Te joilla on työkavereita jotka kertovat liikaa asioita yksityiselämästään, millaisia kokemuksia ja onko antaa neuvoja?
Työkaverin käytös ahdistaa, kertoo liikaa raha- ja perheasioita kaikille töissä ja tekee ihmisiä vaivaantuneiksi. Jos joku meistä vaihtaa aihetta vaivaantuessaan, niin loukkaantuu siitäkin kun hänet ohitetaan eikä häntä kuunnella. On viiskymppinen nainen.
Saattaa kertoa esimerkiksi siskonsa teini-ikäisen lapsen mielenterveysongelmista ja -lääkityksestä, oman isänsä kiveksistä ja eturauhasongelmista ja yksityiskohtia että kuinka usein ravaa vessassa yön aikana, omista asuntoveloistaan ja paljonko tilillään on rahaa, paljonko miehellään on rahaa, miehen terveysongelmista kuten talvella kylmässä autossa istumisen jälkeen ilmenneistä peräpukamista ym.
Yleensä avautuu noista asioista noin 2-6 hengen porukalle.
Mietin myös että mitä nuo hänen läheiset ihmiset pitäisivät siitä että kun heidän yksityisasioita huudellaan työpaikailla.
Vinkkejä, kiitos?
Kommentit (32)
Raskasta kuunnella.
Ja voiko tuollaiseen ihmiseen luottaa, jos puhuu ne toisenkin asiat ?
Esim. eräs työkaverini oli puhunut
erään yksit. asiani omille lapsilleen... Ja sitten tämä työkaverini kertoi lastensa "kommentin" tähän asiaan... Olis edes jättänyt kertomatta sitä minulle, eli hän se itsestään tollon teki... Jatkossa en puhu siis sitäkään vähää, jos en ole varma voiko puhua luottamuksella.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä työelämässä onkin.
Minä katson aina etukäteen kalentereistaan minä päivänän nuo terapeuttitarpeiset, juoruilevat, kaikkien asioiden kailottajat ovat paikalla, niin tiedän olla etätöissä niin ei tarvitse kuunnella :D
Kun näen että ovat etätöissä, niin tulen itse toimistolle.
Minä sanoisin näille avautuijille, että puhutaan sitten vaikka kahvitunnilla tai ruokatunnilla, nyt pitäisi ehtiä tekemään töitä. Ja sitten en koskaan menisi samaan aikaan kahville tai syömään. Näin asia on hoidettu.
Kas, juuri äsken työkaverini (mies) selitti vaimonsa siskon, isän ja oman isänsä sairauksista. Tooodella pitkästi ja polveilevasti, kuten hänellä on aina tapana kaikki asiat kertoa. Minun panokseni keskusteluun on hymistellä jaa, niin, juu, niinpä.
Miten jotkut ei tajua?
En oikein tiennyt miten suhtautua kun eräs alkoi kertoa omasta mielialalääkityksestään ja miehensä mielenterveysongelmista. Hieman leuhkivaan sävyyn, eikä nolostuneena. Emme olleet edes jutelleet mitään tuollaisia asioita aiemmin. Sainko nyt tuosta riesan itselleni ja se alkaa uskoutumaan minulle jatkossakin??? :-o
Todella rasittavia tapauksia. Meillä anoppi saattaa puhua kanssa ihan sekavia. Jotain ihme tarinoita. Todella inhottavaa vuodattaa asioita ympäriinsä.
Anoppi oli esimies ja alainen kertoi hänelle poikansa itsemurhayrityksestä. Anoppi käytti asemaansa väärin, sillä kertoi tämän asian lähes kaikille. Sikamaista.
Joo ja ahdistavaa on se, että pomo vuodattaa oman elämänsä ongelmia ja odottaa "tiedonvaihtoa" omista ongelmista kun ei ole muutakaan keskusteltavaa kehityskeskustelussa. Silloin en kokenut, että mulla on mitään jaettavia henkilökohtaisia ongelmia ja vaikka olisi ollut, en niitä halua kertoa esimiehelle. Sitten työilmapiirikokouksessa yleisesti moittii "eräitä työntekijöitä" kun ovat liian sulkeutuneita. Seuraavissa yt:issä ne sai jäädä, jotka ilmeisesti jakaa kaiken omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja ahdistavaa on se, että pomo vuodattaa oman elämänsä ongelmia ja odottaa "tiedonvaihtoa" omista ongelmista kun ei ole muutakaan keskusteltavaa kehityskeskustelussa. Silloin en kokenut, että mulla on mitään jaettavia henkilökohtaisia ongelmia ja vaikka olisi ollut, en niitä halua kertoa esimiehelle. Sitten työilmapiirikokouksessa yleisesti moittii "eräitä työntekijöitä" kun ovat liian sulkeutuneita. Seuraavissa yt:issä ne sai jäädä, jotka ilmeisesti jakaa kaiken omasta elämästään.
Minulta kysyttiin miten minusta tullut niin vaisu palavereissa. No eipä pahemmin huvita kertoilla enää mitään esimiesnaiselle kun se kuulee kaiken omalla tavalla ja kertoo ne vääristetysti eteenpäin. Sanopa tuo sellaiselle esimiehelle joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä mutta kritisoi mielellään muita.
Minun työkaveri kertoo meille joka päivä äitinsä terveydentilan. Ruokapöydässä tai kahvitunnilla.
Äitinsä ei ole kuolemansairas, ihan normaalia vanhuuden oireita.
Kertoo niitä vaikkei kukaan kysy tai sivuuta aihetta millään lailla.
Rasittavaahan tuo on, kaikilla muilla on omiakin murheita vaikkei niitä kaikille huudellakaan.
Minä olen joutunut olemaan työkaverin terapeutti. Kaikki ongelmat kaadettiin minun niskaan.
Se meni huomaamatta niin pitkälle että sairastuin itse ahdistuneisuushäiriöön enkä uskaltanut mennä työpaikalle muutamaan viikkoon :(
Kuulin vasta jälkeenpäin että sama ihminen oli tehnyt samaa eräälle toiselle työkaverille, joka oli alkanut saamaan fyysisiä vaivoja ja unihäiriöitä sen takia. Tuo henkilö oli jäänyt sairaseläkkeelle ennen kuin minä tulin kyseiseen yritykseen töihin.
Jos ei ole koulutettu terapeutti, niin tuskin kestää tuollaista toisen aiheuttamaa painetta ja loskaämpärinä olemista vuosikausia.