapsi oikeasti voi kodissaan.

Pakko myöntää, etten ymmärtänyt pointtia. Mutta itse olen avoin auttavalle taholle, ihan lapsen vuoksi. Otan apua vastaan ja kerron rehellisesti miten menee. En elä mitään kulissielämää, vaan minulla on hyvä hoitosuhde. Lapseni voi hyvin, sen voin ylpeänä sanoa (ja niin voi myös sukulaiset, pk, neuvola yms)Käytän kaiken energian ja (vähäiset) voimat häneen ja haluan turvata hänen lapsuutensa.

Nyt mietinkin, kun hoitava taho tietää syömisongelmistani, että tekevätkö he lastensuojeluilmoitusten, kun joudun (vastuullisena aikuisena) kertoa, että ei mene hyvin syömishäiriön kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On naiivia luulla ettei lapsesi omaksu sinun käyttäytymismallejasi tai -tapojasi. Totta kai hän omaksuu ne. Pienet lapset ovat paljon viisaampia kuin kuvitellaan. Hän matkii sinulta kaiken ja oppii syömishäiriömallin jonka kuvittelee olevan ainoa oikea tapa syödä. Niin vain luuli äitinikin ettei alkoholisminsa millään lailla vaikuta lapsiin, mutta kyllä se vain vaikutti meihin. Ei tuollaista, noin suurta, läpinäkyvää sairautta, millään tavalla peitetä lapseltasi. Hoidata itsesi kuntoon lapsesi vuoksi jos ei muuten. Lastensuojelun puuttuminen asiaan ei ole aina negatiivinen asia.

Tietenkin teen kaikkeni että parannun. Lapsi syö siis monipuolisesti ja terveellisesti, mutta saa myös jätskiä kesäpäivinä ja muita juttuja spontaanisti. Hänelle tarjoan ihan kaikkea, tietenkin pääosin terveellisesti. Mutta en tietenkään syötä ”omia” ruokiani hänelle.

Ap

Ei ne susta lasua salassa tee, vaan voi ottaa asian puheeksi, ja voitte tehdä sen myös yhdessä. Mutta jotenkin itse lastensuojelun sosiaalityöntekijänä en tiedä, että miten sua voisi auttaa, kun apua olet jo hakenut. Tietty voihan tuo anoreksia olla uupumuksen alkua.. ehkä kannattaa ottaa aikaa itselleen nyt ja relata.

Syömishäiriö on vakava juttu terveydelle ja jopa kuolemanriski on yllättävän suuri. Lapsi huomaa kyllä. Eräs tuttuni on syömishäiriöinen ja lapsi huomasi sen hyvin pienenä, mikä on antanut motivaatiota hoitoon.

Saatko varmasti riittävästi apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tänään juuri naapuritalossa asuvan narkomaanin kanssa jolta on huostaanotettu lapsi. Kerroin että pvk teki lastensuojeluilmoituksen koska tuoksuin hieman viiniltä (ed iltana nautittu pari lasia kun lapsi ei ollut kotona) ja satuin herkistymään itkuun kertoessani järkyttävästä edellisestä vuodesta. Suomalaisuuteen ei kuulu aitous eikä herkkyys! Tein virheen kun avauduin aroista aiheista.

Tämä "narkomaani" sanoi, että enhän mä ole nähnyt sua edes koskaan humalassa. Sä et polta edes tupakkaa. Sanoin että niin se on. Varoitti että älä edes puhu meidänlaisten kanssa julkisella paikalla ettei sulle tule vaan ongelmia.

Mä mietin että maailma on paha. Mun mummoni ollessa pikkukaupungin nimismiehen sihteeri moikkaili niin herroille kuin laitapuolen kulkijoille.

Sinkkuelämää sarjassa nautittiin lasi roseeta aikuisille lapsisynttäreillä.

Nyt vain hakataan vaimot lapset eläimet, elätään kulisseissa eikä katsota miten lapsi oikeasti voi kodissaan.

Pakko myöntää, etten ymmärtänyt pointtia. Mutta itse olen avoin auttavalle taholle, ihan lapsen vuoksi. Otan apua vastaan ja kerron rehellisesti miten menee. En elä mitään kulissielämää, vaan minulla on hyvä hoitosuhde. Lapseni voi hyvin, sen voin ylpeänä sanoa (ja niin voi myös sukulaiset, pk, neuvola yms)Käytän kaiken energian ja (vähäiset) voimat häneen ja haluan turvata hänen lapsuutensa.

Nyt mietinkin, kun hoitava taho tietää syömisongelmistani, että tekevätkö he lastensuojeluilmoitusten, kun joudun (vastuullisena aikuisena) kertoa, että ei mene hyvin syömishäiriön kanssa.

Ap

Harmi että et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Moni meistä on avoin, jopa ylirehellisiä hakiessaan apua. Jotkut ovat oikeasti täysin mielenterveydellisesti terveitä, mutta joutuvat esim puolisonsa taholta pahoinpidellyksi.

Toivon sinulle tsemppiä, mutta olen toki katkera siitä että maailma ei kohdannut minua silkkihansikkain juuri silloin kun olisi pitänyt auttaa. Joskus haluaisin huutaa, itkeä itkuni ja kertoa mitä kaikkea on tapahtunut, mutta siitäkin tulee ongelmia.

Maailma ei ole oikeudenmukainen eikä reilu. Hyville ihmisille ei aina tapahdu hyviä asioita. Aina kun luulee että se paha uni loppui jo, niin uusi kierros alkaa. Pitäisi varoa vihollisia vaikka luuli etteuvät he ole susia lampaiden vaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On naiivia luulla ettei lapsesi omaksu sinun käyttäytymismallejasi tai -tapojasi. Totta kai hän omaksuu ne. Pienet lapset ovat paljon viisaampia kuin kuvitellaan. Hän matkii sinulta kaiken ja oppii syömishäiriömallin jonka kuvittelee olevan ainoa oikea tapa syödä. Niin vain luuli äitinikin ettei alkoholisminsa millään lailla vaikuta lapsiin, mutta kyllä se vain vaikutti meihin. Ei tuollaista, noin suurta, läpinäkyvää sairautta, millään tavalla peitetä lapseltasi. Hoidata itsesi kuntoon lapsesi vuoksi jos ei muuten. Lastensuojelun puuttuminen asiaan ei ole aina negatiivinen asia.

Tietenkin teen kaikkeni että parannun. Lapsi syö siis monipuolisesti ja terveellisesti, mutta saa myös jätskiä kesäpäivinä ja muita juttuja spontaanisti. Hänelle tarjoan ihan kaikkea, tietenkin pääosin terveellisesti. Mutta en tietenkään syötä ”omia” ruokiani hänelle.

Ap

Miten kun lapsi on vanhempi ja alkaa enemmän huomioida miten sinä syöt? Silloin viimeistään hän alkaa seurata myös sinun lautasta. Toivon koko sydämestäni että parannut vielä joku päivä.

Haluatko toipua vai et? Sanot että et halua lopettaa pireilua ja toisaalta sanot että haluat. Tauti on vain pääsi sisällä ja vain sinulla on avaimet toipumiseen. Oma päätöksesi, ei kenenkään muun. Voit olla vahva myös näännyttämättä itseäsi. Mutta vain jos haluat.

Anorektikolle tyypillinen toimintamalli on juuri ap:n ajatus, että haluaa saavuttaa tietyn painon ja sitten loppuu laihdutus.

Ongelma on se, että laihdutus ei lopu koska se johtuu omasta pahasta olosta, joka ei katoa minkään painon myötä. Myös se tavoite muuttuu ja todennäköisesti on terveyden kannalta mahdoton.

hämillään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki terveydenhuollosta voidaan tehdä ilmoitus, mutta ei se automaattisesti johda lastensuojelun asiakkuuteen varsinkaan, jos et kaipaa apua. Plussaa on ainakin se, jos sinulla on jo hoitokontakti ongelmaasi.

Olen siis hoidossa. Saan ja otan apua vastaan. En vaan pysty lopettaa laihdutusta tai oireilua. Ajattelen, että kun saavutan painon X, ylläpidän sitä ja voin lopettaa laihduttamisen. Kaikki tämä niin, ettei siitä ole haittaa lapselle. Sen rajan yli en menisi.

Ap

Ymmärräthän että tämä on sairauden ajatus. Sitten jos saavutat tuon rajan, tulee uusi. Ei syömishäiriöön kuulu olla koskaan tyytyväinen. Toivon todella että parannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On naiivia luulla ettei lapsesi omaksu sinun käyttäytymismallejasi tai -tapojasi. Totta kai hän omaksuu ne. Pienet lapset ovat paljon viisaampia kuin kuvitellaan. Hän matkii sinulta kaiken ja oppii syömishäiriömallin jonka kuvittelee olevan ainoa oikea tapa syödä. Niin vain luuli äitinikin ettei alkoholisminsa millään lailla vaikuta lapsiin, mutta kyllä se vain vaikutti meihin. Ei tuollaista, noin suurta, läpinäkyvää sairautta, millään tavalla peitetä lapseltasi. Hoidata itsesi kuntoon lapsesi vuoksi jos ei muuten. Lastensuojelun puuttuminen asiaan ei ole aina negatiivinen asia.

Tietenkin teen kaikkeni että parannun. Lapsi syö siis monipuolisesti ja terveellisesti, mutta saa myös jätskiä kesäpäivinä ja muita juttuja spontaanisti. Hänelle tarjoan ihan kaikkea, tietenkin pääosin terveellisesti. Mutta en tietenkään syötä ”omia” ruokiani hänelle.

Ap

Miten kun lapsi on vanhempi ja alkaa enemmän huomioida miten sinä syöt? Silloin viimeistään hän alkaa seurata myös sinun lautasta. Toivon koko sydämestäni että parannut vielä joku päivä.

Toivon ja uskon, että silloin olen jo terve. Haluan pysyä matalassa painossa kun sen saavutan, mutta en kitumalla, vaan normaalisti syömällä. Kiitos.

Ap

On sanottu, että yksi suurimpia asioita, joka vaikuttaa lapseen on se, millainen on äidin itsetunto ja omakuva. Jos et ole tyytyväinen ulkonäköösi ja haluat laihduttaa, jollain käsittämättömällä tavalla siirrät sen lapseesi: niin kuin sinä katsot ja koet itsesi, niin lapsi alkaa katsoa ja kokea itsensä. Hän aistii ilman sanoja, miten koet itsesi. Saa siitä mallin, miten hän itse katsoo ja kokee itsensä. Siksi äärimmäisen tärkeää, että saat minäkäsityksesi kuntoon <3 Googlaa asiaa ja saat aiheesta lisätietoa.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko toipua vai et? Sanot että et halua lopettaa pireilua ja toisaalta sanot että haluat. Tauti on vain pääsi sisällä ja vain sinulla on avaimet toipumiseen. Oma päätöksesi, ei kenenkään muun. Voit olla vahva myös näännyttämättä itseäsi. Mutta vain jos haluat.

Ristiriitaista on se, että en koe olevani sairas välillä. Olen liian suuri ollakseni sairas. Voin parantua sitten, kun olen tarpeeksi laiha. Mutta ajatus vaihtelee, ja välillä ymmärrän sairaat toimintatapani ja sen, etten laihduta kuten ”normaalit” ihmiset. Haluaisin tiettyyn painoon, ja sitten alan syödä normaalisti. En kestänyt itseäni suurempana, vaikka kuinka yritin hyväksyä itseni vuosien ajan. En kestä normaalipainoa. Enkä halua tällä loukata ketään.

Ap, kuten sinulle on jo sanottu, et pääse noin syömishäiriöstä eroon.

Et voi suunnitella jatkavasi sairaalloista laihduttamista johonkin painoon ja tervehtyväsi sitten. Se tavoitepaino on liian matala, jotta voit elää terveesti siinä.

Lisäksi mikään paino ei ole lopulta sinulle tarpeeksi matala. Olet sairas ja tarvitset hoitoa, et laihdutusta johonkin sairaan mielen keksimään tavoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko toipua vai et? Sanot että et halua lopettaa pireilua ja toisaalta sanot että haluat. Tauti on vain pääsi sisällä ja vain sinulla on avaimet toipumiseen. Oma päätöksesi, ei kenenkään muun. Voit olla vahva myös näännyttämättä itseäsi. Mutta vain jos haluat.

Ristiriitaista on se, että en koe olevani sairas välillä. Olen liian suuri ollakseni sairas. Voin parantua sitten, kun olen tarpeeksi laiha. Mutta ajatus vaihtelee, ja välillä ymmärrän sairaat toimintatapani ja sen, etten laihduta kuten ”normaalit” ihmiset. Haluaisin tiettyyn painoon, ja sitten alan syödä normaalisti. En kestänyt itseäni suurempana, vaikka kuinka yritin hyväksyä itseni vuosien ajan. En kestä normaalipainoa. Enkä halua tällä loukata ketään.

Eli et halua parantua. Koska tavoitepainosi on alipaino, et todellakaan voi elää siinä terveellisesti. Olet sairas ja tarvitset kipeästi hoitoa.