HoidonTarpeessa' 05 vko17

Tänne pamahti täti kylään ja vähän tietysti masentaa vaikka johan sitä pitäis olla oppinut ettei meille sitä luomu plussaa tule. Ensi vkolla pitäisi niitä miehen simppoja viedä uudestaan tutkittavaksi ja sitten varaa taas lekuriaika tulosten kuulemiseksi. Mä en enää vaan jaksaisi odottaa, kun mitään ei näytä tapahtuvan.



Anteeksi omanapaisuuteni, mutta sen verran kipeä taas tuo vatsa ettei jaksa kommentoida...



t. tädin piinaava joalin

Joalinille tätihali ja virtuaalista särkylääkettä.



Omaa napaa sen verran, että viimeistä clomia viedään ja huomenna pääsen taas pitkästä aikaa pistelemään vatsanahkaa. Olen yllättynyt, odotan ihan oikeasti sitä että pääsen itseäni piikittämään. Tuntuu siltä että asiat menevät taas eteenpäin. Omituista on se, ettemme kummatkaan jännitä miehen simppatestin tuloksia. Mies siksi, että uskoo sieltä tulevan joka tapauksessa erittäin huonoja uutisia (ei mitään syytä jännittää kun ' tietää' ettei hyvin mennyt) ja minä siksi, että uskon (' tiedän' ) että hyvin se meni, kaikki vika on mussa... :D Meillä päin ollaan kaikin puolin aurinkoisen optimistisia. :D



Nyt täytyy lähteä pihalle kyttäämään krookuksia, jos ne vaikka kukkisi vähän nopeammin kun niitä tuijottaa...



-v-

Tässähän tulee heti niin kateelliseks! Tykkäisin niin paljon laittaa pihaa ja istuttaa kaikkee mahollista, mutta meillä on tosiaan tommonen metri kertaa metri parveke tossa, johon mahtuu tasan ja ainoastaan kaks roikkuvaa kukkaa... epäreilua! Nooh, kohta pääsee taas miettiin, että minkälaiset kaks kukkaa siihen valitsis... :)



En oo testannu, tai siis eihän mun testipäiväkään oo ku... en muuten tiiä millon se virallisesti ois. Mutta huomenna on kuitenki kaks viikkoo inssistä ja torstaina verikoe, jos testi näyttää plussaa, mitä se ei kyllä näytä. Periaatteessa voisin aamulla testata, mutta ku mulla on kaheksalta koulussa esitelmä... ja sen testin jälkeen oon sitte kummiski ihan maassa, etten tiiä mitä siitä tulee. Ja voihan se olla, että ois aikasta huomenna, ehkä kantsis jättää keskiviikoks. Mutta katotaan, kuinka malttaa.



Mies lähti pohjanmaalle, tulee vapuks, varmaan perjantaina tai lauantaina. Meijän auto on seissy koko talven tossa talon eessä liikkumatta, tänään aamulla sitte työnnettiin se käyntiin. Mutta heti ku otti kaasulta jalan, se sammu. Mies lähti kummiski sillä rohkeesti ajeleen, matkaahan ei oo ku viissataa kilometriä... ;) Rekisterikilpi tippu ennen matkaa, ja sitte hetken päästä mies soitti, että oli irronnu puskuri... se oli laittanu nippusiteillä sen kiinni... Että semmonen tapaus meijän auto. Mutta eiköhän tuo perille pääse, hyvin on matka tähän asti sujunu! :)



No joo, nyt tuli kaveri kylään, meen ettiin jotain tarjottavaa!



Tuupa pp13

töhniksellä (alias tuupa :DD) on noin jänskät paikat! Älä masennu ennenkuin tikku kastuu, kuitenkaan. ;) Vaikka olen kyllä henk.koht. sitä mieltä, että on parempi odottaa pahinta niin ei ainakaan putoa liian korkealta. (paitsi etä sitten tietenkin tulee se kemiallinen raskaus... MOT)



Mutta mutta, tulen kyllä heti huomenna vaklaamaan joko on testi tehty. Eikä se liian aikaista voi olla, kun useimmat testit näyttäisivät jonkun tuloksen jo samana päivänä kun menkkojen pitäisi alkaa. Vaikka kyllähän sitten jokainen täditön päivä on voiton puolella, jos pystyy yli menkkojen alkupäivän odottelemaan. (rispektiä vaan ihan kelle hyvänsä kuka pystyy...)



Mutta siis tämän jaarituksen jälkeen: peukkuja tuupalle ja tasapuolisesti kaikille muillekin piinautuville. :)



bdbdbd



-v-

Päivällä ei ollutkaan vielä uutta pinoa tälle viikolle, joten kirjottelin kuulumiset tuonne edellisen viikon pinoon. Ajattelin nyt kuitenkin leikata ja liimata nää samat löpinät tähän uuteen viikkoon, niin ei sitten tartte sieltä aiemmasta kaivella..

Tässä siis oikein megapitkä sepustus tämän päivän tapahtumista ja muuta..



Elikäs lääkärissä siis käytiin ja ihan hyvillä fiiliksillä.



Luovutetuilla siittiöillä lähdemme nyt etenemään ja ensimmäinen etappi on se, että menemme psykologin juttusille. Varattiin aikakin saman tien ensi viikon torstaille. Tarkoitus on kuulema se, että psykologi juttelee asioista, joita meidän olisi hyvä miettiä ja tuo esiin kysymyksiä, jotka mahdollisesti sitten tulevat esiin, jos tämä hoito tuottaa tulosta ja lapsi rupeaa kasvaessaan niitä ihmettelemään. Hän ei siis kuulema ole mikään tuomari, joka päättää että saadaanko luovutettuja siittiöitä vai ei (ainakin näin lääkäri antoi ymmärtää). Varsinkin kun meillä on siihen täysin perusteltu, lääketieteellinen, syy. Useimmat käyvät psykologilla sen yhden, suositellun, kerran, mutta on sitten niitäkin jotka käyvät muutaman kerran ennen kuin ryhtyvät hoitoihin.



Sovittiin myöskin sitten, että seuraavien kuukautisten alkuaikana soittelen sinne VL:n taas aikaa siihen SSG:n, jotta saadaan siitä sitten varmistus, että inssi on mahdollinen.

..varpaat ja sormet ristissä nyt toivoisin kaiken olevan siltä saralta kunnossa. Hieman toki jännittää itse toimenpidekin, mutta aika rohkaisevia juttuja on kuitenkin täällä ollut, joten enköhän minäkin siitä hengissä selviä.

Jos kaikki menee hyvin, niin meillä olisi ensimmäinen inssi tiedossa jo toukokuun puolessa välissä!



Katsottiin nyt myös tässä samalla kohtu ja munasarjat ultralla, kun sattuu olemaan sopiva ajankohta. Kp 11 meneillään.

Toisessa muniksessa (en nyt muista kummassa) köllötteli jo 19mm follikkeli, joka on nyt ihan näinä päivinä ilmeisesti sitten lähdössä liikenteeseen. Limakalvon paksuus mua vähän mietitytti, kun lääkäri sanoi sen olevan n. 7mm (jos nyt oikein kuulin) ja totesi sen olevan hyvä?? Missäsä vaiheessa kiertoa ovat sitten olleet lie ne tyypit, jotka ovat puhelleet noista 12mm paksuisista limakalvoista?

Kaiken kaikkiaan lääkäri totesi, että inssi pitäisi olla se oikea hoitovaihtoehto, kun kaikki näyttää hyvältä.. mutta tietysti täytyy vielä katsoa onko ne torvet auki.



Tuupalla onkin jännät paikat edessä tällä viikolla.

Täällä ollaan jännityksessä mukana ja toivotaan sitä odotettua tulosta pian sinne raskaustestiin. =)

Oireitakin sulla kuulostaa olevan.. eiköhän nyt jo viimein olisi aika..



Tuitulle kiitokset muistamisesta, niin kuin myös EmmaE:llekin.

Mukavaa kun joku on kiinnostunut kuulumisista.

Ja kiva, että Tuitun röörit olivat auki. ;)

Ikäväähän se tosin on, että olette selittämättömästi lapsettomia, mutta ainakin teillä on olemassa kaikki eväät myöskin sitten

sille luomuyllätykselle, joka niin monellekin on tapahtunut.

Helpompaa tosin tietysti on, kun tietää missä vika on, niin ei tarvitse aina miettiä ja toivoa..



EmmaE, meinaatteko nyt sitten odotella sen pari kuukautta vielä, josko niitä siittiöitä ilmaantuis, vai kuin?

Mun mies on ollut jo aikalailla ensimmäisten simppatulosten jälkeen sillä kannalla, että luovutettuja käytetään jos ei muuta mahdollisuutta ole. Biopsiaan hän ei halua, varsinkaan kun lääkäri ei antanut hirveitä toiveitakaan sen suhteen, joten minullekaan se asia ei NIIN tärkeä ole. En halua pakottaa miestäni toimenpiteeseen, joka hänestä on varmasti epämukava, kun kuitenkaan ei ole takeita siitä, että niitä siittiöitä olisi sielläkään.

Tokihan se olisi ihanaa jos meillä olisi mahdollisuus siihen yhteiseen lapseen, niin että se olisi perimältään täysin meidän, mutta mielestäni tämäkin vaihtoehto on varsin hyvä. Jos sattuu niin, että itsessänikin on jotain häikkää, niin en kieltäytyisi myöskään luovutetuista munasoluista.

Mutta siinä saattaa kyllä jo sitten tulla vastaan rahakin.

No, yksi asia kerrallaan..

Katotaan mitä tässä tuleman pitää.



Leimulle pahoittelut, ettet saanut työpaikkaa. =(

Muistan itse kun hain työpaikkaa reilu vuosi sitten vielä, niin yli vuoden verran taisin kaiken maailman hakemuksia laitella ennen kuin sitten tänne päädyin. Tämä nykyinenkin paikka on tosin määräaikainen, mutta katsellaan sitten taas kun sen aika koittaa, että mitä seuraavaksi. Edellisessä työpaikassa rupesi tahti olemaan sen verran kova, että oman jaksamisen kannalta oli paras lähteä kävelemään, vaikka vakituinen paikka olikin.

Kyselit myös pihanlaitto puuhista, niin täällä ainakin ilmoittautuu yksi innokas viherpeukalo! =)

Olin koko eilisen päivän melkein pihan kimpussa, kun siistin kukkapenkkejä ja istutin pari uutta köynnöstä ja laitoin maahan töistä tuodut narsissit (oisivat muuten menneet roskiin).

Takapihan siistiminen jäi vielä tekemättä, kun aika loppui kesken, mutta ehkäpä sitten ensi viikonloppuna voisi tehdä sen.

Nähtiinpä muuten ensimmäiset käärmeetkin (kyitä) tälle keväälle, joten nyt saakin sitten olla varovainen kun tuolla pelloilla tallustelee ettei saa hampaista.



Mitenkäs muuten, ootteko kertoneet töissä missä käytte kesken päivän, kun ootte käyneet hoidoissa?

Tätä on varmasti aiemmin kyseltykin, mutta ajattelin tässä, että itsekin on varmaan otettava asia nyt esimiehen kanssa puheeksi ettei hänen ainakaan sitten tarvitse ihmetellä, että missä ihmeen lääkärissä ravaan koko ajan. Varmasti rupeaa jossain välissä ihmettelemään, kun ravaan vähän väliä tässä lyhyen ajan sisällä lääkärissä enkä kuitenkaan kipeä ole ollut.



Vilkutukset myöskin Lupukselle, Varjokkaalle, Milikolle, Pingulle ja kaikille muille, joiden nimeä en nyt maininnut.



Nauttikaahan auringon paisteesta ja lämmöstä!

Kyllä on IHANAA kun tulee kesä!!

Mä olen ahkerasti lueskellut teidän juttuja mutten kumminkaan kommentoinut, tuntuu jotenkin aina vaikeelta.. Tai että jos tulee kirjotettua jotenkin tökerösti vaikkei se ole tarkoitus, on nää kuitenkin sen verran rankkoja asioita kaikille... If you know what I mean.



Viivillä ja EmmaE:llä on ollut tosi hankalia päätöksiä tehtävänä, mä en uskalla edes ajatella mitä sitten tehtäis jos miehessäkin olis jotain vikaa. Kaikkiin ajatuksiin silti tottuu kun niiden eteen joutuu, ajan kanssa.



Oon samaa mieltä siitä kun puhuitte, että odottavien mahat on pahimpia kestää... Mullakaan ei oo mitään ongelmia nähdä vauvoja, joskus voi tulla haikee&vaikee olo, mutta tykkään hirveesti paapoa muidenkin lapsia =) Tosin omista kavereista kenelläkään ei ole vielä lapsia, se saattais tuntua pahalta kun ite on alottanut yrityksen aikasemmin, ja muutenkin aina " ollut lapsi-rakkaampi" .



Tuupa se piinailee, pidetään peukkuja bd! Mä oon kanssa sellanen turhaantestaaja, että suuret kunnioitukset sinne kunnet ole vielä testannut! Ja pysy siinä vahvana vai mitä!



Itellä Kp9, eli ihan tylsää. Limoista päätellen olematon ovis ei oo vielä ainakaan ohittanut mua. Menin sitte tänään anopillekin kertomaan että ollaan yritetty 8kk (huh kun onkin jo pitkä aika!). Ihan hyvin se näytti sen ottavan, mutta nyt toisaalta ottaa päähän että menin möläyttämään. En kaipaa enää yhtään lisää ihmisiä joille joutuu selittämään missä vaiheessa mennään. No onneks kaverit tajuaa olla kyselemättä, kun mä kuitenkin tiedän ettei niitä suuremmin kiinnosta mikään muu kuin edellinen ja seuraava ryyppykerta.



Jaaha, kait sitä vois mennä vessaan, tupakalle ja lukemaan kirjaa sänkyyn... On niin mielenkiintonen kirja, Inkat, jota luen nyt :)



-jeanel-

Jännittäjille tiedoks, että en mää vielä testannukaan! :) Illalla oli menkkakipuja aika paljon ja aamulla heräsin semmoseen alavatsan kramppaukseen, joten kyllä mää aattelisin, että ei oo tärpänny. Mutta suurin syy testaamattomuuteen oli se, että eihän mutta hölmöllä oo testiä!!! Kyllä voi ihminen olla sekopää, kovasti suunnittelin testaamista, mutta ei käyny mielessä, että se pitäis ihan ostaakki...

No joo, lähen " pirteenä" kouluun! :)

Tuupa pp14

Kylläpäs se Tuupalainen nyt jaksaa meitä piinata. =)

Kummallisen tyynesti (?) oot malttanut olla, etkä ole testannut..

Hui..

Meikäläinen olisi varmaan jo ihan hermoheikko.

Sulla taitaa olla jo tuota " kokemuksen tuomaa rutiiniakin" tuossa touhussa. Ikävää sanoa näin, mutta niin kait se on..

Tällä kertaa kuitenkin tärppää. Eikö vain!!?? ;)



Jeanelille täytyy todeta, että itselläkin on välillä vähän samanlaisia tunnelmia. Kovasti olen käynyt juttuja lukemassa ja tekisi mieli kommentoida kaikille jotakin, mutta ei kuitenkaan pysty.

Monesti itsellä on paljonkin asiaa, mutta sitten ei aina oikein tiedä mitenkä ne sitten saisi jotenkin järkevästi sanottua.



Itsellä ei nyt tän ihmeempiä..

Kävin tuossa aamupäivällä lähimmälle esimiehelleni vinkkaamassa, että tiedossa on ensi kuussa sitten vähän useampi lääkärireissu jottei ihmettele. Mutta enpä sitten saanut kakistettua ulos sitten sen kummempaa kuin että gynekologisista asioista on kyse...

No, sitähän ne on, enkä toisaalta haluaisi kertoakaan tästä asiasta töissä, mutta en tiedä sitten kuinka pitkälle tuon varjolla voi oikein kulkea... Toiset kyllä takuulla ihmettelee, että missäköhän se ravaa koko ajan kun kipeäkään ei ole..

Siksikin olisi mukava, että esimies tietää vähän, niin ei sitten tartte epäillä mun poissaoloja.



Mutta, mukavaa tiistaita kaikille!



-viivi-



...ja tuupa..

Tuu heti kertomaan, kun tiedät tulokset! =)

Tuittu: Mulla oli samat suunnitelmat, että haen opiskelemaan sitten kun olen saanut pari lasta. Mutta pakkohan tässä nyt on muuttaa vähän suunnitelmia... eli haen opiskelemaan liiketaloutta ammattikorkeaan aikuiskoulutuspuolelle, eli jatkan merkonomista tradenomiksi. En nyt oikein tiedä onko tuo mun ala mutta jotain nyt pitää saada tehtyä. JOS nyt sattuisi pääsemään tuonne kouluun, niin se kestäisi vaan 2½ vuotta.



Miliko pääsee tänään piikittelemään itseään :)



Viivi: Mulla oli tuo limakalvo 9 mm silloin kun alkion siirto tehtiin. Mietin sillon itsekkin että onkohan tuo riittävä, mutta on se sitten ilmeisesti ollut. Mielenkiintoista kyllä nähdä nyt tässä kierrossa (jos nyt siis pääsemme passiin) että minkäpaksuiseksi limakalvo kasvaa ihan luonnollisessa kierrossa...

Mä en ole vielä ainakaan kertonut töissä näistä hoidoista. Onneksi sain sen viikon loman sille punktioviikolle, sanoin esimiehelle vaan että nyt olisi niin tärkeitä menoja että tarvitsen lomaa. Ihme kun tuo ei kysellyt tarkemmin... jos tässä joudutaan vielä pitkäänkin näitä hoitoja jatkamaan, niin sitten on kai pakko kertoa. Ei tunnu reilulta pyytää yhtäkkiä vapaata niin lyhyellä varoitusajalla, meilläkin kun on töissä henkilöstöpula...

Miehen töissä olivat kyllä ihmetelleet, kun mies oli mun mukana punktiossa ja alkionsiirrossa, joutui siis olemaan pari tuntia pois kesken työpäivän, sanoi vaan menevänsä lääkäriin... häneltä oli esimies jo kysellyt että onko joku pahastikkin vialla...



Varjokas vaikuttaa olevan yhtä optimistinen kun mä... pessimisti ei pety :)



LeiMu: Voi kun olisikin oma piha mitä saisi laittaa! Kerrostalossa asuminen on niin tylsää, eikä meidän parvekkeelle edes paista aurinko kun joskus 6-7 aikaan aamulla :( ehkäpä mä vielä joskus pääsen tonkimaan omaa puutarhaa :)

Tosi harmi että noitten työpaikkojen kanssa ei onnistanut! Työnhaku on tosiaan rasittavaa puuhaa, itselläni kävi tuuri kun pääsin työharjoittelun kautta tähän vakihommaani. Nyt kyllä alan olemaan sen verran kypsä koko hommaan, että pois pitäisi päästä...



Joalin: Pahoittelut tädin saapumisesta! :( teilläkin kuitenkin asiat etenevät taas ensi viikolla, joten etteköhän tekin pääse kohta tositoimiin!



Tuupalainen: Teidän auto kuulostaa yhtä hienolta kun meidän auto :) sillä ajellessa saa kyllä aina jännittää että pääseekö perille asti. Pitempiä matkoja sillä ei kyllä enää uskalleta tehdä ollenkaan, sen verran pahoja kokemuksia on viime kesän Helsingin reissulta. Onpahan vähän jännitystä työmatkoissakin että pääseekö töihin asti...

Hui, sulla alkaa kyllä tosiaan olemaan jännät paikat ton testaamisen kanssa! Pidän kyllä ihan täysillä sulle peukkuja että testi näyttäisi sitä oikeaa tulosta!!!



Jeanel: Täällä mennään aika samoissa, kp on 10. Eli ovista tässä pitäisi alkaa kohta odottelemaan. Jos se nyt sieltä sitten tulee edes ajallaan... tylsä vaihe tosiaan.



Joo, töihin pitäisi lähteä. Kerroin eilen esimiehelle että haen nyt vihdoinkin kouluun. Ei näyttänyt kovin iloiselta, meillä kun ei ole tarpeeksi henkilökuntaa muutenkaan.

Huomenna ajattelin tehdä ekan ovistestin.

Eipä kummempia, heilutukset kaikille!!!



-Lupus

Nyt on elämän ensimmäinen piikki pistetty omaan mahaan. Niinkuin aikaisemmin taisin kirjoittaakin, jotenkin piikitys ei kauhistuttanut lainkaan. Jostain syystä olin ihan kieroutuneet innostunutkin siitä...luultavasti mun pitäisi olla ammatiltani sairaanhoitaja tai lääkäri eikä opettaja. Sen verran taitaa noita piileviä pistoskykyjä olevan... Yllättävän helposti siitä siis selvisin, mutta toivoisin ettei tätä tarvitse ihan säännöllisesti tehdä. Nyt odottelen tyynesti huomista päivää, munasolun irtoamista ja inssiä klo 14.40.



Olen kovasti mietiskellyt minäkin tuota esimiehelle kertomista. Keskenmenon jälkeen ajattelin, että kunhan hoidot taas jatkuvat, kerron esimiehelle olevamme lapettouusklinikan potilaina. Muutamat lääkärissä käynnit johtuvat siis hoidoista, ei siitä että olisin jotenkin sairas, kun en edes sairaalta näytä. Pupu kuitenkin meni pöksyyn ja toisaalta nämä ultra-ajat ja inssiaikakin sattuvat työpäivän jälkeen, joten poissaoloa ei tule. Jospa kerron sitten, kun lääkäriaika sattuu työpäivän päälle?



Luulen, että aika moni meistä on joutunut sukulaistätien ja -setien vauvauteluiden kohteeksi. Olin viikonloppuna sukulaisen valmistujaisissa ja olin ihan 100% varma, että eräs tietty täti ryhtyy taas vihjailemaan. Parin tunnin vierailusta oli selvitty jo kynnykselle ja edessä oli kotiinlähtö, kun kuului " Otahan tuosta mallia!" ja olkapäässä tuntui tönäisy. Samaan aikaan yhdellä sukulaisella oli vauva sylissä. Olin menomatkalle kehitellyt tylyt vuorosanat valmiiksi utelijoita varten, mutta en tietenkään muistanut niitä tositilanteessa. Onnistuin kuitenkin toteamaan, että mulla on keskenmeno takana, joten älä enää utele vauva-asioista. Johan meni hiljaiseksi, niin kuin muutama muukin lähettyvillä olija. Varmaankin juttu jatkui kun suljin oven, mutta ehkä nyt osaavat olla kyselemättä.



Tuupalainen: Jänniä aikoja sulla, miten ihmeessä onnistuit piinailemaan ilman raskaustestiä!? Itse olisin varmasti ostanut testin heti ja käynyt katselemassa testiä kaapin hyllyllä testipäivää odotellessa.



Nyt voisin paneutua tohon takapihan hoitoon. Asun paritalossa, joten oma piha on, muttei järjettömän suuri. Nythän voisi jo alkaa haravoimaan ilmastointiharavalla kuivat ja kuolleet nurmikon osat pois. Siitä saisi takuuvarman hien pintaan. Aurinkoista tiistaita toivottelee,



Miliko

Emmää kyllä myöskään tajua, miten oon unohtanu ostaa testin! :) Varmaan siks ku mies on aikasemmin ostanu ja se on sitte niinku ollu valmiina mulle, mutta nyt ku tuo ukkeli onki reissussa, ni ei näy tikkua... Heh! Mutta äsken kävin koiran kaa lenkillä ja ostin.

Kyllä mulla on muuten jotenki rauhallinen olo tän testaamisen kaa, oikeestaan voisin kokonaan jättää testaamatta, mutta en uskalla kuitenkaan lopettaa noita lugeja ennen ku oon varma.



Vilkutukset kaikille, en sen kummemmin jaksa nyt keskittyä kommentteihin! Ootte ihana tukijoukko! :)

Nyt Tuupalainen testaamaan. Ei oo reilua meitä muita kohtaan, heh :) pitää tälläsessä jännityksessä!!!!

Emmää taida testata vielä, ku oon juonu niin paljo ja hypänny pissillä tunnin välein, parempi oottaa kuitenki aamuun. Ja sitä paitsi jännittäminen on kivaa... :)

Mutta kyllä mulla ihan oikeesti on niin monta kertaa jo mahassa juilinu, että en usko tärppiin. Toivotaan silti parasta! Nyt on kuitenki niin kivaa, ku on vielä jotain toivottavaa...

Älkää nyt herppaantuko muhun, kyllä te jaksatte oottaa jos määki jaksan! ;)

Joalinilille pahoittelut tädistä! Se on aina kurja kokemus, vaikka olis jopa henkisesti valmistautunut siihen. Toivottavasti oot jo päässyt kierron auvoisempaan vaiheeseen (kevääseen), jolloin raskautumisen mahdollisuus jälleen alkaa tuntua todelliselta :)



Varjokas: millaisia tuloksia simppatestistä saitte? Toivottavasti sinä olit oikeassa, eikä miehesi!



Leimu: kyllä harmittaa sun puolesta toi työpaikkajuttu! Mulla on kans työpaikan vaihto mielessä, mutta en usko, että kannattaa liikaa haaveilla, sillä kukaan ei taida haluta tällaista aikapommia töihinsä :) Lapseton, 30+ -vuotias, naimisissa...



Tuupa: nyt testi käteen ja pissalle! Me ollaan täällä ihan täpinöissämme, että mitä sinne kuuluu!! Toivotaan, että tuot plussaa tähän pinoon, taas saataisin " yksi pari uunista ulos" :) Ihmeen hyvät hermot sulla on. Ja että unohdit ostaa testin! Meikäläinen ei kyllä onnistu sitä unohtamaan, vaikka haluaisi. Voih, mistä saisi palan sun rauhallisuutta?!



Viivi: teillä on asiat edenneet tosi hyvällä tahdilla! Psykologille juttelu vois tehdä hyvää kelle vaan, mun mies on nimittäin hermoillut jo siitä, että jos lapsi saa alkunsa muuten kuin luonnollisesti, niin hän joutuu elämään sen kanssa koko loppuikänsä. Ja sentään omat siittiöt käytössä! On muuten täälläkin varpaat ja sormet pystyssä sen johdosta, että sulla ei siinä SSG:ssä löydy mitään kummempia. Itselläni ainakin toimenpide oli aikoinaan ihan siedettävä, joten sitä ei kannata liikaa miettiä. En ottanut edes särkylääkettä etukäteen, kun en sitä tajunnut ja silti siitä ei jäänyt traumoja. Toivotaan, että toukokuussa teillä inssaillaan :)



Jeanelille ja Lupukselle tsemppiä (ainakin Lupus metsästeli ovistakin), kierron puoliväli häämöttää jo! Sitten pääsee taas " tositoimiin" (se on vähän niin kuin kierron kesä, eikö?) ja sen jälkeen valmistaudutaan syksyyn ja... optimistina sanoisin, että intiaanikesään, joka jatkuu seuraavat 9 kk, mutta kai tässä pinossa on totuttu siihen, että talvi eli menkat sieltä tulee yhtä varmasti kuin aina. Mutta ei lannistuta! Sorry, jos nää mun vertaukset kuulostaa vähän oudoilta, on toi kevät saanut sen verran päätä pyörälle :)



Miliko: hatunnoston arvoisen vastavedon sait suustasi laukaistua uteleville sukulaisille! Voi kun itsekin uskaltaisin laukoa noin rohkeasti! Minä uumoilen täällä kans vatsanahkani piikittelyn alkavan ensi kierrossa, onneksi on tullut kerättyä pikkuisen makkaraa vyötärölle, niin on sitten, mihin iskeä :)



Terveiset myös kaikille pihan laittajille - ja siitä haaveileville! Itse olen pienen ikäni asunut kerrostalossa ja haaveillut pihahommista. No, nyt on omaa lääniä jonkin verran talon ympärillä ja tuntuu toisinaan tosi työläältä hoitaa sitä niin, että olis tyytyväinen. Hommaa riittää ihan mahdottoman paljon, mutta mä en loppujen lopuksi ehkä olekaan ihan äärimmäisen innostunut mullassa möyrimisestä. Tai olisin, jos ei tarttis tehdä mitään muuta, mutta kun tavalliset kotityöt ja oikea päivätyö vie jo paljon aikaa. Mutta silti en muuttaisi enää kerrostaloon.



Meikäläinen ei ole vielä töissä kertonut kellekään näistä hoitohommeleista, mutta on kyllä ollut mielessä. Kun ei voi " hammaslääkärissäkään" alituiseen juosta, tulee ihan koulun lintsaus mieleen, kun joutuu valehtelemaan menojaan :) En vaan oikein tiedä, missä yhteydessä pitäisi tästä kertoa ja miten ja kenelle kaikille.



Omasta kierrosta sen verran, että täällä on nyt kait kp 27 / 28 menossa ja vaikka tämä kierto menikin ihan myttyyn, kun reagoin clomeihin liian rajusti, niin olevinaan täällä piinailen. Tiedän, ettei mitään mahdollisuuksia raskaudelle ole, mutta jospa sitä ihme tapahtuisi...höpö höpö. Mulle tyypillistä loppukierron tuhrua ei ole tullut, kun olen käyttänyt 10 päivää 400 mg lugeja iltaisin (nämä määrättiin mulle tasaamaan kiertoa ja varmistamaan, ettei kierto mene nyt sekaisin clomi-hoidon takia, vaikka ei siis raskausmahdollisuutta ollutkaan). Eli siksi on muka piinattavaa, kun ei ole tullut tuhrua, mutta tunnen jo rinnoissani, kuinka ne on tässä kierrossa " antaneet periksi" (kylläpä mulla tänään riittää näitä vertauksia!) eli ne ei oo enää yhtään kipeät, mitä ne vielä eilen oli. Ja tästä eteenpäin sitten jatketaan hoitojen suhteen tosiaan piikityksellä ja insseillä pari kertaa ja sitten siihen ivf-hoitoon. Oe voe, kun olisin jo ollut niin valmis kulkemaan tämän kesän vatsa pinkeenä muustakin kuin herkuttelusta :)



Tsempityksiä kaikille, kertoilkaahan taas kuulumisianne ja tietty odottelen malttamattomana tuupan testituloksia!!

kun pidät meitä jännityksessä ;) No, aamulla sitten.



).( Mulla on tänään rinnat särkeny ja maha nippaillut, voiskohan NYT olla oikeesti ovis, tiedä häntä. En tiedä mitä oli, mutta eilen illalla puuhailtiin miehen kanssa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja tänään aamulla kun nousin sängystä ylös niin jotain valui reisille... En oo ennen huomannut että tavarat pysyisi noin sisällä kunnen mennyt edes heti nukkumaan illalla hommien jälkeen. Kp10/26 tänään.



Kysyin eilen omalla lääkärillä terveyskeskuksessa, kun kävin ihan muilla asioilla, että miten pitäisi edetä jos haluaa päästä lapsettomuus-asioissa kunnalliselle puolelle. Lääkäri kyseli mitä mulle määrättiin kun todettiin pco-tyyppiset munasarjat, ja sanoi että " kyllä toiset tulee terolut-kuurien jälkeen raskaaksi" . Ja jos ei niin sitten soittelen sinne, eli ei oikein juuta eikä jaata. Ja voi p....! Muistin just että tänään olisi ollut sillä yksityisellä lääkärillä jolla kävin, puhelinpäivystysaika. Siirtyi sitten näköjään ensi viikkoon sekin taas. Ajattelin pyytää paperini sieltä pois ja siirtyä jonnekin pikkusen halvemmalle, kun näköjään menin sokkona suoraan kalleimpaan paikkaan...



Hienoa Miliko, että sanoit sukulais-tädille niin! Kyllä varmaan jäi vähän miettimään, että ai niin, voihan siihen olla jotain muitakin syitä ettei kaikilla ole lapsia vielä, ja toivottavasti tajuaa pyytää anteeksi myöhemmin.

Mä olen myös miettinyt että jos joutuisin piikittelemään itseäni, niin varmaan kanssa tykkäisin siitä jollain sairaalla tavalla! Nimimerkillä Pienenä tykkäsin myös käydä lääkärissä.



Eipä tässä muuta, minä siirryn tekemään toukokuun budjettia.



-jeanel-

Kyllä se nega oli taas. Kumman rauhallisin mielin katoin sitä yhtä viivaa, tähän alkaa tosiaan tottua. Voi voi. Nyt sitte vaan ootteleen syksyä...

Pahoitteluni sulle, Tuupa. =(



Kyllä nyt ois kyllä ollut sunkin aika jo plussata.

Mihin ihmeeseen se plussa on sieltä tikusta kadonnut meidän hoidokkien kohdalta...?? Myyköhän ne tarkotuksella meille jotenkin viallisia testejä.. höh..



Koitahan jaksaa.

Nyt on varmaan vähän tyhjä olo, kun joutuu sitten taas odottelemaan syksyyn saakka... ?

Mutta, onneksi aurinko vie monet surut mennessään. Vaikka tämä on kyllä varsin iso.

Onkos sitten vuorossa jo järeemmät keinot?



VM:lle pitää tässä samalla kiittää ja kumartaa ihanista kannustuksista. =) On mukava, että on vertaistukea ja ihmisiä jotka oikeesti ymmärtää tämmöisten asioiden herkkyyden.

Toivottavasti myös teidän hoidot tuottaisivat pian tulosta.

Toivotaan että seuraavalla kierrolla pääsette yrittämäänki eikä tartte munisten takia jättää yritystä kesken.



Mutta, nyt tarttee mennä jatkamaan hommia, jotta pääsee syömäänkin.

On meinaan aivan kamala nälkä!!



-viivi-



Missäs EmmaE luurailee? ;)

Pahoittelut ja halit Tuupalaiselle. Mä jo niin odotin plussaa sulle, kyllä se olisi ollut jo teidän vuoro...



-Lupus

Pikaisesti tässä työpäivän lomassa kävin kurkkaamassa Tuupan tuloksia ja kyllä rupesi harmittamaan! Oon tosi pahoillani sun puolesta, olis se plussa sieltä saanut tulla! Toivotaan, että auringonpaisteiset ilmat tuovat iloa päivään kaikesta huolimatta. Kerrankin voi sanoa odottavansa syksyä?!

Tuupalaiselle pahoittelut, tuntuu kurjalta, mutta joskus varmasti onnistaa. Kuulostaa lattealta, mutta pitää luultavasti paikkansa. Ja olipas mukava kuulla, että myös on sairaita taipumuksia piikityksiin...hienoa jeanel!



Tulin just kotiin inssistä. Viime viikon ultrassa näkyi kolme follikkelia, mutta nyt niistä oli oikeankokoinen vain yksi. Harmistuin siitä tosi paljon, vaikka tähän hommaan riittä yksikin, lohdutteli mieheni. Ennätin jo vähän mietiskellä, että meillehän voisi tulla kaksoset...mutta ei taida tulla. Kunhan tämä tärppäisi ja myös jatkuisi ilman keskenmenoa. Saan testata 12.5. jos vaan on aihetta.



Miliko