Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää työtäni, mutta en pysty paniikkihäiriön takia lähteä opiskelemaankaan
08.05.2018 |
Ahdistaa tilanteeni. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? En enää kestä enkä jaksa nykyistä työtäni, mutta en voi lähteä opiskelemaankaan paniikkihäiriön takia. Minulla jäi opiskelut lukioon ja lukiostakin on jo 15 vuotta. Kärsin kouluaikoina vaikeasta paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta enkä usko, että mitenkään pystyisin enää palata kouluun. Minulle on jäänyt kauhea pelko kaikesta opiskeluihin liittyvästä ja en vaan ikinä selviytyisi opiskeluista enää.
Nykyiseen työhöni olen vain ajautunut ja sitten olen jämähtänyt tänne. Olen tähän asti tykännyt työstäni, mutta nyt on tullut mitta täyteen. Minulla on kaikki työuupumuksen oireet ja netin masennustestistä sain tulokseksi vakavan masennuksen. En saa työstäni enää mitään iloa. Olen ollut määräaikaisena samalla työnantajalla useita vuosia ja lottovoittokin alkaa tuntua todennäköisemmältä kuin vakituinen paikka. En usko, että työpaikan vaihtaminen auttaisi. Olen ajatellut, että haluaisin vaihtaa kokonaan alaa.
Nykyään viikonloput eivät riitä työviikosta selviytymiseen. Olen väsynyt koko ajan ja itkeä pillitän joka asiasta. En jaksa yhtään mitään. Työpäivästä selviän juuri ja juuri, mutta kotona en jaksa mitään. En saa öisin nukuttua kunnolla ja koko ajan on pää tai maha kipeä tai on jotain vaivaa. Minulla on rytmihäiriöitä ja olen laihtunut melkein 10 kg puolessa vuodessa ilman syytä.
Tunnen ajautuneeni sellaiseen tilanteeseen, josta ei ole pääsyä pois. En todellakaan tiedä, mitä tekisin. En enää jaksa tällaista kamalaa oloa koko ajan. Välillä tuntuu, että koko elämä menee ihan hukkaan.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti masentunut ei ole opiskelu- eikä työkykyinen. Olisi hyvä ensin hoitaa itsensä kuntoon.
Sinä sait plussia, minä sain samasta miinuksia. Noh. Sellaista elämä on.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menin opinnot läpi lääkkeillä ja mietin, et palkinto odottaa lopussa. Niinhän se odottikin. Suoritin myös 85% opinnoista etänä, koska en pysty keskittymään luokkahuoneessa. Samantyyppisiä traumoja ku apllaki yläaste/lukio-ajoilta.
Olen eri kuin ap. Sama juttu, töissä pystyin käymään, mutta sieläkin kohtauksia välillä tuli. Koulumaailmasta traumat. Haluaisin myös opiskella, mutta panikkihäiriö estää sen, ja hoitoa en saa. Hoitoa olen hakenut vuosikaudet, mutta kun muuta hoitoa ei saa kuin oloa pahentavat ssri/lääkkeet niin mitäpä tässä voi. Ei mitään, kun ne rauhoittavat luokitellaan nykyään huumeiksi, kiitos niiden väärinkäyttäjien.
Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte vastata asiallisesti ja puolustaakin minua.
Olen pärjännyt paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa paremmin työelämässä kuin koulussa. Ehkä se johtuu työni luonteesta. En joudu täällä kaikkein eniten pelkäämiini tilanteisiin ja vapaa-ajalla taas on helppo vältellä tilanteita ja paikkoja, joissa pelkää/tietää kohtausten tulevan. Kouluajoista minullakin on traumat ja olin koulukiusattu. Sen takia pelkään kouluun palaamista. Olen syönyt tähän vaivaan lääkettä, mutta lopetin sen muutama vuosi sitten, kun oli parempi ja tasaisempi tilanne.
Voisin kyllä jatkaa tässäkin työssä, jos saisin ahdistuksen kuriin. Sinällään työssäni ei ole mitään vikaa. Jotenkin vaan on ollut raskas elämäntilanne. En ole unelma-ammatissani, mutta on tämä työ muiden joukossa. Silti haluaisin joskus tehdä jotain muutakin ja olen miettinyt opiskeluja. Osa-aikainen työ edes vähäksi aikaa voisi olla kokeilemisen arvoista.
Olen käynyt jo lääkärissä tuon laihtumisen yms. takia ja olen käynyt verikokeissa ja olen menossa muihin tutkimuksiin. Arvelin jo siellä, josko tämä voisi olla jotain henkisistä syistä johtuvaa. Jospa tämä tästä lähtisi selviämään.
Kiitos teille viesteistänne ja kokemustenne kertomisesta. Helpotti vähän, kun sai avautua jonnekin. Nyt on vähän parempi mieli.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelu olisi varmaan hyvä ratkaisu. Mutta mitenhän sitä osaisi enää opiskella. En edes oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella. Jotain sellaista, joka työllistäisi hyvin.
No jos sinä ihan tosissaan koet olevasi umpikujassa ja haluat pois nykyisestä työstä, niin tällaisia ei edes mieti vaan toimii. Mitä vahvuuksia, taitoja ja kiinnostuksen kohteita sinulla on? Millä alalla ja minkälaisissa työtehtävissä voisit kuvitella viihtyväsi ja olevasi omalla mukavuusalueellasi? Arvostatko enemmän paksua tilipussia vai innostavaa alaa?
Vakavasti masentunut ei ole opiskelu- eikä työkykyinen. Olisi hyvä ensin hoitaa itsensä kuntoon.