Lue keskustelun säännöt.
Kiitos hakemuksestasi, mutta ei kiitos
07.05.2018 |
Ja jälleen kerran sain "kiitos hakemuksestasi, mutta ei kiitos tällä kertaa". Suunnilleen jokaista paikkaa, jota haen, hakee noin 60 ihmistä.
Miten ihmeessä voin pärjätä, kun hakijoita on näin paljon joka ikinen kerta...? Ei saisi masentua, mutta tänäänkin saanut jo kolme "ei tällä kertaa" viestiä. Motivaatiota on aika vaikea pitää ylhäällä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Hakemuksessa vikaa. Tai taidoissa puutteita. Mikä erottaa sinut muista? Aloitatko hakemukset "olen ahkera ja sosiaalinen xx-vuotias mies/nainen? Nämä menee epäilemättä suoraan roskiin..
Mihin roskiin? Vieläkö joku luulee, että paperihakemuksia lähetellään ja niitä siellä toisessa päässä joku oikein istuu lukemassa? Vieläpä tuolla asenteella, että "jaaha, tässäpä on taas tämmöinen tylsä kliseinen aloitus, enpä edes vilkaise cv:tä vaan roskiin heti!" No ei :D Kyllä ne hakemukset menee nykyään sähköisinä ja korkeintaan joku robotti siellä seuloo tietyt taikasanat, joiden perusteella osa otetaan käsittelyyn. Suurinta osaa ei tulla koskaan edes lukemaan, joten ei auta vaikka olisit miten joukosta erottuva, jos robotti (tai arpa) ei osu kohdalle. 50 hakijaa ei "peruspaikassa" ole edes paljon, eikä monessakaan työpaikassa taida enää olla sellaista henkilöä, jonka päähomma olis lukea ihmisten hakemuksia ja arvostella niitä sen perusteella, miten hienoja ja joukosta erottuvia ne on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tarjolla yksi työpaikka, johon hakee vaikka viisikymmentä hyvää hakijaa, ei se 1:50 muutu mihinkään vaikka kaikilla olisi täydelliseksi hiottu osaaminen, taidot, hakemus jne.
No superit hr-tyypit, kertokaa meille miten saadaan töitä ja kuinka päästään siitä kirotusta kolmen parhaan joukosta siihen että saa työpaikan?
Mä koitan hakea elämäni ensimmäistä kesätyötä. Kaikista tuli hylsy. Olen 19, yliopistossa ja aivan liian kokematon oman alan töihin vielä ainakin vuoden tai parin verran. Olin tyhmä nuorena enkä edes hakenut töitä, koska en tarvinnut rahaa (en kuluta). Lisäksi olen suvusta, jossa kaikki loisivat Kelan tuilla, joten suhteilla en saa mitään. En saa töitä, koska cv:ssä näyttää tosi hyvältä, kun viimeisin työtä muistuttava kokemus on tet-harjoittelu kasiluokalla. Lisäksi joudun kilpailemaan samoista paikoista nuorten kanssa. Kaupungissani monesti nuoren palkkaamisesta työnantaja saa sen kesätyösetelin (tms), kun taas minä tulen kalliiksi. Olen mukama valmistumassa alalle, jolla on varma työllisyys ja hyvä palkka, mutta tuskinpa saan mistään paikkaa nollakokemuksella.
Tsemppiä ap:lle! Koita pysyä aktiivisena, opiskele vaikka jotain ja lähetä avoimia työhakemuksia ns. hiljaisessa haussa oleviin paikkoihin. Tee yksi yleispätevä hakemus ja lähetä se niin useaan paikkaan kuin vain saatat keksiä!! Kyllä se sieltä tärppää! Avoimia työpaikkoja hakee sadat ihmiset mutta koita saada se paikka jo ennen kuin se laitetaan auki😉 tämä on se juju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa panostaa laatuun eikä määrään. Suosittelen lämpimästi sitä CV-kurssia, jos on taidoistaan epävarma. Moni koulutettukin ihminen tekee huonoja hakemuksia. Liian pientä tai outoa fonttia, väärin jäsennelty, liian pitkä tai sekava jne. Maksimipituus on kaksi sivua suurehkolla fontilla: Hakemussivu ja CV.
Lisäksi moni hakee paikkoja, joihin ei ole sopiva. Esimerkiksi edellisessä työpaikassani ihmettelin kun Nokialata poispotkitut koodarit hakivat sähköinsinöörin paikkoja. Piste iin päälle on aivan todellisuudesta vieraantunut palkkapyyntö tai hakemus, josta näkee, että se on massapostitettu.
Minulla ei ole ongelmaa hakemusten kanssa vaan siinä että jään aina viime hetkillä rannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun olet rekryfirmassa, niin joka kuukausi saat pari "miksen tullut valituksi?".... tai "mikä hakemuksessa oli väärin?". EI MIKÄÄN!!! Asiakasyritys maksaa palvelusta, että he "joutuvat" tapaamaan vain kolme parasta. Sinä et vain yksinkertaisesti ollut yksi heistä. Eikä se parane uudella valokuvalla tai CV:n nippeleitä hieromalla. Enkä minä ole sen parempi. Yksi reppara rekrytoija. Mutta jos haluat totuutta (kun sitä tuntuu kaivattavan) niin siinä se nyt tuli. Happy now?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tämä varmaan paljoa lohduta, mutta itse pääsen todella hyvin haastatteluihin, mutta niiden lopputuloksesta ei sitten koskaan kuulekaan mitään.
Että toimii se näinkin päin... :/
Nostan kyllä hattua kaikille työnhakijoille, ei ole helppoa kasata itseään näiden pettymysten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo luovuttanut. Laitan mekaanisesti hakemuksia, joihin en usko. En tule löytämään paikkaani työelämässä. Takana maisterintutkinto (aineenopettaja) ja liian monta kotiäitivuotta.
Elämänhalukin on mennyt.
Mitä voi tehdä, kun 49v. elämänhalu on totaalisesti loppu? En tule saamaan työtä opettajana tällä paikkakunnalla. Olen aina se heikoin ja huonoin kaikessa. Nyt tässäkin, elämässä noin yleensä.
Ylimääräinen itkeskelevä reppana.
Olen saanut yhden ainoan kerran haastattelukutsun elämässäni. En tullut valituksi. Tietenkään.
Tarjoudutko sijaisuuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemuksessa vikaa. Tai taidoissa puutteita. Mikä erottaa sinut muista? Aloitatko hakemukset "olen ahkera ja sosiaalinen xx-vuotias mies/nainen? Nämä menee epäilemättä suoraan roskiin..
Mihin roskiin? Vieläkö joku luulee, että paperihakemuksia lähetellään ja niitä siellä toisessa päässä joku oikein istuu lukemassa? Vieläpä tuolla asenteella, että "jaaha, tässäpä on taas tämmöinen tylsä kliseinen aloitus, enpä edes vilkaise cv:tä vaan roskiin heti!" No ei :D Kyllä ne hakemukset menee nykyään sähköisinä ja korkeintaan joku robotti siellä seuloo tietyt taikasanat, joiden perusteella osa otetaan käsittelyyn. Suurinta osaa ei tulla koskaan edes lukemaan, joten ei auta vaikka olisit miten joukosta erottuva, jos robotti (tai arpa) ei osu kohdalle. 50 hakijaa ei "peruspaikassa" ole edes paljon, eikä monessakaan työpaikassa taida enää olla sellaista henkilöä, jonka päähomma olis lukea ihmisten hakemuksia ja arvostella niitä sen perusteella, miten hienoja ja joukosta erottuvia ne on...
Hakemukset tulevat sähköisesti, mutta kyllä ne kaikki ylensä luetaan. Minä olen useamman kerran lukenut läpi toistasataa hakemusta. Jonkun kesäassarin kohdalla HR:stä tuli suosituksia, mutta silti luin kymmeniä itse.
Kummallista tässä keskustelussa on se, että hyvät neuvot saavat paljon alapeukkuja. Kannattaisiko miettiä, mistä se johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööliö kirjoitti:
No superit hr-tyypit, kertokaa meille miten saadaan töitä ja kuinka päästään siitä kirotusta kolmen parhaan joukosta siihen että saa työpaikan?
Missä firmassa HR-tyypit hoitavat viimeiset haastattelut? Puhumattkaan, että päättäisivät valittavan? Olen ollut itsekin haastatteluissa, jossa on joku HR-ihminen mukana, mutta tuleva pomoni oman esimiehensä kanssa on poikkeuksetta haastatellut. Aivan samoin minä olen haastatellut yhdessä oman esimieheni kanssa.
Lähtekää hyvät ihmiset vaikka ulkomaille työkokemusta hakemaan, kun täällä Suomessa ei kelpaa työnantajalle.Ei kannata jäädä tämmöisen maahan, kun töitä ei saa.Rohkeasti vaan, ottakaa vaikka joku kaveri joka myös työtä vaille kaveriksi .Kyllä maailmalta töitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Hakemuksessa vikaa. Tai taidoissa puutteita. Mikä erottaa sinut muista? Aloitatko hakemukset "olen ahkera ja sosiaalinen xx-vuotias mies/nainen? Nämä menee epäilemättä suoraan roskiin.
Tarkoitus on myydä osaamisensa työnantajalle eikä kertoa mitä on puuhaillut ja kuka on. Tuo esille saavutuksia, ei yleisiä faktoja työhistoriasta. Työttömyyden aijaltakin voi olla jotain kerrottavaa jos on käyttänyt aikansa vaikka uuden taidon opetteluun. Sen voi tehdä aivan ilmaiseksikin.
Ei näitä satoja hakemuksia kukaan lue. Tietyin kriteerein esim. valmistumisvuoden ja tiettyjen hakusanojen mukaan karsitaan haastatteluun kutsuttavat. Valtavan hyviä työntekijöitä jää rannalle ruikuttamaan, eikä heidän hakemuksiaan edes noteerata. Haastattelussa sitten valitaan "paras tyyppi" millä ei ole mitään tekemistä työntekijän taitojen kanssa.
Mä hain 310 paikkaa sen hieman yli kuukauden aikana, jolloin viimeksi hain töitä. En nirsoillut, vaan hain jokaista työtä, jossa ei vaadittu mitään tiettyä tai minulla oli jo kokemusta tai sopiva koulutus - ja joissa viikkotuntimäärä oli yli 30.
Ehkä 20 paikasta tuli edes tuo "kiitosei". 6 haastattelua. Suurimmasta osasta ei koskaan kuulunut mitään.
Aika paljon sai hakemuksia rustata, kävi kyllä ihan työstä, kun kaikkiin täytteli joko nettilomakkeen tai kirjoitteli motivaatiokirjettä toisensa perään. Yksi hakemus = 30-50 min -> yli 6h "töitä" /arkipäivä.
Sain kyllä sitten valita kahdesta paikasta. Onneksi. Ei tuota kestäisi kovin kauaa.
On tylsää kouluttautua pitkälle, jos ei saa töitä. Sen jälkeen ei kelpaa edes niihin "hanttihommiin".
Ajatelkaa: Kouluttauduin yli 50 vuotiaana lähihoitajaksi, työvoimapoliittisena koulutuksena, jäätyäni työttömäksi pitkältä uralta. Luulin alalla olevan töitä paljon. Niin minulle sanottiin myös te-toimistossa. Muutama lyhyt sijaisuus ja se siinä. 0-sopimuksia löytyy, mutta miten asuntovelallinen yksinelävä eukko niillä pärjää. Tänään tuli hakemukseeni Vantaan kaupungilta vastaus, että "paikkaan tuli 286 hakemusta!!!!! Missä se työvoimapula oikein on?