Lue keskustelun säännöt.
Kerkiääkö työssäkäyvät olemaan lainkaan lastensa kanssa?
07.05.2018 |
Jos lapsi viedään tarhaan kahdeksaan ja haetaan neljän jälkeen ja nukkumassa sen pitää olla kahdeksan aikaan, niin ei siinä paljon aikaa jää..
Jos vielä pahemmat työajat niin ei siinä näe ollenkaan jälkikasvuaan. Aika kamalaa.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona ekat kolme vuotta ja nyt töissä. Kyllä sen kanssa ehtii olemaan jos käyttää ajan tehokkaasti.
Käyn töissä lapsen hyvinvoinnin takia. Tällä lailla hän saa mallin työssäköyvästä äidistä ja minä saan turvattua urani ja toimeentulon jos mies kuolee tai tulee ero. Lisäksi itsenäisyys ja oma raha muuttaa kivasti perheen dynamiikkaa.
Tämä. Jouduin ottamaan eron lasten isästä kun tämä oli niin ilkeä. Hoitovapaata ei hyväksynyt vaan kyseli että kuinka kisan aiot maata kotona. En sitten maannut vaan kävin töissä. Sekään ei ollut hyvä kun mies joutui sitten tekemään kotitöitä. Sikäli hyvä että kävin töissä, ura on edistynyt ja palkka nyt melkein 7000 e kuussa. On kiva ja luotettava uusi mies, ja lapsetkin voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen että en ehtinyt olla ollenkaan tarpeeksi. Jos kotityöt olisi jättänyt siihen hetkeen, kun lapset menee nukkumaan, olisi mennyt kippo nurin. Silloin oli se ainut pieni hetki itselle ja parisuhteelle. Sain alkaa tehdä lyhennettä työaikaa ja se parahti tilannetta tosi paljon. Sitten kun lapset tulevat kouluikään, tulee päälle läksyissä auttaminen. Harrastukset ja niihin kuskaaminen vie myös paljon yhteisestä ajasta. Pienenä pidin ne ihan minimissä.
Läksyissä auttaminen? Ei olla harrastettu moista. Läksyt ovat lapsen vastuulla, näin neuvottiin koulun puolesta. Hoitavat oma-aloitteisesti itse. Lapset nyt teini-ikäisiä ja hyvin pärjäävät.
Jos lasta pitää auttaa läksyissä, tekee työn lapsen puolesta jolloin lapsi oppii ettei koulussa tarvitse tunnilla kuunnella eikä itse tarvitse tehdä mitään. Mä en ymmärrä nykyajan helikopterivanhempia - kyllä se koulunkäynti ja läksyjen teko on nimenomaan lasten työtä.Eihän se helmipetteri muuten opi etsimään tietoa ja soveltamaan oppimaansa.
Kolmen äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen että en ehtinyt olla ollenkaan tarpeeksi. Jos kotityöt olisi jättänyt siihen hetkeen, kun lapset menee nukkumaan, olisi mennyt kippo nurin. Silloin oli se ainut pieni hetki itselle ja parisuhteelle. Sain alkaa tehdä lyhennettä työaikaa ja se parahti tilannetta tosi paljon. Sitten kun lapset tulevat kouluikään, tulee päälle läksyissä auttaminen. Harrastukset ja niihin kuskaaminen vie myös paljon yhteisestä ajasta. Pienenä pidin ne ihan minimissä.
Läksyissä auttaminen? Ei olla harrastettu moista. Läksyt ovat lapsen vastuulla, näin neuvottiin koulun puolesta. Hoitavat oma-aloitteisesti itse. Lapset nyt teini-ikäisiä ja hyvin pärjäävät.
Ei lapsia tarvitse sen kummemmin auttaa läksyissä. Sen sijaan kannattaa keskustella vaikka päivällispöydässä läksyjen aiheista esim. uskonnossa tai historiassa tai biologiassa. Mielenkiintoisia keskusteluja on ollutkin. Onneksi meillä lapset kulkevat itse harrastuksiin.
Joka kerta kun luen näitä keskusteluja, tajuan, kuinka helpolla pääsemme, kun kaikki on lähellä. Töihin, kouluun, harrastuksiin ja huveihin voi kävellä. Aikaa jää vaikka mihin!
Kyllä ehtii,ruokaa teen valmiiksi vaikka illalla,meillä käy siivooja (kallis,mutta saanpahan lisää yhteistä aikaa lapsen kanssa).Etäpäivinä voi hakea lapsen aiemmin.Toki jos rahaa olisi niin olisin kotona kaiket päivät.t.Yh. 1 lapsi +koiraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmille vinkki: paras joululahja lapsiperheille on viikkosiivooja. Siivoojan palkan voitte vähentää verotuksessanne.
Kotitalousvähennyksestä:
Saat vähennyksen, kun työ tehdään
omassa kodissa
vapaa-ajan asunnossa
vanhempien tai isovanhempien kodissa.
Jos isovanhemmat ostavat lapsensa perheelle, vähennystä ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi viedään tarhaan kahdeksaan ja haetaan neljän jälkeen ja nukkumassa sen pitää olla kahdeksan aikaan, niin ei siinä paljon aikaa jää..
Jos vielä pahemmat työajat niin ei siinä näe ollenkaan jälkikasvuaan. Aika kamalaa.
Ei kela voi kaikkia elättää. Jotkut tekee lapsia vaikka käyvät töissä, aika vastuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt ja kauhistellut tota mielessäni. Säälittää lapset, jotka joutuu kasvamaan tällaisissa puitteissa nykyaikana, vaikka tiedetään jo kiintymyssuhteista ym.
Minun mielestäni -kaikkien- työpäivät pitäisi olla 6-tuntisia. Saataisiin myös enemmän työpaikkoja tarjolle työttömillekkin ja perheet viettäisi enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt ja kauhistellut tota mielessäni. Säälittää lapset, jotka joutuu kasvamaan tällaisissa puitteissa nykyaikana, vaikka tiedetään jo kiintymyssuhteista ym.
Minun mielestäni -kaikkien- työpäivät pitäisi olla 6-tuntisia. Saataisiin myös enemmän työpaikkoja tarjolle työttömillekkin ja perheet viettäisi enemmän aikaa.
keksin vielä paremman idean! kukaan lapsen hankkinut ei kävis töissä tienaamassa omaa leipäänsä (koska moinen vahingoittaa lasta) vaan sais koko elatuksen kelasta ja muiden ois pakko maksaa! eikö ois huippuidea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä lähden töihin noin klo 6 aikaan ja mies vie lapsen päiväkotiin noin klo 8.30. Mies siis hoitaa aamutoimet lapsen kanssa. Minä lähden töistä noin klo 15 ja haen lapsen päiväkodista noin 15.30. Mies on myöhempään töissä ja tulee kotiin noin klo 18-19. Mukavasti ehditään olla lapsen kanssa arkisinkin tällä systeemillä. Lapsen nukahdettuna ehtii sitten tehdä vielä hieman töitä.
Ja tietysti viikonloppuisin ja lomilla on enemmän aikaa perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmille vinkki: paras joululahja lapsiperheille on viikkosiivooja. Siivoojan palkan voitte vähentää verotuksessanne.
Vinkkinä, tarkistakaa ensi halutaanko siivooja, kaikki eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai autan lapsia läksyissä. Yleensä ongelma on se, että lapsi ei ole lukenut tehtävänantoa tai käsittänyt mitä siinä kysytään. En tee tehtäviä heidän puolestaan enkä auta liian pitkälle. Yleensä ongelma tosiaan ratkeaa sillä, että kun lapsi ei muka osaa, kysyn, että mitä siinä tehtävässä kysytään. Kun lapsi lukee sen minulle ääneen, hän jo melkein aina tajuaa miten se tehtävä tehdään. En tiedä sitten että tarvitseeko se lapsi varsinaisesti sitä apua siinä, vai hakeeko vain varmistusta tai ihan vaan vuorovaikutusta. Joskus tehtävä on lapselle selvästi vaikea ja silloin autan vähän pidemmälle, mutta edelleen niin, että lapsi siinä miettii koko ajan miten tehtävä tehdään. Esim matikassa; mikä on tehtävänanto, mitä kysytään, mikä on laskujärjestys...
Meillä on yksi erityislapsi, joka oli koko koulu-uransa erityisopetuksessa, omalla hojks:lla ja mukautuksilla ja hänen kanssaan näitä tahkottiin aika monta vuotta. Siitä on jäänyt tietty rutiini näiden muidenkin lasten läksyjen opastuksessa.
No meillä menee 2v nukkumaan 22 - 23, aamulla vien siinä 9 maissa:) hyvin ehditään olla. Kotihommat teen päivällä kun hoidossa samalla kunnteen tutkimusartikkelia ja töitä kotona. Lapsi nauttii kovasti muiden lasten seurasta ja minä taas arvostan pedagogista ohjelmaa päiväkodissa. Lisäksi jaksan ja olen hyväntuulinen illat, kun saan tehdä myös omia jutttuja. En mistään hinnasta vaihtaisi kotihoitoon enää, 1,5v ehdittiin olla:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, eihän siinä ehdi mitään. Jäädään kaikki lasten kanssa kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Viikonloput ja illat.
Paitsi meillä kun on töitä seitsemään ja myös lauantaisin joskus.
Iltaisin ja viikonloppuisin ehtii, ja onneksi on mahdollisuus osittaiseen työaikaan. Arki-illat on kyllä säälittävän lyhyitä. Näin valoisaan aikaan ehtii ja jaksaa enemmän mutta syksyn ja talven pimeydessä ei lapsetkaan oiken jaksa tehdä mitään päiväkotipäivän jälkeen.
Olen totaaliyksinhuoltaja eli en voi limittää työaikoja. Vien lapset päiväkotiin klo 6.30 ja haen klo 16. Onneksi meillä on lyhyt matka päiväkodista kotiin ja kotona ollaan jo noin 16.15. Aikaisen aamun vuoksi nukkumaan pitäisi mennä jo klo 19 mutta eipä siihen koskaan ehditä ja päikkäreiden vuoksi ei lapsia arkisin siihen aikaan edes vielä nukuta. Aamulla sitten väsyttääkin ja viikon puolivälissä alkavat aamut olla jo yhtä itkua kertyneen univelan vuoksi.
Jaksoin tuota kuukauden ja sitten muutin työaikaani niin, että olen yhden päivän viikossa vapaalla. Näkyy toki muutenkin pienessä palkassa mutta mieluummin elän hiukan vähemmällä jos vastineeksi saan kiireetöntä aikaa lasten kanssa.
Itse teen 10h työpäiviä ja näen lapsiani lähes kokoajan.
Olen perhepäivähoitaja. Aamulla viemme hoitolasten kanssa isomman lapseni eskariin ja haemme 12 kotiin tien toiselta puolelta. Kuopus on kanssani kokoajan hoitolasten kanssa.
En kestäisi jos tekisin työtä 10h muualla kuin kotona.
Pakkohan ne lapset on elättää. Ja itsensä.
Läksyissä auttaminen? Ei olla harrastettu moista. Läksyt ovat lapsen vastuulla, näin neuvottiin koulun puolesta. Hoitavat oma-aloitteisesti itse. Lapset nyt teini-ikäisiä ja hyvin pärjäävät.