Kerkiääkö työssäkäyvät olemaan lainkaan lastensa kanssa?

Viikonloput ja illat.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloput ja illat.

+ lomat

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

Nyt ollaan taas "tajusin juuri, että"-tason aivomyrskyissä. 

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan taas "tajusin juuri, että"-tason aivomyrskyissä. 

Kehtaisiko joku sanoa että onko se vaan mukavaa kun ei tarvi katsella sitä lasta?

Mietin kun kielletään päikyssä päiväunetkin pieni miltäkin, että nukahtaa varmasti ennen kahdeksaa jotta äiti pääsee punttisalille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

No jos se lapsi menee kahdeksalta jo nukkumaan, niin eiköhän terve aikuinen ehdi nuo illalla tekemään. Vai, luuletko sen vanhemman myös menevän kahdeksalta nukkumaan?

Kyllä mä ainakin ehdin työssäkäyvänä yksinhuoltajana hoitamaan hyvin lapsen, koiran ja kodin. Jos kerran viikossa (eli viikonloppuna) tekee kunnon viikkosiivouksen, ei viikolla ylläpitosiivoukseen montaa minuuttia saa kulumaan.

Myönnän kyllä, että olisin mieluummin ollut lapsen kanssa kaikki päivät, mutta rahaa tarvitaan elämiseen.

Itse en ehtinyt. Ei ollut aikaa mihinkään ja lapset selvästi kärsi ja reagoi.

Minulla oli vielä tosi älytön työaika, klo 10-18.

Lapset meni kouluun kahdeksaan tai yhdeksään niinnei sitä aikaa ollut aamullakaan ja kotona olin tietysti vasta kuuden jälkeen illalla. Joskus seitsemänkin jälkeen jos oli kaupassa käyntiä. Viikonloput meni siivotessa ja pyykätessä kun ei arkena oikein ehtinyt.

Onneksi olen nyt äitiyslomalla! Kaikilla on mukavampaa ja rennompaa. Jään vielä kotihoidontuelle siihen asti että kuopus täyttää kolme. Tiukkaa tekee taloudellisesti mutta on se sen arvoista.

Hyvin on ehtinyt olemaan. Aamulla töihin klo 7 ja kotiin pääsi jo kolmen aikoihin. aikaa oli siis n. 15-21 välillä olla lasten kanssa..

Ihmettelen myös, miten menestyvät uraihmiset ehtivät nauttia hienoista taloistaan kun ovat aina töissä ja työmatkoilla. Aikamoinen hinta elämässä, että on hienoa materiaa, mutta kaikki aika menee kuitenkin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Nuo kaikki on sitä perheen yhteistä aikaa ja kun perheissä on kaksi aikuista yhteistyöllä saadaan nuokin hoidettua että jää aikaa niille lapsillekin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

Oletko kuullut kyvystä organisoida? Kun nuo on hoidettu järkevästi aikaa niihin menee hyvin vähän. Lapset, kun otettu pienestä pitäen mukaan kodinhoitoon lapset on osa tuota kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 -5 tunnissa ehtii kyllä ulkoilemaan, leikkimään, pelailemaan, lukemaan, jne. Lisäksi on vapaapäivät ja lomat ajat jolloin kerkeää vaikka mitä.

.. Ja tekemään ruoat, pesemään, siivoamaan ja hoitamaan muitakin kotiasioita..? Enpä usko.

T. uhriutuja äiti

Huonosti työpäivinä, hoitopäivät klo 7-17 (molemmilla pitkät työmatkat), mutta lapset eivät koskaan ole viitenä päivänä viikossa hoidossa, maksimissaan neljänä. Itse teen myös viikonlopputyötä, eli arkena sattuu vapaita, jolloin muksut kotona minun kanssa, isä taas on sitten mun työviikonloppuina lasten kanssa. Hoitopäivinä ei iltaisin juuri muuta tehdä kuin syödään ja ehkä ulkoillaan, isommat kodinhoidolliset toimet sitten vapaapäivinä. Ei olla koettu, että mitenkään erityisen vähän ehdittäis lasten kanssa olemaan.

Koen että en ehtinyt olla ollenkaan tarpeeksi. Jos kotityöt olisi jättänyt siihen hetkeen, kun lapset menee nukkumaan, olisi mennyt kippo nurin. Silloin oli se ainut pieni hetki itselle ja parisuhteelle. Sain alkaa tehdä lyhennettä työaikaa ja se parahti tilannetta tosi paljon. Sitten kun lapset tulevat kouluikään, tulee päälle läksyissä auttaminen. Harrastukset ja niihin kuskaaminen vie myös paljon yhteisestä ajasta. Pienenä pidin ne ihan minimissä.

Tämän takia olisikin hyvä, että toinen vanhempi olisi kokonaan kotona tai vanhemmat tekisivät kumpikin vain 20 tai 30 tuntia viikossa. Jos siis mahdollista.  Ehtisi enemmän viettämään perhe-eläämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan taas "tajusin juuri, että"-tason aivomyrskyissä. 

Kehtaisiko joku sanoa että onko se vaan mukavaa kun ei tarvi katsella sitä lasta?

Mietin kun kielletään päikyssä päiväunetkin pieni miltäkin, että nukahtaa varmasti ennen kahdeksaa jotta äiti pääsee punttisalille..

Miten ne lasten päiväunet liittyy äidin punttitreeneihin millään tavalla? Ei mun ole koskaan tarvinnut odottaa, että lapset nukahtaa, jos haluan mennä salille. Lähden klo 19 jälkeen, jolloin ollaan jo lähellä iltapala/pesuaikaa ja tulen klo 21 aikaan takas, kun sali menee kiinni. Lapsilla on kaksi vanhempaa, jotka osaavat ihan kumpainenkin vastata lasten tarpeisiin sekä pitää yllä perusarkirutiineja ja peitellä sänkyyn :)

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös, miten menestyvät uraihmiset ehtivät nauttia hienoista taloistaan kun ovat aina töissä ja työmatkoilla. Aikamoinen hinta elämässä, että on hienoa materiaa, mutta kaikki aika menee kuitenkin töissä.

Olen ilmeisesti menestyvä uraihminen, ja tienaan ihan hyvin. En kuitenkaan niin hyvin, että sillä luksuselämää saisi. Ihan perusrivarissa asutaan, mutta nelihenkisen perheen elämä Helsingissä maksaa. Samoin rahaa menee esim työvaatteisiin, matkakorttiin jne.

Että ei sitä paljon aikaa perheelle ja itselle jää. Aamulla lasten kanssa klo 7 liikkeelle, lapset kahteen osoitteeseen ja tunnin työmatka sinne, missä työpaikkoja on. Töissä vähintään 9.30-17.30, usein ylitöissä. Kotona parhaimmillaan 18.30, pahimmillaan klo 23. Onneksi koti ei ole mikään unelmien kartano, joten vastaus kysymykseen: ei harmita, ettei tästä kämpästä ehdi nauttia.

Oman alani työt ovat kilpailtuja, eikä vaihtamalla paranisi. Työttömäksi voisin toki heittäytyä 3 kk karenssin kautta.

En ymmärrä pointtia.Joutuu kysymään toki,mikä on tärkeintä elämässä.Mikä om välttämätöntä.Töissä ja koulussa välttämätöntä käydä,joten loppuaika (illat,viikonloput ja lomat) priorisoidaan!Kukin omalla tyylillään,mutta kuitenkin.Sellainen 24/7lapsilleen elävä köyhä&työtön vanhempi saa olla melkoinen einstein jos pysyy mieleltään rikkaana kaikki lapsuusvuodet,väsyneenä ei ole varmasti lapsen parasta olla nenätysten montaa tuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan taas "tajusin juuri, että"-tason aivomyrskyissä. 

Kehtaisiko joku sanoa että onko se vaan mukavaa kun ei tarvi katsella sitä lasta?

Mietin kun kielletään päikyssä päiväunetkin pieni miltäkin, että nukahtaa varmasti ennen kahdeksaa jotta äiti pääsee punttisalille..

Meillä tehdään täsmälleen päinvastoin eli lapsi saa nukkua päiväunet hoidossa, jotta jaksaa valvoa kanssani puolilleöin. Nytkin se katsoo isän kanssa jääkiekkoa, reipas 4v ikäinen. Meillä mennään nukkumaan puolenyön jälkeen, herätys aikuisilla on klo 6.30. Lapsi viedään nukkuvana hoitoon ja saavat päikyssä sitten herätellä ja syötellä. Yleensä yöuni ei riitä, joten lapsi torkkuu aamut ja nauttii siitä, että heti lounaan jälkeen pääsee nukkumaan.

Näin meillä jää perheenä enemmän aikaa!