Note to self: ÄLÄ mene kauniina pe-iltana yksin kaupungille ostoksille
Yksinäisyys vaan korostuu kun iloisia porukoita röykkiöittäin ympärillä eikä itsellä ole ketään jonka kanssa viettää aikaa.
Kommentit (31)
Minä erehdyn kerta toisensa jälkeen perjantaina iltapäivällä yhteen kivaan ja suosittuun kahvilaan, jos vaan kaupungilla olen. Siinä sitten istun yksin ja syön hitaasti ranskalaisiani kaikkien iloisten ja hyväntuulisten toisiaan tapaamaan kokoontuvien seurueiden keskellä, joku vie pöytäni toisen tuolin ja tunnen itseni niin säälittäväksi luuseriksi ja turhaksi ylimääräiseksi hukkapalaksi että sen täytyy jo näkyä minusta päällepäin.
Varmaan jotain itserankaisua tai muuta haitallista käytöstä altistaa itseään tuolle kokemukselle aina vaan uudestaan.
Olen vissiin outo kun minua ei yleensä häiritse. Usein on kirja mukana ja luen sitä kahviloissa, terassilla, puistossa yms.
Niin siis jos olet yksinäinen. Mutta jos et oo, voi olla ihana mennä.
No, sittenpä ystäviä hankkimaan. Asun Turussa ja kaveriporukkaan mahtuu kyllä! Missäs päin te yksinäiset shoppailette ja kahvittelette?
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyn kerta toisensa jälkeen perjantaina iltapäivällä yhteen kivaan ja suosittuun kahvilaan, jos vaan kaupungilla olen. Siinä sitten istun yksin ja syön hitaasti ranskalaisiani kaikkien iloisten ja hyväntuulisten toisiaan tapaamaan kokoontuvien seurueiden keskellä, joku vie pöytäni toisen tuolin ja tunnen itseni niin säälittäväksi luuseriksi ja turhaksi ylimääräiseksi hukkapalaksi että sen täytyy jo näkyä minusta päällepäin.
Varmaan jotain itserankaisua tai muuta haitallista käytöstä altistaa itseään tuolle kokemukselle aina vaan uudestaan.
Vastaisuudessa laita takki siihen vastapäisen tuolin selkänojalle. Näyttää siltä, että kaveri meni vessaan eikä kukaan vie tuolia. Jos joku yrittää viedä tuolin, sanot, että odotat kaveria.
No oma valinta. Täälläkin jos joku erehtyy antamaan jonkun neuvon, niin hirveet defenssit ja ei käy mikään. Todellisuudessa te haluatte vaan rypeä yksinäisyydessänne. Tuo asenne viittaa siihen. Sana laihduttavilla, kun on hirveen vaikeaa, mutta mikään muutos ei onnistu millään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyn kerta toisensa jälkeen perjantaina iltapäivällä yhteen kivaan ja suosittuun kahvilaan, jos vaan kaupungilla olen. Siinä sitten istun yksin ja syön hitaasti ranskalaisiani kaikkien iloisten ja hyväntuulisten toisiaan tapaamaan kokoontuvien seurueiden keskellä, joku vie pöytäni toisen tuolin ja tunnen itseni niin säälittäväksi luuseriksi ja turhaksi ylimääräiseksi hukkapalaksi että sen täytyy jo näkyä minusta päällepäin.
Varmaan jotain itserankaisua tai muuta haitallista käytöstä altistaa itseään tuolle kokemukselle aina vaan uudestaan.
Vastaisuudessa laita takki siihen vastapäisen tuolin selkänojalle. Näyttää siltä, että kaveri meni vessaan eikä kukaan vie tuolia. Jos joku yrittää viedä tuolin, sanot, että odotat kaveria.
No sithän ei näytäkään yhtään luuserilta kun se kaveri ei koskaan tule... Miksei voi antaa sitä tuolia tarvitsevalle. Älkää olko paskamaisia
Vierailija kirjoitti:
No, sittenpä ystäviä hankkimaan. Asun Turussa ja kaveriporukkaan mahtuu kyllä! Missäs päin te yksinäiset shoppailette ja kahvittelette?
Ei nuo halua hankkia mitään. Se kun voisi vaatia itseltä jotain efforttia. Eli mieti tosissaan haluaisitko edes tuollaisen ystävän, joka ei ole valmis antamaan itsestään mitään, vaan odottaa, että kaikki tippuu taivaalta syliin ilman mitään normaalielämään kuuluvia ponnisteluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyn kerta toisensa jälkeen perjantaina iltapäivällä yhteen kivaan ja suosittuun kahvilaan, jos vaan kaupungilla olen. Siinä sitten istun yksin ja syön hitaasti ranskalaisiani kaikkien iloisten ja hyväntuulisten toisiaan tapaamaan kokoontuvien seurueiden keskellä, joku vie pöytäni toisen tuolin ja tunnen itseni niin säälittäväksi luuseriksi ja turhaksi ylimääräiseksi hukkapalaksi että sen täytyy jo näkyä minusta päällepäin.
Varmaan jotain itserankaisua tai muuta haitallista käytöstä altistaa itseään tuolle kokemukselle aina vaan uudestaan.
Vastaisuudessa laita takki siihen vastapäisen tuolin selkänojalle. Näyttää siltä, että kaveri meni vessaan eikä kukaan vie tuolia. Jos joku yrittää viedä tuolin, sanot, että odotat kaveria.
No sithän ei näytäkään yhtään luuserilta kun se kaveri ei koskaan tule... Miksei voi antaa sitä tuolia tarvitsevalle. Älkää olko paskamaisia
Aina voi kohdata uuden kaverin, pitää antaa mahdollisuus, että joku istuu vastapäätä ja alkaa jutella, mutta jos viet siitä tuolin pois, ei kukaan istu yksinäisen juttuseuraksi. Voi odottaa uuttakin kaveria. On ilkeää viedä yksinäiseltä tuo mahdollisuus pois viemällä ainoa tuoli vastapäätä mihin mahdollinen juttukaveri voisi tulla tekemään tuttavuutta.
Tiedän tunteen. On hirveää käsittää kuinka yksin ja onneton on. Se iskee kuin pommi tajuntaan. Siksi inhoan erityisesti kesää ja välttelen ihmisiä parhaani mukaan. Kotona on turvallinen olo omassa omassa kuplassa. Joo ei näin ainakaan muutosta tapahdu, mutta olen keski-ikäinen ja luovuttanut aikoja sitten. Istun muuten nyt rannalla suojaisessa sopukassa ja nautin auringosta, liikun mielellään aamupäivisin kun ei ole vielä ihmismassoja liikkeellä.
Voimia ja hyvää kesää kaikille yksinäisille!
Olin tänään yksin syömässä ravintolassa kuten eilenkin. Ei minua haittaa iloiset ihmiset ympärilläni. Tänään näin Esplanadin-, Koffin - ja Vanhan kirkon puistoissa iloisia ihmisiä. Olen kokenut kaiken sen ja vetäytynyt viisasten vanhuuteen. PS. Kävin Sinebrykoffin museossa ystäväni kanssa, mutta hänen oli lähdettävä lapsen vaahdoksi, joten jatkoin yksin.