Lue keskustelun säännöt.
Niin yksinäinen, että on valtavan paha olla
10.05.2018 |
Ja ei, ei ole miestä, lapsia, ystäviä tai kavereita. Oon vaan aivan yksin kuukaudesta toiseen. Millä tätä oloa saisi lievitettyä (ei viina), kun tiedän ettei asia tule ikinä muuttumaan. Yksinäisyys johtuu hiljaisuudesta ja kömpelöstä luonteestani.
Kommentit (42)
Muistan kun olin itse samassa tilanteessa vielä pari vuotta sitten. Ahdisti aivan hel...tisti ja teki mieli mennä vain köyden jatkoksi.
Onneksi minut poimittiin kuin kulkukoira ojasta rakastavaan kotiin. Nyt on hyvä olla, eikä enää ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ollut yksin vuodesta 2007. Tähän tottuu.
Näissä yksinäisten ja syrjäytyneiden aloituksissa on kaikissa yksi yhteinen tekijä; Joka ikinen teilaa jokaisen ehdotuksen jonka joku hyvää tarkottaen antaa.
Ei voi. Ei kannata. Ei ei ei. Yritä siinä sitten jotenkin auttaa. Ei kiinnosta. Pidä tunkkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Suomessa on vaikka miten paljon mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Vika on siinä, ettei yksinäisten yksinäisyys poistu yhteisöllisyydellä vaan siten, että saavat elämäänsä "jonkun erityisen". JOnkun, joka on vain heitä varten.
Jonkun, joka on vain heitä varten. Eli kyseeseen tulee tällöin vain parisuhde? Tällöinkin kumppanillasi on oikeus omiin ystäviinsä, perheenjäseniin ja harrastuksiin. Ystävyyssuhteessakaan tuollainen vaatimus ei ole realistinen. Olisikohan näin ollen vaatimuksesi kohtuuton, kun kerta haluat yksinoikeuden johonkin ihmiseen?
Ikäväähän se yksinäisyys on. Mutta joskus auttaa, jos osaa vähän tutkiskella ja kehittää itseään.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3166072/yritin-tutustuttaa-kaksi-yksina…
Jos olet liian mustavalkoinen, ehdoton, omistava, vaativa, liikkeellä kaikki tai ei mitään-periaatteella? Kiltti ja hiljainenkin ihminen myös voi ihan tiedostamattaan toimia niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Häh, mitä ihmettä? :D Minä olen kurssien suurkuluttaja ja ihan normaali olen. Haluan kehittää itseäni ja oppia uutta, joten siksi käyn siellä. Olen saanut paljon uusia ystäviä kursseilta, eli ihan kelvollinen suositus on mennä niille jos on yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Suomessa on vaikka miten paljon mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Vika on siinä, ettei yksinäisten yksinäisyys poistu yhteisöllisyydellä vaan siten, että saavat elämäänsä "jonkun erityisen". JOnkun, joka on vain heitä varten.
Jonkun, joka on vain heitä varten. Eli kyseeseen tulee tällöin vain parisuhde? Tällöinkin kumppanillasi on oikeus omiin ystäviinsä, perheenjäseniin ja harrastuksiin. Ystävyyssuhteessakaan tuollainen vaatimus ei ole realistinen. Olisikohan näin ollen vaatimuksesi kohtuuton, kun kerta haluat yksinoikeuden johonkin ihmiseen?
Ilmaisin asian aiemmin vähän huonosti. Yhteisössä olet vain yksi muiden joukossa, et siis kenellekään sen erityisempi tai tärkeämpi kuin muutkaan yhteisön jäsenet. En siis tarkoittanut, ettei ko henkilöllä saisi olla muita ihmissuhteita lainkaan. Parisuhde lienee se tärkein, jota yksinäiset kaipaavat. Mutta myös hyvä ystävä, joka on sulle tärkeä ja erityinen ja samoin olet hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Yhteisöllisyyttä voi etsiä vaikka niiltä kursseilta, mutta sehän ei kelvannut, koska siellä on niitä mielenterveyskuntoutujia. Eikä sieltä muutenkaan saa niitä kavereita, koska sen eteen pitäisi tehdä jotain ja eihän se käy. Niiden kavereiden pitäisi olla jo.
Harrastukset, opiskelu, kirkko, yhdistystoiminta ym luovat kaikki yhteisöllisyyttä. Ihan oikeasti kyse on vain siitä, että niihin menee mukaan ja ajattelee sen olevan yhteisöllistä. Jos itse vain möllöttää kotona ja valittaa kavereiden puutteesta, ei luonnollisestikaan koe yhteisöllistyyttä, vaikka sitä olisi heti oven ulkopuolella.
Ja eipä pahalla ap, mutta vaikutat itsekin mielenterveysongelmalliselta, jos olet niin ujo ja hönö, ettet yhtään kaveria saa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä hyväätekevät neuvot masentavat vain lisää.... ei joku kurssi voi mitenkään poistaa sitä yksinäisyyttä joka syntyy siitä, ettei ole emotionaalista yhteyttä kehenkään. Siis sellaista intiimiä jossa voi kertoa toiselle ihan kaiken ja jonka tietää myös jatkuvan.
Tai ainakaan minua ei auta joku kurssilla käyminen tms. kuin hetken. Sitten on taas yksin. Kurssikavereista tulee harvoin ystäviä.
Ja ne ainoat ystävät elävät jo omaa elämäänsä jossa ei jakseta kuunnella kuin joskus yksinäisen huolia. Se on tietenkin ymmärrettävää jos on lapsi, työ, perhe ja harrastukset ettei jää aikaa yksinäiselle.
Juu, pitää paikkansa, en minä ainakaan halua toimia kenenkään yksinäisen terapeuttina tai "roskiksena". Ystävyys perustuu vastavuoroiselle antamiselle, ei niin, että toista käytetään hyväksi vain oman mielialan kohottamiseen. Sitä varten on terapeutteja, jotka kuuntelevat kaikenlasta rahasta.
Minusta vaikuttaa useita yksinäisten aloittamia ketjuja lukeneena, että aika monelle ei ole selvinnyt ystävyyden vastavuoroisuus ja se, että tuskin kukaan jaksaa pitkän päälle mitään emotionaalista ripustautumista, jossa kerrotaan "kaikki".
Kestävät ystävyyssuhteet ovat sellaista "kevytystävyyttä", jossa tapaillaan ja viestitellään silloin tällöin, eikä rasiteta toista liiaksi. Siitä tulee hyvä mieli molemmille.
Lisäksi näyttää siltä, että yksinäisille ei kelpaakaan ystäväksi kuka tahansa, vaan ystävän pitää olla tietynlainen. Eivät kelpaa ystäviksi reilusti vanhemmat eivätkä nuoremmat, eivät toiset yksinäiset, vaan pitää olla sellainen, jolla on ystäviä muutenkin ihan liiaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä hyväätekevät neuvot masentavat vain lisää.... ei joku kurssi voi mitenkään poistaa sitä yksinäisyyttä joka syntyy siitä, ettei ole emotionaalista yhteyttä kehenkään. Siis sellaista intiimiä jossa voi kertoa toiselle ihan kaiken ja jonka tietää myös jatkuvan.
Tai ainakaan minua ei auta joku kurssilla käyminen tms. kuin hetken. Sitten on taas yksin. Kurssikavereista tulee harvoin ystäviä.
Ja ne ainoat ystävät elävät jo omaa elämäänsä jossa ei jakseta kuunnella kuin joskus yksinäisen huolia. Se on tietenkin ymmärrettävää jos on lapsi, työ, perhe ja harrastukset ettei jää aikaa yksinäiselle.
Olet epärealistinen. Hyvin harvat ihmiset haluavat kuormittaa toisia huolillaan. Sitä varten ovat sukulaiset ja terapeutit.
Suurella osalla aikuisista ei ole intiimiä emotionaalista suhdetta kehenkään. Sellaiset ovat tapana varhaismurrosiän vuosina, kun pitää olla se paras kaveri jolle uskoutua. Eli kaipaat oikeasti jotakin sellaista, mitä aikuisten maailmassa ei juuti ole. Kaipaat lapsuuden ihmissuhteita!
Vierailija kirjoitti:
Nämä hyväätekevät neuvot masentavat vain lisää.... ei joku kurssi voi mitenkään poistaa sitä yksinäisyyttä joka syntyy siitä, ettei ole emotionaalista yhteyttä kehenkään. Siis sellaista intiimiä jossa voi kertoa toiselle ihan kaiken ja jonka tietää myös jatkuvan.
Tai ainakaan minua ei auta joku kurssilla käyminen tms. kuin hetken. Sitten on taas yksin. Kurssikavereista tulee harvoin ystäviä.
Ja ne ainoat ystävät elävät jo omaa elämäänsä jossa ei jakseta kuunnella kuin joskus yksinäisen huolia. Se on tietenkin ymmärrettävää jos on lapsi, työ, perhe ja harrastukset ettei jää aikaa yksinäiselle.
Minusta tuntuu, että pohjimmainen ongelma yksinäisillä on nähdä kaikki ne elämän mahdollisuudet ja osata hyödyntää niitä.
Ei tietenkään siellä kurssilla aleta purkamaan pois sitä yksinäisyyttä, vaan siellä ollaan muiden kanssa, tehdään yhdessä ja erikseen, jutellaan asioista. Ja luodaan kontakteja. Joskus voi löytyä joku sellainen, jonka kanssa olisi mukava nähdä kurssin ulkopuolellakin. Siitä se sitten lähtee rullaamaan eteenpäin jos lähtee ja jos ihmiset eivät itse torppaa mahdollisuuksia. Pitää itse haluta tutustua toisiin.
Sosiaaliset taidot opitaan lapsena ja niitä on kyllä vaikea muuttaa kun ne ovat vakiintuneet. Kuten huomaa myös näistä keskusteluista kun mikään ohje ei kelpaa. Mutta muuttuminen on silti mahdollista jos niin haluaa tehdä. Työtä se vaatii ja sitä, että tekee jotain toisin kuin tähän asti. Jos huomaa, että elämä on nykyisellään onnetonta niin miksi jatkaa sitä silti samalla tavalla? Ei kukaan tule kotoa hakemaan, vaan itse täytyy mennä paikkoihin missä ihmisiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on monta kirjekaveria. En ole koskaan tavannut heitä, mutta pidän heitä oikeina kavereina. Myönnettävästi etäisyyskin on melkoinen, tuntuisi oudolta olla kirjeenvaihdossa naapurin kanssa. Vaihdamme välillä valokuvia, lahjoja jne. Kirjeenvaihto vaatii tietenkin kirjallisia kykyjä ja halua kirjoittaa, mutta ap osaa selvästi ilmaista itseään kirjallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Suomessa on vaikka miten paljon mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Vika on siinä, ettei yksinäisten yksinäisyys poistu yhteisöllisyydellä vaan siten, että saavat elämäänsä "jonkun erityisen". JOnkun, joka on vain heitä varten.
Jonkun, joka on vain heitä varten. Eli kyseeseen tulee tällöin vain parisuhde? Tällöinkin kumppanillasi on oikeus omiin ystäviinsä, perheenjäseniin ja harrastuksiin. Ystävyyssuhteessakaan tuollainen vaatimus ei ole realistinen. Olisikohan näin ollen vaatimuksesi kohtuuton, kun kerta haluat yksinoikeuden johonkin ihmiseen?
Ilmaisin asian aiemmin vähän huonosti. Yhteisössä olet vain yksi muiden joukossa, et siis kenellekään sen erityisempi tai tärkeämpi kuin muutkaan yhteisön jäsenet. En siis tarkoittanut, ettei ko henkilöllä saisi olla muita ihmissuhteita lainkaan. Parisuhde lienee se tärkein, jota yksinäiset kaipaavat. Mutta myös hyvä ystävä, joka on sulle tärkeä ja erityinen ja samoin olet hänelle.
Aikuisena on harvemmin mahdollista pitää vain yhtä hyvää ystävää, joka olisi erityinen ja tärkeä, koska aikuisen elämän velvollisuudet on hyvin erilaisia kuin lapsena. Jo itsessään työ ja sen lisäksi perhe/parisuhde vie hyvin paljon aikaa ja energiaa. Erityisen läheinen ystävyyssuhde antaa paljon, mutta myös vie paljon. Siksi on helpompi jos ystäviä on muutama ja jokainen omalla tavallaan tärkeä. Esim yhden kanssa voi keskustella työstä, yhden kanssa parisuhteesta, yhden kanssa elämästä jne. Jos vain yhden ihmisen harteille jää kuunnella sinun suruja ja iloja, niin se käy voimien päälle ja vain karkottaa nämä ystävät pois.
Kannattaa siis aikuisena unohtaa nuo haaveet, että voisi olla hyvin hyvin tärkeä vain yhdelle ja mieluummin hakea voimaa joukosta ja siitä yhteisöllisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Suomessa on vaikka miten paljon mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Vika on siinä, ettei yksinäisten yksinäisyys poistu yhteisöllisyydellä vaan siten, että saavat elämäänsä "jonkun erityisen". JOnkun, joka on vain heitä varten.
Jonkun, joka on vain heitä varten. Eli kyseeseen tulee tällöin vain parisuhde? Tällöinkin kumppanillasi on oikeus omiin ystäviinsä, perheenjäseniin ja harrastuksiin. Ystävyyssuhteessakaan tuollainen vaatimus ei ole realistinen. Olisikohan näin ollen vaatimuksesi kohtuuton, kun kerta haluat yksinoikeuden johonkin ihmiseen?
Ilmaisin asian aiemmin vähän huonosti. Yhteisössä olet vain yksi muiden joukossa, et siis kenellekään sen erityisempi tai tärkeämpi kuin muutkaan yhteisön jäsenet. En siis tarkoittanut, ettei ko henkilöllä saisi olla muita ihmissuhteita lainkaan. Parisuhde lienee se tärkein, jota yksinäiset kaipaavat. Mutta myös hyvä ystävä, joka on sulle tärkeä ja erityinen ja samoin olet hänelle.
Aikuisena on harvemmin mahdollista pitää vain yhtä hyvää ystävää, joka olisi erityinen ja tärkeä, koska aikuisen elämän velvollisuudet on hyvin erilaisia kuin lapsena. Jo itsessään työ ja sen lisäksi perhe/parisuhde vie hyvin paljon aikaa ja energiaa. Erityisen läheinen ystävyyssuhde antaa paljon, mutta myös vie paljon. Siksi on helpompi jos ystäviä on muutama ja jokainen omalla tavallaan tärkeä. Esim yhden kanssa voi keskustella työstä, yhden kanssa parisuhteesta, yhden kanssa elämästä jne. Jos vain yhden ihmisen harteille jää kuunnella sinun suruja ja iloja, niin se käy voimien päälle ja vain karkottaa nämä ystävät pois.
Kannattaa siis aikuisena unohtaa nuo haaveet, että voisi olla hyvin hyvin tärkeä vain yhdelle ja mieluummin hakea voimaa joukosta ja siitä yhteisöllisyydestä.
Näinhän se on, mutta moni yksinäinen kaipaa nimenomaan lapsuuden "sydänystävää" eli "bestistä". Sellaisen löytäminen aikuisena on vaikeaa. Varsinkin, jos haluaa ystävän juuri sellaisesta, jolla jo on paljon ystäviä, kavereita ja muita ihmissuhteita. Yksinäisen pitäisi yrittää ystävystyä toisen "bestistä" etsivän yksinäisen kanssa.
Tosi hyviä kommentteja, etenkin kaksi viimeisintä. Olen niin samaa mieltä.
Bestis jutut kuuluvat lapsuuteen. Sydänystävän tilalle tarvitset oikeasti hyvää terapeuttia. Aikuisten ongelmat ovat sen verran isoja, ettei kukaan "bestis" jaksa ottaa niitä kantaakseen. Lapsena oli vielä eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Bestis jutut kuuluvat lapsuuteen. Sydänystävän tilalle tarvitset oikeasti hyvää terapeuttia. Aikuisten ongelmat ovat sen verran isoja, ettei kukaan "bestis" jaksa ottaa niitä kantaakseen. Lapsena oli vielä eri juttu.
Mä luulen, että ainakin osalle yksinäisistä käsitys ystävyydestä muodostuu Sinkkuelämän kaltaisista tv-sarjoista, joissa ystävien kanssa ruoditaan ihan kaikki intiimeimmätkin asiat. Mutta ei näissä sarjoissa olekaan puolisoa, lapsia, yt-neuvotteluja, putkiremonttia, anopin aivoinfarktia tai muutakaan tavallisen arjen asiaa.
Mitä pidempään yksinäisyyttä on kestänyt, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Yksinäisyyteen liittyy usein sosiaalista eristäytymistä, sosiaalista pelkoa, huono itsetunto, häpeää yms, joka pahenee mitä pidempään tilanne jatkuu.
Siltikin, ainut keino päästä eroon yksinäisyydestä on olla sosiaalinen - poistua omasta yksinäisyyden kuplasta, tehdä aloitteita, etsiä omantyylisiä ihmisiä, jaksaa rakentaa ihmissuhteita, olla kiinnostunut toisista ihmisistä.
Kannattaa katsoa asuinpaikkasi fb:n kaveriryhmät, etsitaanystavaa.com -sivu, mennä vapaaehtoiseksi johonkin paikalliseen ryhmään, aloittaa uusi harrastus.
Myös omien sosiaalisten taitojen kehittäminen, tiedostaminen ja harjoittelu voi olla hyödyllistä - YouTubesta löytyy hyviä videoita.
Ei ole myöskään totta että kaikilla on jo omat ympyrät tai että oman tyylisiä ihmisiä ei löydy. Minulla ei ainakaan ole mitään kiintiötä ihmissuhteisiin, hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja sellaisia ihmisiä ottaa mielellään lisää elämään.
Ystäviä voi lopulta löytää mistä vain, se voi olla kaupan kassa, vieruskaveri lentokoneessa, tuttu koiranulkoiluttaja jne.
Tärkeintä on oma aktiivisuus ja sieltä omasta kuplasta poistuminen. Jokainen meistä voi löytää ystäviä, mutta asian eteen pitää nähdä vaivaa.
Niin, mutta ei naiset.