Romanttista rakkautta ei ole olemassa, ja siihen uskominen tekee onnettomaksi

Mjaa, meillä on arkipäivän romantiikka kestänyt kohta 20 vuotta. 

Väestöliiton tutkimusprofessorin Anna Rotkirchin mukaan rakkauteen kuuluu usein 3 eri tasoa eli romanttinen rakkaus, seksuaalinen intohimo ja kumppanuusrakkaus.

Romanttinen rakkaus on vahva voima, joka saattaa kumppanit yhteen.

Kun alkuhuuma hälvenee, romanssi voi syventyä pitkäkestoiseksi kumppanuusrakkaudeksi.

Seksuaalinen kiinnostus voi kohdistua useisiin ihmisiin yhtäaikaa, mutta romanttinen rakkaus vain yhteen.

https://yle.fi/uutiset/3-8662216

En tiedä onko se arjen parisuhdetta vai romantiikkaa mutta minua minun mieheni vetää puoleensa ja minä häntä. Ollaan oltu avioliitossa jo kymmenkunta vuotta mutta aina ohimennessä sipaistaan, suudellaan, hymyillään. Tehdään yhdessä asioita ja nauretaan. Minä rakastan miestäni ja näytän sen joka päivä, hän myös näyttää, että rakastaa minua. Minä koen meidän arjen romanttisena ihan miten ollaan ja mitä tehdään. Ihan vain sen tunteen ja rakkauden osoittamisen perusteella, se on meillä matkassa ja selkäytimessä joka ikinen päivä.

Tosi rakkaus kaappaa aivot. https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aiv…

Media ja sosiaalinen media ovat syypäitä. Nykyään pitää olla kaikkea hienoa mitä saa esitellä ja pitää olla jotain erikoista, jokaisessa. Saa sitten taas esitellä minkälainen kumppani löytynyt. On sitä ja tätä. Sinkkuilu ja pettäminen ovat ihannoituja ja niihin oikein kannustetaan suoraan tai epäsuorasti. Siinä ei paljon romanttinen rakkaus paina kun materia jyrää.

Vierailija kirjoitti:

Media ja sosiaalinen media ovat syypäitä. Nykyään pitää olla kaikkea hienoa mitä saa esitellä ja pitää olla jotain erikoista, jokaisessa. Saa sitten taas esitellä minkälainen kumppani löytynyt. On sitä ja tätä. Sinkkuilu ja pettäminen ovat ihannoituja ja niihin oikein kannustetaan suoraan tai epäsuorasti. Siinä ei paljon romanttinen rakkaus paina kun materia jyrää.

Onneksi mä löysin aivan tavallisen naisen jolle riittää aivan tavallinen mies:)

Exä oli just tollanen paremman elämän tavoittelija ja haikailija vaikka meilläkin oli kaikkea ja olemme molemmat hyvännäköisiäkin. Mut aina vaan pitää olla parempaa. Väärät arvot mun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kikka on siinä, että pitkään parisuhteessa olleiden tulee narrata että heillä romanttinen rakkaus kukoistaa päivästä toiseen, sillä jos oltaisiin rehellisiä, niin ihan sama arki se olisi siinäki suhteessa kuin muillakin elämässään. Tuon arkisuuden myöntäminen saisi silti suhteen näyttämään väljähtäneeltä ja sitä myötä haavoittuvaiselta, koska romanttisuushan se ihmiset yhdessä pitää!

Tämän takia pitkään parisuhteessa olleet narraavat olevansa kaikkien näiden vuosien jälkeen niin in love edelleen, eipä kukaan yritä kammeta väliin, tai kuvittele sen muka jotenkin olevan mahdollista, lisäksi saa muut kateellisiksi, paitsi naapurin Reetan, joka myös on yliromanttisessa suhteessa jo kymmenettä vuotta, siis sanojensa mukaan hänkin.

Kuka parisuhteessa oleva nyt haluaisi olla huonompi kuin muut parisuhteessaolijat, jotka sanovat olevansa niin rakastuneita ;)

Ja tämän takia suhteettomat haaveilevat parisuhteesta, koska heillä on käsitys siitä että tottakai romanttinen elämän kestävä rakkaus löytyy ihan todennäköisestikin, sillä näin paljon on ympärillä pitkissä ,"täydellisissä"suhteissa olevia pariskuntia. Jännästi näistäkin suhteista kuitenkin erotaan ihan sama 50% kun muistakin ;)

Itse kevytsuhteilin mielelläni ikävuodet 20-35, mutta sitten selkeästi tuli tunne että en tahdo enää kertakäyttösuhteita, vaan olen valmis panostamaan pysyvämpään ratkaisuun, sillä en enää jaksa käydä hipalla, en miellyttää herraseuralaisia olemuksellani, haluan muuttaa omakotitaloon edes hetkeksi elämässäni, eikä siihen yksin ole varaa, en ole enää nuori ja terve, vaan kremppaa on alkanut tulemaan, ja miehen kanssa selviän paremmin arjesta. Löysinkin sitten ihanan miehen, joka on kanssani samalla aaltopituudella. Romanttisuuttakin löytyy, se tulee aaltoina, ja syttyy nykyään syvemmistä jutuista, siitä kiitollisuudesta mikä toista kohtaan on syntynyt vuosien varrella. Silti tätä ilotulitusta ei todellakaan le öin ja päivin :D Samalla tavalla sitä itsekin suojelen parisuhdettamme sanomalla että kyllä, romanttista rakkautta todellakin löytyy pysyvänä laatuna,  ihan niin kuin minulla ja miehelläni <3

Ei se ole narraamista vaan ihan todellisia tunteita ja tunteista on hyvä kertoa. Ihmiset rakastavat eri tavoin ja joillekin rakkaus on päivittäistä romantiikkaa. Ei sinun romanttinen rakkautesi ole ainoa oikea romanttinen rakkaus. Ylennät vain itsesi tapasi mukaan muiden yläpuolelle. Sinulle ja miehellesi sopii teidän tapanne ja muilla on omat tapansa. Kaikki ihan yhtä oikeita ja todellisia tapoja, mutta erilaisia.

Noup, vaan kerroin että ihan samalla tavalla keron oman elämämme olevan romanttista rakkautta täynnä päivittäin, ja jätän ne ikävämmät asiat kertomatta. Tästä syntyy kuva että meillä on jotain ylimaallista, mitä moni muukin haluaa tavoitella. Mutta kun asia näyttäytyy heille vaaleanpunaisten lasien läpi, niin he eivät ymmärrä että se rakkauden säilyminen pitkässä suhteessa vaatii myös ikävien aikojen kestämistä, ja silloin se rakkaus punnitaan. Romanttinen rakkaus ei kanna yli vakavan sairauden, tai pikkulapsiarjen, mutta syvä rakkaus toista kohtaan, huolehtimisen halu, ja yhteisen elämän arvostaminen kantaa.

Exäni "rakasti" myös minua, kunnes sairastuin, menetin työkykyni ja hyväpalkkaisen ammattini. Olimme perheenperustamisiässä ja hän ajatteli varmaan, etten enää ole sopiva isäehdokas sairauteni vuoksi. En pysty töihin ja sairaus saattaa olla myös perinnöllinen, joten hän haki paremman isäehdokkaan tilalle.

Arvatkaa uskonko enää pyyteettömään rakkauteen?