Kerkiääkö työssäkäyvät olemaan lainkaan lastensa kanssa?

Hyvin ehtii kun on ammatinvalinta ja ajankäytönsuunnittelu kohdillaan. Haen lapset hoidosta klo 10 kun aamutyöt on tehty, olemme päivän kotona ja vien lapset takaisin hoitoon ennen iltatöitä siinä noin klo 15 jälkeen. Illalla meillä on vielä tunti-pari aikaa riippuen siitä miten nopeasti suoriudun iltatöiltä kotiin. Tässä on vielä sekin etu, että lasten ei tarvitse nukkua päiväunia tai voin itse säätää miten pitkään nukkuvat päikkäreitä jos nukkuvat. Saatan itsekin ottaa päivätorkut, jos lapsetkin nukkuvat.

Mies vie lapset aamulla hoitoon kahdeksalta ja hakee iltapäivällä neljän jälkeen. Lapset ovat kolmisen tuntia hoidossa päivässä ja arkivapaitakin on, niin että kyllä sitä aikaa lasten kanssa vietettäväksi on runsaasti. Harmittaa vähän kun menevät muutaman vuoden kuluttua kouluun ja sitten sitä yhteistä aikaa ei enää ole niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös, miten menestyvät uraihmiset ehtivät nauttia hienoista taloistaan kun ovat aina töissä ja työmatkoilla. Aikamoinen hinta elämässä, että on hienoa materiaa, mutta kaikki aika menee kuitenkin töissä.

Mielenkiintoinen asenne. Murehditko myös niitä, jotka joutuvat olemaan 24/7 liian pienessä lähiöloukkoasunossa?

Itse lapsettomana mietin samaa. Herätys 6.30, töistä kotona 17 kun melkein tunnin työmatkat, jos käyn kaupassa niin vasta 17.30-18. Sitten yksi näistä (olen jakanut eri päiville): lenkki, ruoanlaitto, ystävän tapaaminen tai siivous. Päälle vielä syöminen (päivällinen, iltapala) ja iltatoimet. Nukkumaan menen 21 (menee hetki nukahtamiseen, ja tarvitsen 8,5-9 tuntia unta että jaksan, fyysinen työ). Mulla jää tunti siis vapaata aikaa per ilta. Haaveilin että hankkisin koiran, en taida pystyä. Lapsesta ei kannata edes haaveilla.

No minä en ehdi. Lapset on kohta täysi-ikäisiä ja olen tehnyt vaan pitkää päivää töissä siitä asti kun lapset olivat 4 ja 2 v.  Tottakai se harmittaa että lasten lapsuus meni minulta lähes kokonaan ohi, mutta eipä auta. Ei se työttömän elämäkään herkkua olisi ollut.

Keski-Euroopassa on pidemmät työajat. Äidit on usein kotirouvia tai osa-aikatöissä ja ehtii toki olemaan lasten kanssa, miehet ei nää lapsia kun vasta viikonloppuisin. Äitien työssäkäyntiä hankaloittaa lasten ruokailu jota ei koulussa tai päiväkodissa ole.

Mielestäni Suomen systeemi on parempi tai sopii ainakin meidän perheelle paremmin. Pohjoismaissa vapaa-aikaa on enemmän.

Tätä meillä mietittiin tosi paljon ennen ja jälkeen lapsen syntymän. Päädyttiin molemmat vaihtamaan työpaikkaa ja lisäksi muutettiin lähemmäs mun uutta työpaikkaa. Nyt mun uusi työpaikka on 100 m päässä kotoa ja päiväkoti toiseen suuntaan 300 m päässä. Teen 8-16 työpäivää, lapsen hoitoaika on 7.50-16.10. Mies tekee tiivistettyä työviikkoa eli neljä päivää viikossa 10 h kerrallaan, työmatkaan menee 40 min aamuin illoin. Lapsi on pois hoidosta kesällä 6 viikkoa ja talvella saman verran limittämällä lomia ja ottamalla lomarahat vapaana.

Ehditään viettämään paljon aikaa yhdessä, lapsi menee illalla klo 9 nukkumaan ja herää klo 7.

En tarpeeksi.

Työaika 8-16 ja yh olen. En myöskään enää lapsen mentyä nukkumaan edes jaksa mitään muuta kun laittaa astiat koneeseen ja koneen päälle.

Ei tämä ole mitään elämää että aikaa lapselle on pari tuntia illasta ja viikonloppuna sitten odottaa siivous ja pyykkikasa. Ehtii viikonloppuna tietysti muutakin mutta hemmetin huono omatunto ja suru siitä että lapsi on vain kerran pieni ja suurimman osan lapsuudestaan joutuu viettämään päiväkodissa.

Mikä kysymys. Totta kai ja vielä välitetään lapsesta niin paljon, että nähdään vaivaa elättämisen eteen. Sitä lapset arvostavat enemmän, kuin sitä, että olet kotona vetelehtinyt.

Kyllä lapset aikuisena tajuavat, että olet vain maannut kotona ja hoidattanut heidät toisilla. Tai sitten tehnyt töitä heidän eteensä.

No täytyy sanoa että tiukkaa tekee. Olen kahden lapsen yh ja joudun tekemään ylitöitä että voidaan asua näin. Mutta onhan viikonloput sitä omaa aikaa eli aikaa lasten kanssa.

Täällä on paljon ihania vastauksia. Kiitos, kun jotkut teistä vanhemmista oikeasti haluaa viettää aikaa lastensa kanssa ja vieläpä sumplii omia työ- ja lomakuvioita siten, että maksimiaika mahdollistuisi.

Näen työni puolesta (ja ihan lähipiiristäkin löytyy) lähinnä näitä, jotka vievät lapsen/lapset päiväkotiin päivittäin 8-17 väliseksi ajaksi ja menevät itse kotiin, kun ovat NIIN POIKKI! Joskus iltaisinkin joku muu tulee hoitamaan ja ulkoiluttamaan lapsia, kun 17-21 välinen aika on liian raskasta olla omien lasten kanssa.

No hyi. Onhan se kamalaa. Älä mene sinne töihin. Sillähän se ratkeaa.

Pääsispä töihin että saisi vähän aikaa olla rauhassa ilman lapsia!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Se lasten kanssa oleminen menee siinä kotitöiden sivussa.Otetaan lapset mukaan touhuihin, niin se on aina mennyt. Lopeta se lapsikirjojen lukeminen äläkä mieti vanhemmuuden suorittamista ettei siitä tule suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olisikin hyvä, että toinen vanhempi olisi kokonaan kotona tai vanhemmat tekisivät kumpikin vain 20 tai 30 tuntia viikossa. Jos siis mahdollista.  Ehtisi enemmän viettämään perhe-eläämäkin.

Perhe-elämä on yliarvostettua. Mieluummin tienaan töissä.

Niin, ajatella. Sellaista se elämä nyt vaan on jos meinaa perheensä elättää. Meillä ei kumpikaan tienaa yksinään niin paljoa että toinen vanhemmista voisi jäädä kotiin. Pelastuksena toimii toisen vuorotyö joka mahdollistaa arkivapaat ja vähäiset hoitopäivät, koululainen tykkää kun viikoittain on päiviä ettei tarvitse lähteä/tulla yksin. Yhdessä perheenä ei sitten vapaata olekaan, mutta kyllä ma-pe 6:30-16 hoitopäivätkin kamalia olisi. Esimerkiksi nyt toukokuussa hoitopäiviä on 12. Minusta ei olisi tukien nostelijaksi vaikken urakeskeinen olekaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan taas "tajusin juuri, että"-tason aivomyrskyissä. 

Kehtaisiko joku sanoa että onko se vaan mukavaa kun ei tarvi katsella sitä lasta?

Mietin kun kielletään päikyssä päiväunetkin pieni miltäkin, että nukahtaa varmasti ennen kahdeksaa jotta äiti pääsee punttisalille..

Mun elämäntehtäväni  ei ole äitiys, mulla on omakin elämä.Nää äitydestä itselleen uran tekevät ovat ahdasmielisiä ja kuvittelevat että  kaikki  muut asiat pitää laittaa hyllylle  koska on äiti. ja pskat, omista jutuistani jotka ovat mutta henkireikiä en suostu luopumaan vain siksi että olen äiti.

Meillä on asia ratkaistu niin, että aloitan työt jo klo 7.30 ja lopetan klo 15. Kävelymatka töihin vie vain 10 min.

Mies hoitaa aamun, tekee aamiaisen, huolehtii lapset hoitoon ja kouluun, siistii kodin ja menee töihin yhdeksäksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse lapsettomana mietin samaa. Herätys 6.30, töistä kotona 17 kun melkein tunnin työmatkat, jos käyn kaupassa niin vasta 17.30-18. Sitten yksi näistä (olen jakanut eri päiville): lenkki, ruoanlaitto, ystävän tapaaminen tai siivous. Päälle vielä syöminen (päivällinen, iltapala) ja iltatoimet. Nukkumaan menen 21 (menee hetki nukahtamiseen, ja tarvitsen 8,5-9 tuntia unta että jaksan, fyysinen työ). Mulla jää tunti siis vapaata aikaa per ilta. Haaveilin että hankkisin koiran, en taida pystyä. Lapsesta ei kannata edes haaveilla.

Tunti vapaata? Sulla on vapaata kaikki se aika jota et vietä töissä. Kyllä se lenkkikin on vapaa-aikaa vaikka ilmeisesti et sitä vapaa-aikana pidä.Oudoksun kyllä ajatusmaailmaasi, lähinnä nuo ovat itsehankittuja ongelmia.

Liian vähän. Itsellä on jo koululaisia, mutta menee sitä silti työmatkoihin ja töihin 8,5-9h päivässä. Töistä päästyä ruoka ja harrastukset. Onneks on lomat ja viikonloput ja välillä vähän lyhemmät työpäivät, kummasti tuntuu aikaa riittävän ku pääsee töistä ees 1,5h aiemmin.

En nyt varhaiskasvatusta pidä ihan yhtä upeana, kuin suomen hallitus, mutta tuolla teidän aikataululla lapset ei pääse osallistumaan oikein mihinkään järkevään ja mukavaan. Kerkeääkö tuossa edes kaverisuhteita muodostaa, kun heri saavuttua pitää olla jo lähtemässä.