Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen
10.05.2018 |
Olen yksinäinen. Olen ollut sitä enemmän tai vähemmän nuoruudestani saakka, nyt olen keski-ikäinen. Lapsena ja nuorena oli aina yksi paras kaveri, jonka kanssa päivät kuluivat.
Olen hyvässä parisuhteessa, rakkaussuhteessa. Minulla on ihanat aikuiset lapset, joiden kanssa olen yhteyksissä hyvin paljon. Käyn töissä ja minulla on mukavat työkaverit. Mutta minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään kenelle soittaa, pyytää kahville tai vaikka lenkille.
Olen käynyt parilla kansalaisopiston kurssilla, mutta en yrityksistäni huolimatta tutustunut kenenkään kanssa. Nuoruuden aikaiset kaverit asuvat 500 kilometrin päässä, joten yhteydenpito on hiipunut puolin ja toisin.
Ihmiset viihtyvät seurassani esimerkiksi työpaikalla, mutta en ehkä osaa rakentaa ystävyyttä. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa.
Kommentit (26)
Nr 20, oletko koskaan miettinyt oman käytöksesi vaikutusta ihmissuhteisiin. Jos suhtaudut kanssaihmisiin yhtä aggressiivisesti kuin miten täällä esiinnyt, ymmärrän ongelmasi syvyyden, mutta en osaa ratkaista sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksinäinen vaan ystävätön.
Olisi varmaan pitänyt otsikoida aloitus "Kaipaan ystävää". Ymmärrän myös entistä paremmin, miksei omasta yksinäisyyden kokemuksesta kannata kertoa. Kaipasin vertaistukea, osittain sitä sainkin.
Kaunista kevätpäivää kaikille! T. Ap
Se vain on niin että jos jollain on syöpä, ei tämä halua kuulla voivottelua kaverin kynsitikusta. Eli jos oikea ongelma on se ystävän kaipuu, on tosiaan parempi sanoa että kaipaa ystävää, ei että on yksinäinen, mikä tarkoittaa että ei ole ketään läheisiä. Sen sijaan läheisistä huolimatta voi kyllä kokea tuskallista yksinäisyyden tunnetta. Mutta "olla yksinäinen" ja "tuntea yksinäisyyttä" ovat eri asioita.
Tällä palstalla kukin saa kirjoittaa omista tuntemuksistaan. Jos ei halua lukea omasta mielestään toisten pienistä ongelmista, kannattaa hypätä seuraavaan aiheeseen eikä juuttua vähättelemään muita. Ei tämä elämä muita haukkumalla ainakaan paremmaksi muutu.
Ei yksinäisyyttä ja kokemuksen syvyyttä voi eikä kannata vertailla tai kilpailla siitä, kuka on yksinäisin. Jos tuolle linjalle lähtee, tällä palstalla ei saisi valittaa flunssasta tai mahataudista, koska jollain toisella on terminaalivaiheen syöpä.
Toisten kokemusten mitätöijille ja muiden haukkujille, tekisi mieli sanoa pari valittua lausetta, mutta minä en välitä sonnanheitosta.
Eiköhän kaikki ihmiset kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. On surullista, jos ihminen elää vasten tahtoaan sinkkuna tai lapsettomana, mutta ei sitä surua kannata toisten ihmisten tunteiden mitätöinniksi muuttaa.