Jos miehenne käskisi pakata matkalaukkunne
Ja lähteä, mitä tekisitte? Jos ei olisi asuntoa, töitä, rahaa, ystäviä eikä sukulaisia.
Kommentit (32)
Koska talomme on 50/50 omistuksessa (tai siis laina on jaettu noin), niin en kyllä tekisi mitään, jos vaimo käskisi pakata laukut. Tai no ehkä siirtäisin peiton ja tyynyt vierashuoneen sängylle.
No lähtisin, vaikka partiokaupan kautta laavulle nukkumaan. En todellakaan asuisi tyypin kanssa, joka kadulle heittää.
Itkisin aamulla sossun portailla, kai ne mulle kaikki hommais?
Vai uhoavat? Jos on lapsia, se kuka jää lähihuoltajaksi saa jäädä asuntoon, ihan oikeuden päätöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Soittaisin sossuun ja selittäisin tilanteeni, kysyisin sieltä miten minun tulisi toimia.
Itselläni oli tilanne, että mies heitti minut pihalle. Mulla oli kyllä määräaikainen työ ja sukulaisia... keräsin tärkeimmät tavarani ja soitin veljelleni, että majoittaako mut vähäksi aikaa sohvalleen, majoitti.
Sitten hankin itselleni vuokrakämpän, ja hain parin viikon päästä loput tavarat mieheni luota veljeni kanssa.
Nyt tapahtuneesta 5 vuotta. Ostin juuri itselleni oman kaksion lähellä olevalta pieneltä paikkakunnalta, vakitöitäkin löysin. Tästä kodista minua ei häädä enää kukaan.
Ei kai aikuinen ihminen sossua tarvitse jokaisen asian järjestämiseen. Ihan voi itse järjestää asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittaisin sossuun ja selittäisin tilanteeni, kysyisin sieltä miten minun tulisi toimia.
Itselläni oli tilanne, että mies heitti minut pihalle. Mulla oli kyllä määräaikainen työ ja sukulaisia... keräsin tärkeimmät tavarani ja soitin veljelleni, että majoittaako mut vähäksi aikaa sohvalleen, majoitti.
Sitten hankin itselleni vuokrakämpän, ja hain parin viikon päästä loput tavarat mieheni luota veljeni kanssa.
Nyt tapahtuneesta 5 vuotta. Ostin juuri itselleni oman kaksion lähellä olevalta pieneltä paikkakunnalta, vakitöitäkin löysin. Tästä kodista minua ei häädä enää kukaan.
Ei kai aikuinen ihminen sossua tarvitse jokaisen asian järjestämiseen. Ihan voi itse järjestää asiansa.
No mutta vastasin ap:n esittämään tilanteeseen. Jos ei tosiaan olisi työtä, ei yhtään rahaa, ei sukulaisia eikä ystäviä ja pitäisi samantien lähteä. Kyllä jostain siinä tilanteessa apua tarvii. Vai meinaatko että pääset ilmaiseksi hotelliin yöpymään? Mitäs syöt? Missä teet ruoan?
Ihan ensin ihmettelisin, että kuka oikein olen, jos ei ole asuntoa, rahaa, töitä, ystäviä tai sukulaisia. Sitten ymmärtäisin, että elän erityistä luksuselämää, koska minulla on nuo kaikki. Ennen vauvapalstaan tutustumistani oletin, että suurimmalla osalla olisi samoin. Vasta täällä havahduin siihen, että iso osa naisia ei oikeasti elätä itseään.
Tämä skenaario vaatii liikaa mielikuvitusta. En olisi minä, mikäli olisin tuossa tilanteessa, jotenjatusleikki ei toimi .
Ap:n esittämä kysymys on hieman typerä. Jos sulla ei ole mitään eikä ketään, oikeastaan ainoat vaihtoehdot on turvakoti, asunnottomien majoitus ja sossu.
Jos olet kirjoilla asunnossa, mies ei saa heittää sinua ulos ilman tuomioistuimen päötöstä, tai rikkoo lakia, josta voit haastaa hänet oikeuteen. Toinen asia on, kuka haluaa asua epämiellyttävissä olosuhteissa vihamielisen ihmisen kanssa. Ehkä kannattaisi mennä turvakotiin tai sinakin ottaa yhteys sosiaaliviranomaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasopimus on mun nimissä.
Yrittäkää nyt vastata ap. N esittämään tilanteeseen. Ei siihen millainen tilanne teillä on.
Jos olisin tähänkin asti perustanut koko elämiseni toimeentuloineen yhden ihmisen eli mieheni varaan, ap:n tilanteessa menisin lähimpään räkälään. Enköhän mä sieltä pääsisi ensi yöksi ainakin jonkun rapajuopon kainaloon nukkumaan. Luultavasti saisin olla pidempäänkin.
Soittaisin sossuun ja selittäisin tilanteeni, kysyisin sieltä miten minun tulisi toimia.
Itselläni oli tilanne, että mies heitti minut pihalle. Mulla oli kyllä määräaikainen työ ja sukulaisia... keräsin tärkeimmät tavarani ja soitin veljelleni, että majoittaako mut vähäksi aikaa sohvalleen, majoitti.
Sitten hankin itselleni vuokrakämpän, ja hain parin viikon päästä loput tavarat mieheni luota veljeni kanssa.
Nyt tapahtuneesta 5 vuotta. Ostin juuri itselleni oman kaksion lähellä olevalta pieneltä paikkakunnalta, vakitöitäkin löysin. Tästä kodista minua ei häädä enää kukaan.