Yllättävimmät kehut jotka olet saanut?

Vierailija kirjoitti:

Olin yliaikaa kaupassa töissä.tervehdin asiakkaat ja annoin katsella.

13v nirppanilli pentu veti liikkeen läpi ja painui suoraan ovelle.

lapsosen äiti tuli kysymään onko minulla joku hätänä?

Olin monttu auki ja sanoin että yli 50v naisen kasvot roikkuvat...ei ole hätää..

haistakaa asiakkaat hevon vittu

eipä ollut runkkari ostamassa mitään

Tässä on esimerkki kirjoituksesta, josta tajua mitä oikein halutaan sanoa. Mikähän tässä oli se kehu?

Sanottu kerran pirtsakaksi. Onhan se kohteliaisuus, mutta tuli harmistunut olo siitä, että olen antanut itsestäni niin väärän kuvan! Jos luullaan iloiseksi, niin rupean miettimään mitähän toinen ajattelee, jos olen seuraavalla kerralla oma ankea itseni.

Vierailija kirjoitti:

OT, kiinnostaisi nyt se APn resepti ja mikä siinä on erilaista kuin italialainen lasagne.

No siis itse reseptissä ei mielestäni ole mitään ihmeellistä, se tosiaan on ihan lapsuuteni peruslasagnea. Tällä seudulla vaan tahtovat lisäillä extroja (anoppini tapauksessa herneitä, salaminsiivuja ja keitettyjä kananmunia viipaleina) sinne sekaan, sekä käyttää huomattavasti vähemmän valkokastiketta. Itse lisään myös valkokastikkeen sekaan ja lasagnen päälle jotain mietoa juustoa, tyyliin kermajuusto tai mozzarella (italialaisittain joka väliin ripotellaan vain hieman parmesaania).

Resepti:

Öljyssä tai voissa paahdetaan kevyesti 2 valkosipulinkynttä ja 500 g sika-nauta-jauhelihaa. Maustetaan yhdellä kasvisliemikuutiolla (johon lisäksi tarvittaessa maun mukaan suolaa). Saa olla aika suolaista, koska lasagnelevyt "imevät" osan mausta.

Tähän lisätään tölkillinen (400 g) tomaattimurskaa kera lusikallinen sokeria (vie tomaatista pahimman kitkeryyden) ja puoli tölkillistä vettä. Annetaan kiehua kokoon, kunnes kastike on muhennosmaista.

Valkokastikkeen teen aina silmämääräisesti eli tarkkoja aineiden määriä en oikein osaa sanoa. Voita sulatetaan parisataa grammaa, johon lisätään sopivasti jauhoja - seos ei saa mennä paakkuiseksi tahnaksi, vaan pitää pysyä sopivan nestemäisenä jotta maidon saa sekoitettua joukkoon helpommin. Maitoa lisään vähitellen, koko ajan sekoittaen, noin 1,5 litraa. Kastikkeen saostuttua sopivasti (normi perunat ja kastike - kastiketta nestemäisempi toimii parhaiten), lisään joukkoon juustoraastetta (yllämainittu mieto juusto, esim kermajuusto tai mozzarella) n. 1, 5 desiä. Lopuksi maustan maun mukaan mustapippurilla ja mahdollisesti suolalla (täällä ei yleensä voi ole suolaista, eli suomalaista voita käytettäessä ei luultavasti tarvitse).

Uunivuokaan laitan ensimmäisenä pari kauhallista valkokastiketta (pohja peittoon), jonka päälle ensimmäinen kerros lasagnelevyjä. Sitten tomaatti-jauhelihakastiketta, valkokastiketta, lasagnelevyjä vuoron perään. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle valkokastiketta ja juustoraastetta desin verran.

N. 200-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi (kunnes juusto sulaa ja ruskistuu hieman).

Yllätyn joka kerta, kun joku sanoo minusta jotain positiivista. 

Kerran kaupungilla joku tuntematon mies marssi luokseni ja sanoi, että minulla on kauniit jalat. Tuli hyvä mieli. :D

Lukiossa eräs äidinkielenopettaja halusi lukea enemmän kirjoittamiani juttuja. Toin hänelle jokusen runon ja novellin luettavaksi ja ne luettuaan n. viikon päästä hän oikein istui alas kanssani ja kävi kaikki läpi. Sanoi minussa olevan potentiaalia ja suositteli Jyväskylän yliopistoa, sekä Oriveden opistoa. Oriveden opiston maksuihin ei ollut varaa ja muutamana vuotena hain Jyväskylään. En päässyt...:/

Toinen kehu osui oikein itsetuntoon, kun ulkonäköä kehuttiin.:P Mentiin miesystävän kanssa lähibaariin ja hän näki jonkun itselleen tutun porukan, johon liityttiin. Semmonen keski-ikää lähestyvä mies kääntyi kättelemään mua ja sain kehun:"Nätti on kuin metsämarja!" Ihanasti sanottu, mun mielestä.:D

Yllättävimmät ja parhaimmat vieraan sanoessa partyjen jälkeen ettei ole koskaan nauranut yhtä paljon ja valittaa kipeitä vatsalihaksiaan. 

Mua kehuttiin kerran eräässä suosituksessa sosiaaliseksi ihmiseksi, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. En ole sellainen todellakaan, mutta näköjään osaan teeskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa eräs äidinkielenopettaja halusi lukea enemmän kirjoittamiani juttuja. Toin hänelle jokusen runon ja novellin luettavaksi ja ne luettuaan n. viikon päästä hän oikein istui alas kanssani ja kävi kaikki läpi. Sanoi minussa olevan potentiaalia ja suositteli Jyväskylän yliopistoa, sekä Oriveden opistoa. Oriveden opiston maksuihin ei ollut varaa ja muutamana vuotena hain Jyväskylään. En päässyt...:/

Toinen kehu osui oikein itsetuntoon, kun ulkonäköä kehuttiin.:P Mentiin miesystävän kanssa lähibaariin ja hän näki jonkun itselleen tutun porukan, johon liityttiin. Semmonen keski-ikää lähestyvä mies kääntyi kättelemään mua ja sain kehun:"Nätti on kuin metsämarja!" Ihanasti sanottu, mun mielestä.:D

Oletko kuitenkin jatkanut kirjoittamista omaksi iloksi?

Ihana tuo metsämarja

Työkaveri halusi kehua sivistyneisyyttäni ja teki sen kertomalla että 'kun olet katsellut maailmaa muualtakin kuin navetan sontaluukusta'!

Jossain työharjoittelussa nuorena kun pääasiassa vain haukuttiin, nekin jotka olivat hyviä, "Mene kotiin", "olet jo tuntisi tehnyt", yleensä meni aina yli työajan, tytöt eivät luistaneet koskaan, tuo oli rehellinen tunnustus, sentään yritin.

Tosin olin niin vaikealuonteinen että pelkät kehut eivät auttaneet, ehkä vuodessa olisin saanut normi itsetuntoa.

Paras saamani kohteliaisuus oli se, kun olin kaupungilla kaverini kanssa (molemmat 28-vuotiaita) ja vastaan tuli tuon kaveri joku tuttu mies, joka kysyi ihan tosissaan että olenko tuon kaverini tytär :D Kaveri ei kyllä tykännyt yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Paras saamani kohteliaisuus oli se, kun olin kaupungilla kaverini kanssa (molemmat 28-vuotiaita) ja vastaan tuli tuon kaveri joku tuttu mies, joka kysyi ihan tosissaan että olenko tuon kaverini tytär :D Kaveri ei kyllä tykännyt yhtään.

Tästä tuli mieleen, että pari vuotta sitten miehen noin parikymppinen oppilas oli kysynyt hänen kollegaltaan, että olenko mieheni tytär (meillä siis on kaksi teini-ikäistä tytärtä).

Onhan meillä viitisen vuotta ikäeroa -tuolloin taidettiin olla 36 ja 41 tienoilla-, mutta mies on hyvin nuorekas sekä ulkonäöltään että tyyliltään.

Mies oli hieman myrtsinä :D

Minulla on ongelmallinen suhde esimieheni kanssa. Esimies ei arvosta työtäni, on välillä siirtänyt minut toisiin tehtäviin ja sanonut suoraan etten nykyisessä työpaikassani tule saavuttamaan tavoitteitani, joten minun on paras hakeutua muualle töihin. Erääm työpäivän jälkeen esimieheni esimies keskusteli kanssani ja sanoi että minulla on poikkeuksellinen työkokemus, jota arvostetaan yhtiössä. Lisäksi hän arvostaa sitä, että innostun uuden oppimisesta enkä kuvittele, että tutkinnon suorittamisen jälkeen olen valmis eikä mitään tarvitse enää opiskella. Viime kuussa sain palkankorotuksen pyytämättä. Tuntui levyltä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ongelmallinen suhde esimieheni kanssa. Esimies ei arvosta työtäni, on välillä siirtänyt minut toisiin tehtäviin ja sanonut suoraan etten nykyisessä työpaikassani tule saavuttamaan tavoitteitani, joten minun on paras hakeutua muualle töihin. Erääm työpäivän jälkeen esimieheni esimies keskusteli kanssani ja sanoi että minulla on poikkeuksellinen työkokemus, jota arvostetaan yhtiössä. Lisäksi hän arvostaa sitä, että innostun uuden oppimisesta enkä kuvittele, että tutkinnon suorittamisen jälkeen olen valmis eikä mitään tarvitse enää opiskella. Viime kuussa sain palkankorotuksen pyytämättä. Tuntui levyltä.

Autocorrect taas eli Tuntui *kehulta*

Kävin USA:ssa muutama vuosi sitten. Hotellivirkailija, nainen puhkesi kehumaan pituuttani vuolaasti. Olen 178 cm pitkä nainen. Ilmeisesti pituus on ihailtu ominaisuus siellä. Kiva maa, missä ihmisiä kehutaan tuosta vain.

Kun eräs työkaverimies näki ensimmäistä kertaa kasvoni ja minut arkivaatteissa (leikkurissa peitetään kasvot ja kroppa tietty), suu loksahti auki eikä saanut sanaa suusta, änkytti hetken ja lopulta puuskahti, että herranjumala, sähän olet käsittämättömän kaunis. Tällaiselle naiselle, joka perheensä suusta jatkuvasti sai elämänsä ensimmäiset 20 vuotta kuulla olevansa hirveän ruma, on ollut todella iso asia huomata, että en oikeasti ole ruma inhotus - sen takia tuo mieleenjäänyt kehukin on niin ulkonäkökeskeinen. 

Viime vappuna hoitolasten kanssa tehtiin kasvomaalauksia, olen siis pph. Unohdin pestä maalatut kissaviikset ja nenännpään työpäivän lopuksi ja lähdin kauppaan.. Prismassa kun valkkasin hedelmiä, oli siinä herrasmies vaimonsa kanssa valkkaamassa samoja hedelmiä. Tämä herrasmies sanoi kauniisti hymyillen: " Sinä oot semmonen kissanainen".

Tuo tilanne oli jotenki mulle niin ihana ja kaunis. Miehen vaimo hymyili myös, enkä voinu siinä tilanteessa muuta kun sanoo kiitos ja miauu.😂😂😊

Minusta tuon herrasmiehen kommentti kera vaimonsa keskellä arkista prismaa oli vaan niin hieno. Otin sen kohteliaisuutena ja kehuna😊

Kehuttiin ahkeraksi työmieheksi. Oon ihan helvetin laiska.

minulle todella tärkeä ihminen oli tehnyt monien mielestä (myös minunkin) erittäin kauniin ja puhutelevan laulun. kun kysyin kerran tältä ystävältä miten hän ajattelee minusta, hän kertoi että olin ollut hänen laulunsa muusa...