Kerkiääkö työssäkäyvät olemaan lainkaan lastensa kanssa?

Hyvin vähän. Näin keski-iän kriisissä olen miettinyt asioita menneisyydestä ja paljon olisin tehnyt toisin tällä tietämyksellä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta ehkä osaan toimia paremmin tulevaisuudessa, ajatellen muutakin kuin rahaa ja itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Ja pitäisi tehdä mitä?! Meidän molempien vanhempien pitäisi irtisanoutua, jotta voitaisiin odottaa jälkikasvua, kun he tulevat koulusta? Läksyt tehtyään he lähtevät kavereiden kanssa ulos, mutta me odotamme kaiholla kotona milloin tulevat? Treenitkin on useana iltana viikossa, mutta kait nekin pitää heiltä kieltää, että ehditään olla yhdessä?

Siihen lakkasi yhteiskunta pyörimästä, kun kaikki jolla on lapsia jäävät töistä pois siiheksi asti, että lapset muuttavat kotoolta..

Että mua närästää nämä täydelliset ihmiset ”siihen tarvitaan vain organisaatiokykyä”

Omat lapset on jo teini-ikäisiä mutta on/oli vaikeaa tasapainoilla työ- ja perhe-elämän välillä. Meillä toisella työmatkat yli tunnin eli kotoa poissa 7:30 - 18, itsellä taas oli työmatkoja ja iltapuheluita. Yritettiin porrastaa töihinmenoa; toinen vei hoitoon ja toinen haki. Pahimpina päivinä lapset tai kuski vaihdettiin lennossa jossain parkkipaikalla autosta toiseen.

Kotityöt ja harrastukset oli minimillä vuosia ja silti koko ajan tuntui/tuntuu edelleen ettei ehdi mitään. Ystävyyssuhteet näivettyi kun lähes kaikilla elämä oli samanlaista kelloa vastaan taistelua päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Kotihommat ovat nykyään helppoja. Pyykit koneeseen, kuivaajaan, astiat tiskikoneeseen, päivällinen tehdään yhdessä, siivotaan yhdessä torstaina, kauppakassipalvelu. Mitä muita kotitöitä on?

Jep. Olisi hirveää olla köyhä jonka olisi pakko tehdä koko aikaista työtä!!! Osa-aikaisena onneksi on paljon vapaapäiviä ja voin olla ottamatta niin paljon töitä jos tuntuu ettei ehdi tarpeeksi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Kotihommat ovat nykyään helppoja. Pyykit koneeseen, kuivaajaan, astiat tiskikoneeseen, päivällinen tehdään yhdessä, siivotaan yhdessä torstaina, kauppakassipalvelu. Mitä muita kotitöitä on?

Pyykit kuivumaan / viikattuna kaappiin, astiat paikoilleen, lapset tekevät kanssasi päivällistä arkipäivisin...? Ok. Ruokajuttujen siivous, lapsen autto läksyissä.. Onhan näitä. Tunnetko jonkun joka oikeasti ei käy kaupassa vaan käyttää jatkuvasti jotain kauppakassipalvelua?

En todellakaan ehdi tarpeeksi. Asutaan lapsen kanssa kaksin. Lapsi päiväkotiin seitsemältä, viideltä haen kotiin, puoli kuuden jälkeen ollaan kotona. Syödään, käydään pesulla, pestään hampaat ja sitten on jo iltasadun aika. (Suuriuninen lapsi, menee klo 19 nukkumaan ja on kuudelta aamulla herätessään vielä tosi väsynyt.) Syyllisyydentunne on ihan päivittäistä, kun päiväkodin henkilökunta viettää enemmän aikaa lapseni kanssa kuin oma äitinsä. Onneksi on viikonloput, silloin keskityn 100% lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Hyvin ehtii, todellakin.yhden aikuisen taloudessakin.ei ole koskaan ollut edes mikään ongelma.

Olin lapsen kanssa kotona ekat kolme vuotta ja nyt töissä. Kyllä sen kanssa ehtii olemaan jos käyttää ajan tehokkaasti.

Käyn töissä lapsen hyvinvoinnin takia. Tällä lailla hän saa mallin työssäköyvästä äidistä ja minä saan turvattua urani ja toimeentulon jos mies kuolee tai tulee ero. Lisäksi itsenäisyys ja oma raha muuttaa kivasti perheen dynamiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Kotihommat ovat nykyään helppoja. Pyykit koneeseen, kuivaajaan, astiat tiskikoneeseen, päivällinen tehdään yhdessä, siivotaan yhdessä torstaina, kauppakassipalvelu. Mitä muita kotitöitä on?

Pyykit kuivumaan / viikattuna kaappiin, astiat paikoilleen, lapset tekevät kanssasi päivällistä arkipäivisin...? Ok. Ruokajuttujen siivous, lapsen autto läksyissä.. Onhan näitä. Tunnetko jonkun joka oikeasti ei käy kaupassa vaan käyttää jatkuvasti jotain kauppakassipalvelua?

Käymme lauantaisin ruokaostoksilla torilla ja hallissa ja haemme tarvittaessa jotain pientä lähikaupasta, mutta tiistaisin tilaamme perusruuat kotiin.

Astioita ei tarvitse yleensä laittaa kaappeihin, kun koneita on kaksi vierekkäin. Eikä vaatteitakaan paljon viikkailla, koska meillä toimii lakanat sängystä koneeseen ja kahden tunnin päästä takaisin sänkyyn. Farkkupäivinä kaikkien housut koneeseen ja taas parin tunnin päästä päälle.

Päivällinen tosiaan tehdään yhdessä. Lapset kattavat pöydän ja siivoavat jäljet(nuorinta avustetaan). Mies tekee alkupalan ja sekoittaa salaatin, minä valmistan pääruuan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös, miten menestyvät uraihmiset ehtivät nauttia hienoista taloistaan kun ovat aina töissä ja työmatkoilla. Aikamoinen hinta elämässä, että on hienoa materiaa, mutta kaikki aika menee kuitenkin töissä.

Etätyö on keksitty. Netti ja läppäri toimivat kotonakin.

Meillä mies on kotona päivät ja käy viikonloppuisin heittämässä keikkaa, minä käyn osa-aikatyössä ja teen välillä etäpäiviä, jolloin saatan tehdä extrahommia lisätienestin saamiseksi mutta ei tarvitse kuitenkaan olla kotoa pois pidempään. Kuopus on hoidossa 4h/päivä, mikä on mieheni "omaa aikaa" eli käy salilla, tekee kotityöt, ruuan jne ja hakee lapsen hoidosta. Minä olen työmatkoineni poissa 5h/päivä ja hoidan kaupassakäynnin ym hommat kotimatkalla miehen ollessa lapsen kanssa. Sitten mennään ehkä yhdessä pihalle tai leikitään sisällä. Esikoinen on koulussa ja ip-kerhossa omasta tahdostaan, vaikka saisi olla kotonakin mutta kun kaikki kaverit on ip:ssä :) Pari kertaa kuussa pidän perjantaina etäpäivän enkä vie kuopusta ollenkaan hoitoon ja esikoinenkin tulee kotiin suoraan koulusta ja lähdetään johonkin kivaan paikkaan koko perhe, tai mummolaan/kaverille yökylään jos mies on keikalla. Tulot on tietty pienet meillä ja nostetaan asumistukea, mutta on tämä niin paljon tärkeämpää olla lasten kanssa kun ovat vielä pieniä. Kohta kuopuskin on koulussa ja haluaa viettää kaiken ajan kavereidensa kanssa :D Sitten voi tehdä töitä niin paljon kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös, miten menestyvät uraihmiset ehtivät nauttia hienoista taloistaan kun ovat aina töissä ja työmatkoilla. Aikamoinen hinta elämässä, että on hienoa materiaa, mutta kaikki aika menee kuitenkin töissä.

Etätyö on keksitty. Netti ja läppäri toimivat kotonakin.

Juuri näin ja kotityöt voi ulkoistaa. Siistijä kerran viikossa, pyykit hoitaa pesulapalvelu, ruuat tilataan kotiin, pari kertaa viikossa noutoruokaa tai kolo perhe ravintolaan syömään. Hyvin sujuu ja aikaa jää lapsille.

Kolmivuorotyö on tuossa kohtaa ollu pelastus!!

Hyväpalkkainen työ ei vie yhtään enempää aikaa kuin huonosti palkattu. Toki jotkut tekevät ylitöitä, mutta minulta ei onnistuisi.

Aiempi työni vei enemmän aikaa kuin nykyinen, jossa parempi palkka. Syynä mm. etätyömahdollisuus.

Mulla on down tyttö, eskarilainen. Hoitopäivät ovat klo. 8-15, mutta käytännössä lähtee taxille klo 7.15 ja auto tuo kotiin klo 16. Korsisaari ottaa lapsia mukaan välille niin paljon, että normaalisti sellainen reilu vartin matka venyy tunniksi. Minulla ei mahdollisuutta auton hankintaan sillä näköni on silmälaseillakin niin huono, etten korttia saa edes lasit päässä.

Lapsi on ihan poikki ja en todellakaan kerkeä olemaan hänen kanssaan niin paljon kun haluaisin. Ja käytös on jumittavaa yms, koska on niin väsynyt. Kun lapsi oli kanssani yhden kesän kotona yhdessä, niin oli niin reipas, jumeja ei miltein ollenkaan. Hyvää käytöstä pääosin. Arki hänen kanssaan ei ollutkaan raskasta, ollenkaan.

Mutta nyt on jumeja, mökötystä, jatkuvaa kieltäytymistä, kaikin puolin huonoa käytöstä ja tiedän, että se johtuu tästä tilanteesta. Mutta töissä on pakko käydä, olemme oravanpyörässä.

Psykologin arvion mukaan hän on henkisesti 2-3-v, fyysisesti kömpelömpi kun perus 2-v. Ensisyksynä alkaa koulu 5pv viikossa. Lapsen etu?

Se miten ajan käytät on tärkeää. Anna täysi huomiosi joka päivä lapselle, hetki jolloin et tee mitään muuta, leikkikää yhdessä, käykää vaikka puistossa keinumassa, rakentakaa legoja tai pelatkaa Afrikan tähteä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on down tyttö, eskarilainen. Hoitopäivät ovat klo. 8-15, mutta käytännössä lähtee taxille klo 7.15 ja auto tuo kotiin klo 16. Korsisaari ottaa lapsia mukaan välille niin paljon, että normaalisti sellainen reilu vartin matka venyy tunniksi. Minulla ei mahdollisuutta auton hankintaan sillä näköni on silmälaseillakin niin huono, etten korttia saa edes lasit päässä.

Lapsi on ihan poikki ja en todellakaan kerkeä olemaan hänen kanssaan niin paljon kun haluaisin. Ja käytös on jumittavaa yms, koska on niin väsynyt. Kun lapsi oli kanssani yhden kesän kotona yhdessä, niin oli niin reipas, jumeja ei miltein ollenkaan. Hyvää käytöstä pääosin. Arki hänen kanssaan ei ollutkaan raskasta, ollenkaan.

Mutta nyt on jumeja, mökötystä, jatkuvaa kieltäytymistä, kaikin puolin huonoa käytöstä ja tiedän, että se johtuu tästä tilanteesta. Mutta töissä on pakko käydä, olemme oravanpyörässä.

Psykologin arvion mukaan hän on henkisesti 2-3-v, fyysisesti kömpelömpi kun perus 2-v. Ensisyksynä alkaa koulu 5pv viikossa. Lapsen etu?

Ja ennen kuin joku ennättää kysymään, että miksen vie julkisilla. Koska julkisilla viemiseen ja kotoa lähtemiseen menisi ihan oikeesti se tunti matkassa kuitenkin + se olisi 100 krt henkisesti raskaampaa molemmille kuin auto.

Erityislapsi...

Isovanhemmille vinkki: paras joululahja lapsiperheille on viikkosiivooja. Siivoojan palkan voitte vähentää verotuksessanne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on down tyttö, eskarilainen. Hoitopäivät ovat klo. 8-15, mutta käytännössä lähtee taxille klo 7.15 ja auto tuo kotiin klo 16. Korsisaari ottaa lapsia mukaan välille niin paljon, että normaalisti sellainen reilu vartin matka venyy tunniksi. Minulla ei mahdollisuutta auton hankintaan sillä näköni on silmälaseillakin niin huono, etten korttia saa edes lasit päässä.

Lapsi on ihan poikki ja en todellakaan kerkeä olemaan hänen kanssaan niin paljon kun haluaisin. Ja käytös on jumittavaa yms, koska on niin väsynyt. Kun lapsi oli kanssani yhden kesän kotona yhdessä, niin oli niin reipas, jumeja ei miltein ollenkaan. Hyvää käytöstä pääosin. Arki hänen kanssaan ei ollutkaan raskasta, ollenkaan.

Mutta nyt on jumeja, mökötystä, jatkuvaa kieltäytymistä, kaikin puolin huonoa käytöstä ja tiedän, että se johtuu tästä tilanteesta. Mutta töissä on pakko käydä, olemme oravanpyörässä.

Psykologin arvion mukaan hän on henkisesti 2-3-v, fyysisesti kömpelömpi kun perus 2-v. Ensisyksynä alkaa koulu 5pv viikossa. Lapsen etu?

Onko mahdollista että voisit vähentää päivähoitoa? Voisitko kysyä neuvoa vaikka kehitysvammaneuvolasta, sinulla ja lapsella varmasti on oikeus joihinkin Kelan korvauksiin. Jotkut lapset käyvät kouluakin lyhennetyillä päivillä, mitä pidän hyvänä vaihtoehtona erityisille.