Lue keskustelun säännöt.
Miten oikeesti eroon mieliteoista herkkuihin? En halua lihoa enää yhtään..
10.05.2018 |
Mulla on tällä hetkellä ylipainoa reilu 30kg, se on tullut liian isoista ruoka-annoksista sekä herkuttelusta. Ruokailutavat ja oikeastaan koko elämäntyylin olen jo muuttanut ja paino on parin kuukauden aikana laskenut 5kg.
Ongelma kuitenkin on aika ajoin iskevä herkkujen himo. Olen yrittänyt syödä litran jäätelön sijaan puikon, ison sipsipussin sijaan pienen jne, mutta useimmiten se herkkujen himo vaan kasvaa, kun syö jotain vaan vähän.
Syön nykyään paljon kasviksia, kaikki tuotteet normaalirasvaisina, ei lisättyä sokeria, viljoista (kaura, ohra, ruis, vehnä) siedän vain kauraa sen verran mikä menee yhteen puuroannokseen, lisäks ruokavalio on laktoositon. Käyn 3-6kertaa viikossa kävelylenkeillä, pituus vaihtelee 4-7km välillä. Haaveena jossain vaiheessa pystyä taas juoksemaan, tällä elopainolla en vielä viitsi ees yrittää.
Kommentit (72)
Syö kunnon ruokaa niin ei ole mielitekoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö kunnon ruokaa niin ei ole mielitekoja!
Sitähän ap syö.
Voisitko kokeilla jonkun aikaa olla kokonaan ilman makeita herkkuja? Vähentäminen ei näköjään sulla auta.
Minulla auttoi vain kokonaan lopettaminen. 6 vkoa kesti himot, sitten helpotti. Olin idiootti, ja annoin pahalle pikkusormen... Nyt taas herkkukoukussa ja ylipainoinen :(
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi vain kokonaan lopettaminen. 6 vkoa kesti himot, sitten helpotti. Olin idiootti, ja annoin pahalle pikkusormen... Nyt taas herkkukoukussa ja ylipainoinen :(
... Tai sitten tämä tapa ei vain ollut sinulle se toimivin? Ei epäonnistuminen kerro aina käyttäjänsä, vaan itse metodin heikkoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon valitettavasti taida mitään helppoa ratkaisua olla tuossa vaiheessa (ja itse olen yhtä paljon ylipainoinen, eli ei ole v*ttuilua) kun ylipainoa on 30 kg ja aivot on jo ehdollistuneet siihen että ei se laihtuminen kumminkaan onnistu eikä mulla vaan ole tahdonvoimaa (sen todistaa useimmat aikaisemmat repsahdukset).
Nuo tarpeeksi syömiset aterioilla jne on toki perusjuttuja joiden pitää olla kunnossa että on toivoakaan onnistua. Mutta valitettavasti pitkään ylipainoisena syöppönä olleella se ei välttämättä ollenkaan ratkaise ongelmaa, koska kyseessä on jonkinlainen (toisinaan lievähkö, toisinaan vakavampi) ahmimishäiriö. Siihen liittyy sekä fysiologisia että psykologisia mekanismeja, joista viimemainitut on vahvempia yleensä, mutta ei asiaa auta yhtään sekään että yleensä nälkähormonit toimii sillä tavalla väärin että on luonnottoman usein ruokahimoa vaikka söisi oikein ja riittävästi, että insuliiniherkkyys soluissa voi olla huonontunut niin että on makeanhimo ihan siksi kun solut ei koe saavansa tarpeeksi energiaa vaikka sitä söisi paljonkin jne.
Itsellä sama prosessi menossa että yritän päästä todella pahasta syömistilanteesta ja 35 kg ylipainosta laihtumaan. Ravitsemusterapeutilla olen käynyt, mutta viime aikoina todennut että se ei yksin riitä koska tähän liittyy niin paljon psyykkistä ehdollistumista jne. Nyt olen alkanut käydä Vastaamossa myös kognitiivisessa terapiassa, jossa minusta yritetään "aivopestä" pois syömiseen liittyviä ristiriitaisia ja haitallisia tunnekuvioita jotka saa ahmimaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi vain kokonaan lopettaminen. 6 vkoa kesti himot, sitten helpotti. Olin idiootti, ja annoin pahalle pikkusormen... Nyt taas herkkukoukussa ja ylipainoinen :(
Tämä on syy miksi harva asiantuntija suosittelee lopettamista: yleensä siinä käy juurikin noin, että tiukkana pysytään aikansa mutta sitten kun homma jostain syystä (esim. stressi, unettomuus, vaikeudet elämässä) ratkeaa, ratkeaakin totaalisesti ja lihotaan kaikki takaisin. Ja sitten uusi totaalikieltäymys, joka entisestään vääristää suhtautumista niihin ruokiin ja lisää niiden himoa jota patoutuuu sisälle, kunnes taas käy jotain ja sitten mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kokeilla jonkun aikaa olla kokonaan ilman makeita herkkuja? Vähentäminen ei näköjään sulla auta.
Tätä kanssa ehdottaisin. Mulla itselläni toimii tämä totaalikieltäytyminen parhaiten. Jos syön vain pienen suklaapatukan (muutaman palan) niin seuraavana päivänä tekee taas mieli. Kun taas ollut pitempään ilman niin ei enää edes muista herkkuja. Keksi joku korvaava terveellisempi herkku jos iskee aivan mahdoton himo. Tsemppiä!
Tuon ei auta mikään muu kuin kova itsekuri ja totaalilakko herkkuihin. Kestää keskimäärin parisen viikkoa, kun pääset vierotusoireista ja huomaat elämän helpottavan. Sen jälkeen onkin helppoa ja ihmettelet ettet ole ennen tätä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kokeilla jonkun aikaa olla kokonaan ilman makeita herkkuja? Vähentäminen ei näköjään sulla auta.
Tätä olen osittain kokeillut. Elämäntaparemontin aloittaessani olin lähes 4viikkoa ilman herkkuja, onnistui ihmeen hyvin, vaikka kyllä niitä mielitekoja oli paljonkin koko sen ajan, mutta niiden iskiessä join vettä tai tein jotain muuta, jolloin se himo unohtui hetkellisesti. Tämän toisen kuukauden aikana olen sallinut itselleni jonkun pienen herkun sillon tällöin, mutta tämä on tuntunut selkeesti pahemmalta, koska esim. se jäätelöpuikko paremminkin vaan lisää sitä himoa eikä poista sitä.
Mutta kyllähän sitä vois uudestaan kokeilla olla kokonaan ilman, josko ne himot pikkuhiljaa vähenis/loppuis.
ap
Itselläni auttaa vain totaalilakko. Muutama karkki tekee vain sen että haluaa lisää. Toisille sopii vähentäminen, itselläni ei. pari viikkoa kun kärsii niin sitten helpottaa. Itsekuria se vaatii, mutta oikeasti se on todella vapauttava tunne kun herkkuja ei tee mieli....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin toimi vain totaalilakko. Taisin karpata vuoden verran ilman sokeria tai pullaa ja nykyään yksikin pala suklaata täyttää koko viikon makeantarpeen. Ennen olisi mennyt levy päivässä, nyt pelkkä ajatus tekee pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttaa vain totaalilakko. Muutama karkki tekee vain sen että haluaa lisää. Toisille sopii vähentäminen, itselläni ei. pari viikkoa kun kärsii niin sitten helpottaa. Itsekuria se vaatii, mutta oikeasti se on todella vapauttava tunne kun herkkuja ei tee mieli....
Mulla ei auttanut 4vko totaalikieltäytyminenkään, mutta jos pitää valita totaalikieltäytymisen ja satunnaisen pikkuherkuttelun väliltä niin valitsisin kyllä totaalikieltäytymisen, koska vaikka mulla niitä mielitekoja oli tuolloinkin niin ne tuntui katovan nopeammin, mitä nyt tällä herkkujen sallimisella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totaalikieltäytyminen lienee ainoa vaihtoehto. Säästä herkkurahat possuun tai tilille ja palkitse itsesi sitten muuten kuin herkuilla, vaikka käymällä kampaajalla tai ostamalla uusi kiva vaate
Ensiksi onnittelut hyvästä alusta!!! Mitä tulee herkkuihin, niin siihen taitaa toimia eri ihmisillä eri asiat. Jos tuntuu siltä että pieni määrä jotain tiettyä herkkua tauon jälkeen saa aikaan paluun vanhoihin huonoihin tapoihin, niin juuri ne herkut kannattaa jättää kokonaan väliin. Jos taas huomaat, että joidenkin herkkujen kohdalla määrä pysyy hallinnassa, suosi niitä.
Kokeilitko jo ns. terveellisten naposteltavien helpoksi tekemistä? Leikkaa kurkku- ja porkkanatikkuja valmiiksi jääkaappiin (jos ne maistuu), ja tee niille dippikastike joka on tosi herkkua mutta vähäkalorista, ja syö niitäkin hitaasti että annat mieliteolle enemmän aikaa mennä ohi. Mikrossa tehdyt lehtikaalisipsit on muuten yllättävän hyviä myös.
Yksi mikä voisi toimia on, että kun iskee mieliteko johonkin syötävään teetkin ensin jotain ruokaan liittymätöntä yhtä kivaa, siten voisit päästä helpoiten pinttyneestä ruoalla palkitsemisen tunteesta eroon. Jos tätä kokeilet, niin keksi ja suunnittele valmiiksi tuo korvaava juttu, että se on yhtä helposti käsillä kuin se sipsipussi.
Voit toki yrittää joidenkin neuvojen mukaan vain lopettaa heti väärin syömisen, se olisi kiva ja helppoa jos olisi täydellinen ihminen. Tosin täydellisellä ihmisellä ei näitä ongelmia alunperinkään olisi ollut 😁. Jokaisella meistä on meidän omat kompastuskivemme, ja ne eivät ole kaikille samat. Sen kannattaisi muistaa kaikkien niiden jotka hehkuttavat, että joku juttu täytyy olla muillekin ihan helppo homma jos se on helppoa minulle. Mulle esim. olisi helppoa lopettaa tarvittaessa alkoholin käyttö kun se ei juuri muutenkaan kiinnosta ja tulee kuukausienkin välejä käytössä ja kerta-annos on aina max 1-2, mutten silti hehkuttele kellekään alkoholistille että senkus vaan lopetat, ihan helppo juttu.
Tuttu ongelma, eikä siihen ole oikeastaan kuin yksi pysyväisratkaisu. Lisää lihasta ja rasvaprosentti alemmas.
Itselläni on kanssa ollut mielitekoja makean ja suolaisten naposteltavien suuntaan, mutta minä pystyn hillitsemään niitä nykyään aika hyvin. Olen saanut painoni melko hyvälle tasolle ja lihasmassani on arvioni mukaan (ilman mittauksia) riittävä sille että en enää liho helposti.
Pystyn nykyään syömään vähän vapaammin, mutta mitään övereitä ei tietenkään. 99 prosenttia suuhun laittamastani ruoasta on terveellistä, mutta välillä pitää vähän herkutella.
En osaa antaa kummoisia neuvoja kun itsekin taistelen saman asian kanssa, mutta toivotan sinulle paljon voimia! Oikeastaan pelottavaa miten rajusti koukuttava aine sokeri on. Tupakasta eroon päässyt tuttavani sanoi ettei tupakoinnin lopettamista voinut edes verrata sokerista eroon pääsemiseen, kun sokerikoukku oli moninkertaisesti vahvempi, vaikla hän oli polttanut päivittäin 20 vuotta. Hirveästi tätä asiaa vähätellään nykyään, mutta osalle ainakin sokeri on kuin huumetta.
Vierailija kirjoitti:
Lihota, ei lihoa!!!
Tää nyt vasta hölmöltä kuulostaakin!
Mulla on auttanut eniten säännölliset tarpeeksi suuret ateriat, ettei nälkä pääse yllättämään ja käske sipsihyllylle.